Oikein hyvää myöhäisiltaa rakkaat sananlaskijani.

Olen ja inhonsekaisin tuntein seurannut viimeisimmästä blogimerkinnästäni siittynyttä diskurssia internetin virtuaalimaailmassa, ja tavoistani poiketen olen päättänyt vastata useilla eri palstoilla esitettyihin suorastaan pöyristyttäviin syytöksiin, joiden mukaan blogini sisältö ei olisikaan omaan hengentuotettani. Tämä moraalisesti arveluttava syytös ei pidä paikkaansa, vaan on täyttä humpuukia.

Toinen väite, joka loputtomasta spekulaatiosta on derivoitavissa, on epäilys nollatoleranssin puutteesta. Tämäkin väite on paikkaansapitämätön, ja sen esittäjät tulisi alistaa vähintään kolmen tunnin mittaiselle Margareth Thatcherin kootut puheet- kimaralle. On kohtuutonta luulla, että naisurheilija voisi olla luova vain ja ainoastaan vaikutuksen alaisena tai jos on mies. Tai vieraillut Amsterdamissa. Tällainen luulo voidaan rinnastaa jopa sovinismiin, ja sellaisesta minä en pidä.

Päivän tapahtumiin: ajoin kolmen tunnin alivauhtisen (kyllä vain, triatlontermi) lenkin, jonka tarkoituksena on mitä ilmeisimmin ajaa alivauhtia. Älkää kysykö enempää. Lopun päivää vietin tylsistyneenä makuukammiossani, sillä aina ilahduttavan kohteliaat ja lipevät poikaset olivat viettämässä päivää jossain Flaamien Ardenneilla, mukulakivien ja seinänousujen valtakunnassa. Itse en valitettavasti reisi päässyt mukaan, sillä järkeiltävissä olevista syistä on selvää, että alivauhtisen harjoituksen aikaansaaminen edelläkuvatussa valtakunnassa ei olisi ollut kovinkaan suurella todennäköisyydellä mahdollista.

Seuraava starttini on sunnuntaina, yllätys yllätys, juurikin edellämainitulla alueella, joten jonkinlaista nousua on ainakin odotettavissa. Normaalisti en nousuista juurikaan innostu, mutta nyt minut on saatu psyykattua sellaiseen transsiin, että oksat pois kaikilta nousuilta ja muilta sen tapaisilta, possujuniltakin. Kunto nimittäin alkaa näyttää itseään, ja odotan viimeisistä kisoista vielä edellistä viikonloppua parempaa tulosta. Antaa siis reisien hoitaa puhumisen. Norjaksi.

Ehkä muuten olette, rakkaat lukijani, ihmetelleet miksi Norja esiintyy blogissani niin kovin tiheästi. Reisi. Se johtuu siitä yksinkertaisesta faktasta, että huoltopoikani (ne komeat) ovat olleet äärimmäisen kiinnostuneita kyseisestä maasta, ja alkaneet jopa opiskella norjaa lähestyäkseen mahdollisia morsian-ehdokkaita pyöräilykilpailujen yhteydessä, päästäkseen pikaisiin naimisiin ja saadakseen sitä kautta pikapassin Norjaan. Mutta miksi juuri Norja, kysytte. Kysymyksenne on oikeutettu ja looginen, mutta vastaus siihen ei sitä samaa ole. Poitsujen mukaan Norja on hieno maa, monipuolinen, pitkä, muttei kovin leveä. Kauniskin on kasvoiltaan mokoma.

Myönnettäköön, että edes naisen epälooginen logiikka ei aina pysy huoltajieni kannoilla, mutta siitä huolimatta reisi yritän ymmärtää. Ja pysyä kaukana, kun talon toisen päädyn huoneesta kantautuu iltaisin tyttömäinen kikatus. Reisi.

Lopuksi selvennettäköön, että tässä weblog- merkinnässä satunnaisen epäsäännöllisesti esiintyvät reisi- sanat on laitettu sinne ajanvietteeksi tietyillä foorumeilla vaikuttaville sananhavaitsijoille/laskijoille. On enemmän kuin palkitsevaa tietää olevansa hyödyksi ja huviksi, ehkä jopa päivän tarkoitukseksi tässä harmaassa syyssäässä.