Huomentapäivää kaikille pyöräilyfanaatikoille. Tänään oli tarkoituksena osallistua pyöräilybakkanaaleihin Belgian sydämessä, Flanderin aroilla, lehmänlannan ja sateen keskellä. Valitettavaa on, että aikeeksi tämä vain jäikin, sillä eilen illalla minua kiukutti. Olennaista kisaamattomuuden kannalta on tietenkin kiukutuksen syy, ei niinkään itse kiukutus. Eli, olo oli/on kuin mankeloidulla, lahnamainen, hengitys kuiva jne.

Olen siis taas kipeänä, voihan fagerholm!

Olo ei kuitenkaan aivan mahdoton, eikä lämpöä ole, joten
toiveissa siintää ihmeparantuminen huomiselle, ja että jotenkin saisi vielä tämän vihoviimeisen kisaviikon vedettyä läpi, kunnialla tai ilman.

Asiasta asepalvelukseen: aamiaispöydässä paljastin palasen sisimpääni; olen misandristi, näin vapaasti ilmaistuna. Toisin sanoen, tahdon armeijaan. Komentamaan miehiä, alistamaan, nöyryyttämään. Kenties myös koettelemaan omia rajojani, mutta se on sivuseikka. Teltassa en tahtoisi nukkua, ainakaan syyssateilla. Raja se on sekin.

Mainittakoon vielä, että minulta ei riitä ymmärrystä nettispekuloijille, jotka epäilevät uudistuneiden blogitekstieni olevan päihteidenkäytön seurausta. Kuulkaas ilvekset ja muut metsänelikot, sitä kutsutaan assosiaatiokyvyksi. Jos assosiaatiot nyt sattuvat osumaan logiikkahermoon, niin niistä voi muodostua nk. tajunnanvirta, joka taas voi olla monen saavuttamattomissa ilman luovuusjuomaa. Ja sellaisia juomia eivät urhelijat kisojen keskellä kuluta. Ugh.