U6 Cycle Tour 2008

7.7.
Ensimmäiseen kisapäivän ohjelmassa oli prologi. Matkana oli 3,2 kilometriä. Prologiin mahtui lähtö lähtöpallilta, suora, käännös, suora, 90 asteinen käännös vasemmalle ja suora pienen mäen kera. Happoja saatiin jalkoihin noinkin lyhyellä matkalla reilusti.

Suomen joukkueeseen kuului tänä vuonna Heljä Korhinen, Anne Rautio, Riina Miettinen, Laura Lilja, Henni Alakoskela ja minä. Henni ja Laura ajavat 18-sarjassa.

Jalat tuntuivat ennen starttia aika jumeilta, koska jouduin matkustamaan edellisenä päivänä Italiasta reilut 12 tuntia Ruotsiin. 12 tuntii sisältyi yhden ajurin pyörän vahtimista neljä tuntia. En päässyt yhtään pyörittelemään matkustuspäivänä, mutta eikö se jumi ollut voimaa?
----
Kisan jälkeinen raportti;
Prologin jälkeinen lopputulos oli 17. Anne oli paras suomalainen (sija 16) 1,3 sekunnin erolla minuun. Saimme huoltoauto numeron numero 8. Jäin kärkeen hurjat 25 sekuntia ja se pistää hieman miettimään. Jalat olivat enemmän kuin jumissa! Muut tytöt ajoivat prologissa keskivertoisesti. Heljällä luultavasti painoi jaloissa pieni flunssan poikanen. Lauran prologi meni aivan pieleen, koska kiekko oli mennyt vinoon ja joutui ajamaan tyhjällä renkaalla maaliin, kärjelle tuli eroa yli kolme minuuttia.

Ajo ei ollut ihan parasta, mitä olisi voinut ajaa. Alku sujui hyvin, mutta kun mäkeä oli ajettu noin puolet jäin suurin piirtein kammelle kitumaan ja loppu oli hyvin tahmeaa. Maaliviivakin tuli yllättäen, etten oikein osannut ajaa loppukiriäkään. Yritimme käydä tsekkaamassa maaliviivaa reitllä, mutta meitä ei enää päästetty katsomaan sitä, koska radallla ajoi koko ajan kisailijoita edestakaisin. En minäkään haluaisi, että joku tulisi sössimään keskelle rataa, kun ajo on menossa..

Hännisen Casper ajoi suomalaisista parhaan ajon aloittelijoiden sarjassa ollen toinen!

8.7

Ensimmäinen maantiekisan matkana oli 45 kilometriä. Kierros oli seitsemän kilometriä pitkä ja se kierrettiin kuusi kertaa. Reittiin mahtui vajaan kilometrin pituinen mäki, joka toimi myös maalimäkenä. Sää oli todella kylmä ja sateinen. Capsicamia piti laittaa jalkoihin kaksinkertainen annos.

Heti ensimmäisellä kierroksella Heljällä meni rengas. Se hieman huolestutti, sillä meidän huoltoautomme oli parin kilsan päässä, koska kaikki marjanpoimijat olivat tippuneet tuomariauton eteen ja huoltoautot eivät saaneet lähteä vielä ohittelemaan. Riina jäi kuitenkin odottamaan Heljää. Huollossa olleet eivät kuitenkaan kyenneet kymmenessä sekunnissa vaihtamaan kiekkoa, koska vaihdossa käytettiin väärää kiekkoa ja ylimääräistä aikaa tuhraantui ainakin 44 sekuntia. Se ei nyt mennyt aivan nappiin, koska Riina ei saanut enää porukkaa kiinni ja Heljä pääsi juuri ja juuri viimeisellä kierroksella porukkaan mukaan häviten pari sekuntia kärjelle.

Rengasrikko koitui myös ehkä minunkin kohtaloksi. Annen tarkoitus oli lähteä vetämään loppukirissä ennen maalimäkeä ja sitten olisi ollut Heljän vuoro lähteä vetämään ja minun olisi sitten lopussa pitänyt vetää niin kovaa kuin jaloista lähtee maaliin asti. Nyt se meni sitten niin, että Anne veti ennen mäkeä itsensä hapoille ja minä ja kolme muuta ajuria vetivät maalimäen ylös rivissä. Kiri lähti liian aikaisin ja maalissa jokainen ruumiinosa oli aivan hapoilla! Maaliviivan ylitin viidentenä. Yhteistuloksissa nousin sijalle 11.

9.7
Toinen etappi maantiellä. Matkana oli 77 kilometriä. Etappi säästyttiin ilman rengasrikkoja, mutta Riinalle tuli toiseen jalkaan jotain häikkää ja ei pystynyt edes kävelemään sillä. Hän joutui nousemaan huoltoautoon, mutta ei kuitenkaan jättänyt kisaa kesken, vaan sai viimeisen maaliintulijan aikaan lisää viisi minuuttia.

