maanantai 22. joulukuuta 2008

Moikka taas pitkästä aikaa!

En ole saanut aikaiseksi kirjoittaa, koska ei ole oikein tapahtunut mitään kummallista. Treenattu on ohjelmien mukaan ja olo tuntuu hyvältä. Ulkona on tehty pitkiä lenkkejä ja sisällä rullilla lyhyitä ja 'intensiivisiä' harjoituksia. Eilenkin olimme maantiellä ajamassa 4.45. Varpaat olivat nilkkoihin asti niin jäässä, että teki vaikeaa kävellä kotipihalta suihkuun. Onneksi äippä oli ymmärtänyt laittaa saunan päälle, jotta varpaat lämpenesivät nopeasti. (Ei muuten ollut ihan kivutonta..)

Kelien puolesta voin sanoa sen verran, että loppu peleissä on masentavaa ajaa vielä joulukuussa maantielenkkejä plussakeleillä.. Satakuntaankaan ei jouluksi luvattu ollenkaan lunta.. Masentavaa, mutta koitetaan nostaa pää pystyyn ja miettiä näiden plussakelien positiivisia puolia..Eivätpä ne maantielenkit jää tekemättä, eivätkä pyörän pesutaidot (mitkä taidot?) mene hukkaan.

Hyvää Joulua! Huomenna Jämin putkeen hiihtämään.

maanantai 1. joulukuuta 2008

Moi!

Lapista on tultu ja hiihtotunteja kertyi 25 tuntia kuudessa päivässä. Kilometrejä en laskenut orjallisesti, mutta arvioisin, että 300 kilomteriä on lähellä oikeaa arviota. Hiihto sujui moneen kuukauteen ihan hyvältä. Paikat eivät menneet pahemmin kipeiksi, mutta perinteisen monoista sain ihan hirveän rakon oikeaan jalkaan ja yhden lenkin jouduin jopa keskeyttämään sen takia. Sen korvasin kuitenkin iltapäivällä hiihtämällä pidemmän lenkin.

Sää Levillä oli hyvä. Pakkasta ei ollut korkeimmillaan kuin 13 astetta. Parina päivänä satoi aika tiheään lunta, jolloin oli hieman huonompi keli hiihdellä, kun hiutaleet läsähtivät päin naamaa. Sukset piti melkein nostaa suuhun, että pääsi eteenpäin. Kuitenkin päästiin jollakin tapaa eteenpäin ja harjoitukset tuli tehtyä ja onnellisesti on päästy kotiin. Kiitos kaikille huoltajille ja muille hiihtäjille kivasta reissusta!:)

perjantai 21. marraskuuta 2008

Huomen aamulla olisi siis tarkoitus lähteä Lappiin hiihtämään. Tarkoituksena olisi hiihtää 50 kilometriä per päivä. Tai yhden lepopäivän saan pitää viikon keskellä. Sinä päivänä olisi tarkoitus mennä porukalla (=Noormarkun Nopsan hiihtäjät ja huoltajat) Levin kylpylään polskuttelemaan.
Katsotaan kuinka rikki viikon päästä ollaan! Hiihtäjän vikaa kun ei minulla hirveästi ole..

Tännepäin Suomeakin on maahan satanut lunta ja ilma on mennyt pakkasen puolelle. Nyt pitää siis vaihtaa cyclopyörään nastat alle ja alkaa kerrospukeutujaksi (ihan kuin en sitä jo aikasemmin olisi ollut). Toivottavasti maahan kuitenkin sataisi vielä lisää lunta, että pääsisi täälläkin hiihtoladuille tekemään lenkkiä.

Treenit viikon aikana ovat sujuneet mielestäni hyvin. Treenit ovat olleet monipuolisia. Olen käynyt uimassa, juoksemassa, pyöräilemässä (maastiksella, cyclolla), spinningissä, kuntopiirissä ja tehnyt erilaisia harjoituksia rullilla. Ensimmäistä kertaa ajoin viime keskiviikkona tempopyörällä vetoja aika-ajoasennossa, se oli aika mielenkiintoista. Useat rullaharjoitukset olen kuitenkin tehnyt ratapyörällä.

sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Nyt on päässy käymään niin, että minua vaivaa flunssa. Vaivannut jo viime perjantaista asti, eikä ole ihan vielä hellittämässä. Ihme ja kyllä kuume ei ole noussut, mutta "ennakoin" flunssan tulon sen verran ajoissa, että oletuksen mukaan parin päivän päästä olen taas treenikunnossa.

Tähän väliin toivon, että kaikilla on ollut hieno ja mukava Isäinpäivä.:) Itse kävin aamulla veljen kanssa herättämässä oma isä kahvin ja kakun kera. Taisi se pari lahjaakin saada. Aamupäivällä kävimme Kokemäellä morjestamassa mummua ja pappaa. Mummu sai innostettua minut kutomaan lapasia viiden vuoden tauon jälkeen. Ehkä ennen joulua yritän saada ne valmiiksi, kun edellisiä en itse saanut koskaan valmiiksi. Illemmalla kävimme tuffan luona. Tuffan alakerrassa on karaokelaitteet. Kun nyt innoistuin kutomaankin niin olihan se pakko pari iskelmäklassikkoakin vetää veljen ja serkun kanssa. Henkisesti ikäni nousi vähintäänkin 40 vuotta, mutta kyllä se huomiseksi jo normaaliksi laskee..


Eilen pidin palaverin uuden valmentajani kanssa. Uutta treeni ohjelmaa aletaan kohta toden teolla tekemään. Tuli siinä illan aikana varattua kuukauden matka Gran Canariallekin. Pitkä treenileiri siis tulossa. Mainittakoon myös, että 22.11 lähden viikoksi myös Lappiin hakemaan kilometrejä hiihtäen.

lauantai 1. marraskuuta 2008

Moikka taas pitkästä aikaa!

Kuulumisestani on kulunut taas pitkä tovi, mutta eipähän tässä oikein mitään kummallista ole tapahtunutkaan. Treeniä ja koulua vain lähinnä. Olen yrittänyt ajaa pitkiä ja rauhallisia lenkkejä, mutta yleensä jos joku on mukana niin "pakostakin" syke nousee pk-sykkeiden yläpuolelle. Nyt olen saanut kuitenkin valmentajalta lisää ohjeita ja vietän tässä "rentoja viikkoja". Ensi viikko olisi vielä jäljellä fiiliksen mukaan lenkkeilyä (tunteja kuitenkin pitää kertyä 12-13).

Tänää alkoi taas uusi kausi Karhuhallissa. Pyörimme siis aamulla 400 metrin ympyrää klo 7.30-9.00. Pakostakin menee pää pyörällä. Aamulla hallille oli raahautunut todella moni ajuri. Normaalisti kauden avaus tapahtuu 5-6 ajurin merkeissä, mutta tänään meitä oli reilu kaksikymmentä. Treeni sujui kohdallani huisin hyvin. Sain pitkästä aikaa sykkeen kunnolla ylös, kun pojat huusivat perässäni, että vielä toinen kierros ja sitten viel kolmas kierros. Kiitoksia vaan! Olin liikkeellä tempopyörällä.

Otan nyt tavoitteekseni kirjoteilla tänne kerran viikossa, jotta saan enemmän harjoituksieni kulkua kerrottua tänne. Jos kuitenkin lipsun tästä tavoitteesta niin laittakaa heti noottia vieraskirjaani.:)

Joku siellä kyseli myös ensi kauden tavoitteistani, mutta perehdyn niihin myöhemmin kunnolla ajan kanssa. Selvää on kuitenkin se, että ajan vielä ensi kauden samassa porukassa kuin viime vuonna Belgiassa. Ja Suomessa edustan tietenkin Porin Tarmoa.

maanantai 13. lokakuuta 2008


Tämän vuotinen Tour de Pori on taas ajettu. Oli kyllä taas sellanen reissu, että oksat pois! Aamulla lähdimme meiltä (isä, Waltteri, Linnea ja minä) kotoa liikenteeseen 8.15 ja kotona takaisin olimme vähän ennen klo 19.00. Waltteri tosin lähti takaisin kotiin 1:30h kohdilla, mutta siihen asti ajoi hyvin! Matkaan lähti kokonaisuudessaan iso porukka ja luultavasti kaikilla oli kivaa. Ainakin minulla oli, vaikka loppua kohden polvi alkoikin vihoitella. Tänä vuonna en kaatunut kuin kaksi kertaa! Selvä parannus viime vuotisiin suorituksiin, kun kömmähdyksiä sattui toistakymmentä...





