Hei vain hei kaikille. Itsenäisyyspäivää on taas juhlittu kera lumisateen. Jonka kunniaksi, näin kaksi päivää jälkikäteen, on aika myös kirjoittaa tänne blogiin minun kuulumisiani. Koin aikamoisen taantuman, kun kaikki ei mennyt putkeen ja kirjoittaminen oli hankalaa. Nyt kuitenkin otin itseäni taas niskasta kiinni, ettei tarvitsisi soittaa virkavaltaa ja huoltomiehiä paikalle.

Joku ei ehkä tiedäkään, että vaihdoin alaa kansainvälisestä kaupasta hoitoalalle. Tähän mennessä olen tykännyt kovin kyseisestä koulusta ja aion varmasti käydä tämän amkn loppuun asti.

Muutenkin on mennyt ihan hyvin. En ole sairastellut (*KOPUTTAA PUUTA) tai muutenkaan tehnyt mitään överiä. Esimerkiksi nyrjäyttänyt nilkkaa, kuten toissa vuonna tai kaatuillut niin kuin viime kesänä. Penikat ovat olleet hieman vaivaksi, mutta niitäkin on tällä viikolla hoidettu hieronnalla (ja venyttelyllä) ja tuntuvat jo paremmilta.

Kelitkin ovat olleet suhteellisen suopeita suomalaiselle pyöräilijälle. Keli on ollut suhteellisen lämmin ja on päässyt pyörittelemään kampia sekä maantielle että maastoon. Nyt on kuitenkin satanut vähän lunta, minkä sopiikin tulla jo ihan hyvin.

Harjoitukset ovat menneet aika rutiinilla. Viikkoihin on kuulunut pitkiä pyörälenkkejä, uintia, jumppaa, spinningiä ja juoksua. Harjoitusmäärä marraskuussa oli 94 tuntia. Joulukuun alun olen ottanut hyvinkin rauhallisesti, koska olen lähdössä Jarnon kanssa loppu vuodeksi Gran Canarialle harjoittelemaan. Reisulle tulee mittaa siis kolme viikkoa. Pikkuveli tulee viikon perässä ja olen myös kuullut, että muitakin suomalaisia ajureita on paikan päällä. Ei tarvitse siis yksin ainakaan harjoitella.

Kaikille oikein hyvää joulun odotusta ja palataan asiaan nähtävästi Gran Canarialla :)