Heipsan pitkästä aikaa!
Lähdimme perheemme kanssa 18.12 viettämään joulua Lapin Luostoon. Joulu sujuih hiihdellen, syöden ja oleilusta nautiskellen. Poikaystävänikin oli mukana ensimmäiset viisi päivää, jonka jälkeen hän matkusti oman perheensä luo viettämään joulua. Joulu'leiri' meni flunssan jälkeen ihan hyvin. Levin kilometrilukuihin en kyllä päässyt, koska Luoston maasto oli minusta paljon rankempaa kuin Levillä.
Porissakin olen käynyt hiihtämässä kolme kertaa tulomme jälkeen. Täällä tosin on ollut hieman vähemmän pakkasta, mutta tuuli on aivan eri luokkaa kuin Lapissa. Jos täällä olisi 20 astetta pakkasta niin ulos ei uskaltaisi tuulen takia edes mennä. Voi melkein jäätyä pystyyn, hyrr. Tosin tänään oli jo plussakeli, eikä suksi pitänyt perinteisellä yhtään..
Nyt odotellaan uutta vuotta ja uusia kujeita!
maanantai 28. joulukuuta 2009
tiistai 8. joulukuuta 2009
Levin leiri on saatu päätökseen viime lauantaina ja palautuminen on sujunut hyvin. Kuudessa päivässä hiihdin 28 tuntia, jossa ajassa kilometrejä kertyi 300. Pisin lenkki oli 4 tuntia ja lyhin oli 1,5h, josta voi siis päätellä, että hiihdin joka päivä kaksi kertaa. Paitsi yhtenä päivänä, kun väsymys meinasi iskeä. Olen tyytyväinen viikon saldoon. Nyt pitäisi odotella kymmenen päivää vielä, kun lähdemme perheen kanssa Luostolle jouluksi hiihtämään. Tämän välin aikana pysyttelenkin kiltisti pyötän selässä ja teen muita mukavia asioita.
Tänään kävin hierojalla, joten aloitin valmistautumisen jouluun tekemällä piparkakku taikinan ja paistamalla joululimppua. Tunnin päästä saapi maistaa millaisia tekeleitä tuli..
maanantai 30. marraskuuta 2009
perjantai 27. marraskuuta 2009
PS: kirjoitin tämän viime perjantaina, mutta nähtävästi en osannutkaan julkaista...
Huomenna olisi tarkoitus matkata Lappiin. Lähden taas viime vuotiseen tapaan Noormarkun Nopsan kanssa Leville viikon kestävälle hiihtoleirille. Toivottavasti tällä kertaa jäisi ne rakot kotiin ja pystyisi jokaisen lenkin tekemään vaivoitta. Viime vuonna jouduin kerran lähtemään kesken lenkin takaisin kämpille vaihtamaan pertsan kamoista vapaalle, kun jalat eivät enää kestäneet pertsan monoja..
Tänään kävin ennakoivasti jo ostamassa rakkolaastareita ja Leuko Sportin teippiä. Naamarasvankin voisi tällä kertaa ottaa mukaan, kun viime vuonna se sattui unohtumaan ja iskin naamaan pelkkää vaseleliinia, kun muuta ei sattunut olemaan mukana.. Hienosti kiilsi.. Yhtään en ole vielä pakannut matkaa varten, joten taidan tästä koneen äärestä mennä täyttelemään kapsäkkejä.
Tänään kävin ennakoivasti jo ostamassa rakkolaastareita ja Leuko Sportin teippiä. Naamarasvankin voisi tällä kertaa ottaa mukaan, kun viime vuonna se sattui unohtumaan ja iskin naamaan pelkkää vaseleliinia, kun muuta ei sattunut olemaan mukana.. Hienosti kiilsi.. Yhtään en ole vielä pakannut matkaa varten, joten taidan tästä koneen äärestä mennä täyttelemään kapsäkkejä.
keskiviikko 18. marraskuuta 2009
Lauantain treenit menivät mukavasti. Aamulla tein vetoja Karhuhallissa Tompan peesissä ja kun pääsin kotiin suuntasin isäni ja parin muun hepun kanssa Noormarkun retkeilyreitille maastopyörillä. En tosin ehtinyt ajamaan kuin kaksi tuntia, kun piti lähteä 'vahvistukseksi' pelaamaan sählyä Iskun leirille, kun pelaajat olivat heillä vähän vähissä. Sunnuntain treenin tein maastolenkkeillen. Tunteja kertyi sateisessa Porissa noin neljä.
Alkuviikon treenit ovat pääasissa kuluneet maasto ja spinningpyörien selässä. Tänään kävin myös pelaamassa jo vakituiseksi tulleen sählyvuoron.
Huomenna olisi luvassa uutta, sillä olen menossa kokeilemaan pilatesta.. Moni on sanonut, että sen avulla kaikkoaa selkäkivut? Eli ennaltaehkäisen mahdollisesti tulevia vammoja ainakin kokeilun vuoksi.
Alkuviikon treenit ovat pääasissa kuluneet maasto ja spinningpyörien selässä. Tänään kävin myös pelaamassa jo vakituiseksi tulleen sählyvuoron.
Huomenna olisi luvassa uutta, sillä olen menossa kokeilemaan pilatesta.. Moni on sanonut, että sen avulla kaikkoaa selkäkivut? Eli ennaltaehkäisen mahdollisesti tulevia vammoja ainakin kokeilun vuoksi.
torstai 12. marraskuuta 2009
Moip.
Mitäpä tässä on tapahtunut.. Eipä oikein mitään kummallista kuin treeniä ja treeniä:) Eli ihan hyvää kuuluu! Treenit ovat menneet hyvin ja terveenäkin olen pysynyt. Sikainfluenssarokotteenkin käyn hakemassa, kun sen ei-riskiryhmäläinen saa.
Tai no onhan tässä nyt jotain tapahtunut kuitenkin.
Hyppään nyt yhtäkkiä toissa viikkoon sillä silloin sattui ja tapahtui. Sain Turusta ja Kaarinasta itselleni vieraita. Turkulaisen eli Terhin kanssa kävimme perjantai aamupäivällä lenkillä tsekkaamassa Noormarkun retkeilyreittiä, jossa on Noormarkun parhaat maastot. 1.20h jälkeen olin hieman Terhiä edellä näyttämässä maastoa ja yhtäkkiä takaa kuului loiskis. Ajattelin, että voi apua jos se nyt sinne humpsahti. Ja sieltä se tuli pää märkänä sanoen, että tässä taisi olla äkkisyvää... Linnean kanssa saatiin muuten vain viikonloppuna todella hyvät setit treenien merkeissä. Ja Linnea voitti keilahallissa palkinnon parhaasta puvusta, joten Linnea sai olla päivän keijuna.;)
Viime viikonloppuna olimme perheeni kanssa pyöräilijöiden päättäjäisristeilyllä pitämässä hauskaa muiden pyöräilyn ystävien kanssa. Pääsin Veikkasen Jussi ja Ketosen Carinan kanssa estradille kertomaan menneestä kaudesta ja tulevasta kaudesta. Itse en ole ihan sata varma vielä, että mitä ensi kaudella tapahtuu, mutta eiköhän aika tuo tullessaan jotain.
Tällä viikolla ollut kohokohta on se, että sain houkuteltua poikaystäväni kanssani maastolenkille! Hyvin meni juurten ja kivikkojen ylittämiset ilman klosseja ja muita hienouksia tavallisella Harolla.
Lauantaina olisit tarkoitus mennä ajamaan karhuhallille taas rataa ympäri ja viettää neljä kuukautta myöhässä olevat synttärini sukulaisten kesken.
Mitäpä tässä on tapahtunut.. Eipä oikein mitään kummallista kuin treeniä ja treeniä:) Eli ihan hyvää kuuluu! Treenit ovat menneet hyvin ja terveenäkin olen pysynyt. Sikainfluenssarokotteenkin käyn hakemassa, kun sen ei-riskiryhmäläinen saa.
Tai no onhan tässä nyt jotain tapahtunut kuitenkin.
Hyppään nyt yhtäkkiä toissa viikkoon sillä silloin sattui ja tapahtui. Sain Turusta ja Kaarinasta itselleni vieraita. Turkulaisen eli Terhin kanssa kävimme perjantai aamupäivällä lenkillä tsekkaamassa Noormarkun retkeilyreittiä, jossa on Noormarkun parhaat maastot. 1.20h jälkeen olin hieman Terhiä edellä näyttämässä maastoa ja yhtäkkiä takaa kuului loiskis. Ajattelin, että voi apua jos se nyt sinne humpsahti. Ja sieltä se tuli pää märkänä sanoen, että tässä taisi olla äkkisyvää... Linnean kanssa saatiin muuten vain viikonloppuna todella hyvät setit treenien merkeissä. Ja Linnea voitti keilahallissa palkinnon parhaasta puvusta, joten Linnea sai olla päivän keijuna.;)
Viime viikonloppuna olimme perheeni kanssa pyöräilijöiden päättäjäisristeilyllä pitämässä hauskaa muiden pyöräilyn ystävien kanssa. Pääsin Veikkasen Jussi ja Ketosen Carinan kanssa estradille kertomaan menneestä kaudesta ja tulevasta kaudesta. Itse en ole ihan sata varma vielä, että mitä ensi kaudella tapahtuu, mutta eiköhän aika tuo tullessaan jotain.
Tällä viikolla ollut kohokohta on se, että sain houkuteltua poikaystäväni kanssani maastolenkille! Hyvin meni juurten ja kivikkojen ylittämiset ilman klosseja ja muita hienouksia tavallisella Harolla.
Lauantaina olisit tarkoitus mennä ajamaan karhuhallille taas rataa ympäri ja viettää neljä kuukautta myöhässä olevat synttärini sukulaisten kesken.
perjantai 23. lokakuuta 2009
Treenikausi on avattu ja treenit ovat sujuneet ihan hyvin. Olen tehnyt peruslenkkejä suurimmaksi osaksi maastopyörällä ja muutenkin monipuolista treeniä. Tälläkin hetkellä jalat ovat 'hellänä' eilisen kuntosaliharjoituksen takia. Huomenna olen menossa maastolenkiltä suoraan uimahallille tekemään uintitreenin porilaisten triathlonistien kanssa.
Vaikka siltä nyt tuntuisi, että kaikki olisivat tähän asti menneet nappiin niin se ei ole totta. Pari viikkoa sitten meillä täällä Porissa oli vuosittainen Tour de Pori ja aavistin jo aamulla hieman, että kurkussa kaikki ei ole kohdallaan. Neljän tunnin ajon jälkeen sanoinkin äidille taukopaikalla, että vie minut kotiin, koska 'rypäleitä' alkoi ilkeästi nousemaan kurkusta ylös. Seuraavana päivänä kuume nousi vähän yli 37 asteeseen ja sitä seuraavana 38 asteeseen ja vielä sitä seuraavana päivänä vielä 39 asteeseen. Kaiken kukkuraksi, kun kuumeeni laski, tunsin korvassa ihmeellisen tunteen. Se oli lastentauti se, eli korvatulehdus. En muista milloin viimeksi olisin korvatulehdusta sairastanut, vai olenko edes koskaan? Mutta vointi on nyt hyvä ja olen tämän viikon treenannut jo normaalisti.
Erikoista tällä viikolla on myös ollut se, että olen käynyt Kuntornissa vetämässä spinningtunteja. Viimeksi tänä aamuna. Hiki virtasi ja hauskaa oli!
Vaikka siltä nyt tuntuisi, että kaikki olisivat tähän asti menneet nappiin niin se ei ole totta. Pari viikkoa sitten meillä täällä Porissa oli vuosittainen Tour de Pori ja aavistin jo aamulla hieman, että kurkussa kaikki ei ole kohdallaan. Neljän tunnin ajon jälkeen sanoinkin äidille taukopaikalla, että vie minut kotiin, koska 'rypäleitä' alkoi ilkeästi nousemaan kurkusta ylös. Seuraavana päivänä kuume nousi vähän yli 37 asteeseen ja sitä seuraavana 38 asteeseen ja vielä sitä seuraavana päivänä vielä 39 asteeseen. Kaiken kukkuraksi, kun kuumeeni laski, tunsin korvassa ihmeellisen tunteen. Se oli lastentauti se, eli korvatulehdus. En muista milloin viimeksi olisin korvatulehdusta sairastanut, vai olenko edes koskaan? Mutta vointi on nyt hyvä ja olen tämän viikon treenannut jo normaalisti.
Erikoista tällä viikolla on myös ollut se, että olen käynyt Kuntornissa vetämässä spinningtunteja. Viimeksi tänä aamuna. Hiki virtasi ja hauskaa oli!
torstai 1. lokakuuta 2009
Off-season on pidetty. Ei sitä kestänyt kylläkään kuin reilu viikko, eikä sekään ilman urheilua. Aloitin jo pyöräilyn viime maanantaina jolloin kävin isän kanssa pyörittelemässä pari tuntia. Tiistaina käytiin pikkuveljen ja isän kanssa maastolenkillä, johon mahtui mukaan makkaran paistot laavulla. Oli ihan mukavaa! Sainpahan taas pari mustelmaa jalkoihin eli niiden merkeissä rämmitään seuraavat 4-5 kuukautta.
Tänään olen käynyt vähän polskimassa ja yrittänyt saada lihaksia kipeiksi kuntosalilla. Hauskaa puuhaa sekin. Vielä olisi tarkoitus lähteä rämpimään metsäpoluille.
Tänään olen käynyt vähän polskimassa ja yrittänyt saada lihaksia kipeiksi kuntosalilla. Hauskaa puuhaa sekin. Vielä olisi tarkoitus lähteä rämpimään metsäpoluille.
keskiviikko 23. syyskuuta 2009
Päivää.
Nyt on taas luvassa Lottamaisia tarinoita, koska auttavaa välikättä ei ole nyt saatavilla. Se tarkoittaa siis sitä, että olen palannut Suomeen. Viimeisimmät kilpailut meni aivan plörinäksi, sillä pieni flunssa ei ottanut lähteäkseen. Onneksi sain kuitenkin pari ehjää kilpailua tehtyä.
Nyt olen aloittanut pyöräilystä 'off-seasonin'. Pientä urheilua tässä kuitenkin olen harrastanut. Eilen päädyin kahden vuoden jälkee rullaluistelemaan. (En kaatunut.) Tänään olen ollut jo noin kolme tuntia metsätöissä ja illalla ajattelin käydä testaamassa sählytaitojani. (Pyydän kuitenkin jo anteeksi jos satun hakkaamaan jonkun jalat tohjoksi.)
'Pitäisikö Lotan mennä armeijaan'-testitulosten äänet jakautuivat kaikille vaihtoehdoille suhteellisen tasan. Kuitenkin 40% äänistä meni vaihtoehdolle 'Sen pitää vain ja ainoastaan polkea pyörällä'. Toive siis toteutukoon. Olen kuitenkin hyvin pettynyt, että joku luulee minun olevan niin heikko, että en sitä täysvarustusta jaksaisi kantaa.. Eihän minun sitten olisi koskaan pitänyt jaksaa oikein mitään muutakaan raskasta? (Kuten pyöräilyä, hah?) Ja huomennakin olen menossa metsään taas rämpimään. Kokemusta siis olisi ainakin kosteista lokakuun päivistä, joten miksi ei siis öistäkin?
Nyt on taas luvassa Lottamaisia tarinoita, koska auttavaa välikättä ei ole nyt saatavilla. Se tarkoittaa siis sitä, että olen palannut Suomeen. Viimeisimmät kilpailut meni aivan plörinäksi, sillä pieni flunssa ei ottanut lähteäkseen. Onneksi sain kuitenkin pari ehjää kilpailua tehtyä.
Nyt olen aloittanut pyöräilystä 'off-seasonin'. Pientä urheilua tässä kuitenkin olen harrastanut. Eilen päädyin kahden vuoden jälkee rullaluistelemaan. (En kaatunut.) Tänään olen ollut jo noin kolme tuntia metsätöissä ja illalla ajattelin käydä testaamassa sählytaitojani. (Pyydän kuitenkin jo anteeksi jos satun hakkaamaan jonkun jalat tohjoksi.)
'Pitäisikö Lotan mennä armeijaan'-testitulosten äänet jakautuivat kaikille vaihtoehdoille suhteellisen tasan. Kuitenkin 40% äänistä meni vaihtoehdolle 'Sen pitää vain ja ainoastaan polkea pyörällä'. Toive siis toteutukoon. Olen kuitenkin hyvin pettynyt, että joku luulee minun olevan niin heikko, että en sitä täysvarustusta jaksaisi kantaa.. Eihän minun sitten olisi koskaan pitänyt jaksaa oikein mitään muutakaan raskasta? (Kuten pyöräilyä, hah?) Ja huomennakin olen menossa metsään taas rämpimään. Kokemusta siis olisi ainakin kosteista lokakuun päivistä, joten miksi ei siis öistäkin?
sunnuntai 13. syyskuuta 2009
Huomentapäivää kaikille pyöräilyfanaatikoille. Tänään oli tarkoituksena osallistua pyöräilybakkanaaleihin Belgian sydämessä, Flanderin aroilla, lehmänlannan ja sateen keskellä. Valitettavaa on, että aikeeksi tämä vain jäikin, sillä eilen illalla minua kiukutti. Olennaista kisaamattomuuden kannalta on tietenkin kiukutuksen syy, ei niinkään itse kiukutus. Eli, olo oli/on kuin mankeloidulla, lahnamainen, hengitys kuiva jne.
Olen siis taas kipeänä, voihan fagerholm!
Olo ei kuitenkaan aivan mahdoton, eikä lämpöä ole, joten
toiveissa siintää ihmeparantuminen huomiselle, ja että jotenkin saisi vielä tämän vihoviimeisen kisaviikon vedettyä läpi, kunnialla tai ilman.
Asiasta asepalvelukseen: aamiaispöydässä paljastin palasen sisimpääni; olen misandristi, näin vapaasti ilmaistuna. Toisin sanoen, tahdon armeijaan. Komentamaan miehiä, alistamaan, nöyryyttämään. Kenties myös koettelemaan omia rajojani, mutta se on sivuseikka. Teltassa en tahtoisi nukkua, ainakaan syyssateilla. Raja se on sekin.
Mainittakoon vielä, että minulta ei riitä ymmärrystä nettispekuloijille, jotka epäilevät uudistuneiden blogitekstieni olevan päihteidenkäytön seurausta. Kuulkaas ilvekset ja muut metsänelikot, sitä kutsutaan assosiaatiokyvyksi. Jos assosiaatiot nyt sattuvat osumaan logiikkahermoon, niin niistä voi muodostua nk. tajunnanvirta, joka taas voi olla monen saavuttamattomissa ilman luovuusjuomaa. Ja sellaisia juomia eivät urhelijat kisojen keskellä kuluta. Ugh.
Olen siis taas kipeänä, voihan fagerholm!
Olo ei kuitenkaan aivan mahdoton, eikä lämpöä ole, joten
toiveissa siintää ihmeparantuminen huomiselle, ja että jotenkin saisi vielä tämän vihoviimeisen kisaviikon vedettyä läpi, kunnialla tai ilman.
Asiasta asepalvelukseen: aamiaispöydässä paljastin palasen sisimpääni; olen misandristi, näin vapaasti ilmaistuna. Toisin sanoen, tahdon armeijaan. Komentamaan miehiä, alistamaan, nöyryyttämään. Kenties myös koettelemaan omia rajojani, mutta se on sivuseikka. Teltassa en tahtoisi nukkua, ainakaan syyssateilla. Raja se on sekin.
Mainittakoon vielä, että minulta ei riitä ymmärrystä nettispekuloijille, jotka epäilevät uudistuneiden blogitekstieni olevan päihteidenkäytön seurausta. Kuulkaas ilvekset ja muut metsänelikot, sitä kutsutaan assosiaatiokyvyksi. Jos assosiaatiot nyt sattuvat osumaan logiikkahermoon, niin niistä voi muodostua nk. tajunnanvirta, joka taas voi olla monen saavuttamattomissa ilman luovuusjuomaa. Ja sellaisia juomia eivät urhelijat kisojen keskellä kuluta. Ugh.
perjantai 11. syyskuuta 2009
Oikein hyvää myöhäisiltaa rakkaat sananlaskijani.
Olen ja inhonsekaisin tuntein seurannut viimeisimmästä blogimerkinnästäni siittynyttä diskurssia internetin virtuaalimaailmassa, ja tavoistani poiketen olen päättänyt vastata useilla eri palstoilla esitettyihin suorastaan pöyristyttäviin syytöksiin, joiden mukaan blogini sisältö ei olisikaan omaan hengentuotettani. Tämä moraalisesti arveluttava syytös ei pidä paikkaansa, vaan on täyttä humpuukia.
Toinen väite, joka loputtomasta spekulaatiosta on derivoitavissa, on epäilys nollatoleranssin puutteesta. Tämäkin väite on paikkaansapitämätön, ja sen esittäjät tulisi alistaa vähintään kolmen tunnin mittaiselle Margareth Thatcherin kootut puheet- kimaralle. On kohtuutonta luulla, että naisurheilija voisi olla luova vain ja ainoastaan vaikutuksen alaisena tai jos on mies. Tai vieraillut Amsterdamissa. Tällainen luulo voidaan rinnastaa jopa sovinismiin, ja sellaisesta minä en pidä.
Päivän tapahtumiin: ajoin kolmen tunnin alivauhtisen (kyllä vain, triatlontermi) lenkin, jonka tarkoituksena on mitä ilmeisimmin ajaa alivauhtia. Älkää kysykö enempää. Lopun päivää vietin tylsistyneenä makuukammiossani, sillä aina ilahduttavan kohteliaat ja lipevät poikaset olivat viettämässä päivää jossain Flaamien Ardenneilla, mukulakivien ja seinänousujen valtakunnassa. Itse en valitettavasti reisi päässyt mukaan, sillä järkeiltävissä olevista syistä on selvää, että alivauhtisen harjoituksen aikaansaaminen edelläkuvatussa valtakunnassa ei olisi ollut kovinkaan suurella todennäköisyydellä mahdollista.
Seuraava starttini on sunnuntaina, yllätys yllätys, juurikin edellämainitulla alueella, joten jonkinlaista nousua on ainakin odotettavissa. Normaalisti en nousuista juurikaan innostu, mutta nyt minut on saatu psyykattua sellaiseen transsiin, että oksat pois kaikilta nousuilta ja muilta sen tapaisilta, possujuniltakin. Kunto nimittäin alkaa näyttää itseään, ja odotan viimeisistä kisoista vielä edellistä viikonloppua parempaa tulosta. Antaa siis reisien hoitaa puhumisen. Norjaksi.
Ehkä muuten olette, rakkaat lukijani, ihmetelleet miksi Norja esiintyy blogissani niin kovin tiheästi. Reisi. Se johtuu siitä yksinkertaisesta faktasta, että huoltopoikani (ne komeat) ovat olleet äärimmäisen kiinnostuneita kyseisestä maasta, ja alkaneet jopa opiskella norjaa lähestyäkseen mahdollisia morsian-ehdokkaita pyöräilykilpailujen yhteydessä, päästäkseen pikaisiin naimisiin ja saadakseen sitä kautta pikapassin Norjaan. Mutta miksi juuri Norja, kysytte. Kysymyksenne on oikeutettu ja looginen, mutta vastaus siihen ei sitä samaa ole. Poitsujen mukaan Norja on hieno maa, monipuolinen, pitkä, muttei kovin leveä. Kauniskin on kasvoiltaan mokoma.
Myönnettäköön, että edes naisen epälooginen logiikka ei aina pysy huoltajieni kannoilla, mutta siitä huolimatta reisi yritän ymmärtää. Ja pysyä kaukana, kun talon toisen päädyn huoneesta kantautuu iltaisin tyttömäinen kikatus. Reisi.
Lopuksi selvennettäköön, että tässä weblog- merkinnässä satunnaisen epäsäännöllisesti esiintyvät reisi- sanat on laitettu sinne ajanvietteeksi tietyillä foorumeilla vaikuttaville sananhavaitsijoille/laskijoille. On enemmän kuin palkitsevaa tietää olevansa hyödyksi ja huviksi, ehkä jopa päivän tarkoitukseksi tässä harmaassa syyssäässä.
Olen ja inhonsekaisin tuntein seurannut viimeisimmästä blogimerkinnästäni siittynyttä diskurssia internetin virtuaalimaailmassa, ja tavoistani poiketen olen päättänyt vastata useilla eri palstoilla esitettyihin suorastaan pöyristyttäviin syytöksiin, joiden mukaan blogini sisältö ei olisikaan omaan hengentuotettani. Tämä moraalisesti arveluttava syytös ei pidä paikkaansa, vaan on täyttä humpuukia.
Toinen väite, joka loputtomasta spekulaatiosta on derivoitavissa, on epäilys nollatoleranssin puutteesta. Tämäkin väite on paikkaansapitämätön, ja sen esittäjät tulisi alistaa vähintään kolmen tunnin mittaiselle Margareth Thatcherin kootut puheet- kimaralle. On kohtuutonta luulla, että naisurheilija voisi olla luova vain ja ainoastaan vaikutuksen alaisena tai jos on mies. Tai vieraillut Amsterdamissa. Tällainen luulo voidaan rinnastaa jopa sovinismiin, ja sellaisesta minä en pidä.
Päivän tapahtumiin: ajoin kolmen tunnin alivauhtisen (kyllä vain, triatlontermi) lenkin, jonka tarkoituksena on mitä ilmeisimmin ajaa alivauhtia. Älkää kysykö enempää. Lopun päivää vietin tylsistyneenä makuukammiossani, sillä aina ilahduttavan kohteliaat ja lipevät poikaset olivat viettämässä päivää jossain Flaamien Ardenneilla, mukulakivien ja seinänousujen valtakunnassa. Itse en valitettavasti reisi päässyt mukaan, sillä järkeiltävissä olevista syistä on selvää, että alivauhtisen harjoituksen aikaansaaminen edelläkuvatussa valtakunnassa ei olisi ollut kovinkaan suurella todennäköisyydellä mahdollista.