Kai sitä taas kohta lähdetään ajamaan reittiä toisinkin päin! Että uudestaan vaan mukaan iso porukka! Lisää kuvia sunnuntaista voi katsoa täältä; http://picasaweb.google.com/PorinTarmo/

perjantai 3. lokakuuta 2008

Tässä se uutukainen pyöräni on!! Testilenkki on ajettu ja kulki hianosti!!:)




Huomenna luvassa maastolenkkiä ja sunnuntaina mennään isän kanssa Turkuun ajelemaan 170 kilsan lenkki. Syyslenkkinä tunnettu tapahtuma, joten sinne mukaan vaan kaikki!

tiistai 30. syyskuuta 2008

Moi,

kirjoittamisestani on kulunut pieni tovi. Syyksi voin laittaa ylioppilaskirjoitukset ja ylimenokauden eli offseasonin. En ole ajatellut pyöräilyä pariin viikkoon ollenkaan vaan muita asioita kuten niihin ylppäreihin. Nyt on kuitenkin treenit taas lähteneet käyntiin hyvin levänneenä.

Uusin asia, mikä tuo mielenkiintoa treeneihini on uusi valmentaja. Antti Hagqvist on lupautunut tekemään minulle harjoituksia. Se on tällä hetkellä minulle välttämätöntä, jotta pääsisin seuraavalle tasolle pyöräilyn parissa. Joitakin harjoituksia on jo toteutettukin!

Tänään kävin maastossa ajelemassa maastiksella ja juoksemassa. Samalla kävin hakemassa poliisilaitokselta ajokorttini kuivumasta, kun se sinne vahingossa päätyi kuukausi sitten. Odotan tätä viikkoa innolla, sillä meidän pihalle on kurvaamassa uusi pyörätuttavuus eli cyclopyörä! Laitan siitä sitten kuvia, kun se tänne ehtii saapua.

Toivotan kaikille mielenkiintoisia treenejä ja menestystä syksylle!:) Minäkin koitan jauhaa ja ilmoittelen välissä, että miten on mennyt..

maanantai 8. syyskuuta 2008

Olin eilen ajamassa Tour de Helsingin. Kisa (kuntoajo) startattiin Helsingin Olympiavelodromin pihalta ja maali oli itse velolla. Matkana oli 140 kilometriä ja ajureita lähti noin 1000 matkaan. Sää oli suosiva, sillä sadetta ei saatu pisaraakaan niskaan ja aurinko melkein taisi pilkahdella taivaaltakin. En minä mitään nähnyt, kun ajoin koko matkan nenä mutkalla toisten peesissä.

Todellisuudessa jouduin ajamaan oikeasti itselle hävytöntä vauhtia ensimmäiset 40 minuuttia vapaan vauhdin alettua ja viimeiset 12 kilometriä. Niiden välissä jauhetut kilometrit olivat melko helppoja. Kovin kärki (8 henkilöä yhteensä pääporukasta) oli jo kovalla osuudella lähtenyt irti ja heidän taakseen jäi noin 50 hengen pääporukka( ja + ne 900 muuta ajuria), missä minä olin mukana.

Ihme porukkaa tapasin ryhmän keskellä, kun välillä jostain suunnasta tuli pientä mutinaa, että naisten pitäisi ajaa porukan hännillä, eikä tulla "kukkoilemaan" kärkeen. Sen jälkeen en varmastikaan antanut kenellekään piiruakaan tilaan. Jos joku tuli tönimään viereen niin tönäisin takaisin ja lopuksi lähetin yrmy-katseen perään, että älkää itte alkako kukkoilemaan. KoiL:sin kuskin (Ilpon) kanssa oli sovittu, että hän vetää lopun minulle ja se edellyttää, että hänen takarenkaasta ei irroteta katsettakaan 200 metriä ennen maalia. Noh, tulihan siitäkin sitten joku sanomaan, että "et ole tästä paikasta varmaa mitään maksanu, että lähes nyt siitä muualle." Vastasin kyllä vaan, että hänen mahiksensa kärkijoukkoihin oli mennyt jo 80 kilometriä sitten ja mulla oli vielä mahikset jopa voittaa naisten kisa. Murmur vaan.

Loppukiri meni kuitenkin hieman pepulleen, kun katseessani oleva takarengas lähtikin tieltä pusikkoon päin. Ei se onneksi pusikkoon asti mennyt, mutta minä ampaisin ohitse. Ajoin viimeisen kilometrin sitten muiden viiden ensimmäisten peesissä ja loppuun asti sama järjestys melkein pysyikin ja olin naisissa maalissa ensimmäinen. Koko kisassa taisin olla 17? Toinen naisten sarjassa oli Ketosen Carina.

http://www.youtube.com/watch?v=HtJK027Xbqo&feature=related
^^ Pääsen maaliin about 2:40 kohdalla.

http://www.youtube.com/watch?v=ahwBPbV6xEA&feature=related

^^ ja tässä miesten kirikamppailu kolmannesta sijasta. Miesten kisan voitti Viron Riivo Schumann.

perjantai 29. elokuuta 2008

Zau!

Pari viikkoa Suomessa on mennyt ja aika on lentänyt kuin siivillä. Kelitkin ovat olleet suhteellisen hyvät. Kävin viime viikonloppuna (lauantaina) Hämeenlinnassakin ajamassa 30kilometrin aika-ajon. Meno ei ollut kyllä kesän parasta nähnytkään. Ohjeeksi sain vain, että täysillä ajat koko matkan. Hyydyin jo kymmenen kilometrin jälkeen ja maaliin oli tuskaiset 20 kilometriä. Olin siis toinen häviten Annelle melkein kaksi minuuttia. On tainnut pieni notkahdus kunnossa tapahtua alaspäin..

Sunnuntaina käytiin ajamassa porukkalenkkiä kopilla. Oli upea keli ja porukkaa kopille ilmestyi jopa 17 ajuria! 14okilsaa ajeltiin hieman yli neljässä tunnissa.



Viime viikko meni muuten vain koulua ja treenejä käydessä. Eilen osallistuin viimeiseen maantiecup-osakilpailuun Porissa. Satakunta-ajojen reitti kulki Lavia Harjunpää väliä. Oli kiva ajaa edes yksi kisa miesten kanssa. Kisa sujui muuten malliikkaasti, mutta pari kertaa tarvitsi ärjähtää taakspäin vilkuilijoille, että eivät heiluisi kuin leppäkeihäät. Olin koko pääjoukon kuudes ja omassa sarjassa ylitin maaliviivan ensimmäisenä.


Tänään käytiin taas ajelemassa pikkasen lenkkiä. Kopille ilmestyi yhdeksän ajuria, joista yksi jatkoi mettäpoluille muiden lähtiessä Luviaan. Ajoa kertyi tänään 120 kilometriä neljässä tunnissa. Mukava viikonloppu kerta kaikkiaan. Kunhan vielä jaksaisi koulukirjoja selailla ennen nukkumaan menoa..

ps. teksti kirjoitettu 31pv, vaikka otsikossa lukeekin 29..

sunnuntai 17. elokuuta 2008






Kuvat kertovat ehkä tällä kertaa enemmän kuin tuhat sanaa.. Kotiin päin ollaan siis lähdössä, huoh.. Tempon merkeissä sitten ens viikonloppuna!

keskiviikko 13. elokuuta 2008

Heipsan,
tässä menikin suurempi tovi päivityksen kanssa, pahoittelen.

Nyt on kolme kisaa käyty ja vielä olisi kaksi jäljellä. Tulevat kisat ovat lauantaina ja sunnuntaina.

