Tunnelmat ovat hyvät, kun sai koko treenin seurata paperista, että mitä seuraaviksi mennään. Alussa sattui pieni kämmi, kun unohdin juomapullon pukuhuoneeseen. Seurauksena on nyt päänsärky, täytyy vaan lipittää kaks litraa vettä ennen nukkumaan menoa. Sekää ei loppu peleissä ole kuitenkaan kauhean suositeltavaa, koska sitten tarvitsee hypätä vessassa koko yö, hmm. Toinen emämunaus oli musiikit, niiden kanssa olin iha hukassa, koska en minä nyt mitään biisien nimiä tiedä! Noh, ensi kerralla olen viisaampi ja laitan soimaan, vaikka Good Charlotten Riveriä koko tunniksi.
Muuten pyörittely sujui. Jotenkin osaan paremmin itsestäni irti, kun voin itse määrätä treenin tahdin. Tuli tossa polkiessa muuten mieleen, että tunneilla on yleisesti ottaen aika kuuma ja kuntosalit yrittävät parhaansa mukaan saada ilmastointia toimimaan. Itse ottaisin kaikki ilmastoinnit pois ja polkisin 40 asteen kuumudessa ja saisin samalla treeniä kisoihin, jotka ajetaan kuumassa ympäristössä. Siinä taas on kuitenkin taas nestehukan vaara suurempi.
torstai 24. tammikuuta 2008
Viimeiset kuulumiset
Viime sunnuntaina olin intoa täynnä. Intoni johtui siitä, että olisin maanantai aamuna päässyt treenaamaan taas kunnolla, mutta toisin kävi. Aamulla tein aamutoimet, kuten normaalistikin ja lähdin autolla ajamaan kohti uimahallia. Teille oli satanut yön aikan uutta lunta ja tie oli hyvinkin liukas. Pihasta lähdin autolla rivakasti ja pääsin viisi kilometriä kotipihasta, kun auto lähti käsistä. Vauhti oli nopeusrajoitusten mukainen, mutta tilannenopeudeksi liian korkea. Auto kävi ainakin kyljellään, ellei jopa katollaan. En ole ihan varma, kun kävi niin nopeasti. Autosta lähti takaikkuna ja sivuovista perustukset lyttyyn. Rallikuskille ei käynyt kuinkaan, niska vain meni uimisesta jumiin ja kääntyy heikosti vasemmalle puolelle. Kyllä, menin kolarin jälkeen uimaan! Mikään tai kukaan ei olisi voinut estää sitä. Mitä tästä opin? Ajan tulevaisuudessa rauhallisesti.
Treenejä olen nyt kuitenkin pystynyt tekemään rullillä. Keskiviikkona kävin hiihtämässäkin, kun tännekkin päin Suomea on lunta pyryttänyt. Tein silloin vauhtikestävyysharjoituksen, koska sunnuntaina olisi tiedossa maakuntaviesti. Matkana hiihdän viisi kilometriä, katotaanko pysynkö edes pystyssä, kun lajina on perinteinen. Hiihdän Noormakun Nopsan kakkosjoukkueessa, ykkösjoukkueeseen valittiin Venäläisen Kati, joka voitti aikoinaan MM-hopeaa hiihdon sprintissä. Isäkin pääsee kolmosjoukkueeseen hiihtämään miesten kympin.
Ajattelin, että tulevana viikonloppuna en koske maastopyörään ollenkaan. Ajattelin tehdä kaikki treenit hiihtäen, uiden (jos niska kestää) ja maantiepyöräillen. Maantiepyörällä tietenkin Karhuhallissa lauantaiaamuna. Treenikaverin saan Turusta, kun Linnea tulee kyläilemään. Saa sekin vähän tulta hännän alle.;) Älytreenejä ei kuitenkaan voi kauheasti tehdä sunnuntain hiihdon takia.
Tänään olen tähän mennessä ollut vain koulussa. Koulussa oli tänään äikän preli, tekstitaidon koe. Luulen, että meni ihan ok, mutta luultavasti opettajan mielestä meni päin prinkkalaa. Tänään on kuitenkin vielä tiedossa spinningtreeni. Erikoisen siitä tekee se, että minä vedän sen! Isä on tällä kertaa Turussa koulutuksessa ja pääsen tuuraamaan. Kokemuksia tältä "alalta" löytyy tasan yksi, jonka olen pitänyt meidän uintiryhmän uimareille. Saas nähä, mitä polkijat tykkää mun kiljumisesta.
