Olen palannut Ranskasta ja tuntemukset ovat hyvät ja huonot. Kyseessä oli siis neljän etapin kisa, josta kolme oli maantietä ja yksi aika-ajo. Reitit olivat hyvin vaihtelevat ja kykyni nousta mäkeä joutui kovalle koetukselle.

Ensimmäisen etapin ajo sujui todella hyvin 110 kilometriin asti kunnes menin tykittelemään ennen kohtalon mäkeä. Jalat olivat hapon vallassa ennen 1,5kilometrin nyppylää ja oli annettava periksi 10kilometriä ennen maalia. Otin lopun rauhallisesti ajatellen seuraavia päiviä ja takkiin tuli noin viisi minuuttia. Toinen etappi oli 15 kilometrin aika-ajo, jonka ajoin tavallisella maantiepyörällä. Kävimme ajamassa reitin hyvissä ajoin ympäri, koska olimme saapuneet paikalle hyvissä ajoin. Se oli tarpeen, koska vedin lipat yhdessä mäessä. Ajoimme noin 60km/h yhtä jyrkkää mäkeä alas ja yllätykseksi mäen juurella oli tiukka kurvi. Edessä ollut tyttö jarrutti ja minä jarrutin perässä vielä enemmän ja edessä jatkuneella soratiellä pyörä lähti alta. Polvi ja sääri saivat pientä osumaa ja pari kyyneltäkin taisin tirauttaa, mutta päätin startata. Pienen adrenaliini-annoksen saatuani pystyin ajamaan tempon rennosti ja kipu tuntui ehkä ensimmäiset 200m. Turpiin tuli noin 4 minuuttia, mikä on ihan ok, kun piti ajaa vain 90% maksimista ja ilman tempokonetta. Tuntuu, että se pyörä alkaa jotenkin jo liikkumaan? No ei sentään. Lauantain kolmannella etapilla kärsin koko 126 kilometrin matkan. Noin 80minuutin ajon jälkeen oli pakko antaa periksi ja jäädä ajamaan pienen porukan kanssa. Etappi päättyi 4* 10 kilometrin kaupunkikierroksille. Kärki saavutti ryhmäni heidän viimeisellä kierroksella, joten meidät vain ohjattiin maaliin ja saimme aikasakkoa yhden kierrosajan ja 15minuuttia eli noin 32 minuuttia. Viimeisen etapin aamuna tunsin kurkun päässä pientä elämää. Olin kuitenkin päättänyt päästä maaliin tämän etappikisan ja päästin startata. Kärsin alusta alkaen ja tunsin kuinka kipu kurkusta meni korviin. Pääsin kuitenkin maaliin ja olo oli helpottunut, vaikka eroa kärkeen tuli tolkuttomasti lisää. Tätä etappikisaa kun ei voi verrata oikein mihinkään aikaisempiin kisoihin. Esimerkiksi U6 Ruotsissa on lasten leikkiä verrattuna tähän Ranskan kisaan, vaikka on kaksi päivää lyhyempi kuin U6. Uskon kuitenkin vahvasti, että tämä kisa antoi paljon kokemusta ja toivottavasti kovuutta loppu kauteen.

(Kuva aika-ajosta.)

Nyt olen pienellä 'lomalla' Saksassa sukulaisten luona. Olo ei ole vielä palautunut normaaliksi etappikisasta ja nenäkin on vähän tukossa ja ääni möreänä. Jätin pyörän ihan omasta tahdosta Hollannin puolelle pariksi päiväksi. Saanpahan ainakin parannettua itseni kokonaan. Uskon kuitenkin, että seuraava startti on tulevana perjantaina Belgiassa jos kaikki menee hyvin.