Eilen käyty korttelikisa sujui osaltani kohtalaisen hyvin. Starttiviivalta lähdettiin tutun tavan mukaan täysillä ja ajattelin heti, että ei tästä taas tule yhtään mitään. Kierros kierrokselta kuitenkin olin hyvin mukana porukassa ja tajusin vasta 25 kierroksen jälkeen katsoa kierrostaulua ja tajusin, että puolet oli enää jäljellä. Ajattelin, että tämähän menee hyvin, vaikka kipu selässä olikin jo aika mahtava. Tällä kertaa se ei kuitenkaan niin sanotusti vihlonut jalkaan niin kuin viime kerralla. Yritin olla siis huomioimatta kipua ja maaliin olikin enää viisi kierrosta. Edessä oli kuitenkin jo viiden mimmin irtiotto ja kärkitiloihin ei ollut enää asiaa ja ajattelin vain, että olen tyytyväinen jos ylitän maaliviivan 50 kierroksen jälkeen. Kyllä se kirajalka alkoi kuitenkin kutittamaan viimeisessä kurvissa ja aloin ohitella tyttöjä. Pääsin takaa ehkä noin 10 tytön ohitse, mutta maali oli liian lähellä ja ylitin maaliviivan 11 tyttönä.

Kisassa ei ollu mukana Marianne Vos tai muitakaan ihan huippukuskeja, mutta olen silti tyytyväinen. Oli kiva saada pieni onnistuminen ennen matkaa Suomeen. On mukavampi palata takaisinkin, kun tietää, että ei sitä ihan surkea olekaan kuin luuli olevansa.

Tänään suuntaa kello kolmeksi hierottavaksi uusi Peakin huppari päällä, joka odotti minua täällä matkani ajan. Olen siis saanut kotiintulolahjan? Heh.