maanantai 28. toukokuuta 2007

Huhhuh.

Nyt voin huokaista helpotuksesta. Kisa meni hyvin. Ei siihen muuta tarvitse sanoakkaan. Kisa meni loppukiriksi ja loppusijoitus oli kolmas. Hah! Itse kisasta ei fiilikset ole katossa, vaan siitä miten muut ovat suoritukseeni reagoineet. Sanotaanko näin, että fiilikset ovat ihan katossa! Ainakin hetken.

Reitti ei sinänsä ollut mitenkään rankka, mäkiä ei juuri ollut. Vauhdin voisi luokitella samaksi kuin Suomessa ajettavat kilpasarja-luokan lähdöt. Alussa mentiin huomattavasti reippaanpaa vauhtia kuin lopussa. Loppu oli aikamoista kyttäilyä. Olin jopa irti 500 metriä! Jeij! Loppukiri oli minun onnekseni sijoitettu hyvin kapella pyörätielle. Pyörätietä ajoimme 3 kilometriä yhteensä. Olin miettinyt, että jos 5 kilometriä ennen maalia olen porukan keskellä niin minun pitäisi nousta sieltä mahdollisimman nopeasti kärkikähinöihin. Ja näin myös tein. Aika röyhkeästi kylläkin, mutta se kuuluu lajin luonteeseen. Ajoin vasemalla puolella tietä, enkä päästänyt ketään eteeni, vaikka kuinka joku olisikin minua töninyt. Porilaiseen tapaan mietein hyvin kauan, että koska minun pitäisi lähteä kirimään. Mietein 5 sekuntia liian kauan, joten kärkikaksikko pääsi lähtemään suoraan sanottuna liian helposti eteeni. No ei se mitään, olen kuitenkin hyvin tyytyväinen. Tein kisassa kuitenkin enemmän töitä kuin kumpikaan minua edellä olevat pyöräilijät yhteensä. (Voittaja on kuitenkin voittanut EM-kultaa pari vuotta sitten.)

Muilta suomalaisilta kisa meni myös luullakseni hyvin. Vaikka jotkut tietenkin olivat pettyneitä sijoituksiinsa jossain määrin. Mutta oli myös hieno nähdä, kuinka iloiseksi kaverini tuli, kun pysyi porukassa koko matkan! Molemmilla fiilikset katossa. Täytyy myös mainita, että kisasta ei olisi tullut mitään ilman mainiota huoltajia. Kiitos heille!

Jos kisasta tulee nettiin jotai mukavaa, niin voin jossain vaiheessa iltaa laittaa sivun alareunaan linkin kyseisen kisan koti-sivuille.

perjantai 25. toukokuuta 2007

Kynttilätunnelmaa..

Jos nyt totta puhutaan, niin tunnelmat eivät läheskään ole kynttilällisiä! Kisa on vasta sunnuntaina ja nyt jännittää jo! Huhhuh, että on tytöllä rautaisat hermot. No eiköhän siitä selvitä. Sain jo eilen ohjeita kokeneelta/tulevalta huippu pyöräilijältä. "Sit ku tulee loppukiri, ni se tuntuu kuitenki iha hyvältä, ja sit meet vaan sinne kärkeen ja meet kaikkien ohi." Toivotaan parasta.

torstai 24. toukokuuta 2007

Täällä taas.

Lähdin eilen Turkuun ja olen vieläkin Turussa, mutta huomen illalla en ole enää Turussa. Lähden huomenna Ruotsiin kisailemaan naisten hurjan maajoukkueen kanssa. Matkasta tulee varmasti ikimuistoinen, koska en ole koskaan ennen sitä kisaillut pyöräillen ulkomailla. Mikä on sinänsä harmi. Triathlonissa olen kyllä kisaillut Tanskassa ja Saksassa. Melkein myös Ruotsissa, mutta vain melkein. Tanskan reissulla kävin vuonna 2002. PM-mestaruus oli kyseisen kisan aihe. Menimme kisapaikalle autolla ja laivalla, matka ei ollut mitä nopeinpia. Autossa oli joskus hyvinki tylsää, mutta kyllä siitäkin näköjään selvisin. Kun pääsimme Tanskaan olin innoissani, että nyt pääsen näyttämään omaa vauhtiani kansainväliselle tasolle, mutta järjestäjät pettivät heti alkuunsa kaikki odotukseni. Olin heidän mielestään liian nuori kisailemaan. Olin silloin 14 vuotias ja en saanut osallistua kisaan kuin vain ulkopuolisena. Eli jos olisin vaikka voittanut , niin en olisi saanut niin sanottua PM-mitalisti arvoa. No onneksi olin vasta kuudes. Kisa itsessään tuntui aivan kuin unelta, jos jälkeenpäin ajattelee. Saksassa oli myös PM-kisat. PM-kisat järjestettiin Bumdesliigan finaalin yhteydessä Kielissä. Harmi vain, että sekään kisa ei sujunut aivan putkeen. Pyöräilyosuudella menin kaatumaa, mutta pääsin silti PM-voittajana maaliin. Sijoitukseni saksalaisten joukossa ei kaatumisen takia ollut edes mainitsemisen arvoinen.

