sunnuntai 4. toukokuuta 2008

Moi,

nyt on kisat kisailtu ja huomenna olisi kotimatka edessä. Ennen sitä käyn kuitenkin ajamassa aamulla viisi tuntia Louisin kanssa, jos sen vielä jaksaisi!

Tällä viikolla ajoin siis kolme kisaa. Ensimmäisestä kisasta ei ole mitään mainitsemisen arvoista. Kisa oli korttelia ja ensimmäiset viisi kierrosta satoi kaatamalla vettä. Lähdin kärjestä, mutta kolmen kurvin jälkeen olin porukan hännillä. Jarrut olivat siis kovassa käytössä, koska pelkäsin kaatuvani. Reitillä oli pari 180 asteen kurveja mukulakivellä ja ne eivät ole sataalle hyvinkään pitäviä. Suojelin siis solisluutani uudelta katkeamiselta loppuun saakka ja siirryin sivuun, kun minut saatiin kierroksella kiinni. Voin silti sanoa, että tämä kortteli teki hyvää kaatumispelolleni, ensi kerralla voin jo olla enemmän hurjapäinen korttelimimmi.

Perjantain kisassa paistoi aurinko ja rajat sen kuin vahvistuivat käsissä ja jaloissa. Jalat tuntuivat todella hyviltä ja parin kierroksen jälkeen sain itseäni niskasta kiinni ja uskaltauduin kärkeen ja yritin irti. Ensimmäinen irtiotto ei kuitenkaan onnistunut, vaikka kuinka yritin. En kuitenkaan lannistunut, vaan yritin vielä uudestaan moneen kertaan irti. Aina porukka oli mukana ja koitimme lähteä, mutta pääjoukko ei sitä kuitenkaan sallinut. Kisan aikana minulle tuli pari tyttöä sanomaan, että lähden irti jos lähdet mukaan. Se lämmitti mieltä, että muutkin huomasivat yritteliäisyyteni. Noh, yritteliäisyys kuitenkin kostautui ja loppukiri meni harakoille, mutta tyytyväinen olen kuitenkin ajooni!

Eilen, lauantaina ei tuntunut jaloissa hyvältä. Ajattelin, että hyvä jos päästään maaliin niin olen tyytyväinen. Keskisykekin oli kymmenen pykälää alempana kuin perjantain kisassa. No loppusijoitus kuitenkin kolmas!! Osasin valita oikeat kuskit kenen avulla nousen ylös. Kisan jälkeen olin hyvin yllättyny, kun kaikki sanoivat, että olin kolmas ja itsekin sen huomasin. Tuomarit kuitenkin katsoivat maalikameraa moneen kertaan ja olivat sitä mieltä, että olin neljäs. Minut merkattiin siis neljänneksi, mutta nyt olen saanut todistusaineistoa, kuvan, missä näkyy selvästi, että olin kolmas ainakin puolen metrin erolla neljänteen. "Paha" sai sittenkin palkkansa ja minä hyvän mielen!

Lauantain reitistä voin sanoa sen verran, että vaikka tie oli tasaista niin noin kilometrin pituinen mukulakiviosuus teki reitistä hieman haasteellisen. Ainakin minulle, kun ei ole tuota maastokuskin vikaa ollenkaan.;)

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Opit sitten sen Flanderin leijonan mukulakivitaktiikan nopeasti. Juu pakko avata skumppa, ja täällä ollaan rinta rottingilla.

Tsori että tulee taas anonyyminä, mutta kun en muista salasanaa. Mutta tiedä kuka päivittää koneet kun tulee kotiin.
Eikä sitten jäädä asumaan sinne Turkusse!!!