Lähdin eilen Turkuun ja olen vieläkin Turussa, mutta huomen illalla en ole enää Turussa. Lähden huomenna Ruotsiin kisailemaan naisten hurjan maajoukkueen kanssa. Matkasta tulee varmasti ikimuistoinen, koska en ole koskaan ennen sitä kisaillut pyöräillen ulkomailla. Mikä on sinänsä harmi. Triathlonissa olen kyllä kisaillut Tanskassa ja Saksassa. Melkein myös Ruotsissa, mutta vain melkein. Tanskan reissulla kävin vuonna 2002. PM-mestaruus oli kyseisen kisan aihe. Menimme kisapaikalle autolla ja laivalla, matka ei ollut mitä nopeinpia. Autossa oli joskus hyvinki tylsää, mutta kyllä siitäkin näköjään selvisin. Kun pääsimme Tanskaan olin innoissani, että nyt pääsen näyttämään omaa vauhtiani kansainväliselle tasolle, mutta järjestäjät pettivät heti alkuunsa kaikki odotukseni. Olin heidän mielestään liian nuori kisailemaan. Olin silloin 14 vuotias ja en saanut osallistua kisaan kuin vain ulkopuolisena. Eli jos olisin vaikka voittanut , niin en olisi saanut niin sanottua PM-mitalisti arvoa. No onneksi olin vasta kuudes. Kisa itsessään tuntui aivan kuin unelta, jos jälkeenpäin ajattelee. Saksassa oli myös PM-kisat. PM-kisat järjestettiin Bumdesliigan finaalin yhteydessä Kielissä. Harmi vain, että sekään kisa ei sujunut aivan putkeen. Pyöräilyosuudella menin kaatumaa, mutta pääsin silti PM-voittajana maaliin. Sijoitukseni saksalaisten joukossa ei kaatumisen takia ollut edes mainitsemisen arvoinen.
Ennen tätä vuotta en olekaan ollut monia kertoja ulkomailla kisailemassa, mutta tänä vuonna tähän on tulossa muutos. Ainakin niin on puhuttu. Eilen viimeksi sain tiedon, että porukka olisi taas lähdössä PM-triathlon kisoihin, mutta kieltäydyin, koska SM-pyöräilykisat käydään samana viikonloppuna. Lotalle taitaapi käydä nyt niin, että pyöräily taitaa näistä kahdesta lajista viedä voiton... Tai katsotaan nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti