"Petteri Punakuono, oli poro nimeltaan. Toiset haukkuivat illoin majakaksi pilkaten...jne" Mua voisi talla hetkella kutsua majakaksi, silla mun nena karahti ja se loistaa kauniin punaisena. En silti ihan niin muistamaton aamulla ollut, etta olisin unohtanut rasvata nenani. Waltteri meinaan unohti ja naama loistaa nyt kokonaisuudessaan kirkkaan punaisena.

Reenit on kulkenut mukavasti. Viime viikolle kertyi 32,5 tuntia. Pidin viime viikolla yhden lepopaivan, mika tiputti kokonaismaaraa. Tulevalle viikolle yritan nostaa tunteja hieman. Tai se tulee varmasti onnistumaan, koska en ajatellut talla viikolla pitaa lepopaivaa. Viime viikolla pidin yhden lepopaivan, koska olin aivan tiltissa viiden raskaan ajopaivan jalkeen. Uimassa kavin palauttelemassa silloin, mutta vain reilut kolme kilsaa.

Saa on ollut taalla hieno, vaikkakin joku paiva satoi. Ajoimme silloin kuitenkin 130 kilometria.

Kuulumiset Gran Canarialta

Hola taalta Gran Canarialta!

Taalla on lamminta ja pyorailty on kolmessa paivassa mukava maara. Kilometreja on kertynyt yhteensa 310 kilometria. Saapumis paivana ajoimme reilut 56 kilometria. Heti alkuunsa saimme kiiveta 3,7 kilometrin pituisen maen ylos. Maet ovat alkuunsa tuntuneet kamalilta, mutta nyt on jalat turtuneet junnaamiseen, joten kylla se tasta lahtee!

Eilen oli minun paivani. Ajoimme 140 kilometria, joka oli hyvin makipainotteinen. Yksi maki oli alhaalta asti varmasti 10 kilometria pitka, loppua kohden maki vain jyrkkeni. Rankimmissa kohdissa prosentit olivat 18% luokkaa. Mietimme maen olevan keskimaarin 12% maki. Noh, huippukohta maessa oli se, etta tiputin isan kyseiseen makeen ja reilusti! Odotin huipulla ainakin kolme minuuttia! Sykkeetkin oli meilla samat. Noh, ei siita ikuisesti voi leijua, silla hyytymisen merkkeja tulee aivan varmasti jo viikon jalkeen. Tanaankin lenkille lahteminen oli pienen tyon takana.

Tanaan ajoimme 113 kilometria ja keskisyke oli 129. Yritimme karttaa suurimmat maet, mutta makien maaraa ei kuitenkaan voinut mitenkaan estaa.:P Ajoimme puolet matkasta kolmen norjalaisen ja yhden itavaltalaisen kanssa. Mukavaa, kun voi muidenkin kanssa ajella kuin vain samojen naamojen kanssa.

Keli on ollut hyvaa, paitsi tanaan aurinko on ollut pilvessa. Toivottavasti se huomiseksi jo pilkistaa! Parantaisi paivia huomattavasti!!

Heij!

Viikko on taas vierähtänyt nopeasti. Viime maanantaina matkustin Turkuun ja matkan pulivälissä isä soitti ja käski varata ajan kuntotestiin Paavo Nurmi-keskukseen. Minä tein työtä käskettyä ja varasin viime keskiviikolle ajan. Testi kulki paremmin kuin viime syksynä, mutta ei minusta tarpeeksi. Peruskestävyys oli kohdallaan, mutta vk:ta ja mk:ta pitäisi edelleen vielä kehittää. Ensi viikolla alkavalla etelänleirillä olisi tarkoitus niitä kehittää.

Matka Gran Canarialle alkaa maantaina ja yritän parhaani mukaan kirjoittaa kuulumisia, jos vain nettiyhteys löytyy.

