Ensimmäinen kisa startattu, mutta huonolla onnella. Kisa lähti liikkeelle vauhdikkaasti ja nousin heti takaa kärkeen, jotta ei tapahtuisi mitään yllätysirtiottoja. Sovimme ennen kisan alkua jo tiimin kanssa, että ajetaan kärjessä yhdessä pienen dominoinnin toivossa. Saimmekin heti ensimmäisellä kierroksella yhden tytön irti porukasta ja saimme hyvn suljettua porukkaa. Se irtiotto yritys kesti kuusi kierrosta 15 kierroksesta. En ollut kuitenkaan ihan perillä siinä vaiheessa kisan kulusta, koska sain osuman toisesta pyörästä etuvasemmalta etukiekkooni ja kiekko alkoi heittämään sen verran, että sillä oli vaarallista ajaa. Näin kuitenkin edessäni viime vuotisen tiimikaverini vanhemmat ja kysyin saisinko kiekkoa lainaksi, mutta eipä apua herunut. Näissä tavallisissa kermiskisoissa, kun ei ole huoltoautoletkaa perässä, eikä myöskään takana tulleella luuta-autolla.. Uuden kiekon olisin saanut vasta 4 kilometrin päästä, joten oma kisani oli siinä. Harmittaa vietävästi, koska muuten ajaminen tuntui hyvältä. Tässä kisassa tiimilleni ei herunut muuta, kuin välikirivoittoja. Keskiviikkona on taas uudet kujeet muistaakseni Aarendonkissa.
Tänään kävin ajamassa 'palauttavan' lenkin, jonka pituudeksi tuli 100km ja keskinopeus 32,5km/h. Jos huomenna palauttelu onnistuisi paremmin. Kuulin myös tänään, että damagea saanut kiekkoni on saatu korjattua entiselleen. Nupinaa tuli vain renkaiden liimailusta ;)
maanantai 11. heinäkuuta 2011
perjantai 8. heinäkuuta 2011
Päiviä,
olen nyt saapunut määränpäähän eli Hollantiin. Ensin kuitenkin kerron SM-kisojen kulusta omalta osaltani. Tempoon en siis osallistunut, koska en tuntenut olevani valmis henkisesti riepottelevaan nytkytykseen. Maantielle kyllä osallistuin, mutta tulos ei ollut ihan se odotetuin.
Aamulla pakatessa tavaroita, huomasin, että tulevan päivän lämpötila tulee olemaan minulle vaikea. Joku huusi lämpömittarin huitelevan 35 asteen paikkeilla ja lähdön lähenessä hikipisarat muuntautuivat karpalon kokoisiksi hikipalloiksi. Join jokaisella 17 kilometrin lenkillä yhden pullon, mikä kertoo, että niitä karpaloita tosiaan vierähti otsasta alas monia.
Kisan kulku oli sitä, että aina kun Pia Sundsted ampaisi hurjaan irtiottoyritykseen kuin hiiri, lähtivät muut kissamaiseen tapaan ottamaan irtiottoyritystä kiinni. Sitä leikkiä kesti melkein kaksi kierrosta kunnes pääjoukosta irtaantuu seitsemän kuskin irtiotto. Mielessäni ajattelin, että tämä ei ole hyvä juttu. Vajaan kierroksen päästä huomaankin itse munaavani kaikki mielessäni olleet tsäänssit, kun ennakkosuosikki Pia iskee kurviin. Mielessäni taisi siinä vaiheessa vain olla se, että 'älä pöllö nyt taas letaa, kun edellisellä kierroksella yks meinas jo kaatua tohon hiekkaan'. Yhtäkkiä edessäni onkin monen pyöräilijän mentävä rako ja huomaan vetäväni kiriä. Saavutan ja saavutan, mutta jalat lopettavatkin toimimasta. Edessä ollut kohde häviää näkymättömiin ja perässäni tullut kiittää ja ampaisee perään. Siinä meni 66% mitaleista. Otti päähän. Kai siinä ennen maalia tuli jotain vuorovetosysteemiä välissä vedettyä, mutta ei siitä sitten oikein tullut mitään. Kaksi kilometriä ennen maalia porukka alkoi ajamaan taas vaihteeksi vähän kisaa, mutta itse mokasin loppukirin täysin. Yksi meni ohitse ja annoin totaalisesti periksi ja taisi joku vielä liukua ennen maalia ohitseni. Viides sija, toisaalta pettymys, mutta 1,5kk sitten makasin sairaalassa, joten ei se nyt ihan surkeakaan ollut.