Seuraava starttini on sunnuntaina, yllätys yllätys, juurikin edellämainitulla alueella, joten jonkinlaista nousua on ainakin odotettavissa. Normaalisti en nousuista juurikaan innostu, mutta nyt minut on saatu psyykattua sellaiseen transsiin, että oksat pois kaikilta nousuilta ja muilta sen tapaisilta, possujuniltakin. Kunto nimittäin alkaa näyttää itseään, ja odotan viimeisistä kisoista vielä edellistä viikonloppua parempaa tulosta. Antaa siis reisien hoitaa puhumisen. Norjaksi.
Ehkä muuten olette, rakkaat lukijani, ihmetelleet miksi Norja esiintyy blogissani niin kovin tiheästi. Reisi. Se johtuu siitä yksinkertaisesta faktasta, että huoltopoikani (ne komeat) ovat olleet äärimmäisen kiinnostuneita kyseisestä maasta, ja alkaneet jopa opiskella norjaa lähestyäkseen mahdollisia morsian-ehdokkaita pyöräilykilpailujen yhteydessä, päästäkseen pikaisiin naimisiin ja saadakseen sitä kautta pikapassin Norjaan. Mutta miksi juuri Norja, kysytte. Kysymyksenne on oikeutettu ja looginen, mutta vastaus siihen ei sitä samaa ole. Poitsujen mukaan Norja on hieno maa, monipuolinen, pitkä, muttei kovin leveä. Kauniskin on kasvoiltaan mokoma.
Myönnettäköön, että edes naisen epälooginen logiikka ei aina pysy huoltajieni kannoilla, mutta siitä huolimatta reisi yritän ymmärtää. Ja pysyä kaukana, kun talon toisen päädyn huoneesta kantautuu iltaisin tyttömäinen kikatus. Reisi.
Lopuksi selvennettäköön, että tässä weblog- merkinnässä satunnaisen epäsäännöllisesti esiintyvät reisi- sanat on laitettu sinne ajanvietteeksi tietyillä foorumeilla vaikuttaville sananhavaitsijoille/laskijoille. On enemmän kuin palkitsevaa tietää olevansa hyödyksi ja huviksi, ehkä jopa päivän tarkoitukseksi tässä harmaassa syyssäässä.
torstai 10. syyskuuta 2009
Heipä hei kaikki ihkut pyöräilyihmiset! Tänne Belgiaan kuuluu oikein
hyvää, aurinko paistaa maireasti siniseltä taivaalta kuin Naantalissa
konsanaan.
Ajoin lauantaina pyörällä kilpaa, kuten myös sunnuntaina ja
maanantaina. Uhmasin minulle osoitettuja vihjauksia, joiden mukaan
ajan jalat altani, jos starttaan kolmena päivänä putkeen, mutta hei,
ajamaanhan tänne on tultu, ja jos ne jalat on joskus ajettava altansa,
niin nyt on se aika, jos koskaan. Nih.
Lauantaina starttasin kermikseen Belgian rannikolla, jossa Atlantti
pauhaa rannoilla kuin tahtoen syödä suihinsa kaikki pienenpienet
pyöräiljätyttöset, ja tuuli, joka tahtoo nostaa korviin kaikki
kilpailua seuraavien tyttösten hamoset.
Kilpailu itsessään sujui aktiivisesti, joukkueenjohdon
tienvarsiohjeita seuraten.
Sijoitus ei ollut mikään erityinen, sillä pelotonilta karannut
tyttöporukka oli jo vienyt kaikki kärkisijat, ja kun peloton vyöryi
betonisten kuilujen läpi vellovana, hikisenä kollektiivina kohti
maaliviivaa, keskityin jo kuikuilemaan maalisuoralla odottavia, ah
niin komeita Chebicin huoltopoikia, jotka olivat saapuneet kaukaiseen
merenrantakylään seuraavaan femi-reisien jylläämistä keskellä
länsi-Flanderin tasankoja.
Sunnuntaina vuorossa oli startti, missäpä muualla kuin
länsi-Flanderissa. Tällä kertaa reitti oli ohi katolisen kirkon, ja
hartaana luterilaisena pidin tätä ehdottoman syrjivänä, tasa-arvoa
tulisi nimittäin vaalia myös kisareittien valinnassa. Kuin iskuna
kasvoille, tapahtui kisan aikana tilanne, joka olisi voinut tehdä
minusta osan katolista kirkkoa, kirjaimellisesti. Tämä jäi kuitenkin
vain kuriositeetiksi, onneksi, sillä kirkon kivinen seinä ei
houkutellut enempään. Itse kilpailu meni hiukan kuten lauantainakin,
ryhmä tyttöjä, mukaanlukien oman seurani misu, karkasi loppumatkasta,
joten vietin aikaa ns. kannella, odotellen sitä kuuluisaa massakiriä,
jossa reidet puhuvat ja keuhkot vinkuvat, kuin porsaat karsinassaan
keskellä Belgian tasankoja, joilla tuuli taukoaa harvoin ja sade
hukuttaa viimeisenkin toivonpilkahduksen. Sijoitus oli 11., eli
mukiinmenevä. Tämän voi tietenkin olettaa riippuvan mukista, mutta
otetaan nyt sellainen sopivanlainen. Ei muovinen.
Maanantain, tuo päivä, joka oli vievä jalat altani. Startti jossain
kaukana, liekö länsi-Flanderissa, iltapäivällä. Vuorossa normaalihko
70km:n kisa, ainoana erikoisuutenaan se, että se käytiin
kortteliradalla. Hmmm. Kisaan lähdettiin huoltopoikien mukaan
äärimmäisen rauhallisen oloisesti, mutta se vaikutelma murskaantui
heti ensimmäisen kierroksen lopulla, kun pieni mutta äärimmäisen
reidekäs joukkomme ilmaantui maalisuoralle kuin hiihtokisassa
konsanaan, pitkässä jonossa, reidet omaa kieltään puhuen. Omani
puhuivat norjaa.
Kilpailua värittivät useat, lukuisat, jopa loputtomat
irtiottoyritykset, jotka kuitenkin tulivat kiinniajetuiksi äärimmäisen
vahvan Iso-Britannian joukkueen toimesta. Itse tarkkailin tilannetta
ja päätin jopa sivuuttaa joukkueenjohdon ohjeet kovasta yrittämisestä
lopussa, odottaen sen sijaan loppukiriä, jossa koin olevani vahvoilla
tuona armon päivänä. Tulimme kuin tulimmekin kiriin yhtenä kappaleena,
ja viimeisen mutkaan jälkeen asemani olivat hyvät, ja nappasinkin
kiristä neljännen sijan. Parempaankin olisi ollut rahkeita, mutta
sellaista on kiriminen, marginaalit pieniä kuin millimetrit
viivaimessa. Kisa suurimpana antina oli kuitenkin hieno onnistuminen
juomapullon nappaamisessa vauhdista, mikä vapautti ilmoille suuren
huokauksen, jota kilpasisarukset sitten ihmettelivät kaiken sen tuskan
ohessa.
Tiistaina olikin sitten vuorossa palauttava harjoitus, sekä hiukan
sosiaalista turaamista huoltohommisssa, sillä oli huoltopoikien aika
ajaa kilpaa. Olin vaipua epätoivoon, sillä huoltaminen oli äärimmäisen
tylsää, mutta kohtalo puuttui peliin ja katkaisi toisen huoltopojan
ketjut, joten hän oli liittyvä seuraani loppukilpailun ajaksi.
Keskiviikon kohokohta oli ehdottomasti kaupunkiseikkailu Antwerpenin
ostoskadulla, josta tie vei kohti massiivista elokuvateatteria, jonka
todettiin olevan odotuksiin nähden edullinen, kunnes huoltopoikien
silmät olivat pudota päästänsä heidän nähdessään karkkien
pöyristyttävän 18.55? kilohinnan! Siinäpä kalvakoitui halvan
leffalipun hinta mielessä, ja ajotytöllä riitti naurettavaa aina
belgilaisen illan pimenemiseen saakka.
Lisäksi illan mentaalivelmuiluun, eikon valmennukseen kuului
hämähäkinsietoa ja sen metsästystä. Se oli iso ja pelottava, jopa
huoltopoikien mielestä. Itse en tosin edes kirkunut, vaikka mieleni
olisi tehnyt nostattaa ikkunat särkevä joiku, joka olisi vuodattanut
tummaa verta huoltopoikein korvista seitkytlukulaiselle
kokolattialaattamatolle.
Jatkon kilpailuohjelma sisältää kilpailuja. Oho! Seuraavat niistä ensi
viikonloppuna, sitä seuraavat myöhemmin, viisi niitä taitaa vielä
olla, ainakin. Tarkoituksena tuloksenteko, tavoitteena entistä parempi
tallipaikka ensi kaudelle, eteenpäinhän pyörällä mielummin on mentävä
kuin paikallaan pysyttävä, eiks ni?
torstai 3. syyskuuta 2009
Diddidiididii, moro!
Ekat kisat taas ajettu ja olen puoliksi jopa tyytyväinen! Eka startti meni ihan ok ja pääsin maaliin. Yritin jopa loppukiriä, mutta hyydähdin. Seuraavana päivänä jalat eivät toimineet ollenkaan ja seurauksena keskeytys. Aika surkealta kuulostaa, mutta lähtökohdat huomioon ottaen ja että kausi on ollut pitkä olen silti säilyttänyt pääni ja aion vielä jatkaa kisaamista. Tosin viime tiistain kisan jätin väliin ja tein vetoja.
Nyt muutenkin on, minusta, tullut hyviä treenejä ja voin jopa luvata, että tulevana lauantain kisassa ajo voi olla hyvää. Treenamiseeni on vaikuttanut pari pientä seikkaa, jotka ovat a) treeniseura ja b) poikaystävän visiitti Belgian Loenhoutissa. Lenkkiseurana täällä polkee viime vuoden Mr.Turistipyöräilijä ,jonka kuvan voitte myös pongata viime vuoden kevään blogikirjoituksista, ja Teemu V, joka tälläkin hetkellä on valmistautumassa tulevaan koitokseen. Peukut siis pystyyn. Tällä kertaa kuitenkin minun huoltoammattitaitoni jäävät Loenhouttiin, sillä autossa ei ollut enää tilaa...
Ekat kisat taas ajettu ja olen puoliksi jopa tyytyväinen! Eka startti meni ihan ok ja pääsin maaliin. Yritin jopa loppukiriä, mutta hyydähdin. Seuraavana päivänä jalat eivät toimineet ollenkaan ja seurauksena keskeytys. Aika surkealta kuulostaa, mutta lähtökohdat huomioon ottaen ja että kausi on ollut pitkä olen silti säilyttänyt pääni ja aion vielä jatkaa kisaamista. Tosin viime tiistain kisan jätin väliin ja tein vetoja.
Nyt muutenkin on, minusta, tullut hyviä treenejä ja voin jopa luvata, että tulevana lauantain kisassa ajo voi olla hyvää. Treenamiseeni on vaikuttanut pari pientä seikkaa, jotka ovat a) treeniseura ja b) poikaystävän visiitti Belgian Loenhoutissa. Lenkkiseurana täällä polkee viime vuoden Mr.Turistipyöräilijä ,jonka kuvan voitte myös pongata viime vuoden kevään blogikirjoituksista, ja Teemu V, joka tälläkin hetkellä on valmistautumassa tulevaan koitokseen. Peukut siis pystyyn. Tällä kertaa kuitenkin minun huoltoammattitaitoni jäävät Loenhouttiin, sillä autossa ei ollut enää tilaa...
sunnuntai 23. elokuuta 2009
Moi!
Olen matkannut takaisin Belgiaan. Täällä olisi tarkoitus viettää loppu kausi ajaen kisoja, tietenkin. Minulla piti olla eilen ensimmäinen startti, mutta toissa yönä heräsin lihassärkyihin ja hirveään viluun. Ajattelin jo, että nyt joku isompi tauti napsahti päälle, mutta nähtävästi selvisin vain pienellä kuumeella. Nyt vointi on jo ihan ok. Ensi viikolla olisi tarkoitus ajaa kolme kisaa loppu viikosta.
Olen matkannut takaisin Belgiaan. Täällä olisi tarkoitus viettää loppu kausi ajaen kisoja, tietenkin. Minulla piti olla eilen ensimmäinen startti, mutta toissa yönä heräsin lihassärkyihin ja hirveään viluun. Ajattelin jo, että nyt joku isompi tauti napsahti päälle, mutta nähtävästi selvisin vain pienellä kuumeella. Nyt vointi on jo ihan ok. Ensi viikolla olisi tarkoitus ajaa kolme kisaa loppu viikosta.
tiistai 4. elokuuta 2009
10 kilometrin linja-ajo ajettu. Jaloissa tuntui ihmeellisiä muutoksia, ei tuntunut ihan niin kamalalle kuin pari viikkoa sitten. Pyöritys oli parempaa, mikä nyt on luonnollistakin, kun ei ollut kuin yksi välitys. Se oli jo yksi voitto ajossa. Sijoituksellisesti olin toinen. Mitalit ratkottii minun, Elisa Arvon ja Virva Kosken kesken. Olivat saaneet arpoa jonkin aikaa tulospalvelussa, että ketä meistä voitti. Jos maali olisi ollut 5metriä aikaisemmin olisi voitto ollut minun, mutta näin käy joskus. Vähän turhan usein vain minulle..
sunnuntai 26. heinäkuuta 2009
Moikka!