09/08Heudsen;
Ensimmäinen kisa sujui enemmänkin haistellessa, että miten sitä kisaa nyt sitten oikein ajettiinkaan. Reitillä oli kaksi pienehköä mäkeä ja ne kulkivat yllättävän hyvin (ainakin aikaisempaan verrattuna.) Kiersimme 18 kertaa 5,2 kilometrin reittiä. Kisan loppuvaiheessa pääsi pieni irtiotto ja porukan mielenkiinto kovaan ajamiseen taisi lopahtaa siihen. Itse en voinut yrittää mitään suuria irtiottoyrityksia, koska yksi meidän ajureista oli irtiotossa mukana. Harmi vain, että hän joutui jättämään kisan kesken kaksi kierrosta ennen maalia. Ampiainen oli pistänyt huuleen ja suun pistäminen kiinni oli mahdotonta. Loppusijoitukseni oli 18.

10/08St-Niklaas/Puilvelde
Tämä kisa ei ollut pelkkä maantiekisa, vaan siihen oli liitetty myös erillinen kirikisa. En tiedä mitä mahdoin startissa ajatella, mutta lähdin ensimmäiseen irtiottoon mukaan. Olin ensimmäiset kolme kierrosta irti ja sain kerättyä kiripisteitä itselleni. Myös seuraavat kierrokset koitin kiriä ja saada pisteitä itselleni. Se onnistui ja olin kirikisassa toinen.

Kisassa koitin myös muihikin irtiottoyrityksiin, mutta ei niistä syntynyt juuri mitään. Lopputuloksissa olin 12. Kisan jälkeen olin hieman väsynyt, sillä kisa tuntui paljon pidemmältä, mitä se todellisuudessa oli(90km).

12/8
Memorial Marc Van Beek, Brasschaat, 1000 euron kisa
Tämän kisan päätavoite oli kaikilla starttaajilla mielessä, saada 1000 euroa monesti kirimällä itselleen. Ensimmäisenä oli tarkoitus ajaa noin 80 kilometrin kisa kiertäen 4,9 kilometrin lenkkiä. 20 parasta pääsisi finaaliin tavoittelemaan tuhannesta eurosta.

Kisa lähti heti startista vauhdikkaasti liikkeelle. Minulle teki aika lailla pahaa heti ensimmäisen kierroksen jälkeen, kun yritin aluksi taas irti ja jalat eivät olleet aivan palautuneet viikonlopusta. Jalat kuitenkin palautuivat ihan kohtalaisesti, kun ajoin pääjoukon mukana. Missään vaiheessa kovaa vauhtia ei kuitenkaan laskettu alas. Kun oli kuitenkin kaksi kierrosta maaliin, pääsi kaksi porukasta lopullisesti irti ja he taistelivat kisan voitosta ja tietenkin pääsystä finaaliin. Minulla oli siis varaa olla pääjoukossa 18toista. Loppu meni kuitenkin ihan mukavasti, vaikka jouduin porukan keskelle. Porukkaa kuitenkin hyytyi sivuilta ja pääsin joistakin väleistä aina ylemmäs. Maalissa olin pääjoukun seitsemäs, eli kokonaiskisan yhdeksäs.

Kisan jälkeen oli 30 minuuttia aikaa valmistautua ajamaan finaalia. Tiesin kuitenkin jo alussa, että ei porukassa kauaa pötkitä, mutta minähän se olin joka sieltä tippui ensimmäisenä. En oikein haltsannut hommaa ja olin porukan keskellä ja tietenkin kaikki kiilasivat sivuilta ohitse. Noh, kokemus sekin, jos ensi kerralla sitten paremmin. Tämä finaali oli kuitenkin eri kisa, joten olin silti lopputuloksissa se yhdeksäs.

Tässä jonkun näköset tulokset kisasta, http://www.bloggen.be/wielrennen/archief.php?ID=7278

Jussi on ajanut myös hyvin. Ensimmäisessä kisassa hän oli 22. Toisessa kisassa hän kaatui, mutta pystyi jatkamaan. Tuomarit kuitenkin liputtivat hänet ulos, mutta oli silti 32. Porukka oli
ilmeisesti mennyt aivan palasiksi.

perjantai 8. elokuuta 2008


Siinä se nyt sitten on, kannatti jaksaa odottaa tätä auringon väristä kilpuria. On muuten aivan huippu pyörä ajaa! Kiitos siis Kone-Pekalle ja Mikalle! Täytyy vaan opetella käyttämään Sramin osia, kun pääsee kotio. Hieman jo niihin ehdin totutellakkin.

Huomenna olisi tiedossa ensimmäiset skabat tällä reissulla. Seurakaveri Jussi "Jäpis" Eskelinen tulee myös tänään Belgiaan. Hänelläkin olisi huomenna ensimmäinen startti. Kerron niistä sitten huomenissa lissää.

maanantai 4. elokuuta 2008

Ruotsista on taas palattu. Aimo annos saatiin taas kokemusta. Viivalle saatiin Suomen maajoukkueen lisäksi Cervelon, Biglan, Columbian, Ruotsin, Norjan, Flexpointin, AA Drinkin jne joukkueita. Vauhtia oli taas maantiellä ja joukkue aika-ajossa kuin esimerkiksi Suomessa. Suomen joukkueessa polkivat tällä kertaa Anne Rautio, Heljä Korhonen, Riina Miettinen, Heini Ilmarinen ja minä.

Maantielähdössä pääsin hyvin ryhmittäytymään. Munasin sen kuitenkin heti, kun en meinannut saada klossia heti kiinni. Hyvin se silti lähti kulkemaan porukan mukana. Ensimmäisessä alamäessä tapahtui kuitenkin kasa. Ehdin jo huokaista helpotuksesta, kun kuvittelin, että pystyssä pysytään. Fassa Bortolon tyttö kuitenkin meni edessä kumoon, mutta pystyin hyvissä ajoin jarruttamaan. Jarrutin kuitenkin niin voimakkaasti, että Zippin 404nen takakiekko lähti alta ja menin kumoon. Isä myönsi kaatumisen hieman hänen syykseen, koska oli jarrutellut tällä kyseisellä kiekolla tavallisilla jarrupaloilla (kun minä ajoin zippin hilikuituun tarkoitetuilla jarrupaloilla) ja kiekon reunoihin oli jäänyt niistä "palanutta" kumia. Pääsin kuitenkin ilman pahempia raappeita pystyyn ja lähdin takaa-ajamaan muita. Sainkin porukan kiinni, mutta sen isoimman ylämäen alhaalla. Hapot olivat siinä vaiheessa sen verran kovat, että tippuminen tapahtui. Sain porukan kuitenkin vielä kiinni (kaksikin kertaa), mutta porukasta tipuin silti ja tuloksiin minut merkattiin DNF:ksi. Kuin myös muu maajoukkue.

Joukkue aika-ajoon lähdimme kaikki täysin kokemattomina, paitsi Riina. Annella, Heljällä ja minulla oli vain kokemuksia paritempoista. Heini ei ollut edes koskaan ajanut tempopyörällä! Joten hieman sekasortoinen sakki oli viime perjantaina lähdössä liikkeelle. Saimme kuitenkin 32 kilometriä ajettua kaatumattu maaliin ja meidän tasoomme nähden ihan hyvin. Jos oltaisiin saatu treenattua enemmän esimerkiksi vaihtoja, olisi vauhti ollut varmasti korkeampi. Yksi pieni sattuma tapahtui kyllä ajaessamme. Sillä ampiainen tuli minun kypärän ja lasien väliin ja sehän pisti! Siinä tuli äkkiä kiire ja vahingossa lensi sekä ampiainen että lasit kuin leppäkeihäs. Lasit menivät päreiksi, kun osui jo maahan, mutta Anne ja huoltoauto varmisti sen, että menivät varmasti rikki, kun vahingossa vielä ajoivat niiden päältä. Pää hieman jomotti pistoksen jälkeen, kun oli vielä 10 kilometriä maaliin matkaa.

Perjantaina oli siis viimeinen ajo ja lauantaina matkustimme kotio päin koko päivän. Sunnuntai aamuna olimme satamassa 5.35 ja menimme Annen luokse isän kanssa sluipailemaan vielä, koska olimme ilmottautuneet aamupäivällä ajettavaan Ruskon Tempoon. Olimme isän kanssa sopineet pienen vedon ennen ajoa. Jos häviäisin yli 40 sekuntia hälle niin joutuisin pesemään ja vahaamaan kaikki autot, mitä meidän pihasta löytyy. Jos häviäisin kuitenkin alle 40 sekuntia niin saisin nahkatakin. Voitin vedon, koska hävisin vain 30 sekuntia.:P Ostosreissu on siis edessä! Aikaa meni kympillä 14,38,85 ja sillä lohkesi voitto Anne Rautioon reilulla 11 sekunilla.

Seuraavaksi olisi matka Belgiaan. Lähden torstaina ja viihdyn siellä vain 11 päivää, koska pitäisi palata vielä koulun penkille syksyllä.

maanantai 28. heinäkuuta 2008

Rata SM-kisat on käyty ja hyvän treenin sainkin. Ajoin 500 metriä ja 3 kilometriä. 500 metrille meni aikaa 40.50, joka oli minulle ihan hyvä aika. Aika oli ihan ok, koska en ole ajanut radalla tänä vuonna kuin kerran aikaisemmin SM-kisoja. Ajalla tuli neljäs sija. Kolme parasta ajoivat alle 40 sekunnin. Eli taso oli suhteellisen kova, ainakin minulle.

Kolmella kilsalla olin kolmas, kolmosen kolmas. Ajoin sen ensimmäistä kertaa elämässäni ja sain siinäkin keuhkot kyytiä. Viikonlopun kelit olivat fantastiset ja kellotin ajakseni 4.10 ja risat illan finaalissa. Voittaja oli Paula Suominen TuUl:sta. Hänen voittoaikansa oli 4.04 paikkeilla, eli kovaahan se meni.

Harmi, että Porista ei löydy velodromia. Se on niin eri laji kuin maantiepyöräily, että on hankalaa yhtäkkiä vain lähteä polkemaan yhdet kisat kovaa suoraan SM-kisoihin. Lähin velodromi on 120 kilometrin päässäkin, joten sinne ei joka päivä jaksaisi matkustaa.

Seuraavat kisat käydään Ruotsissa, MC-kisa kyseessä. Reilut 130 kilometriä pitäisi jaksaa jauhaa maailman kärjen mukana. Sinne reitille on taas kuitenkin sijoitettu joku törkeä mäki, että katsotaan nyt kestääkö jalat kahtatoista kierrosta hirveätä hapon määrää..

lauantai 19. heinäkuuta 2008

Heipsan,

Ruotsista ollaan suurimmaksi osaksi palauduttu ja nyt olisi tämä viikonloppu tiedossa kisaturismia Vantaalla. Vantaalla käydään ISM-aika-ajo ja maantiekilpailut junnujen ja vähän vanhempien(+30) kuskien kesken. Pääsen tänään huoltoautoon mekaanikoksi, eli toivottavasti ei mene rengasta. Huollettavallani on myös korvassaan radio, joten voin purkaa samalla tavalla hänen korvaansa, miten kisoissa kuuluu ajaa, kuten hän teki viimeisimmässä tempoajossa minulle.

Kävin eilen ajamassa Helsingin velolla. Ei se vauhti kovin hurjaa ollut, kun ensimmäistä kertaa kokeilin ratapyörää tänä vuonna. Eli pieni täydennys eilen kysyttyihin kysymyksiin. Seuraavat kisani eivät olekaan Ruotsissa käytävä MC-kisa vaan Suomenmestaruus kisat Helsingin velolla. Niiden jälkeen matkaamme taas Suomen maajoukkueen kanssa Ruotsiin.

maanantai 14. heinäkuuta 2008

U6 Cycle Tour 2008

7.7.
Ensimmäiseen kisapäivän ohjelmassa oli prologi. Matkana oli 3,2 kilometriä. Prologiin mahtui lähtö lähtöpallilta, suora, käännös, suora, 90 asteinen käännös vasemmalle ja suora pienen mäen kera. Happoja saatiin jalkoihin noinkin lyhyellä matkalla reilusti.

Suomen joukkueeseen kuului tänä vuonna Heljä Korhinen, Anne Rautio, Riina Miettinen, Laura Lilja, Henni Alakoskela ja minä. Henni ja Laura ajavat 18-sarjassa.

Jalat tuntuivat ennen starttia aika jumeilta, koska jouduin matkustamaan edellisenä päivänä Italiasta reilut 12 tuntia Ruotsiin. 12 tuntii sisältyi yhden ajurin pyörän vahtimista neljä tuntia. En päässyt yhtään pyörittelemään matkustuspäivänä, mutta eikö se jumi ollut voimaa?
----
Kisan jälkeinen raportti;
Prologin jälkeinen lopputulos oli 17. Anne oli paras suomalainen (sija 16) 1,3 sekunnin erolla minuun. Saimme huoltoauto numeron numero 8. Jäin kärkeen hurjat 25 sekuntia ja se pistää hieman miettimään. Jalat olivat enemmän kuin jumissa! Muut tytöt ajoivat prologissa keskivertoisesti. Heljällä luultavasti painoi jaloissa pieni flunssan poikanen. Lauran prologi meni aivan pieleen, koska kiekko oli mennyt vinoon ja joutui ajamaan tyhjällä renkaalla maaliin, kärjelle tuli eroa yli kolme minuuttia.

Ajo ei ollut ihan parasta, mitä olisi voinut ajaa. Alku sujui hyvin, mutta kun mäkeä oli ajettu noin puolet jäin suurin piirtein kammelle kitumaan ja loppu oli hyvin tahmeaa. Maaliviivakin tuli yllättäen, etten oikein osannut ajaa loppukiriäkään. Yritimme käydä tsekkaamassa maaliviivaa reitllä, mutta meitä ei enää päästetty katsomaan sitä, koska radallla ajoi koko ajan kisailijoita edestakaisin. En minäkään haluaisi, että joku tulisi sössimään keskelle rataa, kun ajo on menossa..

Hännisen Casper ajoi suomalaisista parhaan ajon aloittelijoiden sarjassa ollen toinen!

8.7

Ensimmäinen maantiekisan matkana oli 45 kilometriä. Kierros oli seitsemän kilometriä pitkä ja se kierrettiin kuusi kertaa. Reittiin mahtui vajaan kilometrin pituinen mäki, joka toimi myös maalimäkenä. Sää oli todella kylmä ja sateinen. Capsicamia piti laittaa jalkoihin kaksinkertainen annos.

Heti ensimmäisellä kierroksella Heljällä meni rengas. Se hieman huolestutti, sillä meidän huoltoautomme oli parin kilsan päässä, koska kaikki marjanpoimijat olivat tippuneet tuomariauton eteen ja huoltoautot eivät saaneet lähteä vielä ohittelemaan. Riina jäi kuitenkin odottamaan Heljää. Huollossa olleet eivät kuitenkaan kyenneet kymmenessä sekunnissa vaihtamaan kiekkoa, koska vaihdossa käytettiin väärää kiekkoa ja ylimääräistä aikaa tuhraantui ainakin 44 sekuntia. Se ei nyt mennyt aivan nappiin, koska Riina ei saanut enää porukkaa kiinni ja Heljä pääsi juuri ja juuri viimeisellä kierroksella porukkaan mukaan häviten pari sekuntia kärjelle.

Rengasrikko koitui myös ehkä minunkin kohtaloksi. Annen tarkoitus oli lähteä vetämään loppukirissä ennen maalimäkeä ja sitten olisi ollut Heljän vuoro lähteä vetämään ja minun olisi sitten lopussa pitänyt vetää niin kovaa kuin jaloista lähtee maaliin asti. Nyt se meni sitten niin, että Anne veti ennen mäkeä itsensä hapoille ja minä ja kolme muuta ajuria vetivät maalimäen ylös rivissä. Kiri lähti liian aikaisin ja maalissa jokainen ruumiinosa oli aivan hapoilla! Maaliviivan ylitin viidentenä. Yhteistuloksissa nousin sijalle 11.

9.7
Toinen etappi maantiellä. Matkana oli 77 kilometriä. Etappi säästyttiin ilman rengasrikkoja, mutta Riinalle tuli toiseen jalkaan jotain häikkää ja ei pystynyt edes kävelemään sillä. Hän joutui nousemaan huoltoautoon, mutta ei kuitenkaan jättänyt kisaa kesken, vaan sai viimeisen maaliintulijan aikaan lisää viisi minuuttia.

