Belgiaa

Juupajuu. Piti taas tosiaan kirjoitella, joka kisan jälkeen kuulumisia. Tekemistäkin on kyllä ollut, mutta olisihan pientä raporttia voinut lyhyesti kirjoitella, kun on mennyt ihan mukavasti. Ainoastaan Belgian sää on koetellut aika tavalla minun ja Törmäsen Rosan matkaa. 16 päivästä kaksi on ollut sateetonta eli aika monta kertaa on tämän reilun kahden viikon aikana saatu pestä pyöriä ja pyykkiä.

Ennen kisaa Begijnendijkissa.

Ensimmäinen kisa tosiaan käytiin Begijnendijkissä 10.5. Matkana oli 98km ja viivalle starttasi meidän lisäksi 87 muuta tyttöä. Itseäkin jännitti vähän, kun en ole pitkään aikaan kermiksiä ajellut. Jalatkaan eivät tuntuneet ihan hirveän hyviltä, kun en ollut koskenut pyörään neljään päivää orastavan flunssan ja pyörän ”katoamisen” takia. Ajo kuitenkin tuntui kuitenkin vahvemmalta porukassa kuin pari vuotta sitten ja sehän on aina hyvä juttu. Pari kertaa ajauduin irtiottoihin mukaan, mutta ne eivät kantaneet montaa kilometriä. Lopussa kuitenkin pääjoukosta irtaantui muutaman kuskin irtiotto, mutta kaikki muut tulivat pers edellä takaisin pääjoukkoon paitsi yksi. Yksinäinen Koga-kuski voittikin kisan ja lopuista sijoituksista kirittiin massakirillä. Itse en oikein sijoittunut hyvin ja sainkin ihan huolella kyynerpäästä yhdeltä kiritykiltä. Loppusijoitus seitsemäs, johon olen tyytyväinen. Sain myös yhden välikirin napsastua.

Seuraavana päivänä, 11.5, menimme kisoihin Saaskerkeen. Matkana oli 90km. Kisasta teki rasittavan siinä mielessä, että tuuli  oli ihan mahtava. Tuuleen sain nojata ihan huolella, että se ei olisi puuskannut ojaan. Porukassa olikin pientä hakemista siinä tuulessa, kun joku teki koko ajan hasardimaisia liikkeitä. Tuuli myös repi porukan jo ensimmäisillä kierroksilla aivan palasiksi. Katselin noin kolmannella kierroksella, että eteen repeytyy aika vaarallisen näköinen porukka ja ajoin 11 hengen porukan yksin kiinni. Sain siinä ihan hyvää kyytiä, kun veto jatkui ja jatkui vielä muutaman kierroksen enkä oikein päässyt levähtämään yksinäisen tempon jälkeen. Meno kuitenkin rauhoittui ja vetovuorot jaettiin tasaisesti porukan kesken.  Irtiotto säilyikin maaliin asti ja oli mahdollisuus jopa voittoon, mutta mokasin viimeisen kurvin ihan huolella arvioimalla edellisen kuskin voimat väärin. Tyttö hyytyi ja seuraaviin tuli muutaman metrin väli. En saanut väliä enää kiinni ja olin loppujen lopuksi viides. 12 kierroksella sain seitsemän välikiriä sijoilta 1-3.

Lähdimme kisaan myös 12.5, josta en sen koommin ole jaksanut missään sosiaalisessa mediassakaan kirjoitella, koska siellä tuli keskeytys. Edellisen päivän tuulessa puskeminen aiheutti orastavaa polvikipua ja jalkataipeessa lihasärtymystä. En halunnut ”luovuttaa”, vaan kokeilla, että jos se siitä sitten ajamalla loppuisi. Turha reissu siis tuli tehtyä. Lepäsin päivän ja kävin fysioterapeutilla. Jalka oli heti parempi.

Tavaraa mukana lenkil piggase.

Kahvitauko? AURINKO?!