Hyökkäystaktiikkamme onnistui jossakin määrin, sillä Heljä pääsi joksikin ajaksi pääjoukosta irti. Joukkueemme teki kovasti töitä etapin ajan. Jokaiselta tuli tilanteisiin apuja ja niistä oli huimasti hyötyä kisan kuljetessa eteenpäin. Loppukirin vetäminen sujui huomattavasti paremmin tiiminä kuin edellisenä päivänä. Itse vain möhläsin loppukirin, koska jouduin pieneen "pussiin" lopussa. Olin kuitenkin neljäs ja jos maali olisi ollut hieman kauempana olisi podium paikka ollut ehkä enemmän mahdollinen. Joka tapauksessa hieno etappi joukkueelta, vaikka Riina joutuikin osallikseksi vain radioiden kautta!

10.7
Vuorossa oli kortteliajo. Odotin etappia aika lailla silmät kiiluen, koska viime vuonna se sujui hyvin. Tyttöjen jaloissa oli pientä jumia havaittavissa, sillä ainoa joka pystyi vahvaan ajoon oli Riina. Riina veti välejä ahkerasti kiinni ja oli yhdessä vaiheessa hieman irtikin.

Vaikka välejä ajettiinkin ahkerasti kiinni, pääsi silti yllättäen yksi Rabobankin ajureista irti ja voitti etapin 20 sekunnilla. Anne veti toiseksi viimeisellä kierroksella jalkansa alta kuitenkin minulle. Minun onneksi yksi tyttö kuitenkin uhrasi vielä itsensä vielä viimeisellä kierroksella vetäen koko kierroksen ja minulla oli huippupaikka keltapaidan peesissä letkan kolmantena. Vaikka kuinka yritin lopussa niin en vain päässyt keltapaidan ohitse ja jäin kolmanneksi. Yksi tavoite kuitenkin toteutui, eli podiumpaikka.

Kasojakaan ei sattunut oikeastaan. Vain yksittäisiä kaatumisia. Joillakin meni kurvi liian pitkäksi tai joku muuten vain möhläsi kanttarellien kanssa.

11.7

Viimeinen etappi maantiellä. Matka oli 75 kilometriä. Kiersimme kolme kertaa 25 kilometrin pituisen lenkin. Kisa oli siinä mielessä erikoinen, että kaikki tykittivät yhteen ja samaan kohtaan sata lasissa, mutta muun ajan taidettiin säästellä seuraavan päivän tempoajoon.

Kisa sujui aika rauhallisissa merkeissä. Piti vain varmistaa, että keltapaita ei enää pääse irti pääjoukosta. Se onnistui ja loppukiri alkoi. Se oli hienoa katseltavaa, kun Suomi-tytöt pitivät kärjessä junaa pystyssä. Viimeinen kurvi otettiin kuitenkin varovasti, sillä kurvissa oli hieman öljyä. Joku itseasiassa taisi törmätä minun takarenkaaseeni ja taisi aika pahasti horjahtaa ja jäi porukan hännille. Kirijalassani ei kuitenkaan ollut ihan sitä huippuherkkyyttä ja jäin maaliviivan jälkeen arvuuttelemaan, että olinko kolmas vai neljäs. Se oli lyhyistä eroista kiinni, mutta jouduin kuitenkin tyytymään siihen huonompaan sijaan. Viidennen päivän jälkeinen sijoitukseni oli kuudes kokonaiskisassa.

Törmäsen Rosa sujuittui kyseisellä etapilla myös kolmanneksi N-16 sarjassa.

12.7
Viimeisenä päivänä oli luvassa tempoajo. Matkana oli 14 kilometriä. Taivas näytti uhkaavalta sateiden puolesta, mutta kaikki taisivat päästä kuivina maaliin. Viimeisen ajurin tullessa maaliin taivas repesi.

Ennen tempoa jalat tuntuivat siltä, että ne eivät kestäisi ollenkaan kovaa ajoa. Kääntöpaikalle asti ne eivät kyllä oikein kestäneetkään, mutta takaisin tuli aika nätisti. Mielestäni viime vuonna en ollut ihan niin väsynyt ennen starttia kuin tänä vuonna, mutta silti parannusta viime vuodesta tuli 50 sekuntia ja olin sijoituksissa kuudes. Isän huutaminen takana olevassa huoltoautossa taisi tuoda vauhtia jonkun verran lisää. Pari kertaa meinasi kansaiväliset merkit nousta sormissa pystyyn, mutta pystyin senkin kiukun laittamaan ajamiseen.

