500 metriä, aika 41.44, sijoitus ensimmäinen. Vieläkin olen spurtin huumassa. 2 kilometriä painui Turun velodromilla aikaan 2.54.78, sijoitus ensimmäinen. Aikaan olen osittain tyytyväinen ja sijoitukseen erittäin tyytyväinen. Linnea Louhi (team KAATAJIEN toinen jäsen) oli kakkosella toinen ja 500 metrillä kolmas. Nyt päästiin tavoitteeseemme.;) Silla Tenkula oli 500 metrillä toinen ja Laura Lilja oli 2 kilsalla kolmas.
Ajoin myös naisten sarjassa eräajon. En voinut välierissä "vanhoille" rataketuille mitää, joten päädyin Maaria Laineen kanssa taistelemaaan pronssista. Kisa meni kahdesta voitosta poikki. Ensimmäisessa niin sanotussa erässä annoin Maarian aloittaa kirin ja lopussa pääsin niukasti ohi, joten yksi voitto minulle. Toisessa erässä oli minun vetovuoroni, joten päätin avata kirin. Avasin kirin aikalailla aikaisin, (600 metriä ennen maalia) mutta pysyin kärjessä kuitenkin maaliin asti. Tuloksena siis kolmas sija. Aika hauska kokemus, joten ensi vuonna varmasti uudestaan.
maanantai 30. heinäkuuta 2007
perjantai 27. heinäkuuta 2007
Radalla vesisateessa.
Tänään paistoi aurinko myös risukasaan. Voitin SM-kultaa 500 metrin rata-ajossa. Sanoisinko, että aika hurjaa. Aika painui yli 41. Kisat ovat hyvää treeniä tulevaisuudelle, ainakin uskoisin. Kisat käydään Turun hurjakaarteisella radalla. Huomenna olisi tiedossa eräajoa ja takaa-ajoa. Mitäköhän siitäkin tulee?
torstai 26. heinäkuuta 2007
Numero 13, niin olisin ymmärtänyt.
EM-kisat, miksi kaikki epäonni piti kerääntyä niiden kisojen ympärille? Kaatuminen, välinerikko, 40 asteen kuumuus ja elämäänsä kyllästyneet aamiaistarjoilijat. Nämä asiat pilasivat kisan, mutta ei kuitenkaan koko reissua.
Kisa-aamuna heräsin 6.30 ja menin rauhassa syömään. Asiat sujuivat rauhallisesti 7.55 asti, mutta sen jälkeen epäonni sinä aamuna alkoi. Järjestäjät olivat saaneet edellis iltana kuningas idean siirtää N-18 sarjan lähtöä tunnilla aikaisemmaksi, joten sinä hetkenä minulla oli starttiin aikaa noin tunti. Vaikka kura housuun meinasi siinä vaiheessa tulla, niin silti ehdin loistavasti lähtöviivalle. Lähtö viivästyi 5 minuuttia, koska Luxemburgilaiset olivat saaneet tiedon aikaistamisesti liian myöhään. Startin paukahtaessa pääsin heti kärkikähinöihin, mutta sitä kähinöintiä ei kauaa kestänyt. Kaaduin kolmen kilometrin ajon jälkeen espanjalais-ajajan päälle, YLÄMÄESSÄ! Miten ihmeessä, joku voi osata kaatua ylämäessä? No, mutta pääsin kuitenkin aika nopeasti ylös, vaikka ketjut olivatkin luiskahtaneet pois, sain pääporukan kolmen kilsan takaa-ajon jälkeen kiinni. Ajo tuntui todella hyvältä, vaikka lämpöä olikin 40 astetta plussaa. No kolmannen kierroksen lopussa Italialainen kilpakumppanini kiilasi etukiekon etulinkkunsa mun pinnojen väliin ja siinä meni kahden viikon vanha kiekko suoraan sanottuna paskaksi. Sain kyllä uuden etukiekon, mutta vaihtoon meni liian kauan aikaa, joten porukka meni menojaan. Ajoin kyllä maaliin Liettualaisen temporainerin kanssa ja vieläkin ihmettelen, että miksi ihmeessä?
Muillakin suomalaisilla oli hyvin paljon epäonnea matkassa. Pari rengasrikkoa, kaatuminen ja niin edelleen. On se kumma, kun aina yleensä isommissa arvokisoissa suomalaiset mährivät jollakin tapaa.
