Moi!

Treenit ovat lähteneet vauhdilla käyntiin. Olen joka päivä yrittäny ajaa reilu kolme tuntia ja saada aikaan sykkeen laskun. Olen mielestäni onnistunut, sillä sykkeet ovat kahdessa päivässä laskeneet 15 lyöntiä. Vielä on vähän matkaa normaliin.

Säätkin ovat mielestäni suosineet parina päivänä, sillä emme ole saaneet niskaamme pisaraakaan! Tai en minä ainakaan, kun ajoin sunnuntaina kolme tuntia treinerillä. Aika kului nopeasti napit korvissa. Kesken ajon pelästyin yhtä kuranaamaa, kun hän oli ajellut nenä kiinni takalokarissa. Ajoin kolme tuntia kahdessa erässä, koska minulla oli aika fysioterapeutille. Paikallisella naisfysioterapeutill ei ollut läheskään niin paljon voimia kuin omalla fysioterapeutillani kotona. Näin pari päivää myöhemmin selkä tuntuu kuitenkin paremmalta.

Viikon verran minulla on ollut suomeapuhuvaa lenkkiseuraa (ps. alhaalla kuva hollannissa majailevasta turistista.) Huomenna alkaa siis yksin ajelu, ainakin arkipäivinä. Viikonloppuisin on luvassa lenkkiä isossa porukassa ja toivottavasti viikonloput alkaisivat pian vierähtämään myös kisojen parissa.

Omasta teamista voin sen verran kertoa, että kolmella tytöllä on yllään eriväriset paidat, jotka kertovat kisamenestyksestä paikallisessa maantiecupissa. Tänäänkin yksi ajajistamme sijoittui neljänneksi aika-ajossa. Sijoitus siksi hyvä, että tyttö on samanikäinen kuin minä ja tempo oli kauden ensimmäinen. Näitä lisää!