Hyökkäystaktiikkamme onnistui jossakin määrin, sillä Heljä pääsi joksikin ajaksi pääjoukosta irti. Joukkueemme teki kovasti töitä etapin ajan. Jokaiselta tuli tilanteisiin apuja ja niistä oli huimasti hyötyä kisan kuljetessa eteenpäin. Loppukirin vetäminen sujui huomattavasti paremmin tiiminä kuin edellisenä päivänä. Itse vain möhläsin loppukirin, koska jouduin pieneen "pussiin" lopussa. Olin kuitenkin neljäs ja jos maali olisi ollut hieman kauempana olisi podium paikka ollut ehkä enemmän mahdollinen. Joka tapauksessa hieno etappi joukkueelta, vaikka Riina joutuikin osallikseksi vain radioiden kautta!

10.7
Vuorossa oli kortteliajo. Odotin etappia aika lailla silmät kiiluen, koska viime vuonna se sujui hyvin. Tyttöjen jaloissa oli pientä jumia havaittavissa, sillä ainoa joka pystyi vahvaan ajoon oli Riina. Riina veti välejä ahkerasti kiinni ja oli yhdessä vaiheessa hieman irtikin.

Vaikka välejä ajettiinkin ahkerasti kiinni, pääsi silti yllättäen yksi Rabobankin ajureista irti ja voitti etapin 20 sekunnilla. Anne veti toiseksi viimeisellä kierroksella jalkansa alta kuitenkin minulle. Minun onneksi yksi tyttö kuitenkin uhrasi vielä itsensä vielä viimeisellä kierroksella vetäen koko kierroksen ja minulla oli huippupaikka keltapaidan peesissä letkan kolmantena. Vaikka kuinka yritin lopussa niin en vain päässyt keltapaidan ohitse ja jäin kolmanneksi. Yksi tavoite kuitenkin toteutui, eli podiumpaikka.

Kasojakaan ei sattunut oikeastaan. Vain yksittäisiä kaatumisia. Joillakin meni kurvi liian pitkäksi tai joku muuten vain möhläsi kanttarellien kanssa.

11.7

Viimeinen etappi maantiellä. Matka oli 75 kilometriä. Kiersimme kolme kertaa 25 kilometrin pituisen lenkin. Kisa oli siinä mielessä erikoinen, että kaikki tykittivät yhteen ja samaan kohtaan sata lasissa, mutta muun ajan taidettiin säästellä seuraavan päivän tempoajoon.

Kisa sujui aika rauhallisissa merkeissä. Piti vain varmistaa, että keltapaita ei enää pääse irti pääjoukosta. Se onnistui ja loppukiri alkoi. Se oli hienoa katseltavaa, kun Suomi-tytöt pitivät kärjessä junaa pystyssä. Viimeinen kurvi otettiin kuitenkin varovasti, sillä kurvissa oli hieman öljyä. Joku itseasiassa taisi törmätä minun takarenkaaseeni ja taisi aika pahasti horjahtaa ja jäi porukan hännille. Kirijalassani ei kuitenkaan ollut ihan sitä huippuherkkyyttä ja jäin maaliviivan jälkeen arvuuttelemaan, että olinko kolmas vai neljäs. Se oli lyhyistä eroista kiinni, mutta jouduin kuitenkin tyytymään siihen huonompaan sijaan. Viidennen päivän jälkeinen sijoitukseni oli kuudes kokonaiskisassa.

Törmäsen Rosa sujuittui kyseisellä etapilla myös kolmanneksi N-16 sarjassa.

12.7
Viimeisenä päivänä oli luvassa tempoajo. Matkana oli 14 kilometriä. Taivas näytti uhkaavalta sateiden puolesta, mutta kaikki taisivat päästä kuivina maaliin. Viimeisen ajurin tullessa maaliin taivas repesi.

Ennen tempoa jalat tuntuivat siltä, että ne eivät kestäisi ollenkaan kovaa ajoa. Kääntöpaikalle asti ne eivät kyllä oikein kestäneetkään, mutta takaisin tuli aika nätisti. Mielestäni viime vuonna en ollut ihan niin väsynyt ennen starttia kuin tänä vuonna, mutta silti parannusta viime vuodesta tuli 50 sekuntia ja olin sijoituksissa kuudes. Isän huutaminen takana olevassa huoltoautossa taisi tuoda vauhtia jonkun verran lisää. Pari kertaa meinasi kansaiväliset merkit nousta sormissa pystyyn, mutta pystyin senkin kiukun laittamaan ajamiseen.

Muutkin tytöt ajoivat hyvin. Annella sattui kuitenkin lopussa pieni kontakti toisen pyöräilijän huoltoauton kanssa, sillä auto pysähtyi suoraan Annen eteen ja joutui käytännössä kokonaan pysähtymään. Aikaa tuhrautui ainakin 30 sekuntia hukkaan. Anne nousi kuitenkin 28 sijalta tempon takia 16, joten miettikääs kuinka paljon hän olisi vielä noussut, jos ei olisi tullut vauhdin pysäyttäjää eteen?

Tässä kokonaiskilpailun tulokset suomalaisten ja kärjen osalta;
1) Isabelle Söderberg Upsala CK 6;57;54,
2) Madelene Olsson Svanesunds GIF 6;58;20,
3) Avalo Lyngbaek CK Hymer 6;58;27,
...6) Lotta Lepistö Finland CU 6;58;58,
...16) Anne Rautio Finland CU 7;00;27,
...34) Heljä Korhonen Finland CU 7;03;55,
...35) Laura Lilja Finland CU 7;04;17,
...38) Henni Alakoskela Finland CU 7;06;51,
...47) Riina Miettinen Finland CU 7;55;02

Minulla oli viidenteen sijaan sekunnin ero ja neljänteen neljän sekunnin ero.

Isoin yllätys tuloksissa oli myös se, että meidän joukkueemme nousi tuloksissa toiseksi joukkuetuloksissa! Huippua!

Reissu oli itsessään aivan huippu! Porukka oli hyvä ja yhteishenki loppua kohden vain kasvoi! Jos joskus kisapaikoilla tulette ihmettelemään sikala-ääniä niin voitte olla varmoja, että äänet on päästänyt ilmaan Suomen naisten 2008 vuoden maajoukkue.

Pieni huomautus vielä, että Henni oli ensimmäistä kertaa ajamassa kisaa Suomen ulkopuolella. Hänellä oli valtavasti sisua nousta vielä porukkaan, vaikka teki tiukkaan. Ensi vuonna meillä on taas uusi vetokuski mukana!
---
EM-kisat, Italia

Kaipa minun tarvitsee myös hieman valoittaa Italiassa olleista EM-maantiekilpailuistakin. Ne menivät pääpiirteittän aivan penkin alle. Tai siis reissu oli huippu, mutta se tärkein osa-alue, eli pyöräily meni aivan päin mäntyä.

Tiesin jo sinne matkustaessa, että kisapäivä ei tule olemaan helppo, sillä reitille oli valittu pari mäkeä. Toinen oli reilun kahden kilometrin pituinen ja toinen 1,5 kilometriä pitkä. Ja yleensä ylämäen jälkeen tulee alamäki, joten jos ylämäessä tippuu voi olla varma, että alamäessä tulee olemaan vaikeaa saada kärkeä kiinni. Iso porukkahan mene huomattavasti kovempaa kuin yksittäinen ajaja.

Sain suomalaisista ensimmäisenä aloittaa tämän surullisen kuuluisan murhenäytelmän. Meillä oli matkana hieman vajaa 130 kilometriä ja se tulisi ajaa kuutena kierroksena reilun 20 kilometrin lenkkiä. Minulla oli tiukkaa jo ensimmäisellä kierroksella, mutta pysyin kuitenkin porukoissa. Toisella kierroksella se noutaja kuitenkin tuli. Ei vaan vauhti riittänyt, vaikka kuinka olisi puristanut eteenpäin. Ajoin kuitenkin niin kovaa kuin pystyin ja olin jo toisessa mäessä 10 metrin päässä pääporukasta, mutta silloin se noutaja iski vielä pahemmin ja sinne ne persukset vaan katosivat. Hetken päästä tuli tuomariauto vierella ja sanoi, että finito. Se oli sitten siinä. Hetken päästä vierelleni tuli puolalainen ajuri ja sanoi, että tänä vuonna oli rankka reitti ja kova taso. Niinhän se oli. 91 starttasi ja 39 pääsi maaliin. Viime vuotinen naisten maailmanmestarikin oli "vasta" kolmas. Ja meikäläisen ikäisiä tyttöjä ei päässyt ensimmäisessä porukassa maaliin ketään ja vain neljä ikäistäni tyttöä pääsi maaliin.