Kisa-aamuna heräsin 6.30 ja menin rauhassa syömään. Asiat sujuivat rauhallisesti 7.55 asti, mutta sen jälkeen epäonni sinä aamuna alkoi. Järjestäjät olivat saaneet edellis iltana kuningas idean siirtää N-18 sarjan lähtöä tunnilla aikaisemmaksi, joten sinä hetkenä minulla oli starttiin aikaa noin tunti. Vaikka kura housuun meinasi siinä vaiheessa tulla, niin silti ehdin loistavasti lähtöviivalle. Lähtö viivästyi 5 minuuttia, koska Luxemburgilaiset olivat saaneet tiedon aikaistamisesti liian myöhään. Startin paukahtaessa pääsin heti kärkikähinöihin, mutta sitä kähinöintiä ei kauaa kestänyt. Kaaduin kolmen kilometrin ajon jälkeen espanjalais-ajajan päälle, YLÄMÄESSÄ! Miten ihmeessä, joku voi osata kaatua ylämäessä? No, mutta pääsin kuitenkin aika nopeasti ylös, vaikka ketjut olivatkin luiskahtaneet pois, sain pääporukan kolmen kilsan takaa-ajon jälkeen kiinni. Ajo tuntui todella hyvältä, vaikka lämpöä olikin 40 astetta plussaa. No kolmannen kierroksen lopussa Italialainen kilpakumppanini kiilasi etukiekon etulinkkunsa mun pinnojen väliin ja siinä meni kahden viikon vanha kiekko suoraan sanottuna paskaksi. Sain kyllä uuden etukiekon, mutta vaihtoon meni liian kauan aikaa, joten porukka meni menojaan. Ajoin kyllä maaliin Liettualaisen temporainerin kanssa ja vieläkin ihmettelen, että miksi ihmeessä?
Muillakin suomalaisilla oli hyvin paljon epäonnea matkassa. Pari rengasrikkoa, kaatuminen ja niin edelleen. On se kumma, kun aina yleensä isommissa arvokisoissa suomalaiset mährivät jollakin tapaa.
keskiviikko 18. heinäkuuta 2007
Ilon ja murheen päiviä
Aluksi haluiaisin sanoa, että anteeksi etten ole kerennyt kirjoittamaan blogiin. On ollut niin kiirettä, että en ole tietokoneeseen edes pystynyt koskemaan! Ja koska on tapahtunut niin paljon, yritän jakaa tärkeimmät ja parhaimmat kohdat pieniksi referaateiksi.
SM-kisat Kälviällä:
Lähdimme kohti Kälviää 28.6 ja tunsin kurkussa jotain outoa, mutta en kuitenkaan maininnut asiasta kenellekään, vaikka ehkä olisi kannattanut. Ajattelin, että kyllä se yön aikana menisi ohi, mutta ei mennyt. Uskalsin kuitenkin mainita asiasta huoltajilleni ja vastaantulo kipeään kurkkuuni oli yllättävä. "Niin käy joskus, olisi ehkä kanattanut mennä aiemmin nukkumaan." Edellisenä päivänä oli tosiaankin synttärit, joita juhlin kotona puoli yhteen asti parin hassun kaverin kanssa.:D Joten tuskin se siitä oli kiinni.
No mutta kai minun pitää kertoa myös kisapäivistä! Tempo oli hyvin nahkeaa kurkkukivun ja flunssan takia, mutta silti irtosi voitto 35 sekunnin erolla seuraavaan. Ero oli kuitenkin vähäinen, jos vertaa aiemmin a
jettuihin tempoihin ja niissä syntyneisiin eroihin. Lauantain maantie taas oli suoraan sanoen katastrofi. Otti päähän ajaa koko kisaa. Saatiin tyttöjen kanssa parhaimmaksi tuntinopeudeksi 8km/h, siis hitaudessa. Voiko tuota nyt enää kilpailuksi kutsua? Ei minun mielestäni. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna "onnistuin" olemaan toinen omassa sarjassani, mutta se kisa on ollutta ja mennyttä. Uudet haasteet odottavat jo kulman takana. (Mikä haaste tuokin nyt muka oli?) Sunnuntaina pääsin juomahuoltoon ja sain annettua kolme pulloa ajajille tiputtamatta! Suurin saavutus sinä viikonloppuna!
