Reilut kaksi viikkoa on taas kulunut, kun olen viimeksi kirjoittanut. Anteeksi siitä, mutta ei ole ollut mitään shokeeravaa kirjoitettavaa. Tai noh, onhan niitä!

Esimerkiksi;

Olen melkein saanut uuden auton Kangon tilalle. Melkein on kuitenkin vahva sana, joten siitä ei ole voinut kertoa sen enenpää. Kerron siitä myöhemin kuvien kera, kun auto on virallisesti minun. Rallikuskille juuri sopiva Volkswagen Golf 1.6 koneella ja väri oli musta.

Minun Belgialainen seurani on avannut udt sivunsa; http://www.rabc1882.be/. Mutta koska siellä ei ole vielä minusta laitettu kuvia, joten en tietenkään ole voinut mainostaa asiaa sen enempää. Ensimmäinen kisamme Belgiassa on Omloop Het Volk (16.3), josta varmasti tulee kerrottavaa. Kuulin, että se on tautisen kova kisa. Jalat alkaa tutista jo etukäteen.

Tämän viikon olen reissannut ympäri Suomea, mutta asiasta en ole voinut vielä paljon kirjoittaa mitään, koska reissu ei ole vielä kokonaan ohitse. Tietenkin pieniä yksityiskohtia voin paljastaa. Turussa olen ollut treenailemssa, esimerkiksi triathleettejen kanssa kuntopiirissä ja tiistai aamuna minut pystyi pongaamaan Hirvensalosta Terhin seurassa maastopyörien selästä. Tostaina kävin spinnaamassa, kuten tavallista. Tällä hetkellä olen Hämeenlinnassa Scampoilemassa, eli siis rospuuttomaastopyörä painotteinen viikonloppu menossa.

Matkaliput ovat myös tulleet etelän lämpöön. 18 päivä helmikuuta matkustamme perheen ja parin vanhemman tarmolaisen kanssa Gran Canarialle kahdeksi viikoksi. Tiedossa peruskestävyyttä ja vauhtikestävyyttä, sillä Belgiaan ei luultavasti ole järkevää mennä pelkkiä pklenkkejä junnanneena.

Näistä kuitenkin lisää myöhemmin, toivottavasti kuvien kera!

En ole kommentoinut vielä maakuntaviestiäkään, joka käytiin pari viikkoa sitten. Oma hiihtoni kulki minun mielestäni niin kuin pitikin. Aloitin täysillä ja kokeilin, että mihin se riittää. Eihän se mihinkää kärkiaikoihin riittänyt, mutta itse olin tyytyväinen. Verenmaku suussa kuitenkin yritin hiihtää loppuun asti. Tasatyöntö sujui osuudellani parhaiten, koska lykin pariinkin kertaan yhden tytön ohitse tasatyönnöllä, mutta vuorohiihdolla jäin samaiselle tytölle kuin nalli kalliolle.
Viimeisellä 500 metrillä sauva meni kuitenkin poikki. Sain varasauvan yleisöstä, mutta rähmäkäpälänä tiputin sen. Sauva oli melkein pidempi kuin minä itse, että siinä taisi olla syy sauvan putoamiseen. Noh, lykkäsin yhdellä sauvalla seuraavat 200 metriä ja sain toisen varasauvan, joka oli melkein oman sauvan mittainen, jolla pystyin hiihtämään vaihtoon asti. Ykkösjoukkueemme kuitenkin voitti viestin ja Jämin Jänne plokkasi kakkossijan. Meidän joukkueemme sijoittui viidenneksi.

Luulen, että olen saaanu isältäni perinnöksi kisoissa läähättämisen. Eli varmasti katsoja tietää jo kilometrin päästä, kuka seuraavaksi lykkii puiden takaa seuraavalle kierrokselle.