Supi suomalainen.

Tänään, päivällä, olen harrastanut aitoa suomalaista keksintöä. Päätin, että isken sauvat käteeni ja lähden sauvakävelemään! Ihan täydelliseksi suomalaiseksi en kuitenkaan ruvennut, joten jätin lenkkimakkarat syömättä! Koko matkaa en kuitenkaan vain kävellyt, vaan juoksin noin puolet matkasta. Juoksun ja kävelyn välimuotona voin käyttää hölköttelemistä, eli hölköttelin noin kaksi tuntia. Peppu meni aika jumiin kovasta pyllyn pyörityksestä tai sitten en osaa sauvakävellä? Ylämäissä tuntui, että olisi hiihtänyt, joten yläkroppa pääsi myös töihin. Aamulla kävin uimassa, uin 4,3 kilometriä.

Lenkin jälkeen en näytä hehkeältä.

Eilen pidin rennon päivän. Kävin heti koulun jälkeen ajamassa 1,5 tuntia maantiellä. Keskinopeus oli 25km/h, eli hissun kissun olen hiipinyt Kullaan lenkkiä. Kävin myös hieronnassa ja sisäreidet oli taas mukavan jumissa. Nipisti. Huomenna tiedossa pitkää lenkkiä, jos kopille ilmestyy porukkaa, muuta jos sinne ei tule ketään niin menen takaisin kotiin. Sen kun näkis.

Kuulumisia

Olen unohtanut kertoa teille yhden asian. Asiani koskee autokolua. Olen aloittanut autokoulutunneilla käymisen. Autoa en ole vielä ajanut, mutta ilmoitan hyvissä ajoissa, koska teidän ei kannata astua ulos kodeistanne. Meno saattaa olla epävarmaa.

Maanantaina aloitin pk-harjoittelun. Tällä viikolla treeniä on jo tullut noin 10 tuntia. Maanantaina kävin aamulla uimassa 3,5kilometriä. Uimme nopeusharjoituksen, mikä oli minusta minulle hyvä, koska en ole pitkään aikaan uinut kunnon uintitreeniä. Menin silloin myös pyörällä kouluun ja takaisin, kotiin päästyäni ajoin vielä ratapyörällä 30 minuttia rullilla. Eli ajoa kertyi tuolloin 1.40h. Tiistai aamuna olin myös uimassa, 4.6kilometriä. Tuntui käsissä mukavasti viimeisellä kilometrillä, mutta kyllä täältä tullaan! Kävin myös puntilla ja illalla reilun tunnin juoksemassa.
Tänä aamuna olin taas uimassa, uin 3,5 ja taas nopeutta. Päivällä kävin ajamassa tunnin maastossa ja sen jälkeen kiiruhdin hierojalle.

Koulussa olen perehtynyt 7 veljeksen elämään. Aika hurjaa tarinaa on Aleksis Kivi keksinyt.

Bussisekoilua ja keulimista.

Viime torstaina olin valveillakin hyvin syvällä ajatuksissani, mikä mahdollisti sen, että menin Lyttylään menevään bussiin enkä Noormarkkuun menevään bussiin. Löysin itseni kymmenen kilometrin päästä kotoa. Aluksi ajatus nauratti, että pitäisi kävellä kotiin 10 kilometriä, mutta pienen hihitistuokion jälkeen ajatus alkoi itkettää. Soitin äidille ja kerroin mitä minulle oli käynyt. Onneksi äiti oli jo päässyt töistä kotiin ja pääsi hakemaan minut Lyttylän tienristeyksestä. Onnekseni kerkesin "rentouttavaan" hierontaan äitini ansiosta.

Eilen, perjantaina, en tehnyt yhtään mitään, mutta illalla olin kuitenkin kavereitten kanssa viettämässä iltaa.:)

Tänään nukuin pitkään, heräsin vasta kahdentoista maissa. Sitten aloin valmistautumaan maaston piirikisoihin. Valmistautumiseen kuului pitkä ja rauhallinen aamupala. Ennen kilpailun starttia pikkuveljeni Waltteri yritti opettaa minua keulimaan. Onnistuin kerran mielestäni aika hyvin, mutta toisella kerralla löysin itseni pussailemasta asfalttia. Waltsu sai ainakin makeat naurut ja minä kuhmun otsaan. Kisan ajoin verenmaku suussa ja ei silti kulkenut mihinkään. Piirimiestaruus kuitenkin lämmittää sydäntä.

2

Porvoon tempon jättämät fiilikset(15.09.2007):
Tunnelma on helpottunut, että viimeinen tämän vuoden pyöräkisa on ohitse. Matkana oli 20 kilometriä ja reitti ei ollut tasainen. Reitti oli samaa tietä kuin Porvoon ajoissa aikaisemmin kesällä. Ajo tuntui koko matkan siltä kuin jalat olisivat pyörineet siirapissa. Kilpailun jälkeen mietein, että missä on ajaminen tuntunut samalta ja päädyin siihen tulokseen, että U6:n viimeisellä etapilla eli tempossa. Jalat eivät silti olleet maaliviivan jälkeen hapoilla, mutta keuhkot oli. Loppuillan yskin "hevosyskää". Syke oli kokomatkan varmasti yli 200. (Kisoissa en uskalla käyttää sykemittaria, mutta sykkeen tahdin osaan itselläni tunnistaa.)