KK-leiri, Solvalla:
Hasardi ja "mä en jaksa enää elää" olivat leirin avainsanat. Voiko siitä nyt sen enenpää kertoa? No kai siitä voi. Hitto, melkein pääsin ennätystenkirjoihin, kun kaaduin samana päivänä kaksi kertaa! Ei tullut pahempia "skraaduja", vain mummo-mustelma pohkeeseen. Viidessä päivässä tuli tehtyä hyvinkin eläimellisä treenejä Pasi Ahlroosin johdolla. Ilolla kuitenkin muistelen niitä kaikkia. Paitsi triathlon-viestiä. Olin asettanut joukkueellemme kovat tavoitteet ja silti olimme vasta kymmenellä sijalla, mutta ainahan ei voinut voittaa? Tiimimme yhteishenki oli kuitenkin katossa. Ja tarvitsee minun nyt leiri discostakin nyt jotain mainita. Sain paras tyttö-joraaja palkinnon! Siitä oon ylpeä ja siitä, että ainoana tyttönä jaksoin koko pitkän maantielenkin. (Salaista nautintoa.)
U6, Tidaholm:
Olin maajoukkueen kanssa Ruotsin Tidaholmissa kisailemassa U6 Cycle Tourissa. Kisa oli etappikilpailu, jossa ajettiin kuudessa päivässä seitsämän etappia(prologi, 5*maantie ja tempo.) Joukkueessa olivat mukana Linnea Louhi, Heljä Korhonen, Riina Miettinen, Laura Lilja, Maarit Holma ja minä. Kisasta jäi varmasti kaikille hyvä mieli, vaikka puolikuntoisena joutui osa ajamaankin. Riinalla toinen käsi "tohjona", Maaritilla toinen reisi täynnä ruhjeita ja Heljällä esiintyi vatsakipuja loppuviikosta.
Kuuden hengen joukkueellemme oli asetettu tavoite; saada yksi podiumpaikka. Tavoite myös täyttyi, sillä pääsin neljä kertaa palkintokorokkeelle maantie-etapeilla, mutta en kertaakaan ykköspallille. Mikä oli kerran harvinaisen lähellä, mutta viimeisellä 10 metrillä hyydyin, pahasti, ja 2 metriä ennen maalia kaksi paukkasi ohitseni. No hyvä, että kerrankin näin päin. Eipä tarvinnut sillä kertaa maalisssa harmitella, että paukkuja olisi vielä ollut, vaikka mihin.
Sijoitukset menivät etappien ajan näin 21,5,2,2,3,3,24. Kuten huomaatte, yksinajetut kisat menivät osaltani heikoiten. En ole mikään tempotykki, kuten ruotsalaiset tremporainerit. Kisan aikana kuitenkin sain pitää päälläni keltaista(=johtaja), punaista(=nuorten johtaja) ja valkoista(=pistekisan johtaja) paitaa. Eli kaikkia paitoja, mitä kisasta pystyi haalimaan. Pistekisan paita eli valkoinen paita säilyi loppuun asti, mutta muut menivät, koska en ole temporaineri. Nuorten kisassa olin toinen, mikä harmittaa vähän, koska se olisi ollut myös voitettavissa, hiton tempo. Kokonaiskisassa olin 8. Pettynyt en kuitenkaan voi olla kisasta! Olihan se ensimmäinen etappiajo minulla koko elämässäni!
EM- kisat, Bulgarian Sofia:
EM-kisoja ei ole vielä käyty, mutta huomenna olisi lähtö edessä kohti Bulgariaa. Aika jännää sanoisinko. Kisa käydän ensi sunnuntaina, ja palaamme koti Suomeen ensi tiistaina joskus myöhään, mutta keskiviikkona saatte lukea palautetta kisoista.;) Ellen pääse koneelle paikan päällä. Onnea tarvitaan.
SM-kisat Kälviällä:
Lähdimme kohti Kälviää 28.6 ja tunsin kurkussa jotain outoa, mutta en kuitenkaan maininnut asiasta kenellekään, vaikka ehkä olisi kannattanut. Ajattelin, että kyllä se yön aikana menisi ohi, mutta ei mennyt. Uskalsin kuitenkin mainita asiasta huoltajilleni ja vastaantulo kipeään kurkkuuni oli yllättävä. "Niin käy joskus, olisi ehkä kanattanut mennä aiemmin nukkumaan." Edellisenä päivänä oli tosiaankin synttärit, joita juhlin kotona puoli yhteen asti parin hassun kaverin kanssa.:D Joten tuskin se siitä oli kiinni.