Otan tämän kuitenkin haasteena. Isona haasteena. Ensi vuonna kisat käydään Belgiassa ja koitan saada "luottamuksen" takaisin niiltä, ketkä valitsevat ajureita arvokisoihin.

Suomalaisten kisat ei ihan mennyt muutenkaan putkeen noissa karkeloissa. Sillä ketään ei päässyt maaliin, vaikka olin siitä aika lailla varma, että reitti olisi sopinut täydellisesti esimerkiksi Paajasen Paavolle ja Aluksen Markulle. Henttalan Joonas oli kuitenkin meistä vahvin ja pinnisteli M-18 porukan mukana neljä kierrosta kuudesta. Seurakaveri Jussi Eskelinenkin oli mukana menossa.

maanantai 30. kesäkuuta 2008

SM-tempo;
Tempon ajelin niin kovaa kuin pystyin. Jalat eivät vain toimineet kuten olin ajatellut. Tiistain harjoitustempossa jalat olivat aivan erilaiset. Tiistaina jalat kävivät ja muuten kroppa pysyi paikallaan. Perjantain tempossa koko kroppa teki liikettä. Ajo meni siis kokonaisuudessa yliyrittämiseksi. 10 kilometrin jälken sain tiedon, että olen Anne Rautiota 10 sekuntia perässä. Yritin epätoivoisesti muuttaa rytmiä, mutta ei siitä mitän hyötyä ollut. Kun kaikki olivat maalissa ja vertailtiin aikoja, olin kokonaisuudessa hävinnyt 49 sekuntia. Anne oli siis tullut myös vastatuuli osuuden huomattavasti kovempaa.

Ajoon voin kuitenkin ollu kuta kuinkin tyytyväinen, sillä muiden mukaan keskinopeus oli 40km/h luokkaa. Ainoa, mikä ajossa jöi kismittämään oli se, että en saanut huoltoautoa. Huoltoauton saivat vain viime vuoden viisi parasta. Ei näissä karkeloissa ollut viime vuotisesta aika-ajon mestaruudesta mitään apua. Huoltoautoa olisin tarvonnut siksi, että isällä on sen verran rauhoittava ääni radion toisessa päässä, että sitä olisi tarvittu koko matkan, eikä vain satunnaisia osuuksia reitin varrella. Heljä Korhonen oli lopputuloksissa kolmas.

SM-maantie;
Kilpailu lähti mukavasti käyntiin, mutta sade oli tehnyt radasta liukkaan ja odotettavissa oli ehkä jonkin sortin kasa ensimmäisellä kieroksella. Kasa tapahtuikin viimeisessä mutkassa mentäessä maalisuoralle( porukka oli jo kutistunut 6 henkilöön, sillä pienessä mäessä tehtiin irtiotto). Edessäni kaatui kaksi mitalisuosikkia, Carina Ketonen ja Anne Rautio. Siinä oli meille neljälle tietenkin mahdollisuus päästä irtiottoon ilman näitä kuskeja. Pysyimme loppuun asti irti, vaikka Carina jauhoikin koko ajan perässämme 12-30 sekunnin päässä YKSIN. Siinä oli päivän kovin suoritus!

Neljän porukassa meitä oli minä, Heljä Korhonen, Mirella Harju ja Paula Suominen. Heljältä meni viidennellä kierroksella rengas ja hän joutui jättäytymään mitalitaistelusta pois. Irtiottoon jäivät siis minä ja kaksi turkulaista samasta seurasta. Pientä tiimityöskentelyä tytöillä oli, mutta ei vielä puolessa välissä viimeistä kierrosta tuottanut tulosta. Loppukiri meni niin, että Paula uhrautui vetämään kiriä ja minä tiukasti peesissä Mirellan ollessa takanani. Mirella kuitenkin pääsi lähtemään minua aikaisemmin ja lähdin tietenkin perään. Ajoin viimeiseen kurviin sisä kautta ja se oli virhe. Mirella pääsi leikkaamaan ulko kautta ja minä jouduin jarruttamaan. Siinä meni sen verran vauhtia pois, että käin auttamatta toiseksi.

Viikonlopusta tuli kaiken kaikkiaan siis kaksi hopeaa. Kuullostaa minun korvaan nyt vielä hieman pettymykselle, mutta otan tämän haasteena ja harjoittelen ensi vuodeksi paremmin.

perjantai 27. kesäkuuta 2008

Tätä hetkeä on vuosi kauhulla odotettu. Tämä hetki synnyttää mahassa lentäviä perhosia ja epätoivoisia änkytyskohtauksia. Seuraavat 30 tuntia tulevat olemaan täynnä ilon ja surun hetkiä. Tuntien aikana Porin tuntumassa kuluu kilo tolkulla spagettia, jota pyöräilijät käyttävät hyvänä energian lähteenä ennen kisaa ja kisan jälkeen valmistautuessaan seuraavan päivän koitoksiin.

Minulla itselläni, Tatulla ja Linnealla on kohta spagetti/jauheliha annokset edessä ja koitamme saada ne kurkusta alas. Luulen, että kaikilla aineenvaihdunta on hyvin kiihtyneenä, sillä aika-ajon starttiin on 5-6 tuntia aikaa. Linnea ajaa N-18 sarjassa ja hänen matkansa tulee olemaa 16 kilometriä. Minä ajan ensimmäistä vuotta N-elitessä ja minun tulisi sotkea tempopyörää 26 kilometriä täyttä vauhtia. Tatu tekee tänään kuitenkin pisimmän suorituksen, sillä matkana on 42 kilometriä. Toivotan siis heille ja muillekkin kisailijoille paljon tsemppiä!

--
Belgiasta on siis kotiuduttu maanantai iltana. Matka oli aika hektinen. Juna oli myöhässä ensin 20 minuuttia ja lentokentällä ihmisryysis oli pahimmillaan juuri alkaneiden lomien takia. Minulla oli kuitenkin niin kova hinku jo kotiin, että ohitin törkeästi ainakin 100 ihmistä lähtöselvityksessä. (ps. Espanjaan menevillä ihmisillä ei ollut kiirettä ja minulla oli aikaa mennä lentokoneeseen 30 minuuttia.) Ehdein kuitenkin koneeseen, vaikka tätit jo kuuluttivatkin viimeisiä matkustajia koneeseen.

Tiistaina kävin tekemässä valmistavan temporeenin kuuluisalla viikkotempo radallamme. Sain peesiini ajon aikana kaksi vähän vanhempaa polkijaa, jotka seurasivat silmät kiiluen ajamistani. Sen syystä paransin luultavasti 25 sekuntia aiempaa tempoennätystäni reitillä. Aikani oli 14.45, joka on ensimmäinen 15 minuutin alitus itsellä.

Keskiviikkona kävin tekemässä pientä autopeesiä ja muuten vain pyörittelyä. Muut päivät ovat sujuneet hyvässä seurassa lenkkiä ajellen. Nyt olisi siis tiedossa viikonloppu täynnä kovia tempoaikoja ja jänniä ratkaisua maantiellä. Edessä ovat siis SM-kisat Porin maisemissa.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2008

Romsee;

Romsee, väkisin tuli maanantai-iltana ennen nukkumaan menoa se kisa mieleen. Olin viime vuonna aivan totaalisen kuollut kisassa, että kisan jälkeen, siis kaikkensa antaneena. Ei meinannut uni ihan heti tulla silmään, koska seuraava päivä tulisi olemaan totaalista kärsimystä. Eilen, tiistaina, sain kovimmat sykkeet ennen lähtöä. Normaalisti ennen starttia syke paukkuu 55-65 välillä, mutta nyt se oli jo jopa 75-80!

Reitti oli aivan sama kuin viime vuonna. Viime vuonna se oli raateleva, mutta tänä vuonna se olikin ihan ok! Ei tuntunut missään vaiheessa pahalta tai olisi joutunut tiukille. Se johtui kai siitä, että ajoin "aja madollisen helpolla"-tyylillä viime vuotta muistaen. Olin lopulta viides.