Hiihdosta vielä sen verran, että Variksen Kaisa on kärähtänyt taas dopingista. Eikö yksi kerta enää nykymaailmassa riitä? Eikö kerrasta opi? Innolla odotan tuloksia, että mitä tällä kertaa on käytetty. Henkilökohtaisesti mietein, että hänestä olisi voinut ampumahiihtäjänä jopa tulla joskus jotakin, mutta olisi pitänyt arvata, että ei kärpänen surinastaan koskaan pääse.
Treenejä olen nyt kuitenkin pystynyt tekemään rullillä. Keskiviikkona kävin hiihtämässäkin, kun tännekkin päin Suomea on lunta pyryttänyt. Tein silloin vauhtikestävyysharjoituksen, koska sunnuntaina olisi tiedossa maakuntaviesti. Matkana hiihdän viisi kilometriä, katotaanko pysynkö edes pystyssä, kun lajina on perinteinen. Hiihdän Noormakun Nopsan kakkosjoukkueessa, ykkösjoukkueeseen valittiin Venäläisen Kati, joka voitti aikoinaan MM-hopeaa hiihdon sprintissä. Isäkin pääsee kolmosjoukkueeseen hiihtämään miesten kympin.
Ajattelin, että tulevana viikonloppuna en koske maastopyörään ollenkaan. Ajattelin tehdä kaikki treenit hiihtäen, uiden (jos niska kestää) ja maantiepyöräillen. Maantiepyörällä tietenkin Karhuhallissa lauantaiaamuna. Treenikaverin saan Turusta, kun Linnea tulee kyläilemään. Saa sekin vähän tulta hännän alle.;) Älytreenejä ei kuitenkaan voi kauheasti tehdä sunnuntain hiihdon takia.
Tänään olen tähän mennessä ollut vain koulussa. Koulussa oli tänään äikän preli, tekstitaidon koe. Luulen, että meni ihan ok, mutta luultavasti opettajan mielestä meni päin prinkkalaa. Tänään on kuitenkin vielä tiedossa spinningtreeni. Erikoisen siitä tekee se, että minä vedän sen! Isä on tällä kertaa Turussa koulutuksessa ja pääsen tuuraamaan. Kokemuksia tältä "alalta" löytyy tasan yksi, jonka olen pitänyt meidän uintiryhmän uimareille. Saas nähä, mitä polkijat tykkää mun kiljumisesta.
Hiihdosta vielä sen verran, että Variksen Kaisa on kärähtänyt taas dopingista. Eikö yksi kerta enää nykymaailmassa riitä? Eikö kerrasta opi? Innolla odotan tuloksia, että mitä tällä kertaa on käytetty. Henkilökohtaisesti mietein, että hänestä olisi voinut ampumahiihtäjänä jopa tulla joskus jotakin, mutta olisi pitänyt arvata, että ei kärpänen surinastaan koskaan pääse.
tiistai 15. tammikuuta 2008
Viime viikonlopun vietin kavereiden kanssa Turussa harjoitellen ja syöden. Käytiin Denni's ravintolassa syömässä ja herkuteltiin oikein kunnolla! Aluksi syötiin pizzaa ja jälkkäriksi Waikikit! Eli jäätelöannos, jossa oli vaniljajäätelöä, mustikoita ja kinuskikastiketta! NAM!
Sunnuntain lenkillä keli ei ollut mitä mainioin, vaan kamalin kaikista! Aluksi tihkutti, mutta loppujen lopuksi alkoi sataa vettä, lunta ja räntää! Tuulikin oli varmasti yliliioitellusti 34 metriä sekunnissa. Noh, tämän hetkinen keli ei kuitenkaan ole kamalin asia elämässäni vaan se, että olen taas kipeä. Ääneni on kuin möröllä ja kurkkuun sattuu. Tämän parantamiseen menee taas viikko tai jopa kaksi. Nyt kyllä pdän pään kylmänä ja parannun rauhassa terveeksi!
Parantumiseeni kuitenkin vaikuttaa positiivisesti tulevat Gran Canarian ja Belgian reissut! Asennoidun niihin ja olen kohta taas peleissä mukana!
Ps. toivottavasti minulle ei käy Belgiassa yhtä pahasti kuin näillä kavereilla Belgiassa: http://www.youtube.com/watch?v=FXhWg8d4T28
Sunnuntain lenkillä keli ei ollut mitä mainioin, vaan kamalin kaikista! Aluksi tihkutti, mutta loppujen lopuksi alkoi sataa vettä, lunta ja räntää! Tuulikin oli varmasti yliliioitellusti 34 metriä sekunnissa. Noh, tämän hetkinen keli ei kuitenkaan ole kamalin asia elämässäni vaan se, että olen taas kipeä. Ääneni on kuin möröllä ja kurkkuun sattuu. Tämän parantamiseen menee taas viikko tai jopa kaksi. Nyt kyllä pdän pään kylmänä ja parannun rauhassa terveeksi!
Parantumiseeni kuitenkin vaikuttaa positiivisesti tulevat Gran Canarian ja Belgian reissut! Asennoidun niihin ja olen kohta taas peleissä mukana!
Ps. toivottavasti minulle ei käy Belgiassa yhtä pahasti kuin näillä kavereilla Belgiassa: http://www.youtube.com/watch?v=FXhWg8d4T28
torstai 10. tammikuuta 2008
Heipä hei!
Kävin eilen ja toissapäivänä hiihtämässä (ja tietenkin uimassa). Tiistaina hiihdin perinteistä ja pito oli olematon. Toisaalta perinteisen tekniikka ei ole koskaan minulla ollut kaunista katseltavaa. Kuten setäni sen ilmaisi, "Näytät samalta kuin Tarmo-tuffa parhainpina päivinään!" Vieressä hiihtänyt kaverini vain tokaisi, että tuo taisi olla kettuilua, jolle myös toivotan tsemppiä viikonlopun SM-hiihtoihin!
Eilen hiihdin vapaata. Hiihtolatu oli minusta aika tahmaista. Tahmaisuus johtui ehkä siitä, että 1,2 kilometrin ladulla oli käynyt ennen minua tuhansia hiihtäjiä ja keli oli mitä oli. Tai toisaalta, suksien luistamattomuus saattoi johtua myös siitä, että vastasin itse suksien voitelusta ja harjauksesta. Osaamattomuuttani kuitenkin harjasin vain suksien pohjat.
Tänään aion mennä Porin Uimaseuran 100-vuotis luisteluihin. Tosin luistimieni terät saattavat olla täysin ruosteessa. Muut ainakin näkevät, mistä kohtaa olen luistellut, koska luistimista saattaa jäädä ruosteiset viivat vain jälkeeni. Luistelun jälkeen menen puolentoistatunnin spinningtunnille.
sunnuntai 6. tammikuuta 2008
Keksikää tekemistä
Tällä hetkellä meikäläisen elämä on niin tylsää, että ei ole pahemmin mitää kerrottavaa. Edellisten päivien kohokohta on ollut se, että olen alkanut lukemaan maaliskuussa oleviin kirjoituksiin. Myönnettäköön kylläkin, että vain kahdeksan sivua. Tänään otan tavoitteeksi päästä jo 30 sivua eteenpäin, koska alleviivattavaa riittää.
Edellisessä kertomuksessani kerroin kirjoittavani uskonnon. Moni on tullut kysymään, että tuleeko minusta pappi. Olen miettinyt asiaa hetken ja olen tullut siihen tulokseen, että en haluaisi miespappien käyvän väkivaltaisesti kimppuuni huutaen, että pappina oleminen ei ole naisten hommaa. Uskonnon kirjoitan siksi, että erilaiset uskonnot kiinnostavat.
Aion myös myöhemmin kirjoittaa biologian, joten varmasti herää kysymys, haluanko tulevaisuudessa tuoda geenidopingin huippu-urheiluun. Miten voisi saada samanlaisen geenimutaation kuin hiihtäjä Eero Mäntyranta? Hänen erikoisuutensa oli hänen verensä, jossa oli melkein puolet enemmän punasoluja kuin kilpakumppaneillaan. 240 oli hänen korkein hemoglobiiniarvonsa.
Aamulla kävin maastossa ajamassa pk-lenkkiä. Lenkin aikana mietin, että voisin lähteä illalla luistelemaan pikkuveljeni kanssa. Ongelmana nyt on kuitenkin se, että pikkuveli nukahti ennen kuin edes ehdin kysyä luistelemaan. Waltteri oli Yyterin hiekkarannoilla ajelemassa maastopyörälällä dyynejä ylös ja alas. Ilmeisesti kikkalointi oli erityisen väsyttävää, kun kello 17.00 piti jo nukahtaa.
Edellisessä kertomuksessani kerroin kirjoittavani uskonnon. Moni on tullut kysymään, että tuleeko minusta pappi. Olen miettinyt asiaa hetken ja olen tullut siihen tulokseen, että en haluaisi miespappien käyvän väkivaltaisesti kimppuuni huutaen, että pappina oleminen ei ole naisten hommaa. Uskonnon kirjoitan siksi, että erilaiset uskonnot kiinnostavat.
Aion myös myöhemmin kirjoittaa biologian, joten varmasti herää kysymys, haluanko tulevaisuudessa tuoda geenidopingin huippu-urheiluun. Miten voisi saada samanlaisen geenimutaation kuin hiihtäjä Eero Mäntyranta? Hänen erikoisuutensa oli hänen verensä, jossa oli melkein puolet enemmän punasoluja kuin kilpakumppaneillaan. 240 oli hänen korkein hemoglobiiniarvonsa.
Aamulla kävin maastossa ajamassa pk-lenkkiä. Lenkin aikana mietin, että voisin lähteä illalla luistelemaan pikkuveljeni kanssa. Ongelmana nyt on kuitenkin se, että pikkuveli nukahti ennen kuin edes ehdin kysyä luistelemaan. Waltteri oli Yyterin hiekkarannoilla ajelemassa maastopyörälällä dyynejä ylös ja alas. Ilmeisesti kikkalointi oli erityisen väsyttävää, kun kello 17.00 piti jo nukahtaa.
torstai 3. tammikuuta 2008
Hyvää uutta vuotta kaikille!
Joulu tuli ja meni. Ruokaa syötiin meidän perheessä huolella ja pari lisä kiloa taisi jokaisen vyötärön ympärille kerääntyä. Minulle ainakin, koska flunssa ja kuume verotti treenejä jonkin verran. Nyt uuden vuoden alkaessa on kuitenkin taas päästy kiinni vanhaan rytmiin treenien kuin syömistenkin kanssa. Uuden vuoden aatto tuli vietettyä neljän tunnin maastolennkillä ja illalla suuntasin Eurajoelle uudenvuodenjuoksuun, jonka juoksin isukin kanssa. Sovittiin, että juostaan yhdessä maaliin ilman keskenäistä kilpailua. Olimme parijuoksu-sarjassa kuudensia. Joukkueita oli 16.
Toivoisin, että tännekkin päin sataisi kunnolla lunta, jotta pääsisi hiihtämään. Minun ei tarvitsisi kävellä kotipihasta kuin 100 metriä ja olisin jo ladulla. Mielestäni täältä Noormarkusta löytyy mukavia hiihtoreittejä, jotka eivät kyllästytä.
Eilen sain sähköpostia Belgiasta. Sydän melkein muljahti. Minun pitäisi matkustaa sinne 15.3 kisailemaan, mutta uskonnnon kirjoitukset olisivat vielä 17.3, joten lähtö viivästyy parilla päivällä. Minun pitäisi oleskella siellä huhtikuun loppuun asti ja palata toukokuuksi kotiin. Uudestaan olisi tarkoitus mennä taas kesäkuussa ja viipyä niin pitkään kuin on tärkeitä kisoja. Mahtavaa!
Joulu tuli ja meni. Ruokaa syötiin meidän perheessä huolella ja pari lisä kiloa taisi jokaisen vyötärön ympärille kerääntyä. Minulle ainakin, koska flunssa ja kuume verotti treenejä jonkin verran. Nyt uuden vuoden alkaessa on kuitenkin taas päästy kiinni vanhaan rytmiin treenien kuin syömistenkin kanssa. Uuden vuoden aatto tuli vietettyä neljän tunnin maastolennkillä ja illalla suuntasin Eurajoelle uudenvuodenjuoksuun, jonka juoksin isukin kanssa. Sovittiin, että juostaan yhdessä maaliin ilman keskenäistä kilpailua. Olimme parijuoksu-sarjassa kuudensia. Joukkueita oli 16.
Toivoisin, että tännekkin päin sataisi kunnolla lunta, jotta pääsisi hiihtämään. Minun ei tarvitsisi kävellä kotipihasta kuin 100 metriä ja olisin jo ladulla. Mielestäni täältä Noormarkusta löytyy mukavia hiihtoreittejä, jotka eivät kyllästytä.
Eilen sain sähköpostia Belgiasta. Sydän melkein muljahti. Minun pitäisi matkustaa sinne 15.3 kisailemaan, mutta uskonnnon kirjoitukset olisivat vielä 17.3, joten lähtö viivästyy parilla päivällä. Minun pitäisi oleskella siellä huhtikuun loppuun asti ja palata toukokuuksi kotiin. Uudestaan olisi tarkoitus mennä taas kesäkuussa ja viipyä niin pitkään kuin on tärkeitä kisoja. Mahtavaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)