Rata SM-kisat on tältä vuodelta osittain käyty. Tänä viikonloppuna käytiin 500 metrin, eräajon ja kolmen kilometrin takaa-ajon taistelut. (Ensi viikonloppuna menen vielä ajamaan 10 kilometrin linja-ajon.) 500metri ei nähtävästi ole vieläkään lajini, koska ei riitä lähtönopeutta. Sijani oli viides. Ihan ok, sillä olen ajanut sen tänä vuonna kerran aikaisemmin.
Eräajon lentävällä 200 metrillä meno oli toista, sillä sijoituin toiseksi ihan kelpo ajallakin(huom. olen kerran elämässäni ajanut lentävän 200metrin Turun velolla.) Sain välieriin parikseni Virvan Kosken ja tiesin, että hänen päihittäminen olisi vaikeaa. Avasin kirin noin 300m ennen maalia, mutta kokemuuttani annoin suoran tilan Virvalle ja hän pääsi kuittaamaan ohitseni. Ajoin vielä keräilyerän, mutta jouduin ajamaan sen meidän Waltterin pyörällä, joten ajelin sen vain maaliin.
Kolmosella ajoimmen aamulla ensin välierät ja kaksi parasta pääsi illan finaaliin taistelemaan kultamitalista. Sijoituin toiseksi ja sain vastaani Terhi Salmenojan. Jäin aamun ajossa jo reilut viisi sekuntia, joten peli oli sillä jo aika selvä. Yritin kuitenkin laittaa illan finaalissa hanttiin ja ihan hyvin se onnistuikin puolet matkasta. Näin kuitenkin, että jään ja jään lopussa ja annoin jo viimeisellä kierroksella periksi.
Päivä oli todella hieno ja oli kiva taas kokeilla rajojaan itselleen omituisemmassa lajissa.
Rata SM-kisat on tältä vuodelta osittain käyty. Tänä viikonloppuna käytiin 500 metrin, eräajon ja kolmen kilometrin takaa-ajon taistelut. (Ensi viikonloppuna menen vielä ajamaan 10 kilometrin linja-ajon.) 500metri ei nähtävästi ole vieläkään lajini, koska ei riitä lähtönopeutta. Sijani oli viides. Ihan ok, sillä olen ajanut sen tänä vuonna kerran aikaisemmin.
Eräajon lentävällä 200 metrillä meno oli toista, sillä sijoituin toiseksi ihan kelpo ajallakin(huom. olen kerran elämässäni ajanut lentävän 200metrin Turun velolla.) Sain välieriin parikseni Virvan Kosken ja tiesin, että hänen päihittäminen olisi vaikeaa. Avasin kirin noin 300m ennen maalia, mutta kokemuuttani annoin suoran tilan Virvalle ja hän pääsi kuittaamaan ohitseni. Ajoin vielä keräilyerän, mutta jouduin ajamaan sen meidän Waltterin pyörällä, joten ajelin sen vain maaliin.
Kolmosella ajoimmen aamulla ensin välierät ja kaksi parasta pääsi illan finaaliin taistelemaan kultamitalista. Sijoituin toiseksi ja sain vastaani Terhi Salmenojan. Jäin aamun ajossa jo reilut viisi sekuntia, joten peli oli sillä jo aika selvä. Yritin kuitenkin laittaa illan finaalissa hanttiin ja ihan hyvin se onnistuikin puolet matkasta. Näin kuitenkin, että jään ja jään lopussa ja annoin jo viimeisellä kierroksella periksi.
Päivä oli todella hieno ja oli kiva taas kokeilla rajojaan itselleen omituisemmassa lajissa.
torstai 9. heinäkuuta 2009
Heipä hei
tulihan ne EM-kisatkin nyt sitten kierrettyä. Ei mennyt kellään suomalaisella ihan nappiin. Muilla epäonnea ja minä vain huonossa kunnossa. Tarkemman selostuksen voipi lukea http://www.fillari-lehti.fi/perus/readnews.asp#20097719701 osoitteesta.
Jäin nyt vielä kolmeksi viikoksi Belgiaan, jonka jälkeen käyn pikaisesti Suomessa ja palaan tänne takaisin. Treenaan nyt pitkiä lenkkejä ja koitan epätoivoisesti saada kunnon ylös ja painon tiputettua alas. Lauantaina käyn kokeilemassa miltä kisavauhti tuntuu. Ei tämä kausi tähän kyllä jäänyt !
tulihan ne EM-kisatkin nyt sitten kierrettyä. Ei mennyt kellään suomalaisella ihan nappiin. Muilla epäonnea ja minä vain huonossa kunnossa. Tarkemman selostuksen voipi lukea http://www.fillari-lehti.fi/perus/readnews.asp#20097719701 osoitteesta.
Jäin nyt vielä kolmeksi viikoksi Belgiaan, jonka jälkeen käyn pikaisesti Suomessa ja palaan tänne takaisin. Treenaan nyt pitkiä lenkkejä ja koitan epätoivoisesti saada kunnon ylös ja painon tiputettua alas. Lauantaina käyn kokeilemassa miltä kisavauhti tuntuu. Ei tämä kausi tähän kyllä jäänyt !
torstai 2. heinäkuuta 2009
Eipä käyny nyt SM-kisoissa tytön hyvin. Meni oikeastaan todella huonosti ja pääsyy siihen oli väsymys. Tempo oli ihan hirveää pykimistä isolla vaihteella ja näytti kuulemma huoltoautosta aivan kaamealta. Sijoituksena tuli sitten kakkossija, voiton vei Heljä Korhonen noin puolen minuutin erolla.
Maantie olikin sitten suurempi katastrofi kuin tempo. Tempo veti muutenkin takamuksen jumiin ja muutenkaan ei ollut jalkaa niin ei siitä kai muuta voi odottaakaan kuin kauden surkeinta ajoa. Carina Ketonen olisi hyvänä päivänäkin ollut todella kova vastus. Nytkin hän ajoin 70 kilsaa irtiotossa suvereenia vauhtia muiden jäädessä könttyilemään perälle. Voitto oli hieno soolo, joten onnea !:)
Maantie olikin sitten suurempi katastrofi kuin tempo. Tempo veti muutenkin takamuksen jumiin ja muutenkaan ei ollut jalkaa niin ei siitä kai muuta voi odottaakaan kuin kauden surkeinta ajoa. Carina Ketonen olisi hyvänä päivänäkin ollut todella kova vastus. Nytkin hän ajoin 70 kilsaa irtiotossa suvereenia vauhtia muiden jäädessä könttyilemään perälle. Voitto oli hieno soolo, joten onnea !:)
sunnuntai 21. kesäkuuta 2009
Terve!
Kauhajokiajojen tempo tuli ajettua ja tulos oli kuta kuinkin tyydyttyvä. 20 kilometrin matkaan kului aikaa 29.25 ja sijoitus 1. Ekalla vitosella pelkäsin, että kuolen ja lopuksi pelkäsin etten kuolekaan. Tempossa tulee aina kärsittyä.
Viime viikko muuten meni ihan hyvin, eikä oikeastaan ole kummempia juttuja kerrtottavana. Autovetopeesejä tein pari kertaa ja ne sujuivat ihan hyvin. Juhannuskin tuli vietettyä suhteellisen rauhallisissa merkeissä. Eput ja Yö oli käytävä kuitenkin RMJ:n juhannuksessa tsekkaamassa ja hienostihan he biisinsä vetivätkin!
Keskiviikkona olisi tarkoitus lähteä matkaamaan Kuusamoon SM-kisoihin. Kattellaan miten flikkan käy.
Kauhajokiajojen tempo tuli ajettua ja tulos oli kuta kuinkin tyydyttyvä. 20 kilometrin matkaan kului aikaa 29.25 ja sijoitus 1. Ekalla vitosella pelkäsin, että kuolen ja lopuksi pelkäsin etten kuolekaan. Tempossa tulee aina kärsittyä.
Viime viikko muuten meni ihan hyvin, eikä oikeastaan ole kummempia juttuja kerrtottavana. Autovetopeesejä tein pari kertaa ja ne sujuivat ihan hyvin. Juhannuskin tuli vietettyä suhteellisen rauhallisissa merkeissä. Eput ja Yö oli käytävä kuitenkin RMJ:n juhannuksessa tsekkaamassa ja hienostihan he biisinsä vetivätkin!
Keskiviikkona olisi tarkoitus lähteä matkaamaan Kuusamoon SM-kisoihin. Kattellaan miten flikkan käy.
maanantai 8. kesäkuuta 2009
Tulihan se sieltä ! Nimittäin kultainen SM-mitali kortteliajoissa. Ajo oli kyllä ihan hirveää ja oli tautisen kylmä! Pääasia on kuitenkin se, että se 'ensimmäinnen' on nyt plakkarissa ja voi ottaa rennosti. Tai ei rennosti, mutta rennommin. Ei siis tarvitse jännittää enää niin hirmuisesti ennen muita SM-kisoja. Miesten kisan voitti Kimmo Kananen.
Tuli ajettua myös Porvoon ajot. Reitti oli yhtä mahtava kuin pari vuotta sittenkin ellei jopa mahtavampikin, kun reitille oli saatu hieman mukulakiveä ja kortteliosuuksia. Ilmakin oli huomattavasti parempi kuin perjantaina jopa aurinko lämmitti vähän väliä kasvoja. Kisa meni hyvin, sillä voitin naisten sarjan ja kilpasarjassa 13. Perjantaina tosin ajoin liian suurella vaihteella koko matkan ja se hieman tuntui reisissä. Miesten kisan plokkasi Kjell Calström.
Seuraavan kisan ajan lauantaina Kauhajoella, mutta ajan vain tempoajon. Huomenna luvassa pientä tempotreeniä !
Tuli ajettua myös Porvoon ajot. Reitti oli yhtä mahtava kuin pari vuotta sittenkin ellei jopa mahtavampikin, kun reitille oli saatu hieman mukulakiveä ja kortteliosuuksia. Ilmakin oli huomattavasti parempi kuin perjantaina jopa aurinko lämmitti vähän väliä kasvoja. Kisa meni hyvin, sillä voitin naisten sarjan ja kilpasarjassa 13. Perjantaina tosin ajoin liian suurella vaihteella koko matkan ja se hieman tuntui reisissä. Miesten kisan plokkasi Kjell Calström.
Seuraavan kisan ajan lauantaina Kauhajoella, mutta ajan vain tempoajon. Huomenna luvassa pientä tempotreeniä !
tiistai 2. kesäkuuta 2009
Moikka !
Kotiin on taas päästy Belgian maisemista. Hieman voin yrittää nyt selitellä, että YO-juhlat veivät jonkun verran aikaa, joten en kauheasti ole kerinnyt päivitellä blogia. Voin kuitenkin kertoa, että jestas se päivä tulee olemaan ikimuistoinen ! Oli todella mukavat juhlat ja oli hienoa olla meidän koulun viimeisten lakitettujen joukossa. Samalla olimme meidän koulun sadannet lakitetut.
Kisoista sen verran, että perjantaina olisi tarkoitus startata SM-kortteleissä ja sunnuntaina Porvoon ajoissa. Nähdään siis siellä !!
Kotiin on taas päästy Belgian maisemista. Hieman voin yrittää nyt selitellä, että YO-juhlat veivät jonkun verran aikaa, joten en kauheasti ole kerinnyt päivitellä blogia. Voin kuitenkin kertoa, että jestas se päivä tulee olemaan ikimuistoinen ! Oli todella mukavat juhlat ja oli hienoa olla meidän koulun viimeisten lakitettujen joukossa. Samalla olimme meidän koulun sadannet lakitetut.
Kisoista sen verran, että perjantaina olisi tarkoitus startata SM-kortteleissä ja sunnuntaina Porvoon ajoissa. Nähdään siis siellä !!
tiistai 19. toukokuuta 2009
Beauraing;
Viime sunnuntaina käytiin kisa Belgian Beauraingissa. Kisareitille oli tällä kertaa löydetty pari ihan varteen otettavaa mäkeä. Yhdeksän kilsan lenkissä oli yksi kahden kilsan ja 800metrin mäet. Minulle ei helppo rata siis. Masensi se jo hieman etukääteenkin ja se myös näkyi ajamisessani. En yrittänyt tehdä kuin pari kertaa ratkaisevia irtiottoja, mitkä eivät kestäneet todellakaan yli kilometriä kumpikaan. Tuntui, että löysin vasta ajamisen ilon kilometrin ennen maalia ja sillä irtosi pääjoukon voitto, tosin minua edellä oli 13(tai 12) tyttöä irti, joten sijoitus oli 14(tai 13, en ole aivan varma).