Tänä vuonna oli kuulemani mukaan vielä kovemmat kuskit viivalla kuin viime vuonna. Lähtijöitä ei tosin ollut normaalisti, koska luulen, että se pieni nyppylä ja arkipäivä saattoi karsia kilpailijoita. Vain puolet pääsivät taas kerran ylittämään maaliviivan. Ajajia oli kuitenkin todella monesta maasta! Belgiasta, Hollannista, USA:sta, Australiasta, Tshekeistä, Saksasta, Luxemburgista ja tietty ainakin Suomesta.

Noista sykkeistä vielä sen verran, että todellakin ei ole mikään hirveä jännitys päällä, kun pitäisi startata. Kun katselen ympärillä olevien sykkeitä niin ne hakkaavat yli 115! Ei se minullekaan uutta olisi, sillä Suomessa syke ennen starttia hakkaa varmasti yli 130.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2008

Passendalen;
Reitti oli muistini mukaan hieno! Hieman alkua oltiin muutettu viime vuodesta, muutos oli minusta kuitenkin vain positiivinen. Ei ollut sitä alun "vaarallisinta" pätkää. Kisa sujui melkein loppuun asti vauhdikkaana, ketään ei siis päästetty irti. Kaksi kierrosta ennen maalia kuitenkin neljä tyttöä vilahti näkymättömiin minun nukkuessa aurinkokannella. Ääh, miksi aina olen väärässä paikassa väärään aikaan? Noh, päätin kuitenkin olla tekemättä mitään tyhmyyksiä ennen maalia, joten pysyttelin kärjen tuntumassa, joskus hieman taaempanakin. Loppukilometrillä minulla oli kuitenkin hieman ahdas ajaa ja en päässyt näyttämään oikein sitä kunnon kiriä. Olin 13 maaliviivalla. Ihan ok ajo hieman mäkisemmällä reitillä, jossa yritin tehdä ratkaisujakin puolessa välissä kisaa.

Berchem;
Keli näytti aamulla hyvin lupaavalta. Aurinko möllötti sinisellä taivaalla ja oli suhteellisen lämmin, mutta miten sää voikaan muuttua päinvastaiseksi 40 minuutissa? Kisapaikalle saavuttaessa aurinko oli häipynyt pilvien taakse ja alkoi sataa vettä. Vesi ei ollut hirveän tervetullutta, sillä reitillä oli paljon mukulakiviä (40% reitistä, yksi kierros 7 kilometriä) ja ratikoiden kiskoja, mitkä ovat hyvin liukkaita sateella! Sade jotenkin madalsi kisatunnelmaani ja oli hyvin vaikea motivoitua lähtöön, missä kasat olivat melkein sata varmoja.

Ensimmäiset kierrokset ajettiin rauhallisesti. Reitillä olevat mukulakivet taisivat "järkyttää" muitakin ajajia. Ensimmäisellä kierroksella mietin ihan tosissani, että jätänkö kisan kesken, mutta pienessä päässäni kuitenkin löysin järkevän syyn jatkaa. Syy oli se, että osaisin joskus hamassa tulevaisuudessa ajaa kunnolla, järkevästi ja kovaa vesisaatessa. En kyllä tykännyt reitistä ollenkaa, eilinen reitti oli paljon mukavampi!

Kuten jo mainitsin niin kisassa tuli kasa. Kasa tapahtuui kolmannella kierroksella, kuulemma. Itse en kyseistä kasaa huomannut tai edes kuullut. Joskus käy se tuuri mullakin! Viiden kierroksen jälkeen loppui sade ja tie kuivui aika nopeasti, koska aurinko alkoi paistaa. Päästiin siis ajamaan kovaa ilman pahempia riskejä. Tänään olin kuitenkin sen verran jumissa, että jätin suurimmat vetohommat tällä kertaa muille. Ehkä se jollain tapaa taas kostautui, sillä seitsemän pääsi riskillä ajotavalla hatkaan.

Maaliviivan takaa löysin itseni kuitenkin yhdeksäntenä. Jos nyt ensi vuotta katsotaan jo silmät kiiluen niin selvästi minun tulisi parantaa tätä niin sanottua tempokykyäni ja voimaa, jotta porukasta pääsisi lähtemään helposti hatkaporukoihin...

perjantai 13. kesäkuuta 2008

Huomenna alkaa pieni kisaputki, kahdeksaan päivään mahtuu viisi kisaa. Viimeinen kisa on 22 päivä ja 23 päivä lähden takaisin Suomeen. Suomeen tulen, koska 27-29.6 käydään pyöräilyn SM-kisat Porissa. (28 päivä tulee muuten 19 vuotta mittariin, joten kohta lähtee se viimeinenkin teinivuosi käyntiin.)

Aika on kulunut viime päivinä hiukan tahmean laisesti. Tai alku viikosta kävin Antwerpenissä kävelemässä jalkani tyhjiksi, kun sorruin "hieman" shoppailemaan. Aikaa kului noin vain kuusi tuntia! Olin sinä aamuna käynyt lenkillä, mutta lenkki loppui puolentunnin kohdalla, ku minulla meni rengas ja enhän minä sitä päälirengasta saanut ilman rengasrautoja pois. Onneksi paikallinen eläkeläispöräilijä pysähtyi kohdalleni ja kysyi, että tarvitsenko apua. Tarvitsinhan minä.. Kävin vielä kuuden tunnin kävelemisen jälkeenkin pyörittelemässä kyseisenä päivänä, ettei jalat menisi aivan jumiin.

Keskiviikkona ei jaloissa tuntunut kävely oikeastaan missää, luultavasti kiitos pyörittelemisen. Kävin sinä päivänä ajamassa neljä tuntia. Suurin saavutus lenkillä oli se, että en ajanut kertaakaan samoja teitä vaan osasin kiertää ison lenkin ilman suurempia vaikeuksia! Eilen pidin treeneistä pientä lepoa ja jalat vaikuttavat nyt ennen lenkille menoa suhteellisen hyviltä. Jos huomenna vaikka sävähtäisi! Huominen kisa käydään Passendalenissa. Osallistuin kyseiseen kisaan viime vuonna, joten reitti on tuttu tällä kertaa.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2008

Pienet raportit viikonloppuna olleista kisoista;

Belsele:
Eilinen kisa ajettiin lämpimässä säässä. Aurinko ei kuitenkaan paistanut vaan ilma oli hyvin kosteahko. Ennen starttia ei ollut oikein fiilistä lähteä kisaamaan, mutta ainahan se pieni kilpailuvietti tulee korvien väliin, kun numerolappu isketään selkään. Ennen naisten starttia kisaa ajoivat nuoret ja salskeat pojat. Olin juuri hakenut numerolapun ja jäin seisomaan yhteen kulmaan, koska joukku ajajia oli juuri tulossa kyseiseen kurvin kulmaan. Sain pienen jännäkohtauksen, kun pojat menivät kurvissa mukkelismakkelis. Yksi pojista ei pystynyt edes jatkamaan kisaa vaan jäi maahan makamaan, taisi ilmat lähteä pihalle.

Tästä välikohtauksesta ei jäänyt kuitenkaan pahoja traumoja, koska pystyin keskittymään kisaan ihan hyvin. Reitti oli mukavaa ajettavaa, mutta pientä mäen nyppylää olisin kaivannut. Kisan ajelin suurimmaksi osaksi pääporukassa. Jonkun verran koitin alussa irti, mutta ei niistä mitään taaskaan tullut. Yritin myös lopussa ja olin muka ennen loppukiriä väsynyt, kun yksi tiimikavereistani huusi, että Lotta mene! En uskonut ja päädyin sijalle 19. Pieni itseluottamuksen katoaminen taisi olla "huonon" lopputuloksen syynä.

Prosperpolder:
T'män päiväsessä kisassa sain ajaa toivomaani nyppylää, mutta oisi se voinut ehkä hieman pitempi olla. Kisakylä koostui yhestä kirkosta ja maatiloista ja parista talosta. Maisemat olivat hyvinkin kauniit.