Tänän aloitin myös yhteistyön Suunto-yhtiön kanssa. Kuulun testiryhmään, jossa testaan Suunnon t4- ja t6-rannetietokoneita. Nyt olisi siis edessä mittarien käyttöohjeiden opetteleminen. Olen jo hieman tutustunutkin niihin, mutta lentokonematkalla tulee olemaan varmasti tekemisen puutetta, joten varaan sinne aikaa enemmän ohjeiden perehtymiseen.

Reilut kaksi viikkoa on taas kulunut, kun olen viimeksi kirjoittanut. Anteeksi siitä, mutta ei ole ollut mitään shokeeravaa kirjoitettavaa. Tai noh, onhan niitä!

Esimerkiksi;

Olen melkein saanut uuden auton Kangon tilalle. Melkein on kuitenkin vahva sana, joten siitä ei ole voinut kertoa sen enenpää. Kerron siitä myöhemin kuvien kera, kun auto on virallisesti minun. Rallikuskille juuri sopiva Volkswagen Golf 1.6 koneella ja väri oli musta.

Minun Belgialainen seurani on avannut udt sivunsa; http://www.rabc1882.be/. Mutta koska siellä ei ole vielä minusta laitettu kuvia, joten en tietenkään ole voinut mainostaa asiaa sen enempää. Ensimmäinen kisamme Belgiassa on Omloop Het Volk (16.3), josta varmasti tulee kerrottavaa. Kuulin, että se on tautisen kova kisa. Jalat alkaa tutista jo etukäteen.

Tämän viikon olen reissannut ympäri Suomea, mutta asiasta en ole voinut vielä paljon kirjoittaa mitään, koska reissu ei ole vielä kokonaan ohitse. Tietenkin pieniä yksityiskohtia voin paljastaa. Turussa olen ollut treenailemssa, esimerkiksi triathleettejen kanssa kuntopiirissä ja tiistai aamuna minut pystyi pongaamaan Hirvensalosta Terhin seurassa maastopyörien selästä. Tostaina kävin spinnaamassa, kuten tavallista. Tällä hetkellä olen Hämeenlinnassa Scampoilemassa, eli siis rospuuttomaastopyörä painotteinen viikonloppu menossa.

Matkaliput ovat myös tulleet etelän lämpöön. 18 päivä helmikuuta matkustamme perheen ja parin vanhemman tarmolaisen kanssa Gran Canarialle kahdeksi viikoksi. Tiedossa peruskestävyyttä ja vauhtikestävyyttä, sillä Belgiaan ei luultavasti ole järkevää mennä pelkkiä pklenkkejä junnanneena.

Näistä kuitenkin lisää myöhemmin, toivottavasti kuvien kera!

En ole kommentoinut vielä maakuntaviestiäkään, joka käytiin pari viikkoa sitten. Oma hiihtoni kulki minun mielestäni niin kuin pitikin. Aloitin täysillä ja kokeilin, että mihin se riittää. Eihän se mihinkää kärkiaikoihin riittänyt, mutta itse olin tyytyväinen. Verenmaku suussa kuitenkin yritin hiihtää loppuun asti. Tasatyöntö sujui osuudellani parhaiten, koska lykin pariinkin kertaan yhden tytön ohitse tasatyönnöllä, mutta vuorohiihdolla jäin samaiselle tytölle kuin nalli kalliolle.
Viimeisellä 500 metrillä sauva meni kuitenkin poikki. Sain varasauvan yleisöstä, mutta rähmäkäpälänä tiputin sen. Sauva oli melkein pidempi kuin minä itse, että siinä taisi olla syy sauvan putoamiseen. Noh, lykkäsin yhdellä sauvalla seuraavat 200 metriä ja sain toisen varasauvan, joka oli melkein oman sauvan mittainen, jolla pystyin hiihtämään vaihtoon asti. Ykkösjoukkueemme kuitenkin voitti viestin ja Jämin Jänne plokkasi kakkossijan. Meidän joukkueemme sijoittui viidenneksi.

Luulen, että olen saaanu isältäni perinnöksi kisoissa läähättämisen. Eli varmasti katsoja tietää jo kilometrin päästä, kuka seuraavaksi lykkii puiden takaa seuraavalle kierrokselle.