Muutkin tytöt ajoivat hyvin. Annella sattui kuitenkin lopussa pieni kontakti toisen pyöräilijän huoltoauton kanssa, sillä auto pysähtyi suoraan Annen eteen ja joutui käytännössä kokonaan pysähtymään. Aikaa tuhrautui ainakin 30 sekuntia hukkaan. Anne nousi kuitenkin 28 sijalta tempon takia 16, joten miettikääs kuinka paljon hän olisi vielä noussut, jos ei olisi tullut vauhdin pysäyttäjää eteen?

Tässä kokonaiskilpailun tulokset suomalaisten ja kärjen osalta;
1) Isabelle Söderberg Upsala CK 6;57;54,
2) Madelene Olsson Svanesunds GIF 6;58;20,
3) Avalo Lyngbaek CK Hymer 6;58;27,
...6) Lotta Lepistö Finland CU 6;58;58,
...16) Anne Rautio Finland CU 7;00;27,
...34) Heljä Korhonen Finland CU 7;03;55,
...35) Laura Lilja Finland CU 7;04;17,
...38) Henni Alakoskela Finland CU 7;06;51,
...47) Riina Miettinen Finland CU 7;55;02

Minulla oli viidenteen sijaan sekunnin ero ja neljänteen neljän sekunnin ero.

Isoin yllätys tuloksissa oli myös se, että meidän joukkueemme nousi tuloksissa toiseksi joukkuetuloksissa! Huippua!

Reissu oli itsessään aivan huippu! Porukka oli hyvä ja yhteishenki loppua kohden vain kasvoi! Jos joskus kisapaikoilla tulette ihmettelemään sikala-ääniä niin voitte olla varmoja, että äänet on päästänyt ilmaan Suomen naisten 2008 vuoden maajoukkue.

Pieni huomautus vielä, että Henni oli ensimmäistä kertaa ajamassa kisaa Suomen ulkopuolella. Hänellä oli valtavasti sisua nousta vielä porukkaan, vaikka teki tiukkaan. Ensi vuonna meillä on taas uusi vetokuski mukana!
---
EM-kisat, Italia

Kaipa minun tarvitsee myös hieman valoittaa Italiassa olleista EM-maantiekilpailuistakin. Ne menivät pääpiirteittän aivan penkin alle. Tai siis reissu oli huippu, mutta se tärkein osa-alue, eli pyöräily meni aivan päin mäntyä.

Tiesin jo sinne matkustaessa, että kisapäivä ei tule olemaan helppo, sillä reitille oli valittu pari mäkeä. Toinen oli reilun kahden kilometrin pituinen ja toinen 1,5 kilometriä pitkä. Ja yleensä ylämäen jälkeen tulee alamäki, joten jos ylämäessä tippuu voi olla varma, että alamäessä tulee olemaan vaikeaa saada kärkeä kiinni. Iso porukkahan mene huomattavasti kovempaa kuin yksittäinen ajaja.

Sain suomalaisista ensimmäisenä aloittaa tämän surullisen kuuluisan murhenäytelmän. Meillä oli matkana hieman vajaa 130 kilometriä ja se tulisi ajaa kuutena kierroksena reilun 20 kilometrin lenkkiä. Minulla oli tiukkaa jo ensimmäisellä kierroksella, mutta pysyin kuitenkin porukoissa. Toisella kierroksella se noutaja kuitenkin tuli. Ei vaan vauhti riittänyt, vaikka kuinka olisi puristanut eteenpäin. Ajoin kuitenkin niin kovaa kuin pystyin ja olin jo toisessa mäessä 10 metrin päässä pääporukasta, mutta silloin se noutaja iski vielä pahemmin ja sinne ne persukset vaan katosivat. Hetken päästä tuli tuomariauto vierella ja sanoi, että finito. Se oli sitten siinä. Hetken päästä vierelleni tuli puolalainen ajuri ja sanoi, että tänä vuonna oli rankka reitti ja kova taso. Niinhän se oli. 91 starttasi ja 39 pääsi maaliin. Viime vuotinen naisten maailmanmestarikin oli "vasta" kolmas. Ja meikäläisen ikäisiä tyttöjä ei päässyt ensimmäisessä porukassa maaliin ketään ja vain neljä ikäistäni tyttöä pääsi maaliin.

Otan tämän kuitenkin haasteena. Isona haasteena. Ensi vuonna kisat käydään Belgiassa ja koitan saada "luottamuksen" takaisin niiltä, ketkä valitsevat ajureita arvokisoihin.

Suomalaisten kisat ei ihan mennyt muutenkaan putkeen noissa karkeloissa. Sillä ketään ei päässyt maaliin, vaikka olin siitä aika lailla varma, että reitti olisi sopinut täydellisesti esimerkiksi Paajasen Paavolle ja Aluksen Markulle. Henttalan Joonas oli kuitenkin meistä vahvin ja pinnisteli M-18 porukan mukana neljä kierrosta kuudesta. Seurakaveri Jussi Eskelinenkin oli mukana menossa.