Viimeisellä maantie-etapilla ei suurempia ihmeellisyyksiä tapahtunut, vaikka reitille oli jopa saatu yksi kolmen kilometrin mäki. Etappi pättyi loppukiriin ja olin siinä kolmas. Etapin jälkeen olin kärjestä 14 sekuntia perässä.
Tempon aamuna tunsin kurkussa orastavaa kurkkukipua. Jos kyseessä olisi ollut jokin muu yksittäinen kilpailu, en olisi varmastikaan startannut. Kurkku tuntui lämmittelyssä saharalta ja henki ei kulkenut normaalisti. Toivoin vain mielessäni, että moni takana ei ajaisi tempoa hirveästi kovempaa.. Ajo oli aivan järkyttävää sotkemista ja ajolinjat ihan päin honkia. Puolivälissä kuitenkin huomasin, että aika lailla mennään samaa vauhtia muiden kanssa, jotka lähtivät edelle ja taakse. Maaliin päästessä olinkin aivan katki ja kurkku tuntui hiomapaperilta. Seuraavat 10 minuuttia olivatkin raastavia, kun odottelimme tuloksia.
Tulos olikin aivan erilainen kuin odotin, kun tempon viides tila riitti kokonaiskisan voittoon! Oho.
 |
| Kuva : Jori Kuuranne |
Kiitokset CCH:n huollolle Askolle, Päiville, Riinalle, Samille, Vesalle ja Ismolle! AHH:n Ossille myös kiitokset, kun jaksoi istua huoltoautossa! Vihelmiina, Viivi, Ville, Hiski, Jori ja Veera olivat huippu matkaseuraa :)
Seuraava koitos on kai linja-ajon SM-kilpailut jos kroppa on terve lauantaihin mennessä. Linja-ajon jälkeen lähdenkin takaisin Belgian suuntaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti