Tätä hetkeä on vuosi kauhulla odotettu. Tämä hetki synnyttää mahassa lentäviä perhosia ja epätoivoisia änkytyskohtauksia. Seuraavat 30 tuntia tulevat olemaan täynnä ilon ja surun hetkiä. Tuntien aikana Porin tuntumassa kuluu kilo tolkulla spagettia, jota pyöräilijät käyttävät hyvänä energian lähteenä ennen kisaa ja kisan jälkeen valmistautuessaan seuraavan päivän koitoksiin.

Minulla itselläni, Tatulla ja Linnealla on kohta spagetti/jauheliha annokset edessä ja koitamme saada ne kurkusta alas. Luulen, että kaikilla aineenvaihdunta on hyvin kiihtyneenä, sillä aika-ajon starttiin on 5-6 tuntia aikaa. Linnea ajaa N-18 sarjassa ja hänen matkansa tulee olemaa 16 kilometriä. Minä ajan ensimmäistä vuotta N-elitessä ja minun tulisi sotkea tempopyörää 26 kilometriä täyttä vauhtia. Tatu tekee tänään kuitenkin pisimmän suorituksen, sillä matkana on 42 kilometriä. Toivotan siis heille ja muillekkin kisailijoille paljon tsemppiä!

--
Belgiasta on siis kotiuduttu maanantai iltana. Matka oli aika hektinen. Juna oli myöhässä ensin 20 minuuttia ja lentokentällä ihmisryysis oli pahimmillaan juuri alkaneiden lomien takia. Minulla oli kuitenkin niin kova hinku jo kotiin, että ohitin törkeästi ainakin 100 ihmistä lähtöselvityksessä. (ps. Espanjaan menevillä ihmisillä ei ollut kiirettä ja minulla oli aikaa mennä lentokoneeseen 30 minuuttia.) Ehdein kuitenkin koneeseen, vaikka tätit jo kuuluttivatkin viimeisiä matkustajia koneeseen.

Tiistaina kävin tekemässä valmistavan temporeenin kuuluisalla viikkotempo radallamme. Sain peesiini ajon aikana kaksi vähän vanhempaa polkijaa, jotka seurasivat silmät kiiluen ajamistani. Sen syystä paransin luultavasti 25 sekuntia aiempaa tempoennätystäni reitillä. Aikani oli 14.45, joka on ensimmäinen 15 minuutin alitus itsellä.

Keskiviikkona kävin tekemässä pientä autopeesiä ja muuten vain pyörittelyä. Muut päivät ovat sujuneet hyvässä seurassa lenkkiä ajellen. Nyt olisi siis tiedossa viikonloppu täynnä kovia tempoaikoja ja jänniä ratkaisua maantiellä. Edessä ovat siis SM-kisat Porin maisemissa.