Luulen, että solisluuni on tehty vähintäänkin titaanista. Se kestää nähdäkseni mitä vain ja jos ei niin parantuu ainakin hyvin nopeasti! Sen vakuutti tämän päivän lenkki kahden paikallisen ajurin kanssa, joilla on monen vuoden kokemus pyöräilystä. Ajoin siis kuusi tuntia puolikuntoisella kädellä ja ei koskenut selkään tai solisluuhun ollenkaan. Mukulakiviosuudetkin ajoin aivan normaalisti, eikä luuhun sattunut ollenkaa.

Ainoa ongelma lenkillä oli kuitenkin mukulakiviosuudella, koska jäin 6-0 näille miehille. Ei ole ollut maastolenkeistä mitään hyötyä! Tai jos toisin ajattelee, että mitä jos en olisi ollenkaan ajanut maastoa hankalilla poluilla? Olisin vielä surkeampi!

Olin myös tänää hieman yllättynyt päivän lenkkimaastosta. Luulin, että Belgiaa voi verrata pannukakkuun, mutta eipä ihan kokonaan voikkaan. Kahden tunnin ajon jälkeen pääsin jauhamaan myös vähän mäkiä, jyrkkiä mäkiä! Mäet teki hyvää jaloille.

Huomenna saan uuden maantiepyörän, joten ei tarvitse enään ajella cyclo-maantiepyörällä! Pyörä kevenee huomattavasti ja kokokin tulee olemaan juuri passeli! Odotan innolla siis huomista iltaa..