Sitten olikin viikon treenijakso. Käytiin ajamassa parina päivänä Ardenneilla mäkiä. Tuntuivat lyhyemmiltä ja loivemmilta kuin kolme vuotta sitten. Oli kivaa! Varsinkin toisella kerralla, kun aurinko paistoi. ;) Kävin myös tutustuttamassa Rosan Antwerpenin keskustaan.  Kahvia tuli juotua ihan huolella Starbucksissa. Rosa näkikin yöllä unta keilapalloja syöneistä puluista, joita sitten yhdessä olimme ihmetelleet. Pulut siis edelleen ovat kehdanneet herättää meidät joka aamu ulinaansa niin kuin minut joskus aikoinaan.

Eddyn patsas.

Pari päivää sitten eli 22.5 kävimme taas starttaamassa. Paikkana oli De Pinte. Matkana oli tällä kertaa 84 kilometriä. Sade vähän masensi mieltä taas kerran siinä lähtöviivalla. Varsinkin, kun tapana on mennä starttiviivalle kökkimään jo 20 min ennen starttia, että saa edes kohtalaisen aloituspaikan. Tällä kertaa olimme vain kaksistaan reissussa ja ylimääräiset vaatteet piti käydä heittämässä liian aikaisin autoon. Sekin, että hajotin venttiilin 40min ennen starttia ei myöskään kohottanut tunnelmaani, vaikka sain Topsportin mekaanikolta heti apua. Startin jälkeen kuitenkin jaloissa tapahtui jotain kummallista, ne tuntuivat ihan kohtalaisilta! Ajattelin, että kisa ei ole mitenkään superpitkä ja seuraavan päivän kisakin peruuntui, joten töitä voi tehdä huolella. Ajelin keulassa ja pystyin tykittelemään irtiottoyrityksiin mukaan. Loppujen lopuksi kilpailu oli päättymässä massakiriin, vaikka viimeinen kierros tuntui olevan iskua iskun perään. Otin viimeisellä kilometrillä peesin Loton junasta ja viimeiseen kurviin iskeydyin Rabobankin Liesbet De Vochtin takarenkaaseen kiinni. Maaliviivalla sainkin tuuletella Liesbetin kanssa yhdessä voittajina, kun maalikamerasta ei osattu sanoa, että kumpi voitti. Ensimmäinen voitto Belgiassa saavutettu.

Satoiko? Juu.

 

 

Antwerpen ja ruokahetki.

Rosa oli siis ensimmäistä kertaa ajamassa kermiksiä. Tyttö on kehityskelpoinen yksilö, kunhan vain uskaltaisi rohkeasti tulla keulaan ajamaan. Ainakin sivu korvalla olen kuullut, että reissuun kannatti lähteä ja kokemusta on saatu. Kahdessa viikossa Rosa on ainakin oppinut ottamaan rennosti, kun sanoi, että vikassa kisassa ei jännittänyt enää yhtään. Menee miten menee ja hyvä jos hyvin menee.

Rosa hymyilee.

 

 

 

Terkkuja toivoo soomalainen pyorailijamuijjah.

Perjantaina olisi tarkoitus lähteä Sveitsiin ajamaan yksi kisa maajoukkueen kanssa. Rosa tietysti myös mukana. Startti on sunnuntaina heti kello 10 aikaan aamulla. Enpäs tiedä, että miten onnistun tässä, kun täällä kisat ovat olleet vasta iltapäivällä kolmen jälkeen… Katsotaan miten siellä kulkee, toivottavasti hyvin, kun vain yksi kisa luvassa…

Espanjaa, AHH-ajoa, Vappua ja kansainvälistä etappiajoa

Vaihdosta palattu tänne lämpimään Suomeen! Vikat viikot menivät ilman nettiä eikä päivityksiä voinuthirveästi kirjoitella tänne. Harjoittelupaikalla, kun en jaksanut alkaa näpytellä puhelimella stooreja. Luultavasti kirjoitusvirheitä olisi tullut normaalia enemmän.

Ryhmä rämä kauniine essuineen.