Nyt olisi vielä kolme kisaa edessä. Begijnendijkissä, Wodecqssa ja Heudsen-Zolderissa. Kaksi ensimmäistä ovat kermiskisoja ja viimeinen olisi 7.8 kilometrin tempo. Katsotaan miten käy! Olisi kiva tulla kotiin hyvien sijoitusten kanssa ! Joten kaipaisin pientä perseelle potkimista ! Anteeksi, pepulle siis..
Viime sunnuntaina käytiin kisa Belgian Beauraingissa. Kisareitille oli tällä kertaa löydetty pari ihan varteen otettavaa mäkeä. Yhdeksän kilsan lenkissä oli yksi kahden kilsan ja 800metrin mäet. Minulle ei helppo rata siis. Masensi se jo hieman etukääteenkin ja se myös näkyi ajamisessani. En yrittänyt tehdä kuin pari kertaa ratkaisevia irtiottoja, mitkä eivät kestäneet todellakaan yli kilometriä kumpikaan. Tuntui, että löysin vasta ajamisen ilon kilometrin ennen maalia ja sillä irtosi pääjoukon voitto, tosin minua edellä oli 13(tai 12) tyttöä irti, joten sijoitus oli 14(tai 13, en ole aivan varma).
Nyt olisi vielä kolme kisaa edessä. Begijnendijkissä, Wodecqssa ja Heudsen-Zolderissa. Kaksi ensimmäistä ovat kermiskisoja ja viimeinen olisi 7.8 kilometrin tempo. Katsotaan miten käy! Olisi kiva tulla kotiin hyvien sijoitusten kanssa ! Joten kaipaisin pientä perseelle potkimista ! Anteeksi, pepulle siis..
tiistai 12. toukokuuta 2009
Omloop voor Middag:
Kisa käytiin viime lauantain siis Hollannissa, joka oli 1.2 kategorian UCI kisa. Reitti oli tasaisen helppo. mutta kapeat tieosuudet ja tuuli tekivät kisasta haastavan. Ei ollut montaa pätkää, että joukkio olisi ollut kasassa vaan yleensä joukkio oli pitkänä nauhana. Kasoja kisassa sattui monen monta, mutta minä en niissä tällä kertaa ollut. Kerran näin kun yksi Loton-tytöistä lensi suoraan takamukselleen asfaltille ja pyörä lensi monen voltin jälkeen pitkälle pellon heinikoihin. Kisasta ei muuta sanottavaa kuin, että ajaminen oli kivaa, mutta viimeinen kilometri meni penkin alle. Olin kuvailevasti pussissa ja olin 17. Ei huono, mutta ei hyväkään.
Burch, Belgia:
Sunnuntaina oli 100 kilometrin kisa Burchissä. Kisassa kierrettiin 5,5kilometrin kierrosta 18 kertaa ja reitti oli hyvin mutkainen ! Ihan kuin olisi ajanut tiukkaa korttelia. Päätin ennen starttia, että teen kisasta itselleni rankan, joten koitin irti jo kahden kierroksen jälkeen. Se ei kestänyt kuin puoli kierrosta, mutta kun seuraavan kerran yritin niin onnistui jo se hieman paremmin. Olin siis kahdeksan muun tytön kanssa irti noin 70 kilometriä. Noin 20 kilometriä ennen maalia kuitenkin kolme tyttöä iski. Kyseiseen iskuun en reagoinut heti vaan vasta, kun tytöt olivat jo 50 metrin päässä. Iskin muiden tyttöjen kanssa perään ja minä hölmö vedin. Kun seuraavat kaksi iskivät, olivat jalkani aivan tyhjät. Noin kymmenen kilometriä ennen maalia minut ja pari muuta tyttöä ajettiin ylös. Pääjoukossa maaliin ja sijoitus 21. Hyvää pakertamista, mutta ei tarpeeksi.
Olen tässä jännittänyt tämän viikon kirjoitusten tuloksia. Tänään ne tulivat ja kyllä minusta kevään ylioppilas on tulossa !
Kisa käytiin viime lauantain siis Hollannissa, joka oli 1.2 kategorian UCI kisa. Reitti oli tasaisen helppo. mutta kapeat tieosuudet ja tuuli tekivät kisasta haastavan. Ei ollut montaa pätkää, että joukkio olisi ollut kasassa vaan yleensä joukkio oli pitkänä nauhana. Kasoja kisassa sattui monen monta, mutta minä en niissä tällä kertaa ollut. Kerran näin kun yksi Loton-tytöistä lensi suoraan takamukselleen asfaltille ja pyörä lensi monen voltin jälkeen pitkälle pellon heinikoihin. Kisasta ei muuta sanottavaa kuin, että ajaminen oli kivaa, mutta viimeinen kilometri meni penkin alle. Olin kuvailevasti pussissa ja olin 17. Ei huono, mutta ei hyväkään.
Burch, Belgia:
Sunnuntaina oli 100 kilometrin kisa Burchissä. Kisassa kierrettiin 5,5kilometrin kierrosta 18 kertaa ja reitti oli hyvin mutkainen ! Ihan kuin olisi ajanut tiukkaa korttelia. Päätin ennen starttia, että teen kisasta itselleni rankan, joten koitin irti jo kahden kierroksen jälkeen. Se ei kestänyt kuin puoli kierrosta, mutta kun seuraavan kerran yritin niin onnistui jo se hieman paremmin. Olin siis kahdeksan muun tytön kanssa irti noin 70 kilometriä. Noin 20 kilometriä ennen maalia kuitenkin kolme tyttöä iski. Kyseiseen iskuun en reagoinut heti vaan vasta, kun tytöt olivat jo 50 metrin päässä. Iskin muiden tyttöjen kanssa perään ja minä hölmö vedin. Kun seuraavat kaksi iskivät, olivat jalkani aivan tyhjät. Noin kymmenen kilometriä ennen maalia minut ja pari muuta tyttöä ajettiin ylös. Pääjoukossa maaliin ja sijoitus 21. Hyvää pakertamista, mutta ei tarpeeksi.
Olen tässä jännittänyt tämän viikon kirjoitusten tuloksia. Tänään ne tulivat ja kyllä minusta kevään ylioppilas on tulossa !
keskiviikko 6. toukokuuta 2009
Tsekin ja Puolan reissu on tehty, tosin huonolla menestyksellä tällä kertaa. Lähdimme matkaan viime keskiviikkona kellon ollessa kaksi yöllä, joten matkustimme lähes koko keskiviikko päivän ajan. Perille saavuimme paikallista aikaa kello 20.00, joten istuimme autossa 18 tuntia !! Voitte uskoa, että jalat eivät olleet parhaat mahdolliset. Kerran pysähdyttyämme Puolan huoltoasemalle alkoivat takareiteni krampata silkasta istumisesta. Kävimme kuitenkin Norjan tyttöjen kanssa ajamassa 30 minuuttia auringon ollessa jo piilossa.
Tiesin jo ennen lähtöäni reissuun, että kisasta tulee minulle rankka. Se nähtiin jo heti ensimmäisenä päivänä, kun 105 kilometrin etapilla jäin porukasta 85 kilometrin ajon jälkeen. Reitti oli todella mäkistä, mutta pääsin ajamaan kuitenkin seuraavana päivänä. Perjantain 125 kilometrin etappi oli profiililtaan rankin. Heti 30 kilometrin jälkeen lyötiin Suomen tytön eteen 10 kilometrin mäki, joka olisi tarkoitus pysyä kärkiporukassa mukana. Se ei kuitenkaan onnistunut, mutta pääsin kuitenkin hyvään ryhmään, jossa vetovuorot toimivat. Jopa kaksi seuraavaa viiden kilometrin mäkeä ajettiin rauhallisesti kaikkien pysyessä mukana. Ajoimme taas sen verran 'hyvin', että oli mahdollista osallistua seuraavan päivän tempoon. (Kaaduin kyseisessä maantie-etapissa, mutta ruvat ovat jo parantuneet. Syynä kurvi, jossa melkein metri hiekkaa, mitä ei väsyneenä tietenkään tajunnut.)
Jalat tuntuivat hieman väsyneiltä mäkipäivien jälkeen lauantai aamuna, mutta noin 20 kilometrin tempo sujui silti yllättävän hyvin. Aika-ajopyörä olisi ollut kyllä ehdoton sillä reitillä, mutta minkäs teet. Tempon jälkeen seuraavaan etappiin oli aikaa seitsemän tuntia ja otimme käytimme ajan lepäillessä ja syödessä. Minulle sattui tuona aikana kuitenkin erikoista, mikä näkyi illan ajossa. Luultavasti sain a)ruokamyrkytsen,b) kärsin nestehukasta(mikä kieltämättä on mahdotonta, sillä olen oppinut juomaan ennen kisoja paljon) tai c) otin mahaani tarkoitetun lääkkeen väärin. Jalkani olivat todella voimattomat ja oksensin kaiken pihalle, mitä olin syönyt. Siitä seurasi tietenkin kisasta ulos tippuminen. Harmi sinänsä, sillä reitti olisi ollut juuri minulle tarkoitettu eli aika tasainen ja paljon kurveja. Harmitti kyllä niin vietävästi !! Mutta sain taas paljon lisää kokemusta ja tulipahan taas käytyä kahdessa eri maassa.
Seuraava kisa (UCI 1.2) käydään Hollannissa. Kyseissä linkissä lisää infoa.
http://www.icwnoord.nl/omloop/index.php?option=com_content&task=view&id=31&Itemid=39
Alemmassa linkissä kuvia Gracia Orlovasta
http://picasaweb.google.com/rabcladies/GraciaOrlova?feat=directlink#
Tiesin jo ennen lähtöäni reissuun, että kisasta tulee minulle rankka. Se nähtiin jo heti ensimmäisenä päivänä, kun 105 kilometrin etapilla jäin porukasta 85 kilometrin ajon jälkeen. Reitti oli todella mäkistä, mutta pääsin ajamaan kuitenkin seuraavana päivänä. Perjantain 125 kilometrin etappi oli profiililtaan rankin. Heti 30 kilometrin jälkeen lyötiin Suomen tytön eteen 10 kilometrin mäki, joka olisi tarkoitus pysyä kärkiporukassa mukana. Se ei kuitenkaan onnistunut, mutta pääsin kuitenkin hyvään ryhmään, jossa vetovuorot toimivat. Jopa kaksi seuraavaa viiden kilometrin mäkeä ajettiin rauhallisesti kaikkien pysyessä mukana. Ajoimme taas sen verran 'hyvin', että oli mahdollista osallistua seuraavan päivän tempoon. (Kaaduin kyseisessä maantie-etapissa, mutta ruvat ovat jo parantuneet. Syynä kurvi, jossa melkein metri hiekkaa, mitä ei väsyneenä tietenkään tajunnut.)
Jalat tuntuivat hieman väsyneiltä mäkipäivien jälkeen lauantai aamuna, mutta noin 20 kilometrin tempo sujui silti yllättävän hyvin. Aika-ajopyörä olisi ollut kyllä ehdoton sillä reitillä, mutta minkäs teet. Tempon jälkeen seuraavaan etappiin oli aikaa seitsemän tuntia ja otimme käytimme ajan lepäillessä ja syödessä. Minulle sattui tuona aikana kuitenkin erikoista, mikä näkyi illan ajossa. Luultavasti sain a)ruokamyrkytsen,b) kärsin nestehukasta(mikä kieltämättä on mahdotonta, sillä olen oppinut juomaan ennen kisoja paljon) tai c) otin mahaani tarkoitetun lääkkeen väärin. Jalkani olivat todella voimattomat ja oksensin kaiken pihalle, mitä olin syönyt. Siitä seurasi tietenkin kisasta ulos tippuminen. Harmi sinänsä, sillä reitti olisi ollut juuri minulle tarkoitettu eli aika tasainen ja paljon kurveja. Harmitti kyllä niin vietävästi !! Mutta sain taas paljon lisää kokemusta ja tulipahan taas käytyä kahdessa eri maassa.
Seuraava kisa (UCI 1.2) käydään Hollannissa. Kyseissä linkissä lisää infoa.
http://www.icwnoord.nl/omloop/index.php?option=com_content&task=view&id=31&Itemid=39
Alemmassa linkissä kuvia Gracia Orlovasta
http://picasaweb.google.com/rabcladies/GraciaOrlova?feat=directlink#
maanantai 27. huhtikuuta 2009
Moi!!
GP Roeselare on ajettu maaliin asti. Ette uskokaan kuinka hieno päivä eilen oli ! Ainakin sen jälkeen, kun pääsin maaliin.