Olin kilpailussa kuitenkin toinen. Hävisin Raution Annelle 25 sekuntia. Kääntöpaikalla eroa oli 30 sekuntia eli sain takaisintulomatkallla vähän kiinni. Olen voittanut Annen tempossa kerran aikaisemmin kesällä Hesburger tempossa, mutta siellä oli huomattavasti enemmän nousua. Laura Lilja oli kolmas. 7kilometriä maaliin kuulin, että olin häntä edellä jo jonkin verran ja ajelin maaliin, sitä vauhtia mitä tarvitsin toiseen sijaan. Kisa oli maantiecupin viimeinen osakilpailu ja sijoituin toiseksi Paula Suomisen jälkeen.

Fiilikset nyt:
Olen pitänyt lauantaista asti lomaa lenkeistä. Aika on tuntunut herkulta. Nyt keskiviikkona ei ole vielä mitään hinkua päästä pyörän päälle jauhamaa tai kelaamaan uima-allasta edestakaisin. Olen pääasissa syönyt ja nukkunut. Silloin tällöin koulussakin on täytynyt käydä näyttämässä naamansa, että elossa ollaan.

Lepoa tiedossa. Ah!

Edellisen viikonlopun maastokisa ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Ensimmäiseksi maastokengän pohjasta lähti klossi irti ja jäi polkimeen kiinni. Sain yhden mäen talutella sukkasillaan ylös ja mäkien lasku yhdellä "varmalla jalalla" oli hyvin pelottavaa. Toiseksi ei vaan enään jaksa kisata. Tekniikkaa voisin myös vielä harjoitella ja kovaa ajamista maastopyörällä.

Tänään matkaan Porvooseen, koska huomenna on viimeinen kisa tänä kautena. 20 kilometriä pitäisi jaksaa jauhaa. Tällä viikolla ei ole edes tullut kunnon treenejä. Maanantaina kävin uimassa 1,5 tuntia ja siihen se melkein jäikin. Ensi viikon otan rennosti ja nautin rennosta olosta pitkään aikaan. Tai kai sitä kokeisiinkin pitäisi lukea.

KLL

Neljän kuukauden juoksuton kausi voi kipeyttää jalkasi, jos menet juoksemaan 2,5 kilometriä lähes täysillä. En tiedä oletteko kokeneet saman, mutta minä olen kokenut nyt. Olin eilen KLL-triathlon kisoissa. Matkat olivat 250 metriä uintia, 10 km pyöräilyä ja 2,5 kilometriä juoksua, josta siis jalkani kipeytyivät. Uinti oli hyvin herkkää, ensimmäiset 50 metriä, jonka jälkeen kädet olivat aivan muusia. Kesällä olisi voinut harkita pitempiä uintitreenejä, mutta itsepä olen valintani tehnyt. Pyöräpainotteisella treenillä voitto kuitenkin lohkesi, aika isolla erolla, vaikka tuloksia en ole nähnytkään. Meillä oli myös viestijoukkue, team Kunkku, uusimme viime vuoden voiton. Oltiin tyttöjen kanssa pienissä paineissa, koska tiesimme, että Turusta tuli kova joukkue. Turku sijoittui kuitenkin "vasta" toiseksi.

Huomenna matkaan Tampereelle maasto marathonin SM-kilpailuihin. Pia Sunstedin peesissä pitäisi 90 kilsaa ajaa.:D Jos sen tekisin, niin olisin hemmetin kova, mutta tässä vaiheessa se on kuitenkin vain unelma ja tavoite. Olen tyytyväinen jos pääsen edes maaliin. Maastoa on onneksi kehuttu helpoksi, mutta en usko!:D

Minä ja sinä.

Jokaisella maapallolla elävällä persoonalla tulee olla oma käsitys itsestään ja jokaisen tulee olla oma itsensä. Ihmisen tulee muuttua elämänsä aikana, mutta silti pitää omasta tavoite minästään kiinni. Selvät käsitykset asioista voi tuoda tavoitettuja saavutuksia itselle. Jokaisen tulisi tuoda itseään näkyväksi, vaikka kävisi oman minänsä kanssa ristiriitaisia keskusteluja. Jokaisella on kuitenkin oikeus olla, mitä on.

(Nyt pidän totaali lepoa, koska on hieman kipeä olo ja muutenkin tuntuu, että lepo on tällä hetkellä ansaittua.)

Lokirja 3.9

Suomen sää on kuin minun huoneeni. Sää on useimmiten huono ja myös huoneeni on aina huonoina keleinä sekaisin. Sateella tuntuu, että pöly leijuu samalla tavalla katosta kuin rankkasade taivaalta. Astiat ja vaatekasat ovat lattialla kuin vesilammikot asfaltilla, joita tarvitsee väistää ja kiertää. Lamput ovat kuin pilvien takaa pilkistävä aurinko.

Eilinen Ahveniston kisa ei kulkenut yhtään mihinkään! Ensiksi meni rengas ja muutenki oli kauhea ajaa! Jäin Heljä Korhoselle kierroksen. Pieni lepo ei olisi pahitteeksi. Tänään olin hieronnassa.