Kisa itsessään oli minusta aivan raivostuttavaa ajaa! Yritin tosissani tehdä töitä, mutta silti ei syntynyt mitään tulosta. Pari kierrosta sain vetää viiden hegen kanssa, mutta silti pääjoukko ajoi meidät kiinni. Olisi viitsinyt jatkaa vielä vähän aikaa jahtaamista, sillä edessämme oleva kahdeksan hengen irtiotto pysyi maaliin saakka. Kai se joskus nasahtaa! Loppukirissä olin 18.

Tässä kuitenkin linkki, jota ei voi olla hymyilemättä.
http://youtube.com/watch?v=5P6UU6m3cqk

torstai 5. kesäkuuta 2008

Epäonni on tainnu sanoa tahdon ilman lupaani. Voitte siis kuvitella, että eilisessä kisassa tapahtui jotain, mistä en ole innoissani tai muutenkaan iloinen.

Kisan startti oli kymmeneltä aamulla, mikä oli kiva juttu. Illan sai siis vain oleskella ilman mitään kummempia aktiviteetteja. Polkeminen 180 hengen porukassa ei tuottant vaikeuksia, eikä myöskään "uusi" pyörä. Kisa sujui loppuun saakka kova vauhtisena ja olen 99%sesti tyytyväinen ajooni, koska maaliin ajettiin, tosin heittävällä etukiekolla ja vääntyneillä kahvoilla. Aivan, olin siis taas kasassa. Viimeiset viisitoista kilometriä olivat paikan hakemista keulille, kaikilla. Ajo olis siis hyvin varomatonta. Kolmetoista kilometriä meni vielä hienosti kasoja vältellessä, mutta kun oli kaksi kilometriä enää maaliin edessäni tapahtui kasa ja minä tietysti mukaan. Yritin väistää, mutta se ei tuottanut muuta kuin törmäämisen. Noh, jatkanpa tästä vain eteenpäin.

Isän ajatukset fillari-lehden foorumilla tästä;

Mitäs pitäis tehdä?
- Lisää jalkaa, jotta voi ajaa keulassa?
- Apupyörät?
- Epilepsialääkitys?

Jalat olivat kisassa hieman hukassa edeltävän päivän matkustelun takia, mutta kuten jo sanoin oli vauhti minulle ihan ok. Keskisyke oli kuitenkin 170, joten ei ihan helpolla päästy. Kisan voitti Marianne Voss, joten kisassa oli myös maailman kärkinimiä.

tiistai 3. kesäkuuta 2008

Nyt on surkutukset surkuteltu. Nyt pitää näemmä todella keskittyä huomiselle, sillä olisi Hollannissa tiedossa 140 kilsan kisa. Matka tänne Belgiaan onneksi sujui hyvin, ei siis sisältänyt myöhästyneitä lentoja tai muuten vain pahaa oloa. Ei se huomenna kovin huonosti siis voi mennä?

maanantai 2. kesäkuuta 2008

Eilinen päivä oli suurimmaksi osaksi katastrofi. Aamulla starttasimme Söpöllä Tampereelle korttelin SM-kilpailuihin. Lähdimme hyvissä ajoin kotoa ja jossakin vaiheessa matkaa minulle tuli pieni vessahätä, mutta päätin odottaa saapumista kisapaikalle, ettei tarvitse minun takia pysähtyä huoltoasemalle. Yllätyksekseni mikään paikka ei ollut auki ja sain hampaat irvessä pidätellä yhdeksään asti, että pukuhuoneet aukenivat. Sitä se on, kun jännittää heti herättyään, vessat ovat siis tärkeitä.

Lämmittelu sujui hyvin ja tunsin oloni hyväksi. Lämmittelyn jälkeen päätin käydä pukuhuoneissa vessassa. Vessat olivateräässä kerrostalossa, missä oli hissi. Pyöräilijänä en kuitenkaan voinut käyttää portaita edes alastullessa ja käytin hyväkseni hissiä. Hissi kuitenkin meni jumiin ja jäin hissin sisälle loukkuun. Sain ahdistuskohtauksen ja happi meinasi loppua kesken, ainakin niin min kuvittelin. Joka tapauksessa ne seitsemän minuuttia olivat kauhun hetkiä. Pääsin kuitenkin pois, kun hissi "tilattiin" ylimpään kerrokseen ja ovet suostuivat avautumaan. Huoh!

Hissistä päästyäni jouduin keräilemään itseäni kisaa varten jonkun aikaa. Kun kisa starttasi tunsin, että tänään ajo on kohtalaista ja lähdin paukusta irti. Meitä oli aluksi neljän hengen tyttölauma, mutta kutistui 15-17 kierroksen jälkeen kahteen minuun ja Heljä Korhoseen. Veto sujui aika tasaisesti, mutta 20 kierroksen jälkeen irtiottokaverini koitti irti ja minä menin heti perään. Sain hänet 100 metrin ajon jälkeen kiinni ja olin menossa ohitse, mutta mukulakiville päästyessä ajokaverini heilahti juuri sille puolelle missä olin ja minä menin kumoon. Ehdin huutaa, että älä heilahda, mutta huuto taisi vain säikäyttää ja laulu oli valmis.

Keräilin iseni kuitenkin ylös ja huusin varapyörää. Moni juoksi auttamaan ja tuomaan toisten ajureiden pyöriä, mutta klossit olivat väärät.. Isäni juoksi monen sadan metrin päästä ja tajusi aukaista jarrut omasta pyörästäni ja kääntää ajokahvat suoraan. Pääsin jatkamaan matkaa, vaikka päässä, olkapäässä, lonkassa ja kädessä tuntui kipua. Ohitseni oli kuitenkin mennyt yksi tyttö ja sain hänet aika nopeaan kiinni, kun minulle selvisi, että en saakaan neutraalikierrosta, koska olin ajanut 50 metriä yli sallitun rajan. Se otti aika pahasti päähän. Myötätuntoa olisin tässä tilanteessa kaivannut, koska kaikki näkivät, että minulla olisi ollut 50%in mahdollisuudet kuitenkin voittaa. Säännöt ovat kuitenkin sääntöjä, mutta 50 metriä! Tippa linsissä vedin loppukierroksia ja samalla vedin tippunutta tyttöä perässäni. Viimeisellä kierroksella minulle tuli kuitenkin niin iso tunnekohu, että en pystynyt enää itseäni tsemppaamaan ja jäin kolmanneksi.

Maaliviivan jälkeen menin eteenpäin ja istahin maahan ja otin syvään henkeä, mutta itke se sieltä vain tuli. Siinä vaiheessa tuntui, että tässä meni koko maailma pirstaleiksi. Nyt kuitenkin mietin, että ei se ole viimeinen kisa vaan niitä tulee vielä! Eniten harmittaa, että reitti oli upea ja hyvässä kisassa piti mennä möyrimään. Reittiä voisin kehua, vaikka loputtomiin! Kiitokset vain kisojen järjestäjille sen puolesta!

Tänään kaatuminen tuntuu alavatsalihaksissa, polvessa, olkapäässä, persuksissa ja kävivarressa. Siniä laitettiin kaatumisesta tulleisiin haavoihin ja kylmää turvotuksiin. Tästä pitäisi keskiviikoksi toipua seuraavaan kisaan, joka kisataan Hollanissa. Matkani jonnekkin on siis jatkumassa eteenpäin.

torstai 29. toukokuuta 2008

Valmistavat treenit on nyt tehty SM-kortteleihin. Kävimme eilen Ulvilan carting-radalla ajelemassa korttelia isän kanssa. Siinä tuli ajettua mutkaa ja kurvia jonkun verran 500 metrin radalla. En edes tiedä oliko luvallista mennä ajamaan radalle, mutta kai sitä joskus on sääntöjä rikottava. Vielä tänään ei ole kuitekaan tullut vihaisia soittoja perään, jos vaikka tallennetuista kameroista on voinut havannoida kaksi sinikeltaisessa vaatetuksessa pyöräilevää pyöräilijää.

Tänää kävin ajelemassa tempoa Lattiksella. Viikkotempon ennätys parani taas 30 sekunnilla, mutta siihen oli hyvä syy. Sillä Linnea lähti minua 30 sekuntia eteen ja olihan se aivan pakko saada kiinni. Alunperin oli isän kanssa sovittu, että ajaisin tempon vain ajelemalla läpi, mutta eihä siitäkään nyt mitään tullut. Huomenna tarvitsee siis ajelle hieman rauhallisemmin lenkkiä.