Aamulla herätessäni ajattelin vain, että tänään ei ole minun päivä. Jalat tuntuivat ihan puutukeilta ja olivathan ne, ensimmäisen tunnin ajan startin tapahduttua. Ajaminen oli muutenkin todella hektistä ja sai ajella koko ajan kädet jarruilla. Jalat alkoivat kuitenkin tuntua enemmän kuin omilta ensimmäisen mäen jälkeen. Otin kuitenkin varmaksi ensimmäisen pitkän nousun ja menin kärkeen. Ajoin omaa vauhtia ja silti pysyin kohtalaisesti muiden mukana. Seuraavalla rundilla ajoimmee myös Kemmelbergin(sellanen kiva mukulakiviylämäki, tykkäisitte ihan varmasti kokeilla) päälle. Olin kyllä aivan kuollut sen noustuani, mutta palauduin yllättävän nopeasti ja kisa pystyi jatkumaan. Olin siinä vaiheessa jo niin helpottunut, että päätin ajaa maaliin, vaikka henki olisi mennyt. Niin teinkin ja todella väsyneistä jaloista huolimatta pystyin ottamaan lopusta melkein kaiken irti. Olin massakirissä kahdeksas (facebookissa virhe, pahoittelen), joka oikeuttaa saamaan UCI:n pisteitä !
Tulokset:
http://www.prijsstadroeselare.be/eng/index.php?pagina=home
ja jos ylemmästä ei löydy niin alemmasta ainakin
http://www.cyclingnews.nu/uitslagen/2009/RoeselareElite26-04-2009.pdf
ja huom. kisaan lähti noin -/+ 160 ajuria ja 68 pääsi pääjoukossa maaliin, joten voitte kuvitella, että ei ollut helppo kisa !
Seuraavaksi tiimimme lähtee Tsekkeihin/Puolaan keskiviikko yönä. Vuorossa olisi Gracia Orlova niminen etappiajo. Pitäisi siis istua autossa 1400 kilometriä. Se on paljon se.
Infoa kisasta:
http://www.gracia-orlova.cz/index.php?id=0&ln=en
ja tässä lähtölistat, jestas taas, mitä nimiä !
http://www.gracia-orlova.cz/index.php?id=4&ln=en
GP Roeselare on ajettu maaliin asti. Ette uskokaan kuinka hieno päivä eilen oli ! Ainakin sen jälkeen, kun pääsin maaliin.
Aamulla herätessäni ajattelin vain, että tänään ei ole minun päivä. Jalat tuntuivat ihan puutukeilta ja olivathan ne, ensimmäisen tunnin ajan startin tapahduttua. Ajaminen oli muutenkin todella hektistä ja sai ajella koko ajan kädet jarruilla. Jalat alkoivat kuitenkin tuntua enemmän kuin omilta ensimmäisen mäen jälkeen. Otin kuitenkin varmaksi ensimmäisen pitkän nousun ja menin kärkeen. Ajoin omaa vauhtia ja silti pysyin kohtalaisesti muiden mukana. Seuraavalla rundilla ajoimmee myös Kemmelbergin(sellanen kiva mukulakiviylämäki, tykkäisitte ihan varmasti kokeilla) päälle. Olin kyllä aivan kuollut sen noustuani, mutta palauduin yllättävän nopeasti ja kisa pystyi jatkumaan. Olin siinä vaiheessa jo niin helpottunut, että päätin ajaa maaliin, vaikka henki olisi mennyt. Niin teinkin ja todella väsyneistä jaloista huolimatta pystyin ottamaan lopusta melkein kaiken irti. Olin massakirissä kahdeksas (facebookissa virhe, pahoittelen), joka oikeuttaa saamaan UCI:n pisteitä !
Tulokset:
http://www.prijsstadroeselare.be/eng/index.php?pagina=home
ja jos ylemmästä ei löydy niin alemmasta ainakin
http://www.cyclingnews.nu/uitslagen/2009/RoeselareElite26-04-2009.pdf
ja huom. kisaan lähti noin -/+ 160 ajuria ja 68 pääsi pääjoukossa maaliin, joten voitte kuvitella, että ei ollut helppo kisa !
Seuraavaksi tiimimme lähtee Tsekkeihin/Puolaan keskiviikko yönä. Vuorossa olisi Gracia Orlova niminen etappiajo. Pitäisi siis istua autossa 1400 kilometriä. Se on paljon se.
Infoa kisasta:
http://www.gracia-orlova.cz/index.php?id=0&ln=en
ja tässä lähtölistat, jestas taas, mitä nimiä !
http://www.gracia-orlova.cz/index.php?id=4&ln=en
tiistai 21. huhtikuuta 2009
Moi!
Kisat Belgiassa on nyt avattu ja menivät mielestäni ihan hyvin. Lauantain kisa käytiin Evegremissä reilun tunnin päässä Loenhoutista. Kävin viime vuonna kisaamassa myös kyseisen kisan. Se oli ensimmäinen startti viime vuotisen leikkauksen jälkeen, joten reitti oli tuttu. Reitti oli tasainen ja hyvin tuulinen. Ennen kisaa meille annettiin ohjeeksi, että kisasta pitää tehdä rankka. Vuorotellen yritimme tehdä irtiottoja ja puolessa välissä kisaa se onnistuikin. Yksi ajureistamme pääsi 13 hengen irtiottoon mukaan. Tosin kisan jälkeen saimme kuulla, että irtiotto oli ollut liian suuri ja että olisi voinut vielä yrittää ratkaista kisaa oman ja muiden ajureiden edun mukaan. Olen kuitenkin kisaan tyytyväinen,sillä ajoni kulki kohtalaisen hyvin. Oma sijoitukseni kisassa oli 15 ja irtiotossa olleen tiimikaverin sijoitus neljäs.
Sunnuntain kisa käytiin Vlisegemissä, joka oli myös samalla yksi Belgian osa-alueen mestaruuskisa. Jalat tuntuivat aivan arvaamattomilta ennen starttia. Ei ollut mitään käsitystä pystyisinkö ajamaan kunnolla läpi kisan. Meille annettiin kuitenkin sama taktiikka kuin lauantain kisaan ja päätin, että kaikkeni teen. Kisa lähtikin käyntiin niin hyvin, että pystyin moneen otteeseen yrittämään irtiottoja. Pari olisikin onnistunut jos kilpakumppanini olisivat jatkaneet kunnolla vetotyöskentelyä kanssani, mutta aina oli jotain ongelmia löytää yhteistä säveltä. Lopussa porukka kuitenkin jakautui niin, että edessä oli noin(+/-) 10 hengen porukka, eikä ketään meidän porukasta. Jotenka viimeisit kolme kierrosta vedimme kuin junat saavuttaaksemme kyseisen irioton. Ajaminen kovaa hyvässä seurassa tuntui aivan mahtavalle ! Keuhkoihin ja jalkoihin sattui, mutta silti oli aivan huippu mahtavaa! Saimmekin tuon kyseisen porukan kiinni pari kilsaa ennen maalia, mutta loppukiri oli mitä oli väsyneillä jaloilla. Olin loppu peleissä 17, mutta niin tyytyväinen, että tuntui kuin olisi voittanut enemmänkin.
Ensi sunnuntaina ajan GP Roeselaren, jossa minulla oli viime vuonna pieniä ongelmia, mm. kaatuminen ja vatsaongelmat. Toivon tällä kertaa kisalta paljon enemmän. Huomenna olisi tarkoitus käydä katsastamassa kisan uusi reitti. Ihanaa mukulaa ja mäkeä tiedossa.
keskiviikko 15. huhtikuuta 2009
Hejsan!
Ensimmäinen kisa on nyt takana, en kaatunut, huh, mutta en silti aivan onnellisesti päässyt aloittamaan uutta kauttani. Lähdimme hotelliltamme kohti kilpailupaikkaa, joka sijaitsi noin 10 kilometrin päässä. Saavuttuamme lähtöalueelle, ilmoitettiin meille, että automme, jossa oli kaikki minun ja muiden tavarat, oli hajonnut. Minulla oli lisenssit ja muut tärkeät tavarat autossa ja se tarkoitti sitä, että jos en niitä ennen lähtöä saa, en voisi startata. Onneksi meillä oli kuitenkin ajureiden vanhempia mukana ja heidän henkilöautojaan, joten saimme tarvitsemat tavaramme autosta. Voin kertoa, että adrenaliini meinasi pursota korvista ulos..
Lähdön tapahduttua olin hieman vielä jäykkänä jännityksestä, mutta parin kilometrin ajon jälkeen ajaminen alkoi tuntua rennolta. Rentoa se olikin ensimmäiset 35 kilometriä, kunnes minulta meni rengas. Huoltoautomme numero oli 17 ja kesti hieman aikaa kunnes se saapui luokseni tarvitsemani kiekon kanssa. Sain kuitenkin kiekon, mutta väärän. Lähtiessäni liikkeelle vanne hankasi jarrupaloihin. Noh, sitten avattiin jarrut ja jatkettiin matkaa. (en tiedä, mitä kiekoissa oli eroja, mutta kuitenkin.) Autoletka oli kuitenkin ehtinyt jo minuutin päähän, joten ei ollut muuta mahdollisuutta kuin mennä auton peesiin ajamaan (tosin huoltomiehet lykkäsivät ensimmäiset kilometrit takamuksesta vauhtia, parhaillaan vauhti oli heidän mukaansa ollut 80km/h, huhhuh). Minulla kesti kuitenkin reilut 20 kilometriä päästä takaisin porukkaan, koska ero oli kuitenkin aika iso ja mistään etappikisastakaan ei ollut kyse, että olisi paikoitellen ajettu hissukseen. Sain porukan kuitenkin kiinni juuri sen mäen alla, jonka luokittelen ihan kivaksi nyppyläksi. Olihan se sitten taas jääminen porukasta, kun muutenkin olin porukan hännillä. Sain kuitenkin itsestäni sen verran irti, että ajoin kisan loppuu asti. Jopa ihan kohtalaista vauhtia yksikseen, sillä sain monia yksittäisiä ajureita kiinni ja lopussa meitä oli vielä 10 ajuria, jotka olivat tulleet mukaani.
Hieman harmittavaahan tuo oli, mutta minkäs sille aina voi. Sen voin kuitenkin sanoa, että en olekaan niin huonossa kunnossa mitä kuvittelin ;) Lauantaina uudestaan ja tietenkin sunnuntaina.
Tänään kävin tsekkaamassa vuotuisen Scheldeprijs kisan.
Näin ihka aidon Tompan !
Ensimmäinen kisa on nyt takana, en kaatunut, huh, mutta en silti aivan onnellisesti päässyt aloittamaan uutta kauttani. Lähdimme hotelliltamme kohti kilpailupaikkaa, joka sijaitsi noin 10 kilometrin päässä. Saavuttuamme lähtöalueelle, ilmoitettiin meille, että automme, jossa oli kaikki minun ja muiden tavarat, oli hajonnut. Minulla oli lisenssit ja muut tärkeät tavarat autossa ja se tarkoitti sitä, että jos en niitä ennen lähtöä saa, en voisi startata. Onneksi meillä oli kuitenkin ajureiden vanhempia mukana ja heidän henkilöautojaan, joten saimme tarvitsemat tavaramme autosta. Voin kertoa, että adrenaliini meinasi pursota korvista ulos..
Lähdön tapahduttua olin hieman vielä jäykkänä jännityksestä, mutta parin kilometrin ajon jälkeen ajaminen alkoi tuntua rennolta. Rentoa se olikin ensimmäiset 35 kilometriä, kunnes minulta meni rengas. Huoltoautomme numero oli 17 ja kesti hieman aikaa kunnes se saapui luokseni tarvitsemani kiekon kanssa. Sain kuitenkin kiekon, mutta väärän. Lähtiessäni liikkeelle vanne hankasi jarrupaloihin. Noh, sitten avattiin jarrut ja jatkettiin matkaa. (en tiedä, mitä kiekoissa oli eroja, mutta kuitenkin.) Autoletka oli kuitenkin ehtinyt jo minuutin päähän, joten ei ollut muuta mahdollisuutta kuin mennä auton peesiin ajamaan (tosin huoltomiehet lykkäsivät ensimmäiset kilometrit takamuksesta vauhtia, parhaillaan vauhti oli heidän mukaansa ollut 80km/h, huhhuh). Minulla kesti kuitenkin reilut 20 kilometriä päästä takaisin porukkaan, koska ero oli kuitenkin aika iso ja mistään etappikisastakaan ei ollut kyse, että olisi paikoitellen ajettu hissukseen. Sain porukan kuitenkin kiinni juuri sen mäen alla, jonka luokittelen ihan kivaksi nyppyläksi. Olihan se sitten taas jääminen porukasta, kun muutenkin olin porukan hännillä. Sain kuitenkin itsestäni sen verran irti, että ajoin kisan loppuu asti. Jopa ihan kohtalaista vauhtia yksikseen, sillä sain monia yksittäisiä ajureita kiinni ja lopussa meitä oli vielä 10 ajuria, jotka olivat tulleet mukaani.
Hieman harmittavaahan tuo oli, mutta minkäs sille aina voi. Sen voin kuitenkin sanoa, että en olekaan niin huonossa kunnossa mitä kuvittelin ;) Lauantaina uudestaan ja tietenkin sunnuntaina.
Tänään kävin tsekkaamassa vuotuisen Scheldeprijs kisan.
Näin ihka aidon Tompan !
perjantai 10. huhtikuuta 2009
Moikka !
Belgiassa ollaan taas. Matkustin viime tiistaina tänne suureen pyöräilykulttuurimaahan. Lento sujui mutkitta ja kerrankin lento oli ajoissa, jopa 20 minuuttia ! Siitä ei tosin tällä kertaa ollut hyötyä, kun minun hakijani olivat hieman myöhässä, mutta samapa tuo.
Treenit ovat lähteneet käyntiin. Jalat tuntuvat kyllä hieman jumeilta, mutta se saattaa johtua pienestä kisajännityksestä. Matkustamme tiimin kanssa huomenna Ranskaan kilpailemaan. Minulla ei ole mitään tietoa vielä, että millainen kisa on kyseessä, mutta suuria mäkiä ei ole kuulemma osunut reitille. Tiedän vain, että huomenna pitää istua autossa 600kilometriä, auts. Toivon kuitenkin, että ensimmäinen kisa sujuisi kaatumatta.. On varmasti hieman hakusessa ryhmässä ajo vielä ja minun ajotaitoni tuntien.. Siitä voi päätellä jotain !
Belgiassa ollaan taas. Matkustin viime tiistaina tänne suureen pyöräilykulttuurimaahan. Lento sujui mutkitta ja kerrankin lento oli ajoissa, jopa 20 minuuttia ! Siitä ei tosin tällä kertaa ollut hyötyä, kun minun hakijani olivat hieman myöhässä, mutta samapa tuo.
Treenit ovat lähteneet käyntiin. Jalat tuntuvat kyllä hieman jumeilta, mutta se saattaa johtua pienestä kisajännityksestä. Matkustamme tiimin kanssa huomenna Ranskaan kilpailemaan. Minulla ei ole mitään tietoa vielä, että millainen kisa on kyseessä, mutta suuria mäkiä ei ole kuulemma osunut reitille. Tiedän vain, että huomenna pitää istua autossa 600kilometriä, auts. Toivon kuitenkin, että ensimmäinen kisa sujuisi kaatumatta.. On varmasti hieman hakusessa ryhmässä ajo vielä ja minun ajotaitoni tuntien.. Siitä voi päätellä jotain !
maanantai 23. maaliskuuta 2009
Jahas, omatunto taas kolkuttelee päässä, että kirjoita blogi. Eli tässä jotain vanhaa ja uutta :)
Reissusta oli kiva palata kotiin ja aloitin heti palauttelun. Palautuminen sujui hyvin, enkä tuntenut pahempaa väsymystä. Treenasin pari tuntia päivässä päivä kerrallaan kirjoituksien lomassa (mitkä ovat tähän mennessä päässeet päätökseensä. Urakoin uskonnon, biologian, äidinkielen ja matikan. Tuloksia odotellessa...)
13-15.3 vietin päiväni Helsingissä. Helsingissä pidettiin vuotuiset fillari-messut, joissa olin 'työntekijänä' Trekin osastolla. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa joitakin pyöräilykavereita. Hyvä viikonloppu kaiken kaikkiaan.
Viime viikonloppuna kävin Linneaa moikkaamassa Kaarinassa. Sitäkään neitiä ei pitkään aikaa ollut missään näkynyt. Luultavasti sitäkin masensi Suomen kelit (kylmyys ja hirveä tuuli), kun matkasi viime maanantaina Mallorcalle. Kävin Turun hurjien kanssa sunnuntaina porukkalenkilläkin, oli rennon leppoisaa vauhtia.
Tällä hetkellä käyn kuumeista keskustelua englanninopettajani kanssa. Ensi viikolla olisi vielä pari englannin koetta ja sitten suuntaan Belgiaan taas ajamaan kisoja. Kerron siitä myöhemmin, kun lähtöajankohta on täysin selvä.
Reissusta oli kiva palata kotiin ja aloitin heti palauttelun. Palautuminen sujui hyvin, enkä tuntenut pahempaa väsymystä. Treenasin pari tuntia päivässä päivä kerrallaan kirjoituksien lomassa (mitkä ovat tähän mennessä päässeet päätökseensä. Urakoin uskonnon, biologian, äidinkielen ja matikan. Tuloksia odotellessa...)
13-15.3 vietin päiväni Helsingissä. Helsingissä pidettiin vuotuiset fillari-messut, joissa olin 'työntekijänä' Trekin osastolla. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa joitakin pyöräilykavereita. Hyvä viikonloppu kaiken kaikkiaan.
Viime viikonloppuna kävin Linneaa moikkaamassa Kaarinassa. Sitäkään neitiä ei pitkään aikaa ollut missään näkynyt. Luultavasti sitäkin masensi Suomen kelit (kylmyys ja hirveä tuuli), kun matkasi viime maanantaina Mallorcalle. Kävin Turun hurjien kanssa sunnuntaina porukkalenkilläkin, oli rennon leppoisaa vauhtia.
Tällä hetkellä käyn kuumeista keskustelua englanninopettajani kanssa. Ensi viikolla olisi vielä pari englannin koetta ja sitten suuntaan Belgiaan taas ajamaan kisoja. Kerron siitä myöhemmin, kun lähtöajankohta on täysin selvä.
torstai 5. maaliskuuta 2009
Nyt on treenit tehty ja olo on jokseenkin vasynyt. Ei niinkaan nukuta, mutta vasyttaa. Tanaan oli viimeinen treeni johon sisaltyi kaksi kertaa kympin tempo. Viimeista puristusta yritin jaloistani saada irti ja olosuhteisiin nahden ne menivat ihan ok. Yhteensa ajoaikaa viimeiselle paivalle tuli 3.20h. Loppu paivan olenkin sitten pakkaillut ja nauttinut viimeisista auringon sateista.( Talla koneella ei ole suomalaisia kirjaimia, joten alkaa hamaantyko joistakin sanoista;)
Tuomiopaivan lenkista sen verran, etta minulla oli tuolla lenkilla ehka leirin huonoin paiva. Jaloissa ei ollut potkua kuin ensimmaiset kaksi tuntia ja ennen jyrkinta makea tykittelin aivan hulluna ja eikohan se noutaja ollut kolkuttelemassa olkapaahan. Vaikka tuntui kamalalta ajaa, en tietenkaan lahtenyt takaisin vaan ajoin lenkin kiltisti loppuun vahan huonommilla jaloilla.
Kelit tosiaankin suosivat minua ja muita kuskeja melkein koko leirin ajan. Saaukko tosin pari kertaa ilahdutti ja virkistytti meita sadekuuroilla. Liikenne oli kuta kuinkin samaa luokkaa kuin viime vuonna. Tosin bussikuskien agressiivisuus taisi olla taas hieman hurjempaa. Uskaltaako tánne ensi vuonna tulla enaa uudestaan ?
Mainitsettakoon myos, etta tama saari on hyvin suosittu pyorailijoiden piireissa. Monesta eri maasta kuskit ovat matkustaneet tanne ajelemaan makia ylos ja alas. Tanaankin kaksi heppua Ruotsista huomasivat pienen vasymykseni ja kysyivat, etta ajetaanko vastatuuli osuus yhdessa vuorovedolla ja se passasi minulle paremmin kuin hyvin.
Tuomiopaivan lenkista sen verran, etta minulla oli tuolla lenkilla ehka leirin huonoin paiva. Jaloissa ei ollut potkua kuin ensimmaiset kaksi tuntia ja ennen jyrkinta makea tykittelin aivan hulluna ja eikohan se noutaja ollut kolkuttelemassa olkapaahan. Vaikka tuntui kamalalta ajaa, en tietenkaan lahtenyt takaisin vaan ajoin lenkin kiltisti loppuun vahan huonommilla jaloilla.
Kelit tosiaankin suosivat minua ja muita kuskeja melkein koko leirin ajan. Saaukko tosin pari kertaa ilahdutti ja virkistytti meita sadekuuroilla. Liikenne oli kuta kuinkin samaa luokkaa kuin viime vuonna. Tosin bussikuskien agressiivisuus taisi olla taas hieman hurjempaa. Uskaltaako tánne ensi vuonna tulla enaa uudestaan ?
Mainitsettakoon myos, etta tama saari on hyvin suosittu pyorailijoiden piireissa. Monesta eri maasta kuskit ovat matkustaneet tanne ajelemaan makia ylos ja alas. Tanaankin kaksi heppua Ruotsista huomasivat pienen vasymykseni ja kysyivat, etta ajetaanko vastatuuli osuus yhdessa vuorovedolla ja se passasi minulle paremmin kuin hyvin.
keskiviikko 25. helmikuuta 2009
Hola !
Leiriä on pian kulunut kolme viikkoa. Nyt alkaa jo pikku hiljaa tuntumaan kilometrit jaloissa ja muuallakin kropassa. Vielä olisi kuitenkin 10 päivän treenit tekemättä, joten vielä ei kuitenkaan anneta periksi. Leirin tarkoitus on tiukentua loppua kohden, joten katsotaan miten käy. Treenit ovat menneet tähän asti kuitenkin todella hyvin. Sairauksilta ja muilta välinerikoilta olen säästynyt kokonaan. (Nyt tarvitsee varmaan juosta koputtamaan puuta, että niin ei enää kävisikään.)
Huomenna olisi luvassa pitkä lenkki, tuomiopäivän lenkki. En tiedä mistä nimitys tulee, mutta luultavasti luvassa ei ole helppoa maastoa...
Leiriä on pian kulunut kolme viikkoa. Nyt alkaa jo pikku hiljaa tuntumaan kilometrit jaloissa ja muuallakin kropassa. Vielä olisi kuitenkin 10 päivän treenit tekemättä, joten vielä ei kuitenkaan anneta periksi. Leirin tarkoitus on tiukentua loppua kohden, joten katsotaan miten käy. Treenit ovat menneet tähän asti kuitenkin todella hyvin. Sairauksilta ja muilta välinerikoilta olen säästynyt kokonaan. (Nyt tarvitsee varmaan juosta koputtamaan puuta, että niin ei enää kävisikään.)
Huomenna olisi luvassa pitkä lenkki, tuomiopäivän lenkki. En tiedä mistä nimitys tulee, mutta luultavasti luvassa ei ole helppoa maastoa...
tiistai 17. helmikuuta 2009
Moi!
Reilu viikko on treenattu Gran Canarialla. Aika siistiä on kieltämättä ollut ! Kelit ovat olleet lämpimät ja perinteiset pyöräilijän rusketusraidat ovat tulleet taas oikeuksiinsa. Ne eivät ole kieltämättä kovin kauniit..
Mutta, treenit ovat menneet hyvin. Ei pahempaa väsymystä ole vielä kropassa, mutta eiköhän palatessani jumita lihas jos toinenkin. Tällä hetkellä beba ja pohkeet ovat hieman kireänä, mikä johtuu eilisestä puntista ja tämän päivän dyyneillä juoksemisesta. Biitsi oli suhteellisen pehmeässä kunnossa tänään.
Olen täällä ollessani uinut jonkun verran. Tähän mennessä uituja treenejä on kertynyt viisi kappaletta ja joka kerralla on uitu yli 4,5 kilsan treenejä. Olenhan minä pyöräillytkin. Esimerkiksi toissa päivänä kävin Bomanin Tiinan kanssa jauhamassa 6.20h lenkin, johon sisältyi paljon mäkeä ! No joo, pitihän tuo leirin pisin lenkki tähän mennessä mainita. Tänään kävin juoksun lisäksi jauhamassa noin 3 tuntia. Huomenna uintia ja pyöräilyä.
Reilu viikko on treenattu Gran Canarialla. Aika siistiä on kieltämättä ollut ! Kelit ovat olleet lämpimät ja perinteiset pyöräilijän rusketusraidat ovat tulleet taas oikeuksiinsa. Ne eivät ole kieltämättä kovin kauniit..
Mutta, treenit ovat menneet hyvin. Ei pahempaa väsymystä ole vielä kropassa, mutta eiköhän palatessani jumita lihas jos toinenkin. Tällä hetkellä beba ja pohkeet ovat hieman kireänä, mikä johtuu eilisestä puntista ja tämän päivän dyyneillä juoksemisesta. Biitsi oli suhteellisen pehmeässä kunnossa tänään.
Olen täällä ollessani uinut jonkun verran. Tähän mennessä uituja treenejä on kertynyt viisi kappaletta ja joka kerralla on uitu yli 4,5 kilsan treenejä. Olenhan minä pyöräillytkin. Esimerkiksi toissa päivänä kävin Bomanin Tiinan kanssa jauhamassa 6.20h lenkin, johon sisältyi paljon mäkeä ! No joo, pitihän tuo leirin pisin lenkki tähän mennessä mainita. Tänään kävin juoksun lisäksi jauhamassa noin 3 tuntia. Huomenna uintia ja pyöräilyä.
sunnuntai 1. helmikuuta 2009
Olen kuullut monelta taholta, että monet ovat kiinnostuneet harjoittelustani, joten kerron raapaisun tämän viikon treeneistäni.
Olen kuluttanut aikaani neljänä päivänä hiihtoladulla tällä viikolla. Kolmena kertana olen hiihtänyt kolme tuntia ja kerran kaksi tuntia. Kolmen tunnin olen hiihtänyt pääasiassa yksin, mutta tuo kahden tunnin hiihtely tuli tehtyä isän kanssa, joka peesasi minua koko matkan (onko siitä tullut vanha?;). Parina hiihtopäivän aamuna kävin juoksulenkillä ja sen jälkeen palauttelin uiden. Keskiviikkona kävin spinnailemassa ja heti sen jälkeen kävin jumppaamassa bodypump tunnin, joka on kuin kuntopiiriä. Tai niin minä sen ainakin otan, kun lähes kaikki lihakset tulee käytyä läpi. Kerran viikkoon kuuluu myös 'pakollinen' spinningtunti isäni vetämänä. Se 'tunti' kestää tosin 1,5 tuntia. En tiedä luulenko vain, mutta oletettavasti maksimi kampikierrokseni ovat parantuneet noista 'tunneista'. Näiden treenien lisäksi olen koittanut pitää lihashuoltoa yllä tekemällä pientä kuntopiiriä oman huoneen lattialla venyttelyitä unohtamatta. Tai venyttelyt ovat olleet minulla aina se miinus, mutta hei ei mun isä ihan turhaan fysioterapeutti ole. (:D) Tähän viikkoon kuului myös Karhuhallilla ajelu, kun hallia ei oltu varattu muita pelejä varten. (Vieraskirjassa joku kyseli, että ketä Karhuhallille voi tulla ajamaan. Vastaus on, että sinne voi tulla ketä vain kunhan omistaa jonkin näköisen kilpapyörän, omaksuu tietyt 'liikennesäännöt' ja pääsee aikaisin aamulla ylös. Halliin pääsee ajamaan kerran viikossa, ellei sitä ole varattu turnauksia tai muita varten)
Treeneihini ei turhaan ole laitettu paljon hiihtoa, sillä ensi viikon perjantaina matkustan sinne lämpimään eli Gran Canarialle. Siellä saapi sitten polkea sydämmensä kyllyydestä kuukauden verran pyärää. Minulle kyllä painoitettiin eilen puhelimessa, että muistanhan ottaa uikkarit ja sali-ja juoksuvehkeet mukaan, että monipuolista treeniä sielläkin luvassa.
Olen kuluttanut aikaani neljänä päivänä hiihtoladulla tällä viikolla. Kolmena kertana olen hiihtänyt kolme tuntia ja kerran kaksi tuntia. Kolmen tunnin olen hiihtänyt pääasiassa yksin, mutta tuo kahden tunnin hiihtely tuli tehtyä isän kanssa, joka peesasi minua koko matkan (onko siitä tullut vanha?;). Parina hiihtopäivän aamuna kävin juoksulenkillä ja sen jälkeen palauttelin uiden. Keskiviikkona kävin spinnailemassa ja heti sen jälkeen kävin jumppaamassa bodypump tunnin, joka on kuin kuntopiiriä. Tai niin minä sen ainakin otan, kun lähes kaikki lihakset tulee käytyä läpi. Kerran viikkoon kuuluu myös 'pakollinen' spinningtunti isäni vetämänä. Se 'tunti' kestää tosin 1,5 tuntia. En tiedä luulenko vain, mutta oletettavasti maksimi kampikierrokseni ovat parantuneet noista 'tunneista'. Näiden treenien lisäksi olen koittanut pitää lihashuoltoa yllä tekemällä pientä kuntopiiriä oman huoneen lattialla venyttelyitä unohtamatta. Tai venyttelyt ovat olleet minulla aina se miinus, mutta hei ei mun isä ihan turhaan fysioterapeutti ole. (:D) Tähän viikkoon kuului myös Karhuhallilla ajelu, kun hallia ei oltu varattu muita pelejä varten. (Vieraskirjassa joku kyseli, että ketä Karhuhallille voi tulla ajamaan. Vastaus on, että sinne voi tulla ketä vain kunhan omistaa jonkin näköisen kilpapyörän, omaksuu tietyt 'liikennesäännöt' ja pääsee aikaisin aamulla ylös. Halliin pääsee ajamaan kerran viikossa, ellei sitä ole varattu turnauksia tai muita varten)
Treeneihini ei turhaan ole laitettu paljon hiihtoa, sillä ensi viikon perjantaina matkustan sinne lämpimään eli Gran Canarialle. Siellä saapi sitten polkea sydämmensä kyllyydestä kuukauden verran pyärää. Minulle kyllä painoitettiin eilen puhelimessa, että muistanhan ottaa uikkarit ja sali-ja juoksuvehkeet mukaan, että monipuolista treeniä sielläkin luvassa.
tiistai 27. tammikuuta 2009
Pienenä välikommenttina haluaisin ilmoittaa, että treenit ovat sujuneet hyvin, eikä mitään muitakaan konflikteja ole syntynyt. Kirjoituksiinkin olen jo jopa aloittanut lukemaan, että enköhän minä niihin koelappusiin saa rustattua jotain muutakin kuin oman nimeni ja oppilasnumeroni. Tällä saralla siis alles klar.
tiistai 13. tammikuuta 2009
Voivoi, kun tämä kirjoittaminen voi olla joskus niin vaikeaa. Pää vain kolisee tyhjää eikä ajatuksia saa mitenkään koottua yhtenäiseksi. Viikon aikana on muutenkin tapahtunut kivoja juttuja, mitkä ihan helposti voisi saada puettua sanoiksi jos ei olisi totaalisessa jumissa. Yritän kuitenkin epätoivoisesti, taas kerran.
Hiihtoviestit käytiin siis viime viikon tiistaina vai koska ne nyt oli. Minä olin kuudes hiihtäjä ja minulla oli viiden kilometrin osuus hiihdettävänä. Aika oudolta tuntui lähteä hiihtämään kisavauhtia vuoden tauon jälkeen vai miten se meni. Sukset eivät meinanneet edes pysyä alla, kun olivat ensimmäiset kilometrit niin liukkaat. Ei toi tekniikka noilla pk-lenkeillä kauheasti kehity, vaikka kuinka hiihtäisi vassua ja mungrenia vai mitä se nyt oli. Kakstahtivassua neuvottiin hiihtämään, mutta kun ei tota tasapainoa tunnu löytyvän edes pyörän päältä niin miten sitä nyt suksien päälle saisi (lue kaikki kaatumiset vai miten se nyt oli.) No, mutta muuten tuo kisaaminen oli ihan kivaa. Keuhkot huusi hoosiannaa ja sillain. Isän kanssa hiihdettiin suurinpiirtein samaa vauhtia ja olin osuuteni viides. Kokonaiskisassa joukkueemme oli yhden sijan parempi kuin viime vuonna, eli olimme neljänsiä. Ykkösjoukkueemme voitti, mikä nyt oli sanomattakin selvää.
Loppu viikon kävinkin sitten normaalisti taas koulussa ja treenasin ohjelman mukaan. Lauantaina meillä oli karhuhallissa pienet skabat porilaisten kesken. Ohjelmassa oli kolmen kilometrin aika-ajo. Perjantai-iltana tuntui, että olen matkalla vähintäänkin MM-kisoihin, kun auton takakonttiin kannettiin aika-ajopyörät ja kypärät, levyt, rullat ja sun muut tavarat. Lyötiin pieneitä paineita niskaan yhden vedon takia. Panokset oli kyllä hurjat. Jos voitan niin 50e parturirahaa mulle tai jos isä voittaa niin mä pesen kaikki meidän kolme autoa. Ja ootte varmasti huomanneet, että mähän tota likaa ja kuraa pelkään ihan hirveesti (ainakin noiden pyöräkuvien perusteella) niin tottahan toki sain aivan totaalisen raivon ja psyykkeen siihen ajamiseen ja voitin. Ja vielä melkein kolmella sekunnilla! Elämäni yhdenneksitoista paras hetki. Noh toivottavasti sen arvo kuitenkin vielä joskus laskisi.. Ai niin, ajoin muuten parhaimman ajan kaikista ajaneista ja huom. viivalla oli yksi elite-kuskikin!
Ei kai tässä muuta kummallista. Tai eilen oli neljän vuoden tauon jälkeen saksan koe, meni ihan hyvin vai menikö?
Hiihtoviestit käytiin siis viime viikon tiistaina vai koska ne nyt oli. Minä olin kuudes hiihtäjä ja minulla oli viiden kilometrin osuus hiihdettävänä. Aika oudolta tuntui lähteä hiihtämään kisavauhtia vuoden tauon jälkeen vai miten se meni. Sukset eivät meinanneet edes pysyä alla, kun olivat ensimmäiset kilometrit niin liukkaat. Ei toi tekniikka noilla pk-lenkeillä kauheasti kehity, vaikka kuinka hiihtäisi vassua ja mungrenia vai mitä se nyt oli. Kakstahtivassua neuvottiin hiihtämään, mutta kun ei tota tasapainoa tunnu löytyvän edes pyörän päältä niin miten sitä nyt suksien päälle saisi (lue kaikki kaatumiset vai miten se nyt oli.) No, mutta muuten tuo kisaaminen oli ihan kivaa. Keuhkot huusi hoosiannaa ja sillain. Isän kanssa hiihdettiin suurinpiirtein samaa vauhtia ja olin osuuteni viides. Kokonaiskisassa joukkueemme oli yhden sijan parempi kuin viime vuonna, eli olimme neljänsiä. Ykkösjoukkueemme voitti, mikä nyt oli sanomattakin selvää.
Loppu viikon kävinkin sitten normaalisti taas koulussa ja treenasin ohjelman mukaan. Lauantaina meillä oli karhuhallissa pienet skabat porilaisten kesken. Ohjelmassa oli kolmen kilometrin aika-ajo. Perjantai-iltana tuntui, että olen matkalla vähintäänkin MM-kisoihin, kun auton takakonttiin kannettiin aika-ajopyörät ja kypärät, levyt, rullat ja sun muut tavarat. Lyötiin pieneitä paineita niskaan yhden vedon takia. Panokset oli kyllä hurjat. Jos voitan niin 50e parturirahaa mulle tai jos isä voittaa niin mä pesen kaikki meidän kolme autoa. Ja ootte varmasti huomanneet, että mähän tota likaa ja kuraa pelkään ihan hirveesti (ainakin noiden pyöräkuvien perusteella) niin tottahan toki sain aivan totaalisen raivon ja psyykkeen siihen ajamiseen ja voitin. Ja vielä melkein kolmella sekunnilla! Elämäni yhdenneksitoista paras hetki. Noh toivottavasti sen arvo kuitenkin vielä joskus laskisi.. Ai niin, ajoin muuten parhaimman ajan kaikista ajaneista ja huom. viivalla oli yksi elite-kuskikin!
Ei kai tässä muuta kummallista. Tai eilen oli neljän vuoden tauon jälkeen saksan koe, meni ihan hyvin vai menikö?
sunnuntai 4. tammikuuta 2009
Hyvää uutta vuotta kaikille!! Tahdon kiittää kaikkia kuluneesta vuodesta ja siitä että olette tukeneet vaikeinakin aikoina. En ala nimeämään ketään, jotta ketään ei unohtuisi. Ne jotka ansaitsevat kiitokset, tietevät sen itsekin. Siis iso KIITOS!
Poriin ja muualle Suomeen ovat pakkaset alkaneet paukkua. Tälläkin hetkellä pakkasta on Noormarkussa 14 astetta.( Täytyy nyt molemmat paikkakunnat mainita, sillä ensi vuonna Noormarkku liitty Poriin) Se on hieman veroittanut pyöräilyä pihalla, mutta onneksi Poriin on saatu jopa kahden kilsan latu hiihdettävään kuntoon. Hiihto on muutenki ollut se number one tällä viikolla, koska tiistaina kilpaillaan maakuntaviestit taas perinteiseen tapaan. Hiihdän Noormarkun Nopsan kakkosjoukkueessa, sillä Venäläisen Katilla on luultavasti paremmat pohjat hiihdolle kuin minulla, vaikka hänkin jo ex-murtomaahiihtäjä. Toivottavasti tänä vuonna pysytään kuitenkin pystyssä, kun viime vuonna meni sauvakin sen takia poikki.. Vapaa on kuitenkin ollut yleensä se vahvempi hiihtotapa..
Poriin ja muualle Suomeen ovat pakkaset alkaneet paukkua. Tälläkin hetkellä pakkasta on Noormarkussa 14 astetta.( Täytyy nyt molemmat paikkakunnat mainita, sillä ensi vuonna Noormarkku liitty Poriin) Se on hieman veroittanut pyöräilyä pihalla, mutta onneksi Poriin on saatu jopa kahden kilsan latu hiihdettävään kuntoon. Hiihto on muutenki ollut se number one tällä viikolla, koska tiistaina kilpaillaan maakuntaviestit taas perinteiseen tapaan. Hiihdän Noormarkun Nopsan kakkosjoukkueessa, sillä Venäläisen Katilla on luultavasti paremmat pohjat hiihdolle kuin minulla, vaikka hänkin jo ex-murtomaahiihtäjä. Toivottavasti tänä vuonna pysytään kuitenkin pystyssä, kun viime vuonna meni sauvakin sen takia poikki.. Vapaa on kuitenkin ollut yleensä se vahvempi hiihtotapa..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)