Eilen minulle annettiin tehtäväksi kirjoittaa Gran Canarian reissusta tiivistelmä, jos kiinnostaa niin jutun voi lukea tuosta osoitteesta: http://www.porintarmo.fi/pyoraily/kuviatarinoita/GranCanaria2008/


Ai niin, lääkäri, joka leikkasi minut reilut kolme viikkoa sitten, antoi luvan ajaa ensi viikonlopun kisoissa. Nyt ei tarvitse ainakaa miettiä, että menenkö vai enkö menekään. Hienoa!

Treenit ovat taas kerran aloitettu, toivottavasti ei tarvitsisi moneen kuukauteen taas niitä keskeyttää sairastumisen tai loukkaantumisen takia. Minä olen ainakin valmis niille sanomaan STOP! Varmasti monet muutkin ovat samaa mieltä, ainakin omalla kohdallaan, jos sairastumisia ja loukkantumisia on ollut.

Olen käynyt ajelemassa nyt kahtena päivänä kahden tunnin lenkit. Tänään olisi vielä kahden tunnin lenkki pienillä vedoilla edessä, eli pientä valmistautumista viikonlopun koitoksiin on nähtävissä. Lenkkini ajankohta on hieman myöhässä tänään normaalista "aikataulusta", koska täältä tullan noutamaan yksi paketti ja muut porukat tästä talosta ovat hoitamassa omia asioitaan ympäri kyliä. Olisinhan tietenkin lenkin voinut tehdä "aikaisin" aamullakin, mutta tämän tytön silmät eivät yhdeksän aikaan tänään olleet vielä auki. Saanpahan illalla sitten istua suoraan ruokapöytään lenkin tehtyäni.:)

Tätä tyttöä koetellaan nyt varsinaisen rankasti. Tällä hetkellä poden flunssaa. Pahin on kuitenkin jo ohitse, koska minulla ei ole enää kuumetta, ei ole ollut eilispäivän jälkeen. Joten tänään vietetään se kuumeeton päivä ja huomenna pääsen kokeilemaan uutta sini-musta-valkoista varapyörääni. Teamini hankki kiireessä minulle täältä toisen pyörän, koska toipumiseni vaikutti positiivisesti hyvälle. Onhan se toisaalta hyvä, että ei tarvitse sitten raahata pyörää edestakaisin kotoa tänne. Uudella Trekilläni ajan tietysti Suomen kisat. Ehkä myös jotain arvokisoja, jos niitä on tullakseen kesän lopulla.

Taudeista puheenollen, täällä ja Suomessa taitaa olla pienet flunssa- ja mahatautiepidemiat päällä. "Varaäitini" eli siis Maj, ei päässyt toissapäivänä edes sängystä ylös, kun oli niin korkea kuume flunssan takia! Suomessa taas oma perheeni sairastaa mahatautia.

Niin ja eilisestä Ronde van Vlaanderenistä sen verran, että naistenkisassa ajoi yksi meidänkin teamiläinen. Maajoukkueessa, mutta kuitenkin! Sijoituksesta en tiedä vielä, mutta pitääpä ottaa selvää!:) Aika hurja kaatuminen sattui myös miestenkisassa..

Tekstin lopuksi haluaisin sanoa, että minulle "muutenmuuten" kuuluu hyvää. Odotan innolla tulevan viikonlopun kisoja! Alku saattaa olla hankalaa pienen kaatumispelon takia, mutta tiedän sen menevän ohi parissa kilometrissä! Minulla on ollut aina pieni reikä päässä itsesuojeluvaistossa. 7-vuotiaana olin Porin maauimalassa ja tuffani yllytti minua hyppäämään kympistä (=lavalta, joka on rakennettu kymmenen metrin korkeuteen vedestä). Minä yllytyshulluna kiipesin kymppiin ja hyppäsin. 20-kiloista tyttöä tuuli riepotteli miten sattui ja siksi ei jalat edellä-tekniikka toiminut, vaan tipuin peppu edellä veteen. Mustelma oli aika iso, mutta silti olin taas seuraavalla viikolla hyppäämässä kympin lavalta.

Luulen, että solisluuni on tehty vähintäänkin titaanista. Se kestää nähdäkseni mitä vain ja jos ei niin parantuu ainakin hyvin nopeasti! Sen vakuutti tämän päivän lenkki kahden paikallisen ajurin kanssa, joilla on monen vuoden kokemus pyöräilystä. Ajoin siis kuusi tuntia puolikuntoisella kädellä ja ei koskenut selkään tai solisluuhun ollenkaan. Mukulakiviosuudetkin ajoin aivan normaalisti, eikä luuhun sattunut ollenkaa.

Ainoa ongelma lenkillä oli kuitenkin mukulakiviosuudella, koska jäin 6-0 näille miehille. Ei ole ollut maastolenkeistä mitään hyötyä! Tai jos toisin ajattelee, että mitä jos en olisi ollenkaan ajanut maastoa hankalilla poluilla? Olisin vielä surkeampi!

Olin myös tänää hieman yllättynyt päivän lenkkimaastosta. Luulin, että Belgiaa voi verrata pannukakkuun, mutta eipä ihan kokonaan voikkaan. Kahden tunnin ajon jälkeen pääsin jauhamaan myös vähän mäkiä, jyrkkiä mäkiä! Mäet teki hyvää jaloille.

Huomenna saan uuden maantiepyörän, joten ei tarvitse enään ajella cyclo-maantiepyörällä! Pyörä kevenee huomattavasti ja kokokin tulee olemaan juuri passeli! Odotan innolla siis huomista iltaa..

Moi!

Treenit ovat lähteneet vauhdilla käyntiin. Olen joka päivä yrittäny ajaa reilu kolme tuntia ja saada aikaan sykkeen laskun. Olen mielestäni onnistunut, sillä sykkeet ovat kahdessa päivässä laskeneet 15 lyöntiä. Vielä on vähän matkaa normaliin.

Säätkin ovat mielestäni suosineet parina päivänä, sillä emme ole saaneet niskaamme pisaraakaan! Tai en minä ainakaan, kun ajoin sunnuntaina kolme tuntia treinerillä. Aika kului nopeasti napit korvissa. Kesken ajon pelästyin yhtä kuranaamaa, kun hän oli ajellut nenä kiinni takalokarissa. Ajoin kolme tuntia kahdessa erässä, koska minulla oli aika fysioterapeutille. Paikallisella naisfysioterapeutill ei ollut läheskään niin paljon voimia kuin omalla fysioterapeutillani kotona. Näin pari päivää myöhemmin selkä tuntuu kuitenkin paremmalta.

Viikon verran minulla on ollut suomeapuhuvaa lenkkiseuraa (ps. alhaalla kuva hollannissa majailevasta turistista.) Huomenna alkaa siis yksin ajelu, ainakin arkipäivinä. Viikonloppuisin on luvassa lenkkiä isossa porukassa ja toivottavasti viikonloput alkaisivat pian vierähtämään myös kisojen parissa.

Omasta teamista voin sen verran kertoa, että kolmella tytöllä on yllään eriväriset paidat, jotka kertovat kisamenestyksestä paikallisessa maantiecupissa. Tänäänkin yksi ajajistamme sijoittui neljänneksi aika-ajossa. Sijoitus siksi hyvä, että tyttö on samanikäinen kuin minä ja tempo oli kauden ensimmäinen. Näitä lisää!