Silmäni kiiluvat jo ensi sunnuntaille, kun pääsen starttaamaan uuden teamin kanssa Belgian kermiskisaan. http://www.cyclingnews.nu/Dames%20Elite%20&%20Jeugd%202011/Wedstrijden%201.15%20&%201.16/Bulskamp10-07-2011.htm#Parcours Tuossa jotakin pientä tietoa siitä kisasta. Ei nyt mitenkään erikoinen kisa, mutta odotan sitä jo innolla. Siitä lisää tuonnempana.
olen nyt saapunut määränpäähän eli Hollantiin. Ensin kuitenkin kerron SM-kisojen kulusta omalta osaltani. Tempoon en siis osallistunut, koska en tuntenut olevani valmis henkisesti riepottelevaan nytkytykseen. Maantielle kyllä osallistuin, mutta tulos ei ollut ihan se odotetuin.
Aamulla pakatessa tavaroita, huomasin, että tulevan päivän lämpötila tulee olemaan minulle vaikea. Joku huusi lämpömittarin huitelevan 35 asteen paikkeilla ja lähdön lähenessä hikipisarat muuntautuivat karpalon kokoisiksi hikipalloiksi. Join jokaisella 17 kilometrin lenkillä yhden pullon, mikä kertoo, että niitä karpaloita tosiaan vierähti otsasta alas monia.
Kisan kulku oli sitä, että aina kun Pia Sundsted ampaisi hurjaan irtiottoyritykseen kuin hiiri, lähtivät muut kissamaiseen tapaan ottamaan irtiottoyritystä kiinni. Sitä leikkiä kesti melkein kaksi kierrosta kunnes pääjoukosta irtaantuu seitsemän kuskin irtiotto. Mielessäni ajattelin, että tämä ei ole hyvä juttu. Vajaan kierroksen päästä huomaankin itse munaavani kaikki mielessäni olleet tsäänssit, kun ennakkosuosikki Pia iskee kurviin. Mielessäni taisi siinä vaiheessa vain olla se, että 'älä pöllö nyt taas letaa, kun edellisellä kierroksella yks meinas jo kaatua tohon hiekkaan'. Yhtäkkiä edessäni onkin monen pyöräilijän mentävä rako ja huomaan vetäväni kiriä. Saavutan ja saavutan, mutta jalat lopettavatkin toimimasta. Edessä ollut kohde häviää näkymättömiin ja perässäni tullut kiittää ja ampaisee perään. Siinä meni 66% mitaleista. Otti päähän. Kai siinä ennen maalia tuli jotain vuorovetosysteemiä välissä vedettyä, mutta ei siitä sitten oikein tullut mitään. Kaksi kilometriä ennen maalia porukka alkoi ajamaan taas vaihteeksi vähän kisaa, mutta itse mokasin loppukirin täysin. Yksi meni ohitse ja annoin totaalisesti periksi ja taisi joku vielä liukua ennen maalia ohitseni. Viides sija, toisaalta pettymys, mutta 1,5kk sitten makasin sairaalassa, joten ei se nyt ihan surkeakaan ollut.
Silmäni kiiluvat jo ensi sunnuntaille, kun pääsen starttaamaan uuden teamin kanssa Belgian kermiskisaan. http://www.cyclingnews.nu/Dames%20Elite%20&%20Jeugd%202011/Wedstrijden%201.15%20&%201.16/Bulskamp10-07-2011.htm#Parcours Tuossa jotakin pientä tietoa siitä kisasta. Ei nyt mitenkään erikoinen kisa, mutta odotan sitä jo innolla. Siitä lisää tuonnempana.
torstai 23. kesäkuuta 2011
Nyt suuren inspiraation saattelemana ja Kaltsarin painostuksesta päivitän unohduksiin jääneen blogini. Siitä on jo kauan aikaa kun viimeksi olen kirjoittanut. On jäänyt kirjoittamatta Jarpin nimmarihausta, Gran Canarian kolmen viikon leiristä, opintopisteiden keräämisestä, spinningtuntien ohjauskerroista, rallista mökkitiellä, kaatumisesta yksin suoralla tiellä, Lattomeri-ajoista, Saksan viikon leiristä, pyörän vuosihuollosta, lentojen varauksesta Hollantiin, ensimmäisestä temposta pitkään aikaan, kaatumisesta ja samalla lentojen peruuntumisesta, toipumisesta, muutosta Porin Musaan, onkimisesta, Porvoon-ajojen voitosta, kummitädiksi tulemisesta ja kaikesta pienestä mukavasta, mitä tähän puoleen vuoteen on sattunut.
