Espanjaa, AHH-ajoa, Vappua ja kansainvälistä etappiajoa

Vaihdosta palattu tänne lämpimään Suomeen! Vikat viikot menivät ilman nettiä eikä päivityksiä voinuthirveästi kirjoitella tänne. Harjoittelupaikalla, kun en jaksanut alkaa näpytellä puhelimella stooreja. Luultavasti kirjoitusvirheitä olisi tullut normaalia enemmän.

Ryhmä rämä kauniine essuineen.

Kelit olivat viimeiset kaksi viikkoa lämpimät. Sain Nishiki Racing teamistä Anne Palmin treeniseuraksi, joka on aika-ajon hallitseva Suomen mestari. Seura tuli tarpeen ja sain näytettyä joitain reittejä. Tehtiin myös matka Rondaan ja sen ympärillä sijaitsevaan luonnonsuojelualueelle. Mentiin ensin autolla Marbellan kulmille ja lähdettiin siitä kipuamaan ylös. Mittaa päivälle tuli 160km ja nousemetrejä noin 3000, joten oli ihan hyvä idea mennä tylsin ja ruuhkaisin matka autolla. Suosittelen.

Viimeinen ehtoo Torremolinoksessa Karkin kanssa!

Vikalla viikolla otin suhteellisen kevyesti, koska olin ilmoittautunut AHH-ajoihin Riihimäelle. Olin perillä tosiaan 26.4 iltana ja kisat alkoivat heti seuraavana päivänä. Pyörä oli kasassa kymmenisen maissa illalla ja startti heti aamulla. Voin kertoa, että ei ollut mikään hemaisevin olo herätessä pitkän matkustuspäivän jälkeen. Ilmakin oli ihan järkyttävän kylmä ja lämmittelyä piti tehdä kaksi kertaa enemmän kuin normaalisti. Jännityskin oli taas omaa luokkaansa, kun startissa hampaat kalisi yhteen ja ajon jälkeen taisi yrppäkin nousta, kun stressi laukesi maaliin tullessa. Ajallisesti jäin kakkoseksi reilut kuusi sekuntia Sini Savolaiselle hävinneenä.

Iltapäivällä oli seuraava etappi, joka oli noin 55km pitkä. Ajoimme kilpasarjan mukana ja vauhti oli startista asti suhteellisen vauhdikas. Jalat tuntuivat kuitenkin vähän enemmän omilta kuin aamulla. Ajoimme neljä 10km kierrosta +siirtymät. Oma kisa katkesi puoli välissä, kun kiekko lähti alta. Pysähdyin ja laitoin kiekon takaisin paikalleen enkä enää saanut pääporukkaa kiinni. Noh, noita sattuu, vaikka silloin harmittikin ihan vietävästi.

Sunnuntaina oli päätösetappi eli 76km maantie. Ajo sujui kohdallani jotenkin odotetunlaisesti, eli ei mitään ihmeellistä. Kiriin lähdin noin 400m ennen maalia ja väsy tuli. Miehiä tuli ainakin 10 ohi, mutta ehdin kuitenkin maaliin ensimmäisenä naisena. Kokonaiskilpailuissa olin edellisen päivän sähläilyistä huolimatta kolmas.

Maanantaina kävin hierronnassa ja tiistaina osallistuin Perheen Lattomeren mestaruusajoihin. Ajoin ennätysaikaan 14.18 voittaen isän sekunnilla ja Waltterin kahdella. Olen siis kovakuntoisin. ;) Vappuna tuli ajeltua rauhallista lenkkiä rappioracing-teamin toisen osapuolen kanssa. Pari päivää palauttelin ja perjantai aamuna lähdin kohti Helsinkiä äidin ja Lehtosen Katrin kanssa Nishiki Racing teamin järjestämiin kansaivälisiin etappiajoihin.

On sitä muutakin ollut päällä kuin ajokamat.

Vappurekvisiitat check.

Herkkää sisteilyä.