No mutta kai minun pitää kertoa myös kisapäivistä! Tempo oli hyvin nahkeaa kurkkukivun ja flunssan takia, mutta silti irtosi voitto 35 sekunnin erolla seuraavaan. Ero oli kuitenkin vähäinen, jos vertaa aiemmin a
jettuihin tempoihin ja niissä syntyneisiin eroihin. Lauantain maantie taas oli suoraan sanoen katastrofi. Otti päähän ajaa koko kisaa. Saatiin tyttöjen kanssa parhaimmaksi tuntinopeudeksi 8km/h, siis hitaudessa. Voiko tuota nyt enää kilpailuksi kutsua? Ei minun mielestäni. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna "onnistuin" olemaan toinen omassa sarjassani, mutta se kisa on ollutta ja mennyttä. Uudet haasteet odottavat jo kulman takana. (Mikä haaste tuokin nyt muka oli?) Sunnuntaina pääsin juomahuoltoon ja sain annettua kolme pulloa ajajille tiputtamatta! Suurin saavutus sinä viikonloppuna!KK-leiri, Solvalla:
Hasardi ja "mä en jaksa enää elää" olivat leirin avainsanat. Voiko siitä nyt sen enenpää kertoa? No kai siitä voi. Hitto, melkein pääsin ennätystenkirjoihin, kun kaaduin samana päivänä kaksi kertaa! Ei tullut pahempia "skraaduja", vain mummo-mustelma pohkeeseen. Viidessä päivässä tuli tehtyä hyvinkin eläimellisä treenejä Pasi Ahlroosin johdolla. Ilolla kuitenkin muistelen niitä kaikkia. Paitsi triathlon-viestiä. Olin asettanut joukkueellemme kovat tavoitteet ja silti olimme vasta kymmenellä sijalla, mutta ainahan ei voinut voittaa? Tiimimme yhteishenki oli kuitenkin katossa. Ja tarvitsee minun nyt leiri discostakin nyt jotain mainita. Sain paras tyttö-joraaja palkinnon! Siitä oon ylpeä ja siitä, että ainoana tyttönä jaksoin koko pitkän maantielenkin. (Salaista nautintoa.)
U6, Tidaholm:
Olin maajoukkueen kanssa Ruotsin Tidaholmissa kisailemassa U6 Cycle Tourissa. Kisa oli etappikilpailu, jossa ajettiin kuudessa päivässä seitsämän etappia(prologi, 5*maantie ja tempo.) Joukkueessa olivat mukana Linnea Louhi, Heljä Korhonen, Riina Miettinen, Laura Lilja, Maarit Holma ja minä. Kisasta jäi varmasti kaikille hyvä mieli, vaikka puolikuntoisena joutui osa ajamaankin. Riinalla toinen käsi "tohjona", Maaritilla toinen reisi täynnä ruhjeita ja Heljällä esiintyi vatsakipuja loppuviikosta.
Kuuden hengen joukkueellemme oli asetettu tavoite; saada yksi podiumpaikka. Tavoite myös täyttyi, sillä pääsin neljä kertaa palkintokorokkeelle maantie-etapeilla, mutta en kertaakaan ykköspallille. Mikä oli kerran harvinaisen lähellä, mutta viimeisellä 10 metrillä hyydyin, pahasti, ja 2 metriä ennen maalia kaksi paukkasi ohitseni. No hyvä, että kerrankin näin päin. Eipä tarvinnut sillä kertaa maalisssa harmitella, että paukkuja olisi vielä ollut, vaikka mihin.
Sijoitukset menivät etappien ajan näin 21,5,2,2,3,3,24. Kuten huomaatte, yksinajetut kisat menivät osaltani heikoiten. En ole mikään tempotykki, kuten ruotsalaiset tremporainerit. Kisan aikana kuitenkin sain pitää päälläni keltaista(=johtaja), punaista(=nuorten johtaja) ja valkoista(=pistekisan johtaja) paitaa. Eli kaikkia paitoja, mitä kisasta pystyi haalimaan. Pistekisan paita eli valkoinen paita säilyi loppuun asti, mutta muut menivät, koska en ole temporaineri. Nuorten kisassa olin toinen, mikä harmittaa vähän, koska se olisi ollut myös voitettavissa, hiton tempo. Kokonaiskisassa olin 8. Pettynyt en kuitenkaan voi olla kisasta! Olihan se ensimmäinen etappiajo minulla koko elämässäni!
EM- kisat, Bulgarian Sofia:
EM-kisoja ei ole vielä käyty, mutta huomenna olisi lähtö edessä kohti Bulgariaa. Aika jännää sanoisinko. Kisa käydän ensi sunnuntaina, ja palaamme koti Suomeen ensi tiistaina joskus myöhään, mutta keskiviikkona saatte lukea palautetta kisoista.;) Ellen pääse koneelle paikan päällä. Onnea tarvitaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)