SM-tempo;
Tempon ajelin niin kovaa kuin pystyin. Jalat eivät vain toimineet kuten olin ajatellut. Tiistain harjoitustempossa jalat olivat aivan erilaiset. Tiistaina jalat kävivät ja muuten kroppa pysyi paikallaan. Perjantain tempossa koko kroppa teki liikettä. Ajo meni siis kokonaisuudessa yliyrittämiseksi. 10 kilometrin jälken sain tiedon, että olen Anne Rautiota 10 sekuntia perässä. Yritin epätoivoisesti muuttaa rytmiä, mutta ei siitä mitän hyötyä ollut. Kun kaikki olivat maalissa ja vertailtiin aikoja, olin kokonaisuudessa hävinnyt 49 sekuntia. Anne oli siis tullut myös vastatuuli osuuden huomattavasti kovempaa.

Ajoon voin kuitenkin ollu kuta kuinkin tyytyväinen, sillä muiden mukaan keskinopeus oli 40km/h luokkaa. Ainoa, mikä ajossa jöi kismittämään oli se, että en saanut huoltoautoa. Huoltoauton saivat vain viime vuoden viisi parasta. Ei näissä karkeloissa ollut viime vuotisesta aika-ajon mestaruudesta mitään apua. Huoltoautoa olisin tarvonnut siksi, että isällä on sen verran rauhoittava ääni radion toisessa päässä, että sitä olisi tarvittu koko matkan, eikä vain satunnaisia osuuksia reitin varrella. Heljä Korhonen oli lopputuloksissa kolmas.

SM-maantie;
Kilpailu lähti mukavasti käyntiin, mutta sade oli tehnyt radasta liukkaan ja odotettavissa oli ehkä jonkin sortin kasa ensimmäisellä kieroksella. Kasa tapahtuikin viimeisessä mutkassa mentäessä maalisuoralle( porukka oli jo kutistunut 6 henkilöön, sillä pienessä mäessä tehtiin irtiotto). Edessäni kaatui kaksi mitalisuosikkia, Carina Ketonen ja Anne Rautio. Siinä oli meille neljälle tietenkin mahdollisuus päästä irtiottoon ilman näitä kuskeja. Pysyimme loppuun asti irti, vaikka Carina jauhoikin koko ajan perässämme 12-30 sekunnin päässä YKSIN. Siinä oli päivän kovin suoritus!

Neljän porukassa meitä oli minä, Heljä Korhonen, Mirella Harju ja Paula Suominen. Heljältä meni viidennellä kierroksella rengas ja hän joutui jättäytymään mitalitaistelusta pois. Irtiottoon jäivät siis minä ja kaksi turkulaista samasta seurasta. Pientä tiimityöskentelyä tytöillä oli, mutta ei vielä puolessa välissä viimeistä kierrosta tuottanut tulosta. Loppukiri meni niin, että Paula uhrautui vetämään kiriä ja minä tiukasti peesissä Mirellan ollessa takanani. Mirella kuitenkin pääsi lähtemään minua aikaisemmin ja lähdin tietenkin perään. Ajoin viimeiseen kurviin sisä kautta ja se oli virhe. Mirella pääsi leikkaamaan ulko kautta ja minä jouduin jarruttamaan. Siinä meni sen verran vauhtia pois, että käin auttamatta toiseksi.

Viikonlopusta tuli kaiken kaikkiaan siis kaksi hopeaa. Kuullostaa minun korvaan nyt vielä hieman pettymykselle, mutta otan tämän haasteena ja harjoittelen ensi vuodeksi paremmin.