Tätä tyttöä koetellaan nyt varsinaisen rankasti. Tällä hetkellä poden flunssaa. Pahin on kuitenkin jo ohitse, koska minulla ei ole enää kuumetta, ei ole ollut eilispäivän jälkeen. Joten tänään vietetään se kuumeeton päivä ja huomenna pääsen kokeilemaan uutta sini-musta-valkoista varapyörääni. Teamini hankki kiireessä minulle täältä toisen pyörän, koska toipumiseni vaikutti positiivisesti hyvälle. Onhan se toisaalta hyvä, että ei tarvitse sitten raahata pyörää edestakaisin kotoa tänne. Uudella Trekilläni ajan tietysti Suomen kisat. Ehkä myös jotain arvokisoja, jos niitä on tullakseen kesän lopulla.

Taudeista puheenollen, täällä ja Suomessa taitaa olla pienet flunssa- ja mahatautiepidemiat päällä. "Varaäitini" eli siis Maj, ei päässyt toissapäivänä edes sängystä ylös, kun oli niin korkea kuume flunssan takia! Suomessa taas oma perheeni sairastaa mahatautia.

Niin ja eilisestä Ronde van Vlaanderenistä sen verran, että naistenkisassa ajoi yksi meidänkin teamiläinen. Maajoukkueessa, mutta kuitenkin! Sijoituksesta en tiedä vielä, mutta pitääpä ottaa selvää!:) Aika hurja kaatuminen sattui myös miestenkisassa..

Tekstin lopuksi haluaisin sanoa, että minulle "muutenmuuten" kuuluu hyvää. Odotan innolla tulevan viikonlopun kisoja! Alku saattaa olla hankalaa pienen kaatumispelon takia, mutta tiedän sen menevän ohi parissa kilometrissä! Minulla on ollut aina pieni reikä päässä itsesuojeluvaistossa. 7-vuotiaana olin Porin maauimalassa ja tuffani yllytti minua hyppäämään kympistä (=lavalta, joka on rakennettu kymmenen metrin korkeuteen vedestä). Minä yllytyshulluna kiipesin kymppiin ja hyppäsin. 20-kiloista tyttöä tuuli riepotteli miten sattui ja siksi ei jalat edellä-tekniikka toiminut, vaan tipuin peppu edellä veteen. Mustelma oli aika iso, mutta silti olin taas seuraavalla viikolla hyppäämässä kympin lavalta.