Beauraing;
Viime sunnuntaina käytiin kisa Belgian Beauraingissa. Kisareitille oli tällä kertaa löydetty pari ihan varteen otettavaa mäkeä. Yhdeksän kilsan lenkissä oli yksi kahden kilsan ja 800metrin mäet. Minulle ei helppo rata siis. Masensi se jo hieman etukääteenkin ja se myös näkyi ajamisessani. En yrittänyt tehdä kuin pari kertaa ratkaisevia irtiottoja, mitkä eivät kestäneet todellakaan yli kilometriä kumpikaan. Tuntui, että löysin vasta ajamisen ilon kilometrin ennen maalia ja sillä irtosi pääjoukon voitto, tosin minua edellä oli 13(tai 12) tyttöä irti, joten sijoitus oli 14(tai 13, en ole aivan varma).

Nyt olisi vielä kolme kisaa edessä. Begijnendijkissä, Wodecqssa ja Heudsen-Zolderissa. Kaksi ensimmäistä ovat kermiskisoja ja viimeinen olisi 7.8 kilometrin tempo. Katsotaan miten käy! Olisi kiva tulla kotiin hyvien sijoitusten kanssa ! Joten kaipaisin pientä perseelle potkimista ! Anteeksi, pepulle siis..

Omloop voor Middag:
Kisa käytiin viime lauantain siis Hollannissa, joka oli 1.2 kategorian UCI kisa. Reitti oli tasaisen helppo. mutta kapeat tieosuudet ja tuuli tekivät kisasta haastavan. Ei ollut montaa pätkää, että joukkio olisi ollut kasassa vaan yleensä joukkio oli pitkänä nauhana. Kasoja kisassa sattui monen monta, mutta minä en niissä tällä kertaa ollut. Kerran näin kun yksi Loton-tytöistä lensi suoraan takamukselleen asfaltille ja pyörä lensi monen voltin jälkeen pitkälle pellon heinikoihin. Kisasta ei muuta sanottavaa kuin, että ajaminen oli kivaa, mutta viimeinen kilometri meni penkin alle. Olin kuvailevasti pussissa ja olin 17. Ei huono, mutta ei hyväkään.


Burch, Belgia:
Sunnuntaina oli 100 kilometrin kisa Burchissä. Kisassa kierrettiin 5,5kilometrin kierrosta 18 kertaa ja reitti oli hyvin mutkainen ! Ihan kuin olisi ajanut tiukkaa korttelia. Päätin ennen starttia, että teen kisasta itselleni rankan, joten koitin irti jo kahden kierroksen jälkeen. Se ei kestänyt kuin puoli kierrosta, mutta kun seuraavan kerran yritin niin onnistui jo se hieman paremmin. Olin siis kahdeksan muun tytön kanssa irti noin 70 kilometriä. Noin 20 kilometriä ennen maalia kuitenkin kolme tyttöä iski. Kyseiseen iskuun en reagoinut heti vaan vasta, kun tytöt olivat jo 50 metrin päässä. Iskin muiden tyttöjen kanssa perään ja minä hölmö vedin. Kun seuraavat kaksi iskivät, olivat jalkani aivan tyhjät. Noin kymmenen kilometriä ennen maalia minut ja pari muuta tyttöä ajettiin ylös. Pääjoukossa maaliin ja sijoitus 21. Hyvää pakertamista, mutta ei tarpeeksi.

Olen tässä jännittänyt tämän viikon kirjoitusten tuloksia. Tänään ne tulivat ja kyllä minusta kevään ylioppilas on tulossa !

Tsekin ja Puolan reissu on tehty, tosin huonolla menestyksellä tällä kertaa. Lähdimme matkaan viime keskiviikkona kellon ollessa kaksi yöllä, joten matkustimme lähes koko keskiviikko päivän ajan. Perille saavuimme paikallista aikaa kello 20.00, joten istuimme autossa 18 tuntia !! Voitte uskoa, että jalat eivät olleet parhaat mahdolliset. Kerran pysähdyttyämme Puolan huoltoasemalle alkoivat takareiteni krampata silkasta istumisesta. Kävimme kuitenkin Norjan tyttöjen kanssa ajamassa 30 minuuttia auringon ollessa jo piilossa.

Tiesin jo ennen lähtöäni reissuun, että kisasta tulee minulle rankka. Se nähtiin jo heti ensimmäisenä päivänä, kun 105 kilometrin etapilla jäin porukasta 85 kilometrin ajon jälkeen. Reitti oli todella mäkistä, mutta pääsin ajamaan kuitenkin seuraavana päivänä. Perjantain 125 kilometrin etappi oli profiililtaan rankin. Heti 30 kilometrin jälkeen lyötiin Suomen tytön eteen 10 kilometrin mäki, joka olisi tarkoitus pysyä kärkiporukassa mukana. Se ei kuitenkaan onnistunut, mutta pääsin kuitenkin hyvään ryhmään, jossa vetovuorot toimivat. Jopa kaksi seuraavaa viiden kilometrin mäkeä ajettiin rauhallisesti kaikkien pysyessä mukana. Ajoimme taas sen verran 'hyvin', että oli mahdollista osallistua seuraavan päivän tempoon. (Kaaduin kyseisessä maantie-etapissa, mutta ruvat ovat jo parantuneet. Syynä kurvi, jossa melkein metri hiekkaa, mitä ei väsyneenä tietenkään tajunnut.)

Jalat tuntuivat hieman väsyneiltä mäkipäivien jälkeen lauantai aamuna, mutta noin 20 kilometrin tempo sujui silti yllättävän hyvin. Aika-ajopyörä olisi ollut kyllä ehdoton sillä reitillä, mutta minkäs teet. Tempon jälkeen seuraavaan etappiin oli aikaa seitsemän tuntia ja otimme käytimme ajan lepäillessä ja syödessä. Minulle sattui tuona aikana kuitenkin erikoista, mikä näkyi illan ajossa. Luultavasti sain a)ruokamyrkytsen,b) kärsin nestehukasta(mikä kieltämättä on mahdotonta, sillä olen oppinut juomaan ennen kisoja paljon) tai c) otin mahaani tarkoitetun lääkkeen väärin. Jalkani olivat todella voimattomat ja oksensin kaiken pihalle, mitä olin syönyt. Siitä seurasi tietenkin kisasta ulos tippuminen. Harmi sinänsä, sillä reitti olisi ollut juuri minulle tarkoitettu eli aika tasainen ja paljon kurveja. Harmitti kyllä niin vietävästi !! Mutta sain taas paljon lisää kokemusta ja tulipahan taas käytyä kahdessa eri maassa.

Seuraava kisa (UCI 1.2) käydään Hollannissa. Kyseissä linkissä lisää infoa.
http://www.icwnoord.nl/omloop/index.php?option=com_content&task=view&id=31&Itemid=39

Alemmassa linkissä kuvia Gracia Orlovasta

http://picasaweb.google.com/rabcladies/GraciaOrlova?feat=directlink#