Duudsonien Jarpin nimmari on mieleenpainuva juttu, koska muistan tärisseeni kuin haavan lehti nimmaria pyytäessäni pikkuveljelleni Waltterille, vaikka itsehän sen olisin halunnut. Kädet tärisivit vielä autossa, kun olimme matkalla Helsinki-Vantaan lentokentälle. Kentältä oli lähdössä kone kohti Gran Canarian kolmen viikon leiriä. Leiri jäi mieleen lähinnä sen takia, että vanhemmat olivat kuin herneitä nenään imaisevia teinejä. Jäi se toki myös mieleen sen takia, että vasta 20 päivän pyörän hinkuttamisen jälkeen mäki alkoi kulkea.
Olen nyt vuoden opiskellut Kansainvälistä kauppaa Rauman SAMK:issa ja vaaditut opintopisteetkin tuli kerättyä matkan varrella. Kelan ei siis tarvitse muistuttaa minua opintotukien takaisin maksusta. Pientä lisätienestiä sain yhdelle kuukaudelle, kun kävin Porissa vetämässä joitakin spinnintunteja, kun 'oikea' vetäjä oli poissa.
Kävin Raumalta usein pyörällä Porissa. Yhtenä päivänä otin cyclopyöräni ja lähdin taas kohti Poria. Tiet olivat suurimmaksi osaksi sulaneet ja liukkautta ei näkynyt mailla halmeilla. Tietenkin löysin sen ainoan mustan jään noin kymmenen kilometriä ennen määränpäätä ja kaaduin suoraan toisen polven päälle. Polvi oli pari päivää hieman kipeänä, mutta parantui yllättävän nopeasti. Arvet ovat kylläkin muistuttamassa minua vielä tästä hölmöydestä.
Polvi oli täysin parantunut, kun starttasin kauden ensimmäiseen kilpailuun Lattomerellä. Ajoin yleisessä sarjassa miesten kanssa ainoana naisena. Päivä oli todella tuulinen, mutta jalkaa tuntui olevan kohtuullisesti. Tipuin kuitenkin kolmannella kierroksella, kun tipahdin asfaltilta pientareelle. Vauhti tipahti totaalisesti ja olin sen verran takana, että takaani ei montaa äijää enää tullut ohitse. Olin lopputuloksissa 19.
Lattomeri-ajojen jälkeen otin mursumarsu Jarnon kanssa lennot sukulaisteni luokse Saksaan. Siellä oli tarkoitus ajaa viikko pitkiä lenkkejä ja tehopäiviä mäissä. Jarno oli kuitenkin lähtiessä hieman sairaana, mutta pystyi ajamaan koko viikon vaihtelevissa maastoissa. Minä sen sijaan sain kahden päivän jälkeen nähtävästi saman taudin ja tyydyin lepäilemään. Saksassa oli jo tuolloin todella lämmintä mikä kohensi kummasti mieltä. Tulevaisuudessa haluan lähteä myöhemminkin Kaiserslauterniin, koska sieltä löytyi todella paljon pitkiä mäkiä.
Saksan leirin aikaan tuli Sanomalehtiin juttu pyörän vuosihuollosta. Minä sain toimia mannekiinina ja esitellä miten pyörää oikein huolletaan. Toivottavasti kaikki osaavat pestä nyt pyöränsä ainakin SK:n seuduilla. Itse en sitä niin hyvin osaa.
Saksasta palauduttuani varasin menolennon Hollantiin, koska tarkoituksenani oli lähteä kokeilemaan onneani Rabo Lady Force nimiseen tiimiin. Lentoni oli tarkoitus lähteä 12.5. Sitä matkaa ei kuitenkaan koskaan tullut.
