U6

Kuvia U6 selta Lahden perheen, Jorin ja omasta kamerasta!

Prologin jälkeen. Hymyilytti !

Prologin jälkeen. Anna junioreitten kärjessä ja meikä 0,1sek jäljessä Eliten voittajaan.

Prologin palkintojenjako.

Ekan maantie-etapin lähtö!

Anna Lahti tiukasti oikealla heti lähdössä :) Hyvä!

Eka maantie-etappi. Kukaan ei uskalla peesata mua..

Korttelissa jonotusta.

Korttelin kiri. Aika takana vielä 15m ennen maalia...

Vilpun, Viivin ja Hiskin painostuksesta Air Attack päässä korttelia.

Vilhelmiina "korttelitykki" Suvisaari. Mun lettikampaus pääs vähän lässähtämään, mut onneks Vilpun tukka on kunnos!

"Suihkun" jälkeen. Taisin haista autossa aika mielenkiintoiselta..

Yllättäen sadekelin etapilta ei löydy yhtään kuvaa, heh... Nyt jos kävisin Jazzeilla pyörähtämässä! Viime kertaa en edes muista, vaikka kyseinen katu/alue sijaitsee noin 1,5km päästä kotoa..

U6 cycle tour

Viimeisellä maantie-etapilla ei suurempia ihmeellisyyksiä tapahtunut, vaikka reitille oli jopa saatu yksi kolmen kilometrin mäki. Etappi pättyi loppukiriin ja olin siinä kolmas. Etapin jälkeen olin kärjestä 14 sekuntia perässä.

Tempon aamuna tunsin kurkussa orastavaa kurkkukipua. Jos kyseessä olisi ollut jokin muu yksittäinen kilpailu, en olisi varmastikaan startannut. Kurkku tuntui lämmittelyssä saharalta ja henki ei kulkenut normaalisti. Toivoin vain mielessäni, että moni takana ei ajaisi tempoa hirveästi kovempaa.. Ajo oli aivan järkyttävää sotkemista ja ajolinjat ihan päin honkia. Puolivälissä kuitenkin huomasin, että aika lailla mennään samaa vauhtia muiden kanssa, jotka lähtivät edelle ja taakse. Maaliin päästessä olinkin aivan katki ja kurkku tuntui hiomapaperilta.  Seuraavat 10 minuuttia olivatkin raastavia, kun odottelimme tuloksia.

Tulos olikin aivan erilainen kuin odotin, kun tempon viides tila riitti kokonaiskisan voittoon! Oho. 

Kuva : Jori Kuuranne

Kiitokset CCH:n huollolle Askolle, Päiville, Riinalle, Samille, Vesalle ja Ismolle! AHH:n Ossille myös kiitokset, kun jaksoi istua huoltoautossa! Vihelmiina, Viivi, Ville, Hiski, Jori ja Veera olivat huippu matkaseuraa :) 

Seuraava koitos on kai linja-ajon SM-kilpailut jos kroppa on terve lauantaihin mennessä. Linja-ajon jälkeen lähdenkin takaisin Belgian suuntaan...

SM-kilpailut ja jatkoo..

28.-29.6 tuli ajettua maantiepyöräilyn SM-kilpailut Noormarkussa. Perjantaina oli 28,2 km pitkä aika-ajo ja lauantaina 97km maantieajo. Alkuasetelmat oli minusta suhteellisen jännittävät, kun pääsin ajamaan kisat aivan kotikilpailuina. Matkan varrella riittikin kannustusta ! Kiitos siitä kaikille ! Oli mahtavaa päästä ajamaan, kun matkan varrella huudettiin "Hyvä Lotta! ". Vieläkin lämmittää mieltä..

Aika-ajo meni mielestäni hyvin, vaikka tuloslistoilla olenkin toisena. Ajolinjat olivat hyvät ja eikä pahempaa hyytymistä ollut havaittavissa. Kääntöpaikalla olin kilpailun voittajan, Sari Saarelaisen, kanssa tasoissa, mutta ero tuli nähtävästi kääntöpaikan jälkeisellä kumpuilevalla osuudella. Tyytyväinen täytyy kuitenkin olla.

Maantiellä en tuntenut pahempaa jumia aika-ajosta jaloissa, mikä oli hyvä tietysti hyvä juttu. Lehtiartikkelin sanoin olin IK-32 puristuksissa koko matkan. Oli kuitenkin hienoa päihittää 10 hengen joukkue yksin ja saada tuuletella hyvissä ajoin uutta mestaruutta. Tein viimeisen niitin kaksi kilometriä ennen maalia, eikä kukaan päässyt enää peesiin! Kiitos myös onnitteluista !! Oli hienoa voittaa kotimaisemissa. Sen jos jonkin muistaa koko loppu elämänsä.

Sm-kisojen jälkeen lepäilen muutaman päivän ja mietin. Kisakalenteri ammotti tyhjyyttä ja soitin maajoukkuevetäjälle, Riina Miettiselle ja kysyin, että pääsisikö U6lle ajamaan. Meni noin kaksi tuntia, kun nimi oli lähtölistoilla. Nyt ollaan ajettu neljä etappia ja olen kokonaistuloksissa toisena. Kärkeen olen jäljessä 12 sek, joten niskassa ollaan edelleen. Tänään on vain 64km etappi ja huomenna 14 km tempo. Tänään taktiikkana on pysyä pystyssä ja jäädä kärjelle mahdollisimman vähän ;) Naatitaan Tidaholmin kelistä!

Suattaapi olla, että..

Sveitsissä tuli käytyä elämäni ensimmäistä kertaa noin pari viikkoa sitten. Kävin kisailemassa maajoukkueen kanssa ja oma tulos oli harmittavasti 4. Irtiotossa oli vain todella vaikeaa ajaa neljää samassa tiimissä ajavaa vastaan.. Kilpailu oli pituudeltaan vain 75 kilometriä, mutta olin suhteellisen "nahat" maalissa. Pidempää ja tarkempaa juttua voi lukea maajoukkueen virallisilta nettisivuilta eli http://womencycling.blogspot.fi/

Sitten kävin tekemässä pikaisen visiitin himassa ja pesin lähinnä pyykkiä. Pyykkien kuivumisen jälkeen pakkasin kamat uudestaan ja lähdin porukoiden kanssa Viron Tartoon. En varmaan enää ikinä osallistu kyseiseen Rattaralli karkeloon. Ihan hullua meininkiä. Loppusijoitus itsellä oli kolmas, kun talutin viimeisen puoli kilometriä. Kiekko ei oikein tykännyt "pususta", jonka sain paikalliselta herrasmieheltä. Olin ennakkosuosikin eli Grete Treierin takarenkaassa kiinni kilometri ennen maalia ja jokainen virolainen mieskuski yritti tulla siihen meidän väliin. Ihanaa kiusaamista. Sen verran jääräpää minäkin olen, että tuumaakaan en antanut periksi. Tämä yksi ihana herrasmies tulikin sitten sen verran lähelle, että pinnat katkesivat sekä kiekosta että päästä. Jouduin siis vetämään sivuun toivoen, että moni nainen ei porukassa pysynyt. Ei pysynyt, kun kolmen sakissa palkintopallilla.

Pienen harmittelun jälkeen puin taas kuitenkin kamat ylle ja lähdin ajamaan Satakunnan mestaruudesta. Ilmottauduin miesten sarjaan, kun naisissa oli lyhyempi matka ja ajattelin, että väliäkö sillä, että miten menee. Koitin ajella semiaktiivisesti ja olin muutaman kerran yksin muista karussa, mutta ei näillä jaloilla kauaa. Loppukirissä olin kolmas.

Sitten puinkin pitkästä aikaa tempopuvun ylleni ja kävin kokeilemassa viikkotempoa. Ajattelin, että jalat ovat vähän väsyneet reissaamisesta ja kisailusta. Kellotin kuitenkin uuteen ennätysaikaani 13.37. Fiilis jälleen hyvä Tarton sekoilujen jälkeen.

Tempomisen jälkeen kävin turisteilemassa triathlonin pikamatkan SM-kisoissa Sääksjärvellä. Päivä oli mukava ja Jarnokin suoriutui tehtävästään huippu hyvin ollen neljäs. Hienoa tekemistä oli mukava sivusta seurata!

Turisteilun jälkeen pääsin itse tosi toimiin Porvoon ajoissa. Voitto tuli jo vissiin kuudennen kerran? kyseisistä ajoista. Ajo itsessään tuntui suhteellisen mukavalta ja yritin kiusata kisan edetessä sekä itseä että muita.

Nyt kai pitäisi lähteä stadionille "ratakisoihin"...

Belgiaa

Juupajuu. Piti taas tosiaan kirjoitella, joka kisan jälkeen kuulumisia. Tekemistäkin on kyllä ollut, mutta olisihan pientä raporttia voinut lyhyesti kirjoitella, kun on mennyt ihan mukavasti. Ainoastaan Belgian sää on koetellut aika tavalla minun ja Törmäsen Rosan matkaa. 16 päivästä kaksi on ollut sateetonta eli aika monta kertaa on tämän reilun kahden viikon aikana saatu pestä pyöriä ja pyykkiä.

Ennen kisaa Begijnendijkissa.

Ensimmäinen kisa tosiaan käytiin Begijnendijkissä 10.5. Matkana oli 98km ja viivalle starttasi meidän lisäksi 87 muuta tyttöä. Itseäkin jännitti vähän, kun en ole pitkään aikaan kermiksiä ajellut. Jalatkaan eivät tuntuneet ihan hirveän hyviltä, kun en ollut koskenut pyörään neljään päivää orastavan flunssan ja pyörän ”katoamisen” takia. Ajo kuitenkin tuntui kuitenkin vahvemmalta porukassa kuin pari vuotta sitten ja sehän on aina hyvä juttu. Pari kertaa ajauduin irtiottoihin mukaan, mutta ne eivät kantaneet montaa kilometriä. Lopussa kuitenkin pääjoukosta irtaantui muutaman kuskin irtiotto, mutta kaikki muut tulivat pers edellä takaisin pääjoukkoon paitsi yksi. Yksinäinen Koga-kuski voittikin kisan ja lopuista sijoituksista kirittiin massakirillä. Itse en oikein sijoittunut hyvin ja sainkin ihan huolella kyynerpäästä yhdeltä kiritykiltä. Loppusijoitus seitsemäs, johon olen tyytyväinen. Sain myös yhden välikirin napsastua.

Seuraavana päivänä, 11.5, menimme kisoihin Saaskerkeen. Matkana oli 90km. Kisasta teki rasittavan siinä mielessä, että tuuli  oli ihan mahtava. Tuuleen sain nojata ihan huolella, että se ei olisi puuskannut ojaan. Porukassa olikin pientä hakemista siinä tuulessa, kun joku teki koko ajan hasardimaisia liikkeitä. Tuuli myös repi porukan jo ensimmäisillä kierroksilla aivan palasiksi. Katselin noin kolmannella kierroksella, että eteen repeytyy aika vaarallisen näköinen porukka ja ajoin 11 hengen porukan yksin kiinni. Sain siinä ihan hyvää kyytiä, kun veto jatkui ja jatkui vielä muutaman kierroksen enkä oikein päässyt levähtämään yksinäisen tempon jälkeen. Meno kuitenkin rauhoittui ja vetovuorot jaettiin tasaisesti porukan kesken.  Irtiotto säilyikin maaliin asti ja oli mahdollisuus jopa voittoon, mutta mokasin viimeisen kurvin ihan huolella arvioimalla edellisen kuskin voimat väärin. Tyttö hyytyi ja seuraaviin tuli muutaman metrin väli. En saanut väliä enää kiinni ja olin loppujen lopuksi viides. 12 kierroksella sain seitsemän välikiriä sijoilta 1-3.

Lähdimme kisaan myös 12.5, josta en sen koommin ole jaksanut missään sosiaalisessa mediassakaan kirjoitella, koska siellä tuli keskeytys. Edellisen päivän tuulessa puskeminen aiheutti orastavaa polvikipua ja jalkataipeessa lihasärtymystä. En halunnut ”luovuttaa”, vaan kokeilla, että jos se siitä sitten ajamalla loppuisi. Turha reissu siis tuli tehtyä. Lepäsin päivän ja kävin fysioterapeutilla. Jalka oli heti parempi.

Tavaraa mukana lenkil piggase.

Kahvitauko? AURINKO?!

Sitten olikin viikon treenijakso. Käytiin ajamassa parina päivänä Ardenneilla mäkiä. Tuntuivat lyhyemmiltä ja loivemmilta kuin kolme vuotta sitten. Oli kivaa! Varsinkin toisella kerralla, kun aurinko paistoi. ;) Kävin myös tutustuttamassa Rosan Antwerpenin keskustaan.  Kahvia tuli juotua ihan huolella Starbucksissa. Rosa näkikin yöllä unta keilapalloja syöneistä puluista, joita sitten yhdessä olimme ihmetelleet. Pulut siis edelleen ovat kehdanneet herättää meidät joka aamu ulinaansa niin kuin minut joskus aikoinaan.

Eddyn patsas.

Pari päivää sitten eli 22.5 kävimme taas starttaamassa. Paikkana oli De Pinte. Matkana oli tällä kertaa 84 kilometriä. Sade vähän masensi mieltä taas kerran siinä lähtöviivalla. Varsinkin, kun tapana on mennä starttiviivalle kökkimään jo 20 min ennen starttia, että saa edes kohtalaisen aloituspaikan. Tällä kertaa olimme vain kaksistaan reissussa ja ylimääräiset vaatteet piti käydä heittämässä liian aikaisin autoon. Sekin, että hajotin venttiilin 40min ennen starttia ei myöskään kohottanut tunnelmaani, vaikka sain Topsportin mekaanikolta heti apua. Startin jälkeen kuitenkin jaloissa tapahtui jotain kummallista, ne tuntuivat ihan kohtalaisilta! Ajattelin, että kisa ei ole mitenkään superpitkä ja seuraavan päivän kisakin peruuntui, joten töitä voi tehdä huolella. Ajelin keulassa ja pystyin tykittelemään irtiottoyrityksiin mukaan. Loppujen lopuksi kilpailu oli päättymässä massakiriin, vaikka viimeinen kierros tuntui olevan iskua iskun perään. Otin viimeisellä kilometrillä peesin Loton junasta ja viimeiseen kurviin iskeydyin Rabobankin Liesbet De Vochtin takarenkaaseen kiinni. Maaliviivalla sainkin tuuletella Liesbetin kanssa yhdessä voittajina, kun maalikamerasta ei osattu sanoa, että kumpi voitti. Ensimmäinen voitto Belgiassa saavutettu.

Satoiko? Juu.

 

 

Antwerpen ja ruokahetki.

Rosa oli siis ensimmäistä kertaa ajamassa kermiksiä. Tyttö on kehityskelpoinen yksilö, kunhan vain uskaltaisi rohkeasti tulla keulaan ajamaan. Ainakin sivu korvalla olen kuullut, että reissuun kannatti lähteä ja kokemusta on saatu. Kahdessa viikossa Rosa on ainakin oppinut ottamaan rennosti, kun sanoi, että vikassa kisassa ei jännittänyt enää yhtään. Menee miten menee ja hyvä jos hyvin menee.

Rosa hymyilee.

 

 

 

Terkkuja toivoo soomalainen pyorailijamuijjah.

Perjantaina olisi tarkoitus lähteä Sveitsiin ajamaan yksi kisa maajoukkueen kanssa. Rosa tietysti myös mukana. Startti on sunnuntaina heti kello 10 aikaan aamulla. Enpäs tiedä, että miten onnistun tässä, kun täällä kisat ovat olleet vasta iltapäivällä kolmen jälkeen… Katsotaan miten siellä kulkee, toivottavasti hyvin, kun vain yksi kisa luvassa…