Ennen tätä vuotta en olekaan ollut monia kertoja ulkomailla kisailemassa, mutta tänä vuonna tähän on tulossa muutos. Ainakin niin on puhuttu. Eilen viimeksi sain tiedon, että porukka olisi taas lähdössä PM-triathlon kisoihin, mutta kieltäydyin, koska SM-pyöräilykisat käydään samana viikonloppuna. Lotalle taitaapi käydä nyt niin, että pyöräily taitaa näistä kahdesta lajista viedä voiton... Tai katsotaan nyt.

torstai 17. toukokuuta 2007

**HESBURGER**

Jalat jomottaa. Jalat jomottaa- tunne ei oo niitä mun suosikkeja, vaikka tiedän tehneeni kaikkeni. Espoossa, Solvallan mäissä käytiin tänää hurjassa maastossa tempoajo. Reitti oli mäkistä! Hyvin, hyvin mäkistä! Maksiminopeus tänää oli mulla 68.8, mutta mäissä vauhti laski kuin lehmän häntä. Keskinopeudetkaan ei kauhean korkealle nousseet kellään. Tai jos normaaliin suoritukseen verrataan. Olen kisasta hyvin iloinen kokonaisuudessaan, vaikka aika ehkä olisi saanut olla pikkasen parempi. Niin kuin aina. Iloinen olen, koska ajat viime vuodesta ovat parantuneet huomattavasti! Voitin tänää sellaisia naamoja, että viime vuonna en edes kuvitellut niin käyvän!!

Huomenna olisi tiedossa tiensiivoustalkoot ja tietenkin palauttavaa treeniä sunnuntaina varten. Tiensiivoustalkoot pidetään seuran hyväksi, että päästään kisailemaan. Viime vuonna talkoot olivat hyyyyyvin rentouttavat.:D

Ai niin, en olekaan vielä maininnut, että ensi viikonloppuna matkaan viiden muun naispyörälijän kanssa Ruotsiin kisailemaan. Kisat käydään sunnuntaina ja lähdemme matkaan perjantai iltana. Kisamatka 0n 50 kilometriä, mitä pidän yllättävän vähänä. Mutta tavoitteenani on päästä porukassa maaliin.

maanantai 14. toukokuuta 2007

Salamana taivaalta

Sanoisinko, että keli Porin suunnalla ei ole nyt mitä mainioin. Taivaalla jyrisee ja vettä sataa kaatamalla. Sähkötkin on mennyt kolme kertaa! Ja kaiken kukkuraksi telvision näytti prätkii, jos sataa ja tuulee paljon. No asunhan sentään maalla. Huonon sään takia jäi juoksu väliin, mutta uinti tuli kuitenkin tehtyä. Juoksu ei muutenkaan olisi maittanut "rankan" viikonlopun takia.

Kun kisakausi on alkanut olen huomannut, että treenit ovat jääneet aika lailla vähäisemmälle kuin talvella tai syksyllä. Ennen tuli yli 20 tunnin treeniviikkoja, nyt enää reilut 10 tuntia viikossa. Mutta jos harjoittelisi samaa määrää koko ajan, kun kisakausi on alkanut voisi kuvitella, että jossain vaiheessa voisi tulla ylikunto tai rasitus. Kotona on kuitenkin sen verran hyvät tukijoukot, että he saavat pidettyä minut kotona ylirasituksen mahdollisuuksilta.

Viikonlopun kisasta voisin sanoa sen verran, että meni kohtalaisen hyvin.:) Lauantain prologiin jäi ensi vuodeksi PALJON parennettavaa, ja yhteislähtöön vain vähän parannettavaa. Sunnuntai olikin sen verran lyhyt kisa, että se sujui pahimmilta hyytymisiltä. Saldoksi kisoista jäi rahaa, kypärä, pokaali ja pari rengasta.

maanantai 7. toukokuuta 2007

Mäkiä mäkien perään

Tänään olin huomaavani ilmassa hienoa säätä, auringon paistamista, lämmintä tuulen virettä ja selkeää taivasta. Nyt kuitenkin sataa kaatamalla. Asia ei kuitenkaan paljon häiritse, koska tänään on tv:n katselupäivä, eli lepopäivä. Aiheetta en kuitenkaan lepopäivää pidä, sillä eilen ja toissapäivänä olin Sipoon hienoissa maisemissa kisailemassa.