Kelit olivat viimeiset kaksi viikkoa lämpimät. Sain Nishiki Racing teamistä Anne Palmin treeniseuraksi, joka on aika-ajon hallitseva Suomen mestari. Seura tuli tarpeen ja sain näytettyä joitain reittejä. Tehtiin myös matka Rondaan ja sen ympärillä sijaitsevaan luonnonsuojelualueelle. Mentiin ensin autolla Marbellan kulmille ja lähdettiin siitä kipuamaan ylös. Mittaa päivälle tuli 160km ja nousemetrejä noin 3000, joten oli ihan hyvä idea mennä tylsin ja ruuhkaisin matka autolla. Suosittelen.

Viimeinen ehtoo Torremolinoksessa Karkin kanssa!

Vikalla viikolla otin suhteellisen kevyesti, koska olin ilmoittautunut AHH-ajoihin Riihimäelle. Olin perillä tosiaan 26.4 iltana ja kisat alkoivat heti seuraavana päivänä. Pyörä oli kasassa kymmenisen maissa illalla ja startti heti aamulla. Voin kertoa, että ei ollut mikään hemaisevin olo herätessä pitkän matkustuspäivän jälkeen. Ilmakin oli ihan järkyttävän kylmä ja lämmittelyä piti tehdä kaksi kertaa enemmän kuin normaalisti. Jännityskin oli taas omaa luokkaansa, kun startissa hampaat kalisi yhteen ja ajon jälkeen taisi yrppäkin nousta, kun stressi laukesi maaliin tullessa. Ajallisesti jäin kakkoseksi reilut kuusi sekuntia Sini Savolaiselle hävinneenä.

Iltapäivällä oli seuraava etappi, joka oli noin 55km pitkä. Ajoimme kilpasarjan mukana ja vauhti oli startista asti suhteellisen vauhdikas. Jalat tuntuivat kuitenkin vähän enemmän omilta kuin aamulla. Ajoimme neljä 10km kierrosta +siirtymät. Oma kisa katkesi puoli välissä, kun kiekko lähti alta. Pysähdyin ja laitoin kiekon takaisin paikalleen enkä enää saanut pääporukkaa kiinni. Noh, noita sattuu, vaikka silloin harmittikin ihan vietävästi.

Sunnuntaina oli päätösetappi eli 76km maantie. Ajo sujui kohdallani jotenkin odotetunlaisesti, eli ei mitään ihmeellistä. Kiriin lähdin noin 400m ennen maalia ja väsy tuli. Miehiä tuli ainakin 10 ohi, mutta ehdin kuitenkin maaliin ensimmäisenä naisena. Kokonaiskilpailuissa olin edellisen päivän sähläilyistä huolimatta kolmas.

Maanantaina kävin hierronnassa ja tiistaina osallistuin Perheen Lattomeren mestaruusajoihin. Ajoin ennätysaikaan 14.18 voittaen isän sekunnilla ja Waltterin kahdella. Olen siis kovakuntoisin. ;) Vappuna tuli ajeltua rauhallista lenkkiä rappioracing-teamin toisen osapuolen kanssa. Pari päivää palauttelin ja perjantai aamuna lähdin kohti Helsinkiä äidin ja Lehtosen Katrin kanssa Nishiki Racing teamin järjestämiin kansaivälisiin etappiajoihin.

On sitä muutakin ollut päällä kuin ajokamat.

Vappurekvisiitat check.

Herkkää sisteilyä.

Kohta Lavialla. Eiks ni?

Etappiajo sisälsi 2,7km prologin, 20km tempon, 64km maantien ja 35km korttelin. Kisoihin oli matkustanut myös ryhmä liettualaisia suomalaiskuskien lisäksi. Prologi ajettiin Baanalla Helsingin keskustan ytimessä edestakaisella reitillä. Sijoituin matkalla toiseksi häviten tasan sekunnin Sari Saarelaiselle. Matka, tuuli ja kylmyys olivat repiä keuhkoni pihalle. Ajo tuntui siis aika kaamealta. Illalla nenäkin oli ihan tukossa...

Prologin "lämmittelyä".

