Piristys ei kuitenkaan ole ihan yltänyt blogiini asti, kun viimeisimmästä päivtyksestä on jo aikaa monta kuukautta. En oikein osaa sanoa mistä se on johtunut, kun kesä pyöräilyn suhteen on mennyt kuitenkin hyvin. Odotukset ja tavoitteet ennen kilpailukautta olivat kuitenkin suhteellisen minimaaliset, joten kuluneen kauden tulokset ovat väkisinkin vetäneet hymyn huulille. Monta apinaa on tiputettu omani kuin muidenkin selästä tämän kauden aikana. Muillakin tarkoitan lähinnä omaa perhettäni. Yritän käydä kilpailukalenterini mukaan kaikki kilpailut läpi tässä tekstissä jollakin tavalla.
Suosittelen tässä välissä kuitenkin hakemaan kahvikupposen, koska teksti voi venyä turhankin pitkäksi ja yritän välttää silmien lurpsahtamista kiinni. Luulisin, että loppua kohden löytyy myös kiinnostavia aiheita, kuten mitä esimerkiksi siellä ja siellä tapahtui.
09.04. Lattomeri-ajo, Pori, maantie
Kauden ensimmäinen kilpailu käytiin kotipaikkakunnallani Porissa. Osallistuin kyseiseen kisaan miesten sarjaan, kuten aikaisempanakin vuonna. Matkana piti olla 90km, mutta lumen ollessa vielä maassa kilpailureitillä, jouduttiin kisa käymään pikatiellä. Matkan pituudeksi tuli loppujen lopuksi noin 60km. Täytyy sanoa, että ei mikään ihanteellinen aloitus kilpailukaudelle vetää pölyävää ja vähän liukastakin tietä edestakaisin autojen seassa. Kyseisessä kisassa sivutuuli ja väärä sijoittuminen koitui kohtalokseni ja putosin porukasta noin 15km ennen maalia. Muistaakseni ajo tuntui kamalalle ja olin tyytyväinen siihen, että en ollut ensimmäinen joka tippui porukasta.
15.4 TS-kortteliajot, Turku, maantie
Seuraava viikonloppu kilpailtiin Turussa. Turussa oli kaksipäiväiset kilpailut. Lauantaina oli Simo Klimscheffskij'n muistoajot ja sunnuntaina TS-kortteliajot. Huhtikuun aikaan olin itsestäni todella epävarma ajamisen suhteen ja päätin osallistua vain TS-kortteleihin. Ajatus oli kuitenkin ihan turha, kun sunnuntaina pysyin hyvin poikien vauhdissa mukana. Kilpailun ratkaisut jätettiin kuitenkin loppukirin varaan. Tietenkin viimeisellä kierroksella jäin kasan taakse ja kilpailun voittaja, Maija Rossi, pääsi omille teilleen ylittäen maaliviivan ensimmäisenä. Olin kuitenkin loppukirissä heti seuraavana ja sijoituin toiseksi. Koskaan en ole aikaisemmin kyseistä kilpailua kilpaillut, joten tänä vuonna sain ensimmäistä kertaa kiertää Turun keskustan katuja. Hienot kisat kaikin puolin.
21.4 Riihimäki-tempo, Hausjärvi
Kauden ensimmäinen tempo on aina kamala. Sitä jännittää aina niin paljon, että ajamisesta ei meinaa tulla mitään. Onneksi matka oli vain 9,6km ja kärsimyksestä päästiin noin 15 minuutissa. Kilpailuista jäi käteen toinen sija, häviten kilpailun voittajalle, Anne Palmille, noin 15 sekuntia. Olin kilpailusta samalla onnessani, mutta myös vähän käärmeissäni. Lähinnä itselleni. Kilpailu oli sellaista perusläpsyttämistä, josta ei saanut kiinni, vaikka miten olisi kampia pyörittänyt. Ajon jälkeen kuulin menneeni kärkeen ja kai siitä jäi sellainen mielikuva, että tänään ollaan korkeimalla pallilla, mutta kuitenkin sieltä tuli vielä yksi ohitse. Mielentila seuraavaan koitekseen oli jokseenkin sekava ja jännittynyt.
22.4 AHH-ajo, Hausjärvi, maantie
Minua oltiin peloteltu kilpailureitin varrella olevista mäistä. Pienenä pullukkana mäet eivät nouse ihan siten miten niiden pitäisi ja olin kai kauhusta jäykkänä. Maalikin oli ylämäkeen ja olin varma, että sen nousu menee pykimiseksi ja joku tulee heittämällä ohi. Reitti olikin suhteellisen kumpuileva, mutta vauhti oli sellaista perus läpsyttelyä ja kaikki jätettiin taas loppukirin varaan. Kummakseni ohitin maaliviivan kuitenkin ensimmäisenä. Olo oli huippu.
5-6.5 Satakunnan Ajot (etappi), Ulvila, Kaasmarkku, prologi & maantiet
Satakunnan ajot aloitettiin todella märissä ja kylmissä olosuhteissa. Lauantai alkoi aamulla 1,7 km prologilla, joka päättyi pienen nyppylän päälle. Tasavertaisuuden vuoksi järjestäjät olivat päättäneet, että kaikkien on ajettava maantiepyörillä kyseinen matka. Ratkaisu oli varmasti oikea, koska kaikilla ei ole a) tempopyörää ja b) mahdollisuutta kuljettaa molempia pyöriä.
Mielestäni lämmittelin huolellisesti ennen kilpailun alkua, mutta 100m ajon jälkeen jalat olivat kuin puupalikat ja jäin melkein kammelle kitumaan. Ilmeisesti sade ja kylmyys tekivät tehtävänsä. Voitin kuitenkin prologin kolmen sekunnin turvin seuraavaan. Iltapäivällä ajettiin ensimmäinen maantie. Ilma edelleen hyinen, mutta sade oli kuitenkin loppunut. Ajo oli suhteellisen rauhallista, jopa niin rauhallista, että Eliten kuskit tulivat kierroksella ohi ja meidän piti pysähtyä. Heh. Loppu meni taas loppukiriin ja olin pääjoukon toinen, mutta naisten sarjan voittaja. M-50-60 ajoivat naisten kanssa samaan aikaan. Voiton hyvityssekuntien turvin minun olisi seuraavan päivän kisassa vain päästävä voittajan kanssa maaliin ja etappikisan voitto olisi minun.
Seuraava päivä olikin jo hieman aurinkoisempi ja lämpimämpi. Taisi tulla ensimmäiset rusketusrajat jalkoihin kyseisenä päivänä. Ajo oli jokseenkin pykimistä, mutta yritin lopussa pitää kärjessä vauhtia, että Eliten pojat eivät taas tulisi kierroksella kiinni. Vetämisestä huolimatta vein loppukirissä voiton. Saaliiksi viikonlopusta ja pieni summa rahaa ja neljä pyttyä, jotka taitavat edelleenkin olla vanhempien autossa pyörimässä.