Lauantain aika-ajo meni kohtalaisen hyvin. N-18 sarjassa voitto tuli kotiin ja aika viime vuotisesta ajasta parantui minuutin verran. Aikaa 10 kilsalle meni 15.34. Aika ei kuitenkaan ollut niin hyvä, mitä se toivottavasti keskikesällä tulee olemaan. 20-30 sekuntia yritän vielä pyristellä ajasta. Tempo fiiliksien mukaan meni rennoissa merkeissä. Ensi lauantaina Porin prologissa kuitenkin rento ajaminen ei riitä vaan tarvitaan tiukkaa tiukempaa ajamista, koska viivalle on tulossa itseäni vanhempia tempotykkejä.;)

Eilen, sunnuntaina 6.5, olin innoissani. Ensi kertaa elämässäni olisin saanut ajaa kilpa-sarjan mukana 96 kilometriä, mutta into loppui lyhyeen, koska naisten kierros määrää lyhennettiin yhdellä. No määräksi jäi onneksi edes se 72.4 kilometriä miesten seurassa, kun se meinattiin lyhentää 48 kilometriin. Siitä olisin kyllä nostanut metelin, koska miten ihmeessä naiset tulevat pärjäämään kansainvälisissä kisoissa 130 kilometrin matkoilla, jos täällä ajetaan 40 kilometriä?! No mutta nyt kerron kisatunnelmista. Koska lähtijöitä oli yli 50, oli yllättävän helppoa pysyä porukassa, vaikka kerran minulle syntyi tippumisen tunne. Mutta en sitten kuitenkaan pudonnut, eli onneksi se oli vain tunne.:D Maasto oli hyvin mäkinen, mutta mäistä selvittiin kuitenkin kunnialla läpi. Loppusijoitus N-18 sarjassa oli 1. ja naisissa 2. Olen lopputulokseen hyvin tyytyväinen.

keskiviikko 2. toukokuuta 2007

Oranssi Fleur

Viikon aikana on tapahtunu monia asioita. Voitto Hirvensalo ajoissa sunnuntaina, mikä oli todellinen yllätys ainakin minulle. Voitto lohkesi jopa -0.01 erolla. Palkinnoksi sain oranssin värisen Nopsan Fleurin. Se on hieno! Tänään voisi tehdä "neitsyt" ajon, vaikka kauppaan. Huomasin lehdessä, että kaupassa on uusia panttereita tullut myyntiin, pakko maistaa.;)

Olin myös turkulaisen kaverini kanssa hienoilla illallisilla lauantaina. Illallinen oli järjestetty, maailman parhaalle pyöräilijälle, Eddy Merkcxin kunniaksi. Kättelin myös kaveria, vaikka en sitä siinä vaiheessa tiennyt, kun puristin kyseisen legendan kättä. Noloa. Ruoka oli hyvää, vaikka piti urheilijana mennä vielä syömään pienten annosten takia. Noloa. Illallinen sujui mutkitta, mutta ennen tätä tapahtumaa asiat eivät kuitenkaan olleet yksinkertaisimmasta päästä. Kutsu tuli minulle yllätyksenä, eikä minulla mitään vaatteita mukana tietenkään ollut! Oli jalat vähän jumissa lauantain kisassa rajun shoppailun takia. Vai mitä lintsi?

Vappu. Vappuaatto sujui rauhallisesti tällä tytöllä. Aamulla kävin ajamassa paluattavaa noin kaksi tuntia ja lopun päivää puuhastelin omia juttuja. Itse vappuaamuna heräsin kello yhdeksän ja lähdin lenkille. Suuntasin isän kanssa lenkkien tapaamispaikalle, eli "kopille". "Kopille" pystyi saapumaan vain kuusi henkilöä. Mahdollisesti vappu rajoitti ajajien määrää. EHKÄ. Matkaa kertyi 105 kilometriä 30km/h keskarilla. Keskisyke oli 132 ja maksimisyke 184. Otettiin pari loppukiriä, mutta ei kuitenkaan ihan täysillä.

Tänään kävin aamulla uimassa 4.3 kilometriä. Ja mahdollisesti läheden vielä pyöräilemään, koska eilen saatiin Trekin aika-ajopyörään alhainen ajoasento. Toivottavasti Sipoossa kulkee. Harmikseni huomasin, että joidenkin sarjojen matkat olivat pidentyneet, eli ei pääse vertailemaan aikoja. Harmi.