Lauantaina päivä alkoi 20 km tempolla. Ensimmäinen lähtö oli jo klo 9.00, joten aamu alkoi todella aikaisin. Oli vähän vaikeuksia herätä, kun silmät olivat muurautuneet umpee ja nenäkin vielä tuhisi. Toivoin vain, että keuhkoihin tauti/allergiaoireet eivät leviäisi. Lähdin maltillisesti liikenteeseen, kun viime tiistaina tuli lähdettyä täysillä ja väsy tuli. Sainkin ajettua suht tasapainoisen ajon. Ero seuraavaan taisi tulla kuitenkin vasta viimeisellä vitosella, kun olin maalissa 4 sekuntia ennen muita.

Menos tai tulos? 

Tää on ainaki tulos.

Iltapäivän maantielle pääsin starttaamaan keltaisessa johtajan paidassa. Ajo oli ensimmäisen kierroksen hiljaista lenkkiajelua ja toinen kierros niin sanottua kissa-hiiri leikkiä. Keuhkoissa alkoi jo pikku hiljaa tuntua. Superpallot nousivat välissä keuhkoista kurkkuun vaikeuttamaan hengitystä. Liettualaiset ja Saarelainen yrittävät tehdä iskuja, mutta ne tuli ajettua kiinni suht nopeasti. Loppuratkaisu jäi siis massakiriin. Ylitin maaliviivan ensimmäisenä ja sain 10 hyvityssekuntia.

Ekan maantien loppu.

Seuraavan päivän kortteliajoon (cyclocross-kisaan) lähdin 13,4 sekunnin turvin. Ajo ajettiin pisteajona ihan hirveässä kelissä. Lämpöä muutama aste ja vesisade. Kurkku tuntui aamulla sen verran nihkeältä, että sovin itseni kanssa vain ajavani niin hyvin kuin jaksan ja tulos on mitä on. Välikireihin en lähtenyt mukaan vaan ajoin kärjen tuntumassa, että irtiottoja ei syntyisi ihan heti. Toivoin kyllä jo muutaman kierroksen jälkeen, että järjestäjä jostain kumman syystä lyhentäisi kilpailua 18 kierroksesta vaikka kolmeen.. Että niin hyvältä tuntui, heh! Ensimmäinen irtiotto liettualaiselta syntyi kyllä jo kisan puolivälissä ja säilyi maaliin asti. Myös Saarelainen irtaantui "pääjoukosta" noin neljä kierrosta ennen maalia, joten sinne myös meni johtajanpaita. En vain pystynyt ajamaan kovaa. Onneksi Savolaisen Sinillä oli sen verran hyvä jalka, että raahasi meikäläisen sieltä pois. Kokonaiskilpailussa putosin kolmanneksi. Haittaakse?

Pykii tosiaan mitä hirveimmässä kelissä. Mihkä ei päässy.

Oli muuten kyllä todella  viikonloppu äidin ja Katrin kanssa! CCH ja Nishiki Racing team olivat järkänneet hyvät kisat! Kiitosta vaan.

Keskiviikkona pitäisi siis lähteä kisoihin Belgiaan Rosan kanssa! Pitkästä aikaa.. Missähän kunnossa tytöt siellä suunnassa on! Varmaan ihan kohtalaisessa ainakin..

Mallorca vs Gran Canaria

En ihan täysin menettänyt sydäntäni Mallorcan saarelle viikon aikana. Positiivisia kuin ehkä myös negatiivisia asioita kuitenkin saaresta havaitsin. 

Mallorcalla on todella paljon enemmän pyöräilijöitä verrattuna Kanariaan. Jos siis mahdollisesti jonkin sortin hyytyminen vastatuleen yllättää jalkasi, pysähdy ja odota minuutti tai pari niin saat takana tulleista peesiapua. Jos ovat siis fiksuja ja antavat peesata.. Älä kuitenkaan niittaa viimeisillä kilometreillä palautuneilla jaloilla ohitse vaan kiitä kauniisti. ;)

 Toinen positiivinen asia oli vaihtelevuus. Sai ajaa tasaista tai mäkeä tai kumpaakin. Kanarialta ei ehkä löydä niin helposti sitä tasaista lenkkipolkua, mutta kyllä siellä suht tasaista voi löytääkin jos jaksaa hinkata solateitä tai lähteä Telden suuntaan. Henkilökohtaisesti pidän siitä, että hinkataan se kolme tuntia ylös ja tullaan tunti alas. Mallorcalla taas tuntui, että noustiin aina se 20 -30min mäki ja alas ja sama taas uudestaan monta kertaa.  Tai sitten se on vain tottumattomuutta. Kisoissakaan ne mäet ole mitään 20-30km pituisia, heh.. Mitähän mä taas kirjoittelen, älynväläyksiä postatessa.

Enivei. Olin siis joulu-tammikuussa siellä Kanarialla ja lämpötila huiteli reippaasti yli 20 eikä tarvinnut käyttää hihoja tai ylimääräisiä takkeja. Olin huhtikuussa Mallorcalla ja sain käyttää suurimmaksi osaksi hihoja tai lahkeita. Huomaatko eron? Säätilojen puolesta menisin aina Kanarialle. Siellä on suht varmat kelit ja voi auringon odottaa hellivän.  Aurinko on ainakin minulle todella tärkeä syy siihen miksi ulkomaille tulee aina talvisin lähdettyä.

Yleisesti muutenkin pidän ihan hirveän masentavana asiana sitä, että tullessasi uuteen paikkaan, tarvitsee lähteä hakemaan niitä uusia lenkkiteitä. Varsinkin jos olet yksin. Mallorcalla oli huippu siistiä, että siellä oli tosi paljon tuttua ajoseuraa ja teiden tuntemusta. Ei tarvinnut kuin ajaa ja vähän udella, että mitähän seuraavaksi saadaan ajaa. Kanarian taas tunnen kuin omat taskuni ja sinne on aina sen takiakin helppo mennä. 

Liikenteessä muuten en huomannut mitään erityisiä eroja. Kanariallekin on nyt valmistunut uusi moottoritie Moganiin asti. Se vähentää ainakin paikallisten liikennettä todella paljon rantatien suunnalla. Turisteja siellä varmastikin ajelee, koska onhan se näkyvyydeltään kaunista katseltavaa.

Jäi muuten Mallorcalla se mikä lie la Calobra ajamatta, joten kai se sen verran jäi hampaan koloon, että se on ainakin vielä käytävä ajamassa?

Ja jokainen muuten, joka meikäläisen tunnistaa mun peesailleen takapyöräänsä Mallorcalla niin kiitosta vaan! Oli tarkoitus saada paljon ryhmässä ajelua ja sitä tuli ja runsaasti. Täänks!

Mallorca

Yritin kirjoittaa leiristä aina jotain päivä kerrallaan siinä muodossa miten sinä hetkenä kulki. Tyhmää yrittää muistella viikon jälkeen lenkkejä, vaikka kisoja onkin muisteltu puoli vuotta joskus jälkikäteenkin. ;)

Päivä 1.

Saavuin Mallorcan lentokentälle noin 20.40. Odottelin rauhassa pyörälaukkua erikoismatkahihnalta. Saksalaiset tulivat noin 20min odottelun jälkeen mukaani odotushetkeen ja saivat minua ennen pyörät. Ajattelin, että noniin nyt se pyörä jättää tulematta ensimmäistä kertaa ikinä, kiva juttu. Odottelin vielä hetken ja sieltä se laukku onneksi saapui. Otin taksin ja pääsin pienen taksikiertueen jälkeen tutustumaan Palma Playa-Los Cactus hotelliini. Kyllä tämä ruuan ja majoituksen puolesta varmasti viikon menee, seinät tuntuvat vähän olevan paperia.. Lisääntymisääniä taisi kuulua seinän toiselta puolelta juuri äsken, hyihyi.

Päivä 2.

Eka lenkki päivä. Kävin Akilleslaisten hotellilla pumpauttamassa renkaat, kun en jaksanut raahata omaa jalkapumppua mukana ja jäinkin siihen odottelemaan 10 aikaan lähtevää porukkaa. Lössiä kertyikin hotellin eteen ihan mukavasti. Matkaan lähdettiin sankoin joukoin, mutta suurin osa lenkistä tuli kuitenkin ajettua Nikon, Sarin, Pedron ja Riston kanssa, kun muilla oli kevyempi päivä.