13.5 Fuji-Peloton GP, Tampere, maantie
Tampereen Pyynikillä on käyty jo 32 kertaa entisellä nimellä Rosendahl kilpailu, joka koostuu noin neljän kilometrin kierroksesta. Kyseessähän on ehkä mäkisin kilpailureitti, missä minä olen Suomessa ajanut. Rata koostuu lähinnä ylä- ja alamäestä. Odotukset tähän kisaan oli aika matalat kunhan nyt 'pääjoukossa' pääsen maaliin asti. Porukka repesikin palasiksi jo toisella kierroksella, jolloin kärkeen muodostui viiden hengen ryhmä, minä mukaan lukien. Ajelin sillä meiningillä, että tässä kun pysyn niin hyvä tulee. Viimeisellä kierroksella porukka kuitenkin repesi vielä vähän lisää, kun loppukiriä lähdettiin vetämään jo muutama kilometri ennen maalia. Pysyin kuitenkin kärjen mukana ja olin jo varma, että voitto meni jo. Tulin kuitenkin viimeisillä voimilla vielä taistelemaan voitosta ja ehkä puolen pyörän mitalla sen otikin. Emma Sten antoi todella kovan vastuksen lopussa ! Vaikka kilpailu onkin vain 17km pitkä, en toivo siihen yhtään enemäpää kierroksia. Ainakaan jos jäätelömasu ei tästä pienene.
19.5. Pyhäjärvi-ajot, Säkylä, tempo
Ja kauden ensimmäinen ja viimeinen 20km tempo vuonna 2012. Ajo oli taas sellaista ihme läpsyttämistä, että ei saanut mitään tehoja irti ja aika painui reippaasti yli 30 minuutin. Ajolla tuli toinen sija, kun hävisin taas Palmin Annelle noin 30 sekuntia. Tempo ei vaan kulkenut, vaikka olisi halunnut.
20.5. Tarmo maantie, Pori, maantie
Seurani Porin Tarmo järjesti yhden maantiecupin osakilpailun, joka käytiin Porin Preiviikissä. Naiset ajoivat yhdessä M-50 kanssa. Kauden ainoa kilpailu, jossa ajoin isäni kanssa samassa lähdössä. Päivä oli vaihteeksi sateinen, mutta lämmin. Sade aiheuttikin muutaman kasan, kun jotkut eivät näemmä hallitse pyöriensä jarruja sateisella tiellä. Itsekin jäin yhden kasan taakse, mutta suht helposti pääsin takaisin porukkaan mukaan. Loppu tapahtui niin kuin aikaisemmissakin kilpailuissa, että voitosta taisteltiin kunnolla vasta viimeiset kilometrit. Loppukirini sujui niin hyvin, että vein koko kilpailun lähdön. Viime vuoden kaatumiseni kyseisessä kisassa pyöri mielessäni suurimman osan ajasta kisan aikana, mutta hyvä sijoitus vei viime vuoden kolarit mennessään.
27.5. Tartu Rattaralli, Viro Tarto, maantie
Kävimme perheeni kanssa osallistumssa naapurimaan kuntoajoon Tartossa. Tartu Rattaralli on viimeinen osa Viron Cycling Weekendiä. Aikaisempina päivinä oli miesten kv-lähtöjä ja kisat huipentuivat tosiaan Rattaralliin. Matkana oli 137 kilometriä ja pääsin lähtemään ensimmäisestä rivistä miesten kanssa. Kisa oli todella vauhdikas keskinopeuden ollessa 45km/h. Välissä olin kyllä aivan hajalla, mutta pääsin pääjoukon mukana maaliin. Avasin kirini liian aikaisin, kun mistään suunnasta ei meinannut päästä ohi ja väsyin aika lailla. Muutama nainen tuli siinä sitten ohi ja itselle jäi kolmas sija. Voittaja oli Lontoon Olympialaisissakin kisaillut Grete Treier ja toinen oli Liisi Rist.
10.6 Porvoon ajot, Porvoo, maantie
84. Porvoon ajot olivat viimeinen silaus seuraavan viikonlopun SM-kilpailuihin. Naisten sarjaan oli ilmottautunut yli 30 kuskia, joka suhteellisen paljon aikasempiin vuosiin. 16-vuotiaat pojat ajoivat myös naisten kanssa, joten lähtö oli suhteellisen iso totuttuun tapaan. Tiesin, että pojat saattaisivat iskeä heti maalimäkeen, joten laitoin polkimet jo valmiiksi paikoilleen ja kun lähtölaukaus pamahti lähdin ajamaan kuin 500m radalla konsanaan. Kisa olikin aikamoista kissa-hiiri leikkiä. Vauhti oli ajoittain todella vauhdikasta, mutta välissä ajo meni kävelemiseksi. Yleensä kuulu Kerkkoon mäki ajettiin nasta laudassa. Kisan viimeisellä kierroksella muutama 16-junnu pääsi porukasta karkuun. Tämä tiesi sitä, että he eivät ainakaan olisi sähläämässä loppua naisten kanssa keskenään. Yksi Turun junnuista kuitenkin lasautti viimeisen kilometrin todella kovaa ja yritin pysyä peesissä viimeiseen kurviin asti. Tämä onnistui ja tulin suhteellisen paljon ennen seuraavaa naista maaliin voittajana. Päivä oli sään ja pyöräilyn suhteen loistava.
15.6 SM-tempo, Lieto
28,6 kilometrin tempo oli perjantaisena iltana edessä. Monet kuitenkin varottelivat minua siinä, että onkohan ihan järkevää ajaa sekä tempoa että maantietä. Tempo kun saattaa vetää paikat suhteellisen jumiin, kun sitä ei harjoittele tarpeeksi usein ja pitkiä matkoja. 10 kilometrin viikkotempot ovat vähän eri asia kuin noin kolmekymmentä. 28,6 kilometrin tempon olen ajanut joskus muutama vuosi sitten viimeksi. Ajatus jumiutumisesta ja kipeytymisestä jäi kolkuttelemaan omaan päähäni ajoon lähtiessäni. Tunsin ajon aikana takaraivossa äänen, joka huusi 'ei noi kovaa, hiljennä, paikkas o huomenna jumissa, eikä mee mihkään'. Sanotaanko, että kisaa ajoin ensimmäiset 5km ja loput 3km. Sen välinen matka olikin sitä kuulua pykimistä ja läpsyttämistä. Sijoituin kuudenneksi ja olin suhteellisen pettynyt ajooni, jonka seurauksena taloon ostettiin motivaatiota. Siitä myöhemmin.
16.6 SM-maantie, Lieto
SM-maantie. Oijoi. Muutaman vuoden olen sitä korkeinta koroketta yrittänyt saavuttaa ja vuonna 2012 se onnistui. Kilpailu oli nousujohteista ja kutkuttavaa. Viimeisellä kierroksella on irtiotto, joka meinaa pysyä loppuun asti. Kolme kilometriä ennen maalia ollaan kuitenkin koko joukko kasassa. Tässäkö se nyt on? Massakiri tulossa sivutuuleen? Sehän se oli. Huhu kertoo, että lähdin jo 400 metriä ennen maalia, vaikka itse muistan toisin. Tosin muistan sen vain, että kun ylitän maaliviivan ensimmäisenä on toinen käsi ylhäällä ja alahuuli väpättää. Ensimmäinen Suomenmestaruus. Tähän asti saanut pitää kunnialla siniristipaitaa kilpailuissa, joissa olen ollut.
30.6-1.7 SM-omnium, Helsinki, rata
Palloilin viikon verran siitä, että kumpaan kilpailuun kannattaisi osallistua: Kauhajoen Karhujen kisoihin vai SM-Omniumiin. Edellisenä iltana päädyin kuitenkin pakkaamaan ratapyörän autoon ja lähteä Helsinkiin radalle vaihtelun vuoksi. En ole mikään ratatykki, kun radalla-ajo kertoja voi laskea kahden käden sormin.
Omniumiin kuuluu 200m lentävä lähtö, 20km pisteajo, pudotusajo, 3km, 10km linja-ajo ja 500m. Lähdin kisailemaan lähinnä huvin vuoksi ja ilman paineita.
Ensimmäisen lajin jälkeen olin odotetusti kolmantena. Pisteajoa hermoilin kuitenkin liikaa ja kauden ensimmäinen kaatuminen tapahtui velon nurmikolle, kun ajoin edellä ajavan renkaaseen. Unohtui, että eipäs mulla olekaan niitä jarruja tässä pyörässä ja tuli vähän sählättyä. Pääsin kuitenkin jatkamaan kisaa kahden neutraalikierroksen jälkeen ja voitin silti pisteajon lähdön. Nousin kilpailussa sijan ylemmäs. Pudotusajon jälkeen olin kilpailussa ensimmäisenä, kun muut putosivat kierros kierrokselta ennen minua.
Seuraavana päivänä ensimmäisenä lajina oli 3km. Ei ollut taas mitään hajua, että miten kyseinen matka tulisi ajaa ja ajoin tuntuman mukaan. Aikaa meni joku 4.13 ja risat. Täytyy sanoa, että kolmonen on kyllä hirveä matka! Säilytin johtopaikan ja vuorona oli linja-ajo. Linja-ajon jälkeen vahvistelin asemiani voittoon ja varmistin sen, että 500metrillä pitää voittaa kaksi ajuria, jotta voitto varmistuu. Olin jaetulla kolmannella sijalla ja voitin Omniumin Suomenmestaruuden. Mukava viikonloppu näin jälkikäteen muistellen.
20.6 Rauma cup, Rauma
Tästä kisasta ei mitään muuta sanottavaa kuin, että urheilussa voi joskus käydä myös huonosti. Kisaa oltiin ajettu ehkä noin kolme kilometriä ennen kuin alkoi kolisemaan. Jarno on jo kunnossa, mutta varmasti kesti jonkin aikaa palautua ajatukseen, että ensi vuonna uudet kuviot ja treenit taas päälle.
9-14.7 U6 cycle tour, Tidaholm Ruotsi, etappi
Suomessa ei ollut kisoja mailla halmeilla ja sain mahdollisuuden lähteä SFI- joukkueen kanssa ajamaan kuuden päivän etappiajoa Ruotsiin. Mukana joukkueessa minun lisäkseni oli Laura Lilja, Riikka Pynnönen, Eveliina Suvisaari, Emma Sten ja Anna Lindström. Kisa muodostui prologista, kolmesta maantiesta, korttelista ja temposta. Olen kilpaillut kyseisen kisan jo muutaman kerran aikaisemminkin ja yleensä kisa ratkeaa vasta viimeisenä päivänä ja niin kävin nytkin.
Prologi sujui hieman alle odotukseni. Hienoinen hyytyminen tapahtui reilun kolmen kilometrin prologin viimeisessä nousussa ja jäin vaihteeksi kammelle kitumaan tai oikeastaan laskin takamukseni liian aikaisin penkkiin, kun olisi pitänyt runtata ylhäältä loppuun asti. Sijoitus ensimmäisen päivän jälkeen oli 13.
Toisen päivän kisasta muistan melkein ainoastaan sen, että satoi kaatamalla ! En koskaan ole aikaisemmin ajanut sellaisessa vesisateessa ja kuitenkin joitain kisoja on tullut vuosien aikana ajettua. Kisa oli muutenkin aika hirveä, kun sen 20 kilometrin kierroksessa oli muutaman kilometrin pituinen sorapätkä. Vatsavaivatkin alkoivat vaivata puolessa välissä kisaa ja muutaman kerran tuli tyhjenneltyä vatsaa. Nähtävästi se oli kuitenkin vain joku ruoka-aina, joka ei sopinut. Luultavasti mango, kun söin jotain vauvasosetta, missä kyseistä hedelmää oli. Etapilta jäi kuitenkin harmittavasti neljäs tila tuloslistoille.
Kolmantena päivänä yritin päästä jo palkintopallille siinä kuitenkaan onnistuttamatta. Kärkeen muodostui kolmen ajurin irtiotto, joka säilyi maaliin asti, mutta vain noin kymmenen sekunnin päähän pääjoukosta. Olin pääjoukon kolmas, joten lopputuloksissa tuli sija kuusi.
Neljäntenä päivänä toivoin, että aurinko paistaisi, koska vuorossa oli kortteli. Kuivaa tietä toivoin, koska tietenkin kuivalla asfaltilla voi kantata hieman rohkeammin kuin vesisateella. Toiveeni oli kuultu ja lähtölaukauksen kuultua alkoi paistaa aurinko täydeltä taivaalta. Kisan edetessä syntyi muutama irtiotto, mutta ne ajettiin suhteellisen nopeasti kiinni. Kahdella viimeisellä kierroksella kuitenkin pääjoukosta irtaantui neljän hengen irtiotto, jossa minäkin olin mukana. Ihme ja kumma! Kun viimeinen kierros lähti, ajattelin, että nyt jos ei koskaan ja yritin onneani. Olinkin saanut jo muutaman kymmenen metrin eron takana tuleviin. Sainkin kiskoa ihan tosissani viimeistä suoraa vastatuulee, että saisin pidettyä välimatkan seuraaviin. Sain kuin sainkin tuuletella maaliviivalla etappivoittoa! Ensimmäinen kilpailu moneen vuoteen, että tulen yksin maaliin. Viimeisin kerta taitaakin olla vuodelta 2007, jolloin kilpailtiin Kuusamossa Suomen mestaruuksista.
Viidentenä päivänä oli viimeinen maantiekilpailu, joka koostui noin viiden kilometrin kierroksesta. Kierrokseen mahtui myös noin kilometrin pituinen mäki, joka ei tällä kertaa tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia. Pääjoukosta irtaantui yksi tyttö, joka säilytti sijansa loppuun asti. Kävinkin sitten loppukirissä taas hurjaa taistelua tullen pääjoukon toiseksi eli yhteistuloksissa kolmanneksi. Voiton myös sinä päivänä itselleni pistepaidan. Yhteistuloksissa nousin tuon etapin jälkeen toiseksi kolme sekuntia kärjestä jäljessä.
Voittekin arvata, miten minulle kävi tempossa. Lähdin tempoamaan kuin viimeiseen sotaan, mutta pyörä ei kulkenut mihinkään! Tuli siinä lämmiteltyä kääntöpaikalle asti ennen kuin lihakset lämpesivät ja takaisin tulin kuin hirvi. Ajo ei kuitenkaan riittänyt kuitenkaan kuin sijalle 10. Yhteistuloksissa tipuin sijalle neljä, harmittavasti vain 7 sekuntia kolmanteen sijaan.
Saavutin kuitenkin omat tavoitteeni, jotka olivat yksi podiumpaikka ja yhteistuloksissa viiden joukkoon. Se toteutui ja ei voi olla kuin tyytyväinen. Kiitokset muulle porukalle hyvästä yhteistyöstä ja seurasta ! Huoltokin pelasi suhteellisen hyvin ;)
16-22.7 Thuringen Runt Fahrt, Saksa, etappikilpailu
Tämä kisa meni osaltani aivan penkin alle. Kilpailu koostui prologista, viidestä maantie-etapista ja temposta. Sain ajettua vain prologin ja kaksi maantietä, kun väsy alkoi Ruotsin kisojen jälkeen painamaan, eikä 1500km automatkakaan oikein tehnyt hyvää ajo-jaloille. Eikä huoltokaan oikein jostain kumman syystä pelannut, mutta ei siitä sen enempää. Reissu oli niin fyysisesti kuin henkisesti todella raskas. Paikan päällä oli kuitenkin kauniit maisemat ja toivottavasti joskus pääsee kunnolla ajamaan kyseistä kisaa, kun muutenkin kisajärjestelyt oli hoidettu upeasti.
28.7 SM-ratakilpailut, Helsinki, rata
Päätin jo muutamaa viikkoa aikaisemmin, että osallistun vain kolmelle kilometrille ja eräajoon. Jätin suosiolla 500 metrisen ajamatta, koska olen umpisurkea lähtemään ja menetän siinä jo liikaa sekunteja kärkeen. Ja säästin seuraltakin pitkän pennin, kun ei tarvinnut jäädä yöksi Helsinkiin.
Aamu lähti käyntii eräajon karsinnalla eli 200 m lentävä lähtö. Sijoituin kolmanneksi ja sain vastaani Heini Salovaaran. Sain molemmat voitot häneltä ja pääsin eräajosta semifinaaleihin ja sain vastaani Sabine Haaviston.
Seuraavaksi vuorossa oli kolmen kilometrin alkuerät. Odotin kyseiseltä ajolta ihan hyvää ajoa. Lähtö sujui hyvin ja pysyin aikataulussa seuraavat kolme kierrosta. Sitten tuli romahdus. En päässyt kirjaimellisesti yhtään mihinkään ja aika painui yli 4.20. Olin aivan kuollut, kun pääsin maaliin enkä enempää olisi voinut antaa. Kävellessäni autolle päin kuuluu takaani ''Lotta, sun takarengas on tyhjä!'. Voin kertoa, että siinä muutamat hermosanat tuli kiljastua ja menetin totaalisesti hermot. Ainoa lohtu oli se, että sijoituin sentään neljänneksi, että pronssista oli vielä ajettava finaaleissa.
Hermoromahduksen jälkeen oli ajettavana Sabinea vastaan eräajossa. Tiesin, että hän on todella kova vastus. Sain häneltä kuitenkin ensimmäisen erän ja menin 1-0 johtoon. Seuraavassa lähdössä olin kuitenkin hieman nukuksissa ja menimme tasoihin. Viimeinen erä siis ratkaisi sen, että kumpi pääsee ajamaan kullasta ja kumpi pronssista. Minulla ei ollut oikein muuta mahdollisuutta kuin lähteä paukusta. Lähdin tosiaan paukusta ja Sabine sai koko ajan minua kiinni. Voitin hänet kuitenkin ehkä alle sentillä ja pääsin taistelemaan kullasta!
Ennen eräajon finaaleja oli minun kuitenkin ajettava vielä kolmen kilsan pronssitaistelu. Lähdin kisaan sillä mielin, että ajan mitä ajan. Taktiikka oli oikeastaan se, että yritän pysyä tasoissa ja kiristää jos Liljan Laura menee edelle. Ajoin kuitenkin tasaista vauhtia ja Laura jäi muutaman kierroksen jälkeen muutamia metrejä. Säilytin tämän eron ja pääsin maaliin ennen häntä voittaen pronssia ajalla 4.12.
Täytyy sanoa, että olin todella väsynyt ja tyhjä ennen eräajon finaaleja. Yritin kuitenkin pistää kaikkeni peliin, mutta Elisan Turusen kirijalka oli huomattavasti vahvempi kuin minun. Hän voitti minut 2-0 ja vei SM-kullan. Olen kuitenkin tyytyväinen tuon viikonlopun suorituksiini.
5.8 SM-kortteliajot, Ylöjärvi
Lähdin kisaan sillä mielellä, että ei stressiä. Kuinka se jännäpeikko silti kuitenkin tuli yllättäen käymään. Reitillä oli yksi paha kurvi, mutta muuten helppo. Kuinka ollakkaan seitsemän naiskuskia kaatui siihen yhteen kurviin! Seitsemän! Itse yritin kyseiseen kurviin mennä 'yksin' ja vetää kurvit loppuun asti, jotta ei kasaa tulisi. Yleensä sain siinä muutaman metrin eroa jo seuraavaan ja ajattelin, että jos porukka on loppuun asti kasassa niin hieman ennen kurvia avaan loppukirin. Näin tein ja viimeiset sadat metrit sain ajaa yksinään ja voitin SM-kortteliajon kultaa. Pömppö kaksikon Pömppis on myös tehnyt lupaava paluuta pyöräilyn pariin ! Hyvä Lintsi ! Seuraava päivä olikin jo rankempi, kun vietimme päivän Linnanmäen huvipuistossa hurjastellen.
17.8 Maailmancup-osakilpailu, Vårgårda Ruotsi, joukkuetempo
Olen muutaman kerran osallistunut maajoukkueen kanssa maailmancupin osakilpailuun Ruotsissa. Selvää kehitystä on muutamassa vuodessa tapahtunut, vaikka joukkueajossa olimmekin viimeisiä. Saimme sentään muutaman UCI pisteen.
18.8 Maailmancup-osakilpailu, Vårgårda Ruotsi, maantie
En asettanut itselleni oikein mitään erikoisia tavoitteita maantielle. Ainoa tavoite oli pysyä pääjoukon mukana mahdollisimman pitkään. Pysyinkin hyvin ensimmäiset 4,5 kierrosta, kunnes joku norjalainen kuski halusi väkisin tulla antamaan haleja. No ei vaan. Olin ulkoreunassa kääntymässä vasemmalle ja yhtäkkiä tila loppuikin kesken ja norjalainen oli kyljessäni. Kaaduimme molemmat ja aavistin, että nyt kävi pahasti. Selvisin kuitenkin säikähdyksellä. Ilmat tulivat ulos ja olkapää kipeä, mutta ei sen kummempaa. Vieläkään en pysty nukkumaan toisella olkapäällä, mutta on paranemaan päin.
2.9 Tour de Helsinki, Helsinki, maantie
Tänään ajettiin vaihteeksi Tour de Helsinki vai oliko se sittenkin ADHD-ajo. Oli aika sählinkiä koko 140 kilometriä. Välissä ei ollut mitään tolkkua ja kommenttia tuli, että 'väistä nyt jo tieltä, täällä yritetään ajaa kisaa'. Toinen oli huvittavaa, että joku virolainen ukko kehtasi lyödä käteeni tai oikeastaan läpsäistä. Jos olen ulkoreunalla ja joku meinaa tulla kylkeen ja joku vielä sivusta meinaa tulla ohitse niin siinä loppuu tila kesken. Kyllä sitä itsekin monta kertaa joutui hampaat irvessä jarruttamaan, kun joku tunki välistä.
Pääjoukossa pysyi kaksi virolaistyttöä ja minä ja Rossin Maija. Loppu olikin aika katastrofaalista, kun ukot yrittivät vielä kiriä palkintosijojen ulkopuolella olevista sijoituksista ihan tosissaan. Otinkin itse yhden riskin päästäkseni lähelle kärkeä ja mutinaahan siitä tuli. Onhan se epäreilua, että oli suomalainen nainen saati Virossa tai Suomessa ajamassa miesten kanssa kisaa, saa paskaa niskaan. Virossa oli oman kokemuksen mukaan ihan toinen ääni kellossa virolaisten naiskuskien suhteen. No what ever. Hoidettiin Maijan kanssa melkein kahdestaan voitto Suomeen. Ja kiitos muutamille harvoille, jotka auttoivat ylämäen nyppylöissä.
Muuta
Niin kuin myös huomaatte, että tänä vuonna en ole hirveästi kilpaillut ulkomailla. Tämä niin sanottu tauko on tehnyt minulle todella hyvää. Olen taas valmis ensi vuonna osallistumaan ulkomaisiin kilpailuihin. Tulevaisuus on muuten aivan hämärän peitossa, että missä sitä ajaakaan ensi vuonna. Suunnitteilla on kaikenlaista, mutta ei sitä ikinä tiedä, mitä seuraavana päivänä tapahtuu.
Maantiekone on uusittu, KIITOS TREK ja Juha-Matti Pouta!
Ja lopuksi kiitos kaikkille, jotka ovat tukeneet vuonna 2012 ! Erityisesti äidille ja isälle! 2013 on puoliksi pahanonnen numero, joten...
Ps. Kiitos myös niille, jotka ovat tänä vuonna käyneet läpsimässä olkapäälle, vaikka muutamaan vuoteen ei ole nähtykään...
Pss. Toivottavasti ette nukahtaneet!!
Suosittelen tässä välissä kuitenkin hakemaan kahvikupposen, koska teksti voi venyä turhankin pitkäksi ja yritän välttää silmien lurpsahtamista kiinni. Luulisin, että loppua kohden löytyy myös kiinnostavia aiheita, kuten mitä esimerkiksi siellä ja siellä tapahtui.
09.04. Lattomeri-ajo, Pori, maantie
Kauden ensimmäinen kilpailu käytiin kotipaikkakunnallani Porissa. Osallistuin kyseiseen kisaan miesten sarjaan, kuten aikaisempanakin vuonna. Matkana piti olla 90km, mutta lumen ollessa vielä maassa kilpailureitillä, jouduttiin kisa käymään pikatiellä. Matkan pituudeksi tuli loppujen lopuksi noin 60km. Täytyy sanoa, että ei mikään ihanteellinen aloitus kilpailukaudelle vetää pölyävää ja vähän liukastakin tietä edestakaisin autojen seassa. Kyseisessä kisassa sivutuuli ja väärä sijoittuminen koitui kohtalokseni ja putosin porukasta noin 15km ennen maalia. Muistaakseni ajo tuntui kamalalle ja olin tyytyväinen siihen, että en ollut ensimmäinen joka tippui porukasta.
15.4 TS-kortteliajot, Turku, maantie
Seuraava viikonloppu kilpailtiin Turussa. Turussa oli kaksipäiväiset kilpailut. Lauantaina oli Simo Klimscheffskij'n muistoajot ja sunnuntaina TS-kortteliajot. Huhtikuun aikaan olin itsestäni todella epävarma ajamisen suhteen ja päätin osallistua vain TS-kortteleihin. Ajatus oli kuitenkin ihan turha, kun sunnuntaina pysyin hyvin poikien vauhdissa mukana. Kilpailun ratkaisut jätettiin kuitenkin loppukirin varaan. Tietenkin viimeisellä kierroksella jäin kasan taakse ja kilpailun voittaja, Maija Rossi, pääsi omille teilleen ylittäen maaliviivan ensimmäisenä. Olin kuitenkin loppukirissä heti seuraavana ja sijoituin toiseksi. Koskaan en ole aikaisemmin kyseistä kilpailua kilpaillut, joten tänä vuonna sain ensimmäistä kertaa kiertää Turun keskustan katuja. Hienot kisat kaikin puolin.
21.4 Riihimäki-tempo, Hausjärvi
Kauden ensimmäinen tempo on aina kamala. Sitä jännittää aina niin paljon, että ajamisesta ei meinaa tulla mitään. Onneksi matka oli vain 9,6km ja kärsimyksestä päästiin noin 15 minuutissa. Kilpailuista jäi käteen toinen sija, häviten kilpailun voittajalle, Anne Palmille, noin 15 sekuntia. Olin kilpailusta samalla onnessani, mutta myös vähän käärmeissäni. Lähinnä itselleni. Kilpailu oli sellaista perusläpsyttämistä, josta ei saanut kiinni, vaikka miten olisi kampia pyörittänyt. Ajon jälkeen kuulin menneeni kärkeen ja kai siitä jäi sellainen mielikuva, että tänään ollaan korkeimalla pallilla, mutta kuitenkin sieltä tuli vielä yksi ohitse. Mielentila seuraavaan koitekseen oli jokseenkin sekava ja jännittynyt.
22.4 AHH-ajo, Hausjärvi, maantie
Minua oltiin peloteltu kilpailureitin varrella olevista mäistä. Pienenä pullukkana mäet eivät nouse ihan siten miten niiden pitäisi ja olin kai kauhusta jäykkänä. Maalikin oli ylämäkeen ja olin varma, että sen nousu menee pykimiseksi ja joku tulee heittämällä ohi. Reitti olikin suhteellisen kumpuileva, mutta vauhti oli sellaista perus läpsyttelyä ja kaikki jätettiin taas loppukirin varaan. Kummakseni ohitin maaliviivan kuitenkin ensimmäisenä. Olo oli huippu.
5-6.5 Satakunnan Ajot (etappi), Ulvila, Kaasmarkku, prologi & maantiet
Satakunnan ajot aloitettiin todella märissä ja kylmissä olosuhteissa. Lauantai alkoi aamulla 1,7 km prologilla, joka päättyi pienen nyppylän päälle. Tasavertaisuuden vuoksi järjestäjät olivat päättäneet, että kaikkien on ajettava maantiepyörillä kyseinen matka. Ratkaisu oli varmasti oikea, koska kaikilla ei ole a) tempopyörää ja b) mahdollisuutta kuljettaa molempia pyöriä.
Mielestäni lämmittelin huolellisesti ennen kilpailun alkua, mutta 100m ajon jälkeen jalat olivat kuin puupalikat ja jäin melkein kammelle kitumaan. Ilmeisesti sade ja kylmyys tekivät tehtävänsä. Voitin kuitenkin prologin kolmen sekunnin turvin seuraavaan. Iltapäivällä ajettiin ensimmäinen maantie. Ilma edelleen hyinen, mutta sade oli kuitenkin loppunut. Ajo oli suhteellisen rauhallista, jopa niin rauhallista, että Eliten kuskit tulivat kierroksella ohi ja meidän piti pysähtyä. Heh. Loppu meni taas loppukiriin ja olin pääjoukon toinen, mutta naisten sarjan voittaja. M-50-60 ajoivat naisten kanssa samaan aikaan. Voiton hyvityssekuntien turvin minun olisi seuraavan päivän kisassa vain päästävä voittajan kanssa maaliin ja etappikisan voitto olisi minun.
Seuraava päivä olikin jo hieman aurinkoisempi ja lämpimämpi. Taisi tulla ensimmäiset rusketusrajat jalkoihin kyseisenä päivänä. Ajo oli jokseenkin pykimistä, mutta yritin lopussa pitää kärjessä vauhtia, että Eliten pojat eivät taas tulisi kierroksella kiinni. Vetämisestä huolimatta vein loppukirissä voiton. Saaliiksi viikonlopusta ja pieni summa rahaa ja neljä pyttyä, jotka taitavat edelleenkin olla vanhempien autossa pyörimässä.
13.5 Fuji-Peloton GP, Tampere, maantie
Tampereen Pyynikillä on käyty jo 32 kertaa entisellä nimellä Rosendahl kilpailu, joka koostuu noin neljän kilometrin kierroksesta. Kyseessähän on ehkä mäkisin kilpailureitti, missä minä olen Suomessa ajanut. Rata koostuu lähinnä ylä- ja alamäestä. Odotukset tähän kisaan oli aika matalat kunhan nyt 'pääjoukossa' pääsen maaliin asti. Porukka repesikin palasiksi jo toisella kierroksella, jolloin kärkeen muodostui viiden hengen ryhmä, minä mukaan lukien. Ajelin sillä meiningillä, että tässä kun pysyn niin hyvä tulee. Viimeisellä kierroksella porukka kuitenkin repesi vielä vähän lisää, kun loppukiriä lähdettiin vetämään jo muutama kilometri ennen maalia. Pysyin kuitenkin kärjen mukana ja olin jo varma, että voitto meni jo. Tulin kuitenkin viimeisillä voimilla vielä taistelemaan voitosta ja ehkä puolen pyörän mitalla sen otikin. Emma Sten antoi todella kovan vastuksen lopussa ! Vaikka kilpailu onkin vain 17km pitkä, en toivo siihen yhtään enemäpää kierroksia. Ainakaan jos jäätelömasu ei tästä pienene.
19.5. Pyhäjärvi-ajot, Säkylä, tempo
Ja kauden ensimmäinen ja viimeinen 20km tempo vuonna 2012. Ajo oli taas sellaista ihme läpsyttämistä, että ei saanut mitään tehoja irti ja aika painui reippaasti yli 30 minuutin. Ajolla tuli toinen sija, kun hävisin taas Palmin Annelle noin 30 sekuntia. Tempo ei vaan kulkenut, vaikka olisi halunnut.
20.5. Tarmo maantie, Pori, maantie
Seurani Porin Tarmo järjesti yhden maantiecupin osakilpailun, joka käytiin Porin Preiviikissä. Naiset ajoivat yhdessä M-50 kanssa. Kauden ainoa kilpailu, jossa ajoin isäni kanssa samassa lähdössä. Päivä oli vaihteeksi sateinen, mutta lämmin. Sade aiheuttikin muutaman kasan, kun jotkut eivät näemmä hallitse pyöriensä jarruja sateisella tiellä. Itsekin jäin yhden kasan taakse, mutta suht helposti pääsin takaisin porukkaan mukaan. Loppu tapahtui niin kuin aikaisemmissakin kilpailuissa, että voitosta taisteltiin kunnolla vasta viimeiset kilometrit. Loppukirini sujui niin hyvin, että vein koko kilpailun lähdön. Viime vuoden kaatumiseni kyseisessä kisassa pyöri mielessäni suurimman osan ajasta kisan aikana, mutta hyvä sijoitus vei viime vuoden kolarit mennessään.
27.5. Tartu Rattaralli, Viro Tarto, maantie
Kävimme perheeni kanssa osallistumssa naapurimaan kuntoajoon Tartossa. Tartu Rattaralli on viimeinen osa Viron Cycling Weekendiä. Aikaisempina päivinä oli miesten kv-lähtöjä ja kisat huipentuivat tosiaan Rattaralliin. Matkana oli 137 kilometriä ja pääsin lähtemään ensimmäisestä rivistä miesten kanssa. Kisa oli todella vauhdikas keskinopeuden ollessa 45km/h. Välissä olin kyllä aivan hajalla, mutta pääsin pääjoukon mukana maaliin. Avasin kirini liian aikaisin, kun mistään suunnasta ei meinannut päästä ohi ja väsyin aika lailla. Muutama nainen tuli siinä sitten ohi ja itselle jäi kolmas sija. Voittaja oli Lontoon Olympialaisissakin kisaillut Grete Treier ja toinen oli Liisi Rist.
10.6 Porvoon ajot, Porvoo, maantie
84. Porvoon ajot olivat viimeinen silaus seuraavan viikonlopun SM-kilpailuihin. Naisten sarjaan oli ilmottautunut yli 30 kuskia, joka suhteellisen paljon aikasempiin vuosiin. 16-vuotiaat pojat ajoivat myös naisten kanssa, joten lähtö oli suhteellisen iso totuttuun tapaan. Tiesin, että pojat saattaisivat iskeä heti maalimäkeen, joten laitoin polkimet jo valmiiksi paikoilleen ja kun lähtölaukaus pamahti lähdin ajamaan kuin 500m radalla konsanaan. Kisa olikin aikamoista kissa-hiiri leikkiä. Vauhti oli ajoittain todella vauhdikasta, mutta välissä ajo meni kävelemiseksi. Yleensä kuulu Kerkkoon mäki ajettiin nasta laudassa. Kisan viimeisellä kierroksella muutama 16-junnu pääsi porukasta karkuun. Tämä tiesi sitä, että he eivät ainakaan olisi sähläämässä loppua naisten kanssa keskenään. Yksi Turun junnuista kuitenkin lasautti viimeisen kilometrin todella kovaa ja yritin pysyä peesissä viimeiseen kurviin asti. Tämä onnistui ja tulin suhteellisen paljon ennen seuraavaa naista maaliin voittajana. Päivä oli sään ja pyöräilyn suhteen loistava.
15.6 SM-tempo, Lieto
28,6 kilometrin tempo oli perjantaisena iltana edessä. Monet kuitenkin varottelivat minua siinä, että onkohan ihan järkevää ajaa sekä tempoa että maantietä. Tempo kun saattaa vetää paikat suhteellisen jumiin, kun sitä ei harjoittele tarpeeksi usein ja pitkiä matkoja. 10 kilometrin viikkotempot ovat vähän eri asia kuin noin kolmekymmentä. 28,6 kilometrin tempon olen ajanut joskus muutama vuosi sitten viimeksi. Ajatus jumiutumisesta ja kipeytymisestä jäi kolkuttelemaan omaan päähäni ajoon lähtiessäni. Tunsin ajon aikana takaraivossa äänen, joka huusi 'ei noi kovaa, hiljennä, paikkas o huomenna jumissa, eikä mee mihkään'. Sanotaanko, että kisaa ajoin ensimmäiset 5km ja loput 3km. Sen välinen matka olikin sitä kuulua pykimistä ja läpsyttämistä. Sijoituin kuudenneksi ja olin suhteellisen pettynyt ajooni, jonka seurauksena taloon ostettiin motivaatiota. Siitä myöhemmin.
16.6 SM-maantie, Lieto
SM-maantie. Oijoi. Muutaman vuoden olen sitä korkeinta koroketta yrittänyt saavuttaa ja vuonna 2012 se onnistui. Kilpailu oli nousujohteista ja kutkuttavaa. Viimeisellä kierroksella on irtiotto, joka meinaa pysyä loppuun asti. Kolme kilometriä ennen maalia ollaan kuitenkin koko joukko kasassa. Tässäkö se nyt on? Massakiri tulossa sivutuuleen? Sehän se oli. Huhu kertoo, että lähdin jo 400 metriä ennen maalia, vaikka itse muistan toisin. Tosin muistan sen vain, että kun ylitän maaliviivan ensimmäisenä on toinen käsi ylhäällä ja alahuuli väpättää. Ensimmäinen Suomenmestaruus. Tähän asti saanut pitää kunnialla siniristipaitaa kilpailuissa, joissa olen ollut.
30.6-1.7 SM-omnium, Helsinki, rata
Palloilin viikon verran siitä, että kumpaan kilpailuun kannattaisi osallistua: Kauhajoen Karhujen kisoihin vai SM-Omniumiin. Edellisenä iltana päädyin kuitenkin pakkaamaan ratapyörän autoon ja lähteä Helsinkiin radalle vaihtelun vuoksi. En ole mikään ratatykki, kun radalla-ajo kertoja voi laskea kahden käden sormin.
Omniumiin kuuluu 200m lentävä lähtö, 20km pisteajo, pudotusajo, 3km, 10km linja-ajo ja 500m. Lähdin kisailemaan lähinnä huvin vuoksi ja ilman paineita.
Ensimmäisen lajin jälkeen olin odotetusti kolmantena. Pisteajoa hermoilin kuitenkin liikaa ja kauden ensimmäinen kaatuminen tapahtui velon nurmikolle, kun ajoin edellä ajavan renkaaseen. Unohtui, että eipäs mulla olekaan niitä jarruja tässä pyörässä ja tuli vähän sählättyä. Pääsin kuitenkin jatkamaan kisaa kahden neutraalikierroksen jälkeen ja voitin silti pisteajon lähdön. Nousin kilpailussa sijan ylemmäs. Pudotusajon jälkeen olin kilpailussa ensimmäisenä, kun muut putosivat kierros kierrokselta ennen minua.
Seuraavana päivänä ensimmäisenä lajina oli 3km. Ei ollut taas mitään hajua, että miten kyseinen matka tulisi ajaa ja ajoin tuntuman mukaan. Aikaa meni joku 4.13 ja risat. Täytyy sanoa, että kolmonen on kyllä hirveä matka! Säilytin johtopaikan ja vuorona oli linja-ajo. Linja-ajon jälkeen vahvistelin asemiani voittoon ja varmistin sen, että 500metrillä pitää voittaa kaksi ajuria, jotta voitto varmistuu. Olin jaetulla kolmannella sijalla ja voitin Omniumin Suomenmestaruuden. Mukava viikonloppu näin jälkikäteen muistellen.
20.6 Rauma cup, Rauma
Tästä kisasta ei mitään muuta sanottavaa kuin, että urheilussa voi joskus käydä myös huonosti. Kisaa oltiin ajettu ehkä noin kolme kilometriä ennen kuin alkoi kolisemaan. Jarno on jo kunnossa, mutta varmasti kesti jonkin aikaa palautua ajatukseen, että ensi vuonna uudet kuviot ja treenit taas päälle.
9-14.7 U6 cycle tour, Tidaholm Ruotsi, etappi
Suomessa ei ollut kisoja mailla halmeilla ja sain mahdollisuuden lähteä SFI- joukkueen kanssa ajamaan kuuden päivän etappiajoa Ruotsiin. Mukana joukkueessa minun lisäkseni oli Laura Lilja, Riikka Pynnönen, Eveliina Suvisaari, Emma Sten ja Anna Lindström. Kisa muodostui prologista, kolmesta maantiesta, korttelista ja temposta. Olen kilpaillut kyseisen kisan jo muutaman kerran aikaisemminkin ja yleensä kisa ratkeaa vasta viimeisenä päivänä ja niin kävin nytkin.
Prologi sujui hieman alle odotukseni. Hienoinen hyytyminen tapahtui reilun kolmen kilometrin prologin viimeisessä nousussa ja jäin vaihteeksi kammelle kitumaan tai oikeastaan laskin takamukseni liian aikaisin penkkiin, kun olisi pitänyt runtata ylhäältä loppuun asti. Sijoitus ensimmäisen päivän jälkeen oli 13.
Toisen päivän kisasta muistan melkein ainoastaan sen, että satoi kaatamalla ! En koskaan ole aikaisemmin ajanut sellaisessa vesisateessa ja kuitenkin joitain kisoja on tullut vuosien aikana ajettua. Kisa oli muutenkin aika hirveä, kun sen 20 kilometrin kierroksessa oli muutaman kilometrin pituinen sorapätkä. Vatsavaivatkin alkoivat vaivata puolessa välissä kisaa ja muutaman kerran tuli tyhjenneltyä vatsaa. Nähtävästi se oli kuitenkin vain joku ruoka-aina, joka ei sopinut. Luultavasti mango, kun söin jotain vauvasosetta, missä kyseistä hedelmää oli. Etapilta jäi kuitenkin harmittavasti neljäs tila tuloslistoille.
Kolmantena päivänä yritin päästä jo palkintopallille siinä kuitenkaan onnistuttamatta. Kärkeen muodostui kolmen ajurin irtiotto, joka säilyi maaliin asti, mutta vain noin kymmenen sekunnin päähän pääjoukosta. Olin pääjoukon kolmas, joten lopputuloksissa tuli sija kuusi.
Neljäntenä päivänä toivoin, että aurinko paistaisi, koska vuorossa oli kortteli. Kuivaa tietä toivoin, koska tietenkin kuivalla asfaltilla voi kantata hieman rohkeammin kuin vesisateella. Toiveeni oli kuultu ja lähtölaukauksen kuultua alkoi paistaa aurinko täydeltä taivaalta. Kisan edetessä syntyi muutama irtiotto, mutta ne ajettiin suhteellisen nopeasti kiinni. Kahdella viimeisellä kierroksella kuitenkin pääjoukosta irtaantui neljän hengen irtiotto, jossa minäkin olin mukana. Ihme ja kumma! Kun viimeinen kierros lähti, ajattelin, että nyt jos ei koskaan ja yritin onneani. Olinkin saanut jo muutaman kymmenen metrin eron takana tuleviin. Sainkin kiskoa ihan tosissani viimeistä suoraa vastatuulee, että saisin pidettyä välimatkan seuraaviin. Sain kuin sainkin tuuletella maaliviivalla etappivoittoa! Ensimmäinen kilpailu moneen vuoteen, että tulen yksin maaliin. Viimeisin kerta taitaakin olla vuodelta 2007, jolloin kilpailtiin Kuusamossa Suomen mestaruuksista.
Viidentenä päivänä oli viimeinen maantiekilpailu, joka koostui noin viiden kilometrin kierroksesta. Kierrokseen mahtui myös noin kilometrin pituinen mäki, joka ei tällä kertaa tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia. Pääjoukosta irtaantui yksi tyttö, joka säilytti sijansa loppuun asti. Kävinkin sitten loppukirissä taas hurjaa taistelua tullen pääjoukon toiseksi eli yhteistuloksissa kolmanneksi. Voiton myös sinä päivänä itselleni pistepaidan. Yhteistuloksissa nousin tuon etapin jälkeen toiseksi kolme sekuntia kärjestä jäljessä.
Voittekin arvata, miten minulle kävi tempossa. Lähdin tempoamaan kuin viimeiseen sotaan, mutta pyörä ei kulkenut mihinkään! Tuli siinä lämmiteltyä kääntöpaikalle asti ennen kuin lihakset lämpesivät ja takaisin tulin kuin hirvi. Ajo ei kuitenkaan riittänyt kuitenkaan kuin sijalle 10. Yhteistuloksissa tipuin sijalle neljä, harmittavasti vain 7 sekuntia kolmanteen sijaan.
Saavutin kuitenkin omat tavoitteeni, jotka olivat yksi podiumpaikka ja yhteistuloksissa viiden joukkoon. Se toteutui ja ei voi olla kuin tyytyväinen. Kiitokset muulle porukalle hyvästä yhteistyöstä ja seurasta ! Huoltokin pelasi suhteellisen hyvin ;)
16-22.7 Thuringen Runt Fahrt, Saksa, etappikilpailu
Tämä kisa meni osaltani aivan penkin alle. Kilpailu koostui prologista, viidestä maantie-etapista ja temposta. Sain ajettua vain prologin ja kaksi maantietä, kun väsy alkoi Ruotsin kisojen jälkeen painamaan, eikä 1500km automatkakaan oikein tehnyt hyvää ajo-jaloille. Eikä huoltokaan oikein jostain kumman syystä pelannut, mutta ei siitä sen enempää. Reissu oli niin fyysisesti kuin henkisesti todella raskas. Paikan päällä oli kuitenkin kauniit maisemat ja toivottavasti joskus pääsee kunnolla ajamaan kyseistä kisaa, kun muutenkin kisajärjestelyt oli hoidettu upeasti.
28.7 SM-ratakilpailut, Helsinki, rata
Päätin jo muutamaa viikkoa aikaisemmin, että osallistun vain kolmelle kilometrille ja eräajoon. Jätin suosiolla 500 metrisen ajamatta, koska olen umpisurkea lähtemään ja menetän siinä jo liikaa sekunteja kärkeen. Ja säästin seuraltakin pitkän pennin, kun ei tarvinnut jäädä yöksi Helsinkiin.
Aamu lähti käyntii eräajon karsinnalla eli 200 m lentävä lähtö. Sijoituin kolmanneksi ja sain vastaani Heini Salovaaran. Sain molemmat voitot häneltä ja pääsin eräajosta semifinaaleihin ja sain vastaani Sabine Haaviston.
Seuraavaksi vuorossa oli kolmen kilometrin alkuerät. Odotin kyseiseltä ajolta ihan hyvää ajoa. Lähtö sujui hyvin ja pysyin aikataulussa seuraavat kolme kierrosta. Sitten tuli romahdus. En päässyt kirjaimellisesti yhtään mihinkään ja aika painui yli 4.20. Olin aivan kuollut, kun pääsin maaliin enkä enempää olisi voinut antaa. Kävellessäni autolle päin kuuluu takaani ''Lotta, sun takarengas on tyhjä!'. Voin kertoa, että siinä muutamat hermosanat tuli kiljastua ja menetin totaalisesti hermot. Ainoa lohtu oli se, että sijoituin sentään neljänneksi, että pronssista oli vielä ajettava finaaleissa.
Hermoromahduksen jälkeen oli ajettavana Sabinea vastaan eräajossa. Tiesin, että hän on todella kova vastus. Sain häneltä kuitenkin ensimmäisen erän ja menin 1-0 johtoon. Seuraavassa lähdössä olin kuitenkin hieman nukuksissa ja menimme tasoihin. Viimeinen erä siis ratkaisi sen, että kumpi pääsee ajamaan kullasta ja kumpi pronssista. Minulla ei ollut oikein muuta mahdollisuutta kuin lähteä paukusta. Lähdin tosiaan paukusta ja Sabine sai koko ajan minua kiinni. Voitin hänet kuitenkin ehkä alle sentillä ja pääsin taistelemaan kullasta!
Ennen eräajon finaaleja oli minun kuitenkin ajettava vielä kolmen kilsan pronssitaistelu. Lähdin kisaan sillä mielin, että ajan mitä ajan. Taktiikka oli oikeastaan se, että yritän pysyä tasoissa ja kiristää jos Liljan Laura menee edelle. Ajoin kuitenkin tasaista vauhtia ja Laura jäi muutaman kierroksen jälkeen muutamia metrejä. Säilytin tämän eron ja pääsin maaliin ennen häntä voittaen pronssia ajalla 4.12.
Täytyy sanoa, että olin todella väsynyt ja tyhjä ennen eräajon finaaleja. Yritin kuitenkin pistää kaikkeni peliin, mutta Elisan Turusen kirijalka oli huomattavasti vahvempi kuin minun. Hän voitti minut 2-0 ja vei SM-kullan. Olen kuitenkin tyytyväinen tuon viikonlopun suorituksiini.
5.8 SM-kortteliajot, Ylöjärvi
Lähdin kisaan sillä mielellä, että ei stressiä. Kuinka se jännäpeikko silti kuitenkin tuli yllättäen käymään. Reitillä oli yksi paha kurvi, mutta muuten helppo. Kuinka ollakkaan seitsemän naiskuskia kaatui siihen yhteen kurviin! Seitsemän! Itse yritin kyseiseen kurviin mennä 'yksin' ja vetää kurvit loppuun asti, jotta ei kasaa tulisi. Yleensä sain siinä muutaman metrin eroa jo seuraavaan ja ajattelin, että jos porukka on loppuun asti kasassa niin hieman ennen kurvia avaan loppukirin. Näin tein ja viimeiset sadat metrit sain ajaa yksinään ja voitin SM-kortteliajon kultaa. Pömppö kaksikon Pömppis on myös tehnyt lupaava paluuta pyöräilyn pariin ! Hyvä Lintsi ! Seuraava päivä olikin jo rankempi, kun vietimme päivän Linnanmäen huvipuistossa hurjastellen.
17.8 Maailmancup-osakilpailu, Vårgårda Ruotsi, joukkuetempo
18.8 Maailmancup-osakilpailu, Vårgårda Ruotsi, maantie
En asettanut itselleni oikein mitään erikoisia tavoitteita maantielle. Ainoa tavoite oli pysyä pääjoukon mukana mahdollisimman pitkään. Pysyinkin hyvin ensimmäiset 4,5 kierrosta, kunnes joku norjalainen kuski halusi väkisin tulla antamaan haleja. No ei vaan. Olin ulkoreunassa kääntymässä vasemmalle ja yhtäkkiä tila loppuikin kesken ja norjalainen oli kyljessäni. Kaaduimme molemmat ja aavistin, että nyt kävi pahasti. Selvisin kuitenkin säikähdyksellä. Ilmat tulivat ulos ja olkapää kipeä, mutta ei sen kummempaa. Vieläkään en pysty nukkumaan toisella olkapäällä, mutta on paranemaan päin.
2.9 Tour de Helsinki, Helsinki, maantie
Tänään ajettiin vaihteeksi Tour de Helsinki vai oliko se sittenkin ADHD-ajo. Oli aika sählinkiä koko 140 kilometriä. Välissä ei ollut mitään tolkkua ja kommenttia tuli, että 'väistä nyt jo tieltä, täällä yritetään ajaa kisaa'. Toinen oli huvittavaa, että joku virolainen ukko kehtasi lyödä käteeni tai oikeastaan läpsäistä. Jos olen ulkoreunalla ja joku meinaa tulla kylkeen ja joku vielä sivusta meinaa tulla ohitse niin siinä loppuu tila kesken. Kyllä sitä itsekin monta kertaa joutui hampaat irvessä jarruttamaan, kun joku tunki välistä.
Pääjoukossa pysyi kaksi virolaistyttöä ja minä ja Rossin Maija. Loppu olikin aika katastrofaalista, kun ukot yrittivät vielä kiriä palkintosijojen ulkopuolella olevista sijoituksista ihan tosissaan. Otinkin itse yhden riskin päästäkseni lähelle kärkeä ja mutinaahan siitä tuli. Onhan se epäreilua, että oli suomalainen nainen saati Virossa tai Suomessa ajamassa miesten kanssa kisaa, saa paskaa niskaan. Virossa oli oman kokemuksen mukaan ihan toinen ääni kellossa virolaisten naiskuskien suhteen. No what ever. Hoidettiin Maijan kanssa melkein kahdestaan voitto Suomeen. Ja kiitos muutamille harvoille, jotka auttoivat ylämäen nyppylöissä.
Muuta
Niin kuin myös huomaatte, että tänä vuonna en ole hirveästi kilpaillut ulkomailla. Tämä niin sanottu tauko on tehnyt minulle todella hyvää. Olen taas valmis ensi vuonna osallistumaan ulkomaisiin kilpailuihin. Tulevaisuus on muuten aivan hämärän peitossa, että missä sitä ajaakaan ensi vuonna. Suunnitteilla on kaikenlaista, mutta ei sitä ikinä tiedä, mitä seuraavana päivänä tapahtuu.
Ja lopuksi kiitos kaikkille, jotka ovat tukeneet vuonna 2012 ! Erityisesti äidille ja isälle! 2013 on puoliksi pahanonnen numero, joten...
Ps. Kiitos myös niille, jotka ovat tänä vuonna käyneet läpsimässä olkapäälle, vaikka muutamaan vuoteen ei ole nähtykään...
Pss. Toivottavasti ette nukahtaneet!!
