Päivityksiä pitkän ajan takaa

Roeselaeren kisa viime kuussa ei mennyt aivan nappiin vatsavaivojen vuoksi, joten tuli pieni 'masennus' ja en oikein välittänyt päivitellä sivuja. Varsinkaan, kun Luxemburgin kisatkaan eivät ihan sujuneet, vaikka kyseessä olikin 1.1 ja 1.2 kilpailut minulle ei niin sopivalla reitillä. Ajoin kyllä molemmat kilpailut maaliin, mutta en siinä terävimmässä päässä kuitenkaan. Kilpailut olivat hyviä harjoituksia tulevaisuuteen. Kilpailut olivat muutenkin todella hektisiä ja kasat olivat tiuhassa.

Nyt on kuitenkin tullut myös onnistumisia. Kotona käydessäni osallistuin korttelien SM-kilpailuihin ja sieltä tuli viime vuotiseen tapaan voitto. Jalat olivat hyvät, vaikkakaan en päässyt irtiottoyrityksessäni irti muista tytöistä kuin vain viiden kierroksen ajaksi. Se on hienoa olla polttomerkitty aina tälläisissä kisoissa. Pieni hetki kotona teki myös muutenkin hyvää ja oli kiva nähdä pitkästä aikaa kavereita. Nyt olen kuitenkin puolitoista viikkoa sitten jo tullut Belgiaan takaisin ajamaan kisoja.

Sain heti saapumispäivänä kännykkääni viestin, että haluaisinko lähteä kisamaan Saksaan kriteriumin merkeissä. Ajattelin ensin, että huh, ei varmaan ole kauhean hyvät jalat kaiken matkustuksen jälkeen, mutta lähdetäänpä silti kokeilemaan. Se kannatti, sillä pääsin tuulettelemaan tänä vuonna ensimmäistä kertaa kolmos-podiumille kukkapuskan kanssa. Sää oli hieman kylmä ja jalat olivat alussa hieman tönköt, mutta kisan edetessä eteenpäin tunto jalkoihin tuli hyvin äkkiä ja napsin kisasta myös pari välikiriä tuoden hieman rahaa ja sitä saksalaisten kuuluisaa salamia. Kisarupeama jatkui heti seuraavana päivänä perjantaina tavallisessa kermiksessa. Jalat tuntuivat hyviltä ja ajattelin, että tänään on myös hyvä päivä. Kisa kulki puoleen väliin, kunnes ajoin pienen kanttarellin yli ja pyörä tumahti sen verran kovaa reunukseen, että upouusi wattimittarini irtosi telineestään ja lensi kauas luotani. Se oli sekunninsadasosan ajattelu ja kääntö takaisin hakemaan mittaria takaisin. Keltainen ihme kyllä löytyi, mutta tälläisissä kisoissa ei ole huoltoautoja monen montaa perässä vaan vain yksi ja ambulanssi. Tälläisessä kisa on siis todella vaikea päästä takaisin porukkaan, varsinkin kun jos pääjoukko on jo minuutin päässä, joten jätin kisan kesken ja keskityin seuraavan päivän kisaan, joka oli siis viime lauantaina. Kisa käytiin Houthalenissa ensimmäistä kertaa koskaan. Reitille oli saatu jopa hieman korkeuseroja ja olin yllättynyt, että minä olin porukan ensimmäisessä porukassa enkä toisessa. Kisan kulku minulla meni vain niin, että istuskelin porukassa ja lopussa vasta antaisin kaikkeni, mitä jaloista löytyy. Kisassa oli mukana Australian maajoukkue ja se tekikin lopuksi tulleen ryhmittymisen helpoksi, kunhan olisi lähellä Australiaisten 'junaa'. Se ei kuitenkaan ihan onnistunut ja olin hieman turhan takana, mutta sain silti hinattua itseni maaliviivan yli kolmantena. Olen siis päässyt tuulettelemaan jo kaksi kertaa tämän reissun aikana tänä vuonna ja olen tyytyväinen. Sunnuntaina olisi myös ollut vielä kisa, mutta siunasin sunnuntaina harjoittelulle kilpailemisen sijaan. Ajoinkin viiden tunnin lenkin porukkaryhmässä ja hauskaa oli !

Tällä hetkellä odottelen kisaan lähtemistä jonnekin toiselle puolelle Belgiaan, joka on vasta puoli kahdeksalta illalla. Myös huomenna on kisat, mutta en muista missä ja maanantaina kriterium Saksassa. Can't wait. Sitten tulenkin taas ensi viikon torstaina käymään kotona pääsykokeiden ja Viron Rattarallin takia. Sitten taas tänne takaisin ajamaan yksi kolmen päivän 2.2 kisa Hollannissa ja sitten SM-kisat.. Niiden jälkeen taas tänne takaisin ja toivon, että minut nähdään vasta aika-ajojen SM-kisoissa seuraavan kerran Suomessa. Aika tuntuu kulkevan kovin nopeasti....