Gran Canarialta ollaan nyt koko perheen voimin palattu. Oli pientä hässäkkää, sillä isäni ja minun passini olivat vielä eilen hyvin, hyvin kadoksissa. Pienten murahdusten jälkeen tajusin alkaa etsiä tulovaatteistani passeja ja löysinkin ne sitten tietokonelaukustani. Pääsimme siis onnellisesti lähtemään kohti kotia. Auton kanssa oli kyllä pientä ongelmaa, kun se oli seissyt Helsinki-Vantaan parkkipaikalla sen kolme viikkoa. Hieman oli jäässä, mutta aamu kuudelta pääsimme turvallisesti Noormarkun Mäntylään.

Treeneistä en ole vielä tehnyt minkäänlaista yhteenvetoa, mutta joka päivä treenasin ja treeni tunteja tuli lähemmäksi 100. Lähinnä poljin pelkästään pyörällä, mutta kävin myös välillä uimassa ja juoksemassa. Iltaisin harrastin yleensä vielä myös pienen pilateshetkisen.

Alkuleiristä meno oli aika vaikeaa helikobakteerikuurin takia, mutta päivien edetessä voimat palautuivat ihan hyvin kehoon. Sykkeet olivat aika tapissa ensimmäisten päivien aikana, vaikka ei niin pahalta tuntunutkaan, mutta se on muutenkin normaalia, kun pääsee jauhamaan erilaista maastoa kuin kotona. Viimeisinä päivinä tehdyt treenit menivät jo odottomattomankin hyvin lähtökohdat mukaan ottaen. Yhtenä päivänä kävimme tekemässä mäkivetoja ja jäin viime vuotisesta ajastani ilman kiriapua 25sekuntia, joten ei tässä ihan rapakunnossakaan olla. Ottaen huomioon, että viime keväänä olin todella hyvässä iskussa.

Kelit olivat melkein koko leirin ajan aurinkoiset. Alkupäivinä oli pientä sadetta, mutta ei haitannut treenaamista. Lämmintä riitti.

Nyt on pieni palautumisjakso ja viikon päästä mahasta kontrolliin varmistamaan, että onko bakteerit häädetty vai ei. Kohta puoliin pitäisi lähteä katsomaan tykkimiestä Niinisalon sotkuun. :)