Passendalen;
Reitti oli muistini mukaan hieno! Hieman alkua oltiin muutettu viime vuodesta, muutos oli minusta kuitenkin vain positiivinen. Ei ollut sitä alun "vaarallisinta" pätkää. Kisa sujui melkein loppuun asti vauhdikkaana, ketään ei siis päästetty irti. Kaksi kierrosta ennen maalia kuitenkin neljä tyttöä vilahti näkymättömiin minun nukkuessa aurinkokannella. Ääh, miksi aina olen väärässä paikassa väärään aikaan? Noh, päätin kuitenkin olla tekemättä mitään tyhmyyksiä ennen maalia, joten pysyttelin kärjen tuntumassa, joskus hieman taaempanakin. Loppukilometrillä minulla oli kuitenkin hieman ahdas ajaa ja en päässyt näyttämään oikein sitä kunnon kiriä. Olin 13 maaliviivalla. Ihan ok ajo hieman mäkisemmällä reitillä, jossa yritin tehdä ratkaisujakin puolessa välissä kisaa.

Berchem;
Keli näytti aamulla hyvin lupaavalta. Aurinko möllötti sinisellä taivaalla ja oli suhteellisen lämmin, mutta miten sää voikaan muuttua päinvastaiseksi 40 minuutissa? Kisapaikalle saavuttaessa aurinko oli häipynyt pilvien taakse ja alkoi sataa vettä. Vesi ei ollut hirveän tervetullutta, sillä reitillä oli paljon mukulakiviä (40% reitistä, yksi kierros 7 kilometriä) ja ratikoiden kiskoja, mitkä ovat hyvin liukkaita sateella! Sade jotenkin madalsi kisatunnelmaani ja oli hyvin vaikea motivoitua lähtöön, missä kasat olivat melkein sata varmoja.

Ensimmäiset kierrokset ajettiin rauhallisesti. Reitillä olevat mukulakivet taisivat "järkyttää" muitakin ajajia. Ensimmäisellä kierroksella mietin ihan tosissani, että jätänkö kisan kesken, mutta pienessä päässäni kuitenkin löysin järkevän syyn jatkaa. Syy oli se, että osaisin joskus hamassa tulevaisuudessa ajaa kunnolla, järkevästi ja kovaa vesisaatessa. En kyllä tykännyt reitistä ollenkaa, eilinen reitti oli paljon mukavampi!

Kuten jo mainitsin niin kisassa tuli kasa. Kasa tapahtuui kolmannella kierroksella, kuulemma. Itse en kyseistä kasaa huomannut tai edes kuullut. Joskus käy se tuuri mullakin! Viiden kierroksen jälkeen loppui sade ja tie kuivui aika nopeasti, koska aurinko alkoi paistaa. Päästiin siis ajamaan kovaa ilman pahempia riskejä. Tänään olin kuitenkin sen verran jumissa, että jätin suurimmat vetohommat tällä kertaa muille. Ehkä se jollain tapaa taas kostautui, sillä seitsemän pääsi riskillä ajotavalla hatkaan.

Maaliviivan takaa löysin itseni kuitenkin yhdeksäntenä. Jos nyt ensi vuotta katsotaan jo silmät kiiluen niin selvästi minun tulisi parantaa tätä niin sanottua tempokykyäni ja voimaa, jotta porukasta pääsisi lähtemään helposti hatkaporukoihin...