Oman seurani, Porin Tarmon, järjestämissä kilpailussa sain kokea epäonnea. Lauantaina ajoin pitkästä aikaa tempon mikä onnistui ihan kohtalaisesti, koska pääsin maaliin asti ilman itkupotkuraivareita kesken matkan. Sunnuntaina maantieajon loppukirissä alkoi porukan hermostuminen näkyä jo hyvissä ajoin. Viisi kilometriä ennen maalia 16-vuotiaat pojat, naiset ja koukkupolvet alkoivat hakea asemiaan tuleviaan loppukiriin. Huomasin kyllä, että porukka oli jotenkin erityisen hermostunutta. Melkeinpä enemmän kuin missään ajamassani kilpailussa. Kuitenkin jo kilometriä ennen maalia tapahtuu jotain, mitä ei toivoisi tapahtuvan kilpailutilanteessa eli kasaa. Kaadun ja totean, että ei käynyt mitenkään, mutta joku kuitenkin ajaa ylitseni ja en saa henkeä. Missään asennossa ei ollut hyvä olla ja hengittäminen oli todella vaikeaa. Ambulanssi tuli pienellä viiveellä paikan päälle ja kaikki epäilivät kylkiluiden murtumista. Sairaalassa röntgenkuvat katsottiin huonosti ja minut siirrettiin ortopediselle osastolle kylkiluiden takia. Minuuttia myöhemmin minut tultiin kuitenkin hakemaan pois, koska lääkäri oli todennut minulla olevan ilmarinta keuhkoissa molemmilla puolilla. Minulle laitettiin molemmin puolin pillit keuhkoihin, jotta ilma saatiin pois. Vasempaan puoleen toimenpiden jouduttiin tekemään kaksi kertaa.
Toipumiseen määrättiin kuukaudeksia lepoa ja lentokielto. Toivuin kuitenkin hyvin ja nopeasti. Neljä viikkoa meni ihmetellessä ja pieniä juttuja touhuten. Kyljet ovat vielä hieman hellänä, mutta luulisi parantuvan pian. Olin jo reilun kahden viikon päästä kolarista pyörän päällä, vaikka se pyörä oli mummis ja matka oli ehkä kolme kilometriä. Siitä asti kuitenkin melkein joka päivä olen ollut pyörän päällä ja lepo nähtävästi teki ihan hyvää. Toipumisjakson aikana muutin myös kirjani ja romuni Tikukujalle Jarnon kiusaksi. Tavarat ovat jo hyvin löytäneet paikkansa ja yhdessä asuminen on tähän asti sujunut hyvin kunhan vain muistaisin korjata omat jälkeni ;)
Reilu kaksi viikkoa sitten olin nimittäin ehkä jännittynein pyöräilijä Porvoon ajoissa. Olin varma, että vauhti ei riitä porukassa pysymiseen, mutta se kävikin yllättävän helposti. Ajoin kisan lähinnä tarkkailemalla, enkä tehnyt mitään suurempia ratkaisua missään vaiheessa. Viimeisellä kierroksella olin kyllä hetken neljän muun kanssa karussa, mutta pieni epävarmuus ajamisessa näkyi, enkä uskaltanut hirveitä ponnistuksia tehdä, joten se ryhmä ajettiin kiinni. Lopukiriin lähtiessä yritin kuitenkin pysyä kärjessä ja nähtävästi se onnistui, koska ylitin maaliviivan ensimmäisenä. Se tuntui mahtavalta! Mahtavalta tuntui myös se, että viime viikonloppuna sain pitää pientä kääröä sylissä ja saada kummipojaksi Luka Daniel nimisen pojan. Huikeaa päästä seuraamaan, kun pieni taapero kasvaa! Ehkä parin vuoden päästä voidaan käydä pienellä pyöräretkellä.
Sitten pientä tulevaa! Olen käynyt Porvoon kisojen jälkeen ajamassa pari viikkotempoa ja todennut, että SM-tempo on jätettävä Säkylässä väliin. Muuten olen mielestäni harjoitellut hyvin ja parit aluekisat maantiellä ovat osoittaneet, että kunto on hyvä. Tänään pidän totaalilepoa, kun tiistaina kävin pyörällä Porista Turussa ja eilen tosiaan yksi näistä viikkokisoista. Huomenna onkin sitten jo taas perinteinen Juhannuslenkki. Toivottavasti sadepilvet eivät osu meihin kamalan rankasti. SM-maantietäkin odotetaan jo malttamattomana ja sitä, että niiden jälkeen pääsee Hollantiin!
Hyvää Juhannusta kaikille !!
Duudsonien Jarpin nimmari on mieleenpainuva juttu, koska muistan tärisseeni kuin haavan lehti nimmaria pyytäessäni pikkuveljelleni Waltterille, vaikka itsehän sen olisin halunnut. Kädet tärisivit vielä autossa, kun olimme matkalla Helsinki-Vantaan lentokentälle. Kentältä oli lähdössä kone kohti Gran Canarian kolmen viikon leiriä. Leiri jäi mieleen lähinnä sen takia, että vanhemmat olivat kuin herneitä nenään imaisevia teinejä. Jäi se toki myös mieleen sen takia, että vasta 20 päivän pyörän hinkuttamisen jälkeen mäki alkoi kulkea.
Olen nyt vuoden opiskellut Kansainvälistä kauppaa Rauman SAMK:issa ja vaaditut opintopisteetkin tuli kerättyä matkan varrella. Kelan ei siis tarvitse muistuttaa minua opintotukien takaisin maksusta. Pientä lisätienestiä sain yhdelle kuukaudelle, kun kävin Porissa vetämässä joitakin spinnintunteja, kun 'oikea' vetäjä oli poissa.
Kävin Raumalta usein pyörällä Porissa. Yhtenä päivänä otin cyclopyöräni ja lähdin taas kohti Poria. Tiet olivat suurimmaksi osaksi sulaneet ja liukkautta ei näkynyt mailla halmeilla. Tietenkin löysin sen ainoan mustan jään noin kymmenen kilometriä ennen määränpäätä ja kaaduin suoraan toisen polven päälle. Polvi oli pari päivää hieman kipeänä, mutta parantui yllättävän nopeasti. Arvet ovat kylläkin muistuttamassa minua vielä tästä hölmöydestä.
Polvi oli täysin parantunut, kun starttasin kauden ensimmäiseen kilpailuun Lattomerellä. Ajoin yleisessä sarjassa miesten kanssa ainoana naisena. Päivä oli todella tuulinen, mutta jalkaa tuntui olevan kohtuullisesti. Tipuin kuitenkin kolmannella kierroksella, kun tipahdin asfaltilta pientareelle. Vauhti tipahti totaalisesti ja olin sen verran takana, että takaani ei montaa äijää enää tullut ohitse. Olin lopputuloksissa 19.
Lattomeri-ajojen jälkeen otin mursumarsu Jarnon kanssa lennot sukulaisteni luokse Saksaan. Siellä oli tarkoitus ajaa viikko pitkiä lenkkejä ja tehopäiviä mäissä. Jarno oli kuitenkin lähtiessä hieman sairaana, mutta pystyi ajamaan koko viikon vaihtelevissa maastoissa. Minä sen sijaan sain kahden päivän jälkeen nähtävästi saman taudin ja tyydyin lepäilemään. Saksassa oli jo tuolloin todella lämmintä mikä kohensi kummasti mieltä. Tulevaisuudessa haluan lähteä myöhemminkin Kaiserslauterniin, koska sieltä löytyi todella paljon pitkiä mäkiä.
Saksan leirin aikaan tuli Sanomalehtiin juttu pyörän vuosihuollosta. Minä sain toimia mannekiinina ja esitellä miten pyörää oikein huolletaan. Toivottavasti kaikki osaavat pestä nyt pyöränsä ainakin SK:n seuduilla. Itse en sitä niin hyvin osaa.
Saksasta palauduttuani varasin menolennon Hollantiin, koska tarkoituksenani oli lähteä kokeilemaan onneani Rabo Lady Force nimiseen tiimiin. Lentoni oli tarkoitus lähteä 12.5. Sitä matkaa ei kuitenkaan koskaan tullut.
Oman seurani, Porin Tarmon, järjestämissä kilpailussa sain kokea epäonnea. Lauantaina ajoin pitkästä aikaa tempon mikä onnistui ihan kohtalaisesti, koska pääsin maaliin asti ilman itkupotkuraivareita kesken matkan. Sunnuntaina maantieajon loppukirissä alkoi porukan hermostuminen näkyä jo hyvissä ajoin. Viisi kilometriä ennen maalia 16-vuotiaat pojat, naiset ja koukkupolvet alkoivat hakea asemiaan tuleviaan loppukiriin. Huomasin kyllä, että porukka oli jotenkin erityisen hermostunutta. Melkeinpä enemmän kuin missään ajamassani kilpailussa. Kuitenkin jo kilometriä ennen maalia tapahtuu jotain, mitä ei toivoisi tapahtuvan kilpailutilanteessa eli kasaa. Kaadun ja totean, että ei käynyt mitenkään, mutta joku kuitenkin ajaa ylitseni ja en saa henkeä. Missään asennossa ei ollut hyvä olla ja hengittäminen oli todella vaikeaa. Ambulanssi tuli pienellä viiveellä paikan päälle ja kaikki epäilivät kylkiluiden murtumista. Sairaalassa röntgenkuvat katsottiin huonosti ja minut siirrettiin ortopediselle osastolle kylkiluiden takia. Minuuttia myöhemmin minut tultiin kuitenkin hakemaan pois, koska lääkäri oli todennut minulla olevan ilmarinta keuhkoissa molemmilla puolilla. Minulle laitettiin molemmin puolin pillit keuhkoihin, jotta ilma saatiin pois. Vasempaan puoleen toimenpiden jouduttiin tekemään kaksi kertaa.
Toipumiseen määrättiin kuukaudeksia lepoa ja lentokielto. Toivuin kuitenkin hyvin ja nopeasti. Neljä viikkoa meni ihmetellessä ja pieniä juttuja touhuten. Kyljet ovat vielä hieman hellänä, mutta luulisi parantuvan pian. Olin jo reilun kahden viikon päästä kolarista pyörän päällä, vaikka se pyörä oli mummis ja matka oli ehkä kolme kilometriä. Siitä asti kuitenkin melkein joka päivä olen ollut pyörän päällä ja lepo nähtävästi teki ihan hyvää. Toipumisjakson aikana muutin myös kirjani ja romuni Tikukujalle Jarnon kiusaksi. Tavarat ovat jo hyvin löytäneet paikkansa ja yhdessä asuminen on tähän asti sujunut hyvin kunhan vain muistaisin korjata omat jälkeni ;)
Reilu kaksi viikkoa sitten olin nimittäin ehkä jännittynein pyöräilijä Porvoon ajoissa. Olin varma, että vauhti ei riitä porukassa pysymiseen, mutta se kävikin yllättävän helposti. Ajoin kisan lähinnä tarkkailemalla, enkä tehnyt mitään suurempia ratkaisua missään vaiheessa. Viimeisellä kierroksella olin kyllä hetken neljän muun kanssa karussa, mutta pieni epävarmuus ajamisessa näkyi, enkä uskaltanut hirveitä ponnistuksia tehdä, joten se ryhmä ajettiin kiinni. Lopukiriin lähtiessä yritin kuitenkin pysyä kärjessä ja nähtävästi se onnistui, koska ylitin maaliviivan ensimmäisenä. Se tuntui mahtavalta! Mahtavalta tuntui myös se, että viime viikonloppuna sain pitää pientä kääröä sylissä ja saada kummipojaksi Luka Daniel nimisen pojan. Huikeaa päästä seuraamaan, kun pieni taapero kasvaa! Ehkä parin vuoden päästä voidaan käydä pienellä pyöräretkellä.
Sitten pientä tulevaa! Olen käynyt Porvoon kisojen jälkeen ajamassa pari viikkotempoa ja todennut, että SM-tempo on jätettävä Säkylässä väliin. Muuten olen mielestäni harjoitellut hyvin ja parit aluekisat maantiellä ovat osoittaneet, että kunto on hyvä. Tänään pidän totaalilepoa, kun tiistaina kävin pyörällä Porista Turussa ja eilen tosiaan yksi näistä viikkokisoista. Huomenna onkin sitten jo taas perinteinen Juhannuslenkki. Toivottavasti sadepilvet eivät osu meihin kamalan rankasti. SM-maantietäkin odotetaan jo malttamattomana ja sitä, että niiden jälkeen pääsee Hollantiin!
Hyvää Juhannusta kaikille !!
tiistai 25. tammikuuta 2011
Hola!
Mistä sitä taas lähtisi kirjoittamaan, kun tuntuu, että ei toisaalta ole tapahtunut mitään erikoista, mutta kuitenkin kaikenlaista. Joulun odotus meni pienessä flunssassa, joka meni aika nopeasti ohitse. Itse joulu (aattona n.30km hiihtoa -25 asteen pakkasessa, heh) ja uusi vuosi meni treenaillessa, joten hyvää alkanutta vuotta kaikille! Uusi vuosi lähti käyntiin juoksun merkeissä, kun kävimme perheen kanssa juoksemassa Uuden vuoden-juoksun Euraoella. Ei se juoksu ihan vanhasta muistista kulkenut, vaikka niin ajattelinkin. Paukusta täysillä ja nätti hyytyminen jo parin kilometrin jälkeen ja niin sanottu rytmi painui unholaan. Waltterille en sentään hävinnyt, mikä olikin koko juoksun päätavoite. (;) Joululomalla tuli myös käytyä kuntoajossa Uudessakaupungissa. Idean juju oli se, että päivän aikana sai ajaa 300km pyörällä kilometrin putkessa. Oma pääni riitti 200 kilometriin. Tuli myös voitettua kultamitali maailman surkeimmalla hiihdolla Satakunnan maakuntaviestissä lähinnä vain muiden joukkuelaisten hiihtäessä kovaa.
Itse tammikuu on sujunut ongelmitta. Raumalla treenit ovat sujuneet hiihdon ja uinnin parissa. Tänään kävin ensimmäistä kertaa cyclolenkillä Rauman maisemissa. Porissa treenit sijoittuvat lähinnän Isoonmetsään hiihtäen, Karhuhalliin pyöräillen ja lenkkeilyihin cyclopyörällä Lassila-Luvia akselilla. Kunto tuntuu kohoavan pikku hiljaa, mutta varmasti. Olen ajanut Karhuhallissa parhaimpia vetoja, mitä koskaan. Tulevan kolmen viikon leirin jälkeen luulen, että wattimittari saattaa näyttää vielä kovempia vauhteja ja watteja. Kieltämättä odotan leiriä jo innolla, koska ei tarvitse siellä kiskoa sataa vaatekerrosta päällekäin pysyäkseen lämpimänä.
Aloitin muuten Espanjan lukemisen koulussa! En uskalla kirjottaa mitään, ettei mene vahingossa väärin :D
Mistä sitä taas lähtisi kirjoittamaan, kun tuntuu, että ei toisaalta ole tapahtunut mitään erikoista, mutta kuitenkin kaikenlaista. Joulun odotus meni pienessä flunssassa, joka meni aika nopeasti ohitse. Itse joulu (aattona n.30km hiihtoa -25 asteen pakkasessa, heh) ja uusi vuosi meni treenaillessa, joten hyvää alkanutta vuotta kaikille! Uusi vuosi lähti käyntiin juoksun merkeissä, kun kävimme perheen kanssa juoksemassa Uuden vuoden-juoksun Euraoella. Ei se juoksu ihan vanhasta muistista kulkenut, vaikka niin ajattelinkin. Paukusta täysillä ja nätti hyytyminen jo parin kilometrin jälkeen ja niin sanottu rytmi painui unholaan. Waltterille en sentään hävinnyt, mikä olikin koko juoksun päätavoite. (;) Joululomalla tuli myös käytyä kuntoajossa Uudessakaupungissa. Idean juju oli se, että päivän aikana sai ajaa 300km pyörällä kilometrin putkessa. Oma pääni riitti 200 kilometriin. Tuli myös voitettua kultamitali maailman surkeimmalla hiihdolla Satakunnan maakuntaviestissä lähinnä vain muiden joukkuelaisten hiihtäessä kovaa.
Itse tammikuu on sujunut ongelmitta. Raumalla treenit ovat sujuneet hiihdon ja uinnin parissa. Tänään kävin ensimmäistä kertaa cyclolenkillä Rauman maisemissa. Porissa treenit sijoittuvat lähinnän Isoonmetsään hiihtäen, Karhuhalliin pyöräillen ja lenkkeilyihin cyclopyörällä Lassila-Luvia akselilla. Kunto tuntuu kohoavan pikku hiljaa, mutta varmasti. Olen ajanut Karhuhallissa parhaimpia vetoja, mitä koskaan. Tulevan kolmen viikon leirin jälkeen luulen, että wattimittari saattaa näyttää vielä kovempia vauhteja ja watteja. Kieltämättä odotan leiriä jo innolla, koska ei tarvitse siellä kiskoa sataa vaatekerrosta päällekäin pysyäkseen lämpimänä.
Aloitin muuten Espanjan lukemisen koulussa! En uskalla kirjottaa mitään, ettei mene vahingossa väärin :D
tiistai 23. marraskuuta 2010
Hei,
uusi kausiharjoittelu on sujunut tähän mennessä mukavasti. En ole ollut sairaana, *koputtaen puuta*, viimeiseen kahteen kuukauteen ja se on jo pitkä aika. Muistelen vain viime vuotta, kun olin aina kaksi viikkoa sairaana ja kaksi viikkoa 'terveenä'. Nähtävästi tänä vuonna nautitut 50-75µg D-vitamiinia ja 20ml Floradixia päivittäin ovat auttaneet pitämään vastustuskykyni korkealla. Suosittelen niitä kyllä jokaiselle tällä hetkellä.
Olen onnellinen tällä hetkellä, sillä lumi on peittänyt ainakin Satakunnan seudun maan. Alkoi pikku hiljaa masentamaan tuo pimeys, mutta onneksi lumi tuo kivasti edes pientä pirteyttä tämän tytön elämään. Odotan vain, että lunta olisi jo niin paljon, jotta voisin päästä luonnon laduille hiihtämään. Nähtävästi Poriin on luvattu, että se mahdollisuus olisi jo tänä iltana, mutta uintiharjoitukset eivät salli lähteä hurjastelemaan Poriin ja takaisin. Raumalle voin odottaa latuja ehkä kahden viikon sisään? Levin lumileirille olen lähdössä Noormarkun Nopsan kanssa 4.11, kuten edellisten vuosien tapaan.
Karhuhallin treenitkin ovat alkaneet kaksi viikkoa sitten. Ensimmäinen vuoro meni ihan päin honkia, kun olin kaksi päivää intoillut liian kovilla tehoilla, eikä viikon tärkeimmästä harjoituksesta meinannut tulla yhtään mitään. Viime viikonlopun vuorolla meno oli kuitenkin jo erilaista ja sain tehtyä määrätyn harjoituksen puhtaasti läpi. Vedot tuntuivat jopa suhteellisen helpoilta.. Juorujen mukaan jopa kovempaa kuin yksikään veto viime vuonna ja ajoin silloin kuitenkin vuorovetona vedot ja nyt ihan yksin. Suunta on siis ehkä oikea.. Tosin sen näkee sitten taas ensi torstaina, kun joudun/pääsen ajamaan kuntotestin..
Kivaa alkavaa viikkoa,
Lotta
uusi kausiharjoittelu on sujunut tähän mennessä mukavasti. En ole ollut sairaana, *koputtaen puuta*, viimeiseen kahteen kuukauteen ja se on jo pitkä aika. Muistelen vain viime vuotta, kun olin aina kaksi viikkoa sairaana ja kaksi viikkoa 'terveenä'. Nähtävästi tänä vuonna nautitut 50-75µg D-vitamiinia ja 20ml Floradixia päivittäin ovat auttaneet pitämään vastustuskykyni korkealla. Suosittelen niitä kyllä jokaiselle tällä hetkellä.
Olen onnellinen tällä hetkellä, sillä lumi on peittänyt ainakin Satakunnan seudun maan. Alkoi pikku hiljaa masentamaan tuo pimeys, mutta onneksi lumi tuo kivasti edes pientä pirteyttä tämän tytön elämään. Odotan vain, että lunta olisi jo niin paljon, jotta voisin päästä luonnon laduille hiihtämään. Nähtävästi Poriin on luvattu, että se mahdollisuus olisi jo tänä iltana, mutta uintiharjoitukset eivät salli lähteä hurjastelemaan Poriin ja takaisin. Raumalle voin odottaa latuja ehkä kahden viikon sisään? Levin lumileirille olen lähdössä Noormarkun Nopsan kanssa 4.11, kuten edellisten vuosien tapaan.
Karhuhallin treenitkin ovat alkaneet kaksi viikkoa sitten. Ensimmäinen vuoro meni ihan päin honkia, kun olin kaksi päivää intoillut liian kovilla tehoilla, eikä viikon tärkeimmästä harjoituksesta meinannut tulla yhtään mitään. Viime viikonlopun vuorolla meno oli kuitenkin jo erilaista ja sain tehtyä määrätyn harjoituksen puhtaasti läpi. Vedot tuntuivat jopa suhteellisen helpoilta.. Juorujen mukaan jopa kovempaa kuin yksikään veto viime vuonna ja ajoin silloin kuitenkin vuorovetona vedot ja nyt ihan yksin. Suunta on siis ehkä oikea.. Tosin sen näkee sitten taas ensi torstaina, kun joudun/pääsen ajamaan kuntotestin..
Kivaa alkavaa viikkoa,
Lotta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)