Kohta Lavialla. Eiks ni?

Etappiajo sisälsi 2,7km prologin, 20km tempon, 64km maantien ja 35km korttelin. Kisoihin oli matkustanut myös ryhmä liettualaisia suomalaiskuskien lisäksi. Prologi ajettiin Baanalla Helsingin keskustan ytimessä edestakaisella reitillä. Sijoituin matkalla toiseksi häviten tasan sekunnin Sari Saarelaiselle. Matka, tuuli ja kylmyys olivat repiä keuhkoni pihalle. Ajo tuntui siis aika kaamealta. Illalla nenäkin oli ihan tukossa...

Prologin "lämmittelyä".

Lauantaina päivä alkoi 20 km tempolla. Ensimmäinen lähtö oli jo klo 9.00, joten aamu alkoi todella aikaisin. Oli vähän vaikeuksia herätä, kun silmät olivat muurautuneet umpee ja nenäkin vielä tuhisi. Toivoin vain, että keuhkoihin tauti/allergiaoireet eivät leviäisi. Lähdin maltillisesti liikenteeseen, kun viime tiistaina tuli lähdettyä täysillä ja väsy tuli. Sainkin ajettua suht tasapainoisen ajon. Ero seuraavaan taisi tulla kuitenkin vasta viimeisellä vitosella, kun olin maalissa 4 sekuntia ennen muita.

Menos tai tulos? 

Tää on ainaki tulos.

Iltapäivän maantielle pääsin starttaamaan keltaisessa johtajan paidassa. Ajo oli ensimmäisen kierroksen hiljaista lenkkiajelua ja toinen kierros niin sanottua kissa-hiiri leikkiä. Keuhkoissa alkoi jo pikku hiljaa tuntua. Superpallot nousivat välissä keuhkoista kurkkuun vaikeuttamaan hengitystä. Liettualaiset ja Saarelainen yrittävät tehdä iskuja, mutta ne tuli ajettua kiinni suht nopeasti. Loppuratkaisu jäi siis massakiriin. Ylitin maaliviivan ensimmäisenä ja sain 10 hyvityssekuntia.

Ekan maantien loppu.

Seuraavan päivän kortteliajoon (cyclocross-kisaan) lähdin 13,4 sekunnin turvin. Ajo ajettiin pisteajona ihan hirveässä kelissä. Lämpöä muutama aste ja vesisade. Kurkku tuntui aamulla sen verran nihkeältä, että sovin itseni kanssa vain ajavani niin hyvin kuin jaksan ja tulos on mitä on. Välikireihin en lähtenyt mukaan vaan ajoin kärjen tuntumassa, että irtiottoja ei syntyisi ihan heti. Toivoin kyllä jo muutaman kierroksen jälkeen, että järjestäjä jostain kumman syystä lyhentäisi kilpailua 18 kierroksesta vaikka kolmeen.. Että niin hyvältä tuntui, heh! Ensimmäinen irtiotto liettualaiselta syntyi kyllä jo kisan puolivälissä ja säilyi maaliin asti. Myös Saarelainen irtaantui "pääjoukosta" noin neljä kierrosta ennen maalia, joten sinne myös meni johtajanpaita. En vain pystynyt ajamaan kovaa. Onneksi Savolaisen Sinillä oli sen verran hyvä jalka, että raahasi meikäläisen sieltä pois. Kokonaiskilpailussa putosin kolmanneksi. Haittaakse?

Pykii tosiaan mitä hirveimmässä kelissä. Mihkä ei päässy.

Oli muuten kyllä todella  viikonloppu äidin ja Katrin kanssa! CCH ja Nishiki Racing team olivat järkänneet hyvät kisat! Kiitosta vaan.

Keskiviikkona pitäisi siis lähteä kisoihin Belgiaan Rosan kanssa! Pitkästä aikaa.. Missähän kunnossa tytöt siellä suunnassa on! Varmaan ihan kohtalaisessa ainakin..