Päivä oli auringon puolesta bueno. Pitkä ajopaita ja puntit oli tosiaan vähän liikaa. Puntit sai onneksi pois ja ajopaidan vetskarin auki. Fiilistellen siis mentiin. Ajeltiin suht tasaisia teitä 120km/4.10h. Kahviakin käytiin hörppäsemässä! Tästä on hyvä jatkaa huomenna mäkisempiin reitteihin tRaumalaisten kanssa!

Päivä 3.

Heti aamupalalla meinasi leipä mennä väärään kurkkuun, kun tarjoilija tuli hakemaan vastinetta edellisiltana tarjoilemalleen vesipullolle. En kai voinut tajuta, että jos kysytään huoneen numero, niin se pitäisi heti maksaa. Ajattelin, että lasku maksetaan, kun poistun hotellista ”ikuisesti”. Noh, ehkä ei saisi ajatella vaan kysyä.

Lähdin vähän vaille kymmenen tsygällä taas liikenteeseen ja tapasin Nikon, minkä lie, akvaarion pihalla. Raumalaiset ja Joni tulivat sen kautta ja porukkalenkki sai alkaa. Alku oli rauhallista, mutta heti kun ensimmäinen mäki tuli niin eikö jonkin sortin kisa ollut jo päällänsä. Lähinnä kaikki mäet mentiin jonkinlaista vkvauhtia ylös ja hermotkin taisi muutamaan otteeseen mennä, heh. Perus satakuntalainen nylkkylenkki tuli siis tehtyä ;).  Mittaa päivälle tuli 5.40/150km. Jälkeenpäin ajatellen henkilökohtaisesti paskin päivä jaloissa koko viikkona.

Peesiä.

Päivä 4.

Herätessäni katsoin ulos ja näin ihan jäätävän vesisateen. Edellisen päivän ajokin tuntui aamulla jaloissa ihan mukavasti ja ajattelin jo jääväni sänkyyn koko päiväksi. Sovin aamuksi kuitenkin joustavat tärskyt sateen vuoksi. Lenkille päästiin kuitenkin lähtemään jo 11 aikaan, kun pilvet väistyivät ja jäätävä puhuri kuivasin tien. Sain Sant Jordin edessä ”onnekseni” kuulla, että vuorossa on vetoja. Sain luvan peesata, jos siltä tuntuu. Eihän sitä peesistä voi koskaan kieltäytyä ja heitin Teemun takarenkaaseen kiinni aluksi 3x15min ja lopuksi ajoin Curan mäen päälle oman vetoni. Laskeuduttuamme Curan päältä alas sain taas kuulla, että vielä olisi edessä tunnin veto, että haluanko edelleen tulla peesissä. Halusinhan minä. Siinä tuli sitten ajeltua peesissä melkein koko päivä. Päivän faktat tilastoituivat 3.40/110km.

Kahvia tuli juotua.

Päivä 5.                                                      

Oli tarkoitus pitää vähän pientä lepiä tai vähintäänkin palauttavaa, mutta en sitten kuitenkaan kyennyt. Oli mahdollisuus lähteä ajamaan joko tasaista tai mäkeä. Valitsin jälkimmäisen, tietenkin. Lähdin viiden Akilleslaisen miehen/pojan (vai miksi itsensä haluaakaan omaksua) matkaan ajamaan niitä kuuluisimpia mäkiä. Muutaman mäen olin pari päivää aiemmin ajanut raumalaisten kanssa, joten en ihan koko lenkkiä ollut poissa kartalta. Uusia teitä tuli kuitenkin taas nähtyä ja koettua. Päivän kokonaisajaksi tuli 5.15/130km. 

Päivä 6.

Olin sopinut meneväni edellisenä päivänä meneväni yhden Harjavaltalaisen ”eläkeläisen” ja muutaman tamperelaisen peesiin ajamaan pitkää lenkkiä. Menin kympiksi vaihteeksi Hotel Luxorin eteen ja siellähän niitä tuttuja olikin. Meitä lähti varmaan joku ?20? hengen porukka. Lenkin pituudeksi veikkailtiin 150-200 kilometriä riippuen siitä haluaako oikaista.

Alku oli rauhallista ajoa, mutta yhtäkkiä noin 60 km ajon jälkeen huomasin olevani joukkuevedossa mukana. En siitä kehdannut lähteä ja sainkin ajettua ihan mukavan pätkän vauhdikkaasti Continental teamin miesten kanssa. Matka vedon jälkeen jatkui rauhallisesti ja kahvilla tuli taas käytyä. Tauon jälkeen porukka jakaantui kahtia ja meidän jengiin jäi 7 ajuria. Takaisin tulo hotellille meni ihan kivasti, kun välissä ajettiin ihan kovaakin tai mulle kovaa. En ole vielä ladannut watteja koneelle, mutta uskoisin, että ihan kelpo lukuja tuli mittariin vähän väsyneenäkin paukuteltua. Lenkille tuli mittaa 5.40h/170km. Tuli myös käytyä rantabulevaardilla afterridella juomassa/syömässä palauttavia ainesosia. Mukavaa oli ja naamakin taisi kärvähtää, joten aurinko helli..

Palautusta.

Päivä 7.

Aamulla herätessä peilistä katsoi takaisin väsyneen näköinen ihminen. Edellisen päivän auringonpaiste oli huomaamattani yön aikana tehnyt panda -rajat silmien ympärille ja pisamat tuntui kukkivan entisestään. Oli viisainta siis käydä heittämässä höntsälenkkiä Pian, Samun, Joukon ja Mirkun kanssa.  Ajeltiin katsomaan laguunia, jes. Mittariin tuli 2.10h/60km. Piti sitä käydä vetämässä kahvit kuitenkin vielä rantabulevaardilla. Nälkä oli kuitenkin sanoin kuvaamaton ja tilasin kahvin sijasta pastalautasen muiden vedellessä sumppia ja kakkua, heh.

Laguuna.

Suihkun jälkeen vedin leirin ensimmäiset päikkärit ja katsoin Juuurospostilta pyöräilyä saksankielellä selostettuna. Illalla kävin vielä moikkaamassa Akilleslaisia ja pakkasin pyörän kassiin, että aamulla ei tulisi kuningasideaa herätä kuudelta lenkille. 

Päivä 8.

Tänään on aika lähteä takaisin Torremolinokseen. Pakkasin jo edellisenä iltana pyörän kasaan, joten aamun ohjelmassa ei ollut vaihtoehtoja. Yritin nukkua, mutta rintaranka oli niin jumissa, että hengittäminen oli vaikeaa. Voi siis kuvitella, että en hirveästi nukkunut. Kävin pienellä aamukävelyllä rannalla ja söin aamiaisen. Yritin saada selkää auki omin metodein ja on nyt lentokentällä istuessa jo parempi. 

Aamulla kävin näitä tolppia katsomassa, heh.

Hän nautti auringost.

Viikko on siis lopuillaan tällä hetkellä. Illaksi pitäisi viuhahtaa vielä töihinkin, toivottavasti kone tulee olemaan ajoissa.. Yritän viikonlopun aikana tehdä jotain yhteenvetoa Mallorcan ja Kanarian väliltä, jos jaksan, heh. Sen voin sanoa, että molemmilla lentokentillä iso Scottin pyörälaukku saa aina ihmetystä ja ensimmäinen arvaus yleensä laukun sisällöstä on piano. Justjoo ja hermot menee ja lehmät lentää. Olipas sekava kirjoitus, mutta koittakaa ymmärtää väsynyttä matkustajaa..

Taas mennään..Tuokin laukku mennyt monessa mukana.

Broidi

Veljeni Ilves loukkaantui henkilökohtaisesti, kun en ollut lisännyt hänestä yhtään kuvaa.. Tässäpä kuva tästä maanteiden kiitäjä kitisijästä.Se joskus kyllä huoltaa mun pyöriä, kiitos vaan sydän.

Tää kaveri täyttää huomenna tasan kuukauden päästä 17, mitä pirua sille keksis synttärilahjaksi?