tiistai 23. marraskuuta 2010

Hei,

uusi kausiharjoittelu on sujunut tähän mennessä mukavasti. En ole ollut sairaana, *koputtaen puuta*, viimeiseen kahteen kuukauteen ja se on jo pitkä aika. Muistelen vain viime vuotta, kun olin aina kaksi viikkoa sairaana ja kaksi viikkoa 'terveenä'. Nähtävästi tänä vuonna nautitut 50-75µg D-vitamiinia ja 20ml Floradixia päivittäin ovat auttaneet pitämään vastustuskykyni korkealla. Suosittelen niitä kyllä jokaiselle tällä hetkellä.

Olen onnellinen tällä hetkellä, sillä lumi on peittänyt ainakin Satakunnan seudun maan. Alkoi pikku hiljaa masentamaan tuo pimeys, mutta onneksi lumi tuo kivasti edes pientä pirteyttä tämän tytön elämään. Odotan vain, että lunta olisi jo niin paljon, jotta voisin päästä luonnon laduille hiihtämään. Nähtävästi Poriin on luvattu, että se mahdollisuus olisi jo tänä iltana, mutta uintiharjoitukset eivät salli lähteä hurjastelemaan Poriin ja takaisin. Raumalle voin odottaa latuja ehkä kahden viikon sisään? Levin lumileirille olen lähdössä Noormarkun Nopsan kanssa 4.11, kuten edellisten vuosien tapaan.

Karhuhallin treenitkin ovat alkaneet kaksi viikkoa sitten. Ensimmäinen vuoro meni ihan päin honkia, kun olin kaksi päivää intoillut liian kovilla tehoilla, eikä viikon tärkeimmästä harjoituksesta meinannut tulla yhtään mitään. Viime viikonlopun vuorolla meno oli kuitenkin jo erilaista ja sain tehtyä määrätyn harjoituksen puhtaasti läpi. Vedot tuntuivat jopa suhteellisen helpoilta.. Juorujen mukaan jopa kovempaa kuin yksikään veto viime vuonna ja ajoin silloin kuitenkin vuorovetona vedot ja nyt ihan yksin. Suunta on siis ehkä oikea.. Tosin sen näkee sitten taas ensi torstaina, kun joudun/pääsen ajamaan kuntotestin..

Kivaa alkavaa viikkoa,

Lotta

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moi Lotta!

Vanhana ja ennen kaikkea entisenä keskipitkänmatkanjuoksijana seuraan aina suurella mielenkiinnolla kaikkien kotikylämme nuorten kestävyysurheilijoiden edesottamuksia. Varsinkin kaltaistesi kauniiden ja rohkeiden (uskallan näin luonnehtia, kun eihän tätä blogia varmaan kukaan muu lue - varsinkaan Jykä)! :-)

Huippu-urheilijan elämä on todella rankkaa niin fyysisesti kuin ennen kaikkea henkisesti. Voin sen kertoa omastakin hyvin rajallisesta kokemuksestani. Siinä on varmasti paljon samaa kuin yksityisyrittäjän tai toimitusjohtajan elämässä. Jatkuvaa ponnistelua kohti joskus hyvin kaukaisia ja korkealentoisiakin unelmia, joita ei välttämättä uskalla edes jakaa kuin ihan muutaman luottoihmisen kanssa. Ei ainakaan kenenkään inhorealistin saati pessimistin kanssa. Ihminen, joka ei usko omiin unelmiinsa haluaa valitettavan usein romuttaa muidenkin unelmat...

Toivotan Sinulle oikein onnistunutta ja ehjää harjoituskautta mielenkiintoisilta kuulostavien opintojesi ohella. Vaikuttaa siltä, että nyt elämääsi on löytynyt taas harmonia ja tasapaino, joita varsinkin naisihminen kaipaa kyetäkseen antamaan kaikkensa niille tärkeimmille asioille. Urheilun ei tarvitse eikä ehdä pidäkään olla se tärkein asia elämässä, mutta hyvänä kakkosena se saa kyllä tulla. Tärkeimmäksi se saa nousta ehkä muutamana päivänä vuodessa eli lähinnä arvokisojen yhteydessä. Silloinkin pitää muistaa, että urheilumenestys on vain urheilumenestystä ja se jos jokin on katoavaista. Arvostuksesi on loppujen lopuksi kiinni siitä, millainen olet ihmisenä ja miten olen osannut menestyksesi kantaa.

Yhtä asiaa vielä kaipaan harjoitusohjelmaasi lisää: juoksua. En ole nimittäin vielä luopunut toivosta nähdä Lotta Lepistöä triathlonin MM-kisoissa Havaijilla - olympialaisista puhumattakaan!

Tsemppiä altaaseen, baanalle ja laduille ja näkemisiin viimeistään kevään maastojuoksukisoissa! ;-D

t. Ile H.

Anonyymi kirjoitti...

Lotta, edellisessä kommentissani on yksi hauska kirjoitusvirhe... ;-D
Arvostuksesi ei ole nimittäin kiinni siitä, miten minä olen osannut menestyksesi kantaa, vaan senkin sinun on pitänyt tehdä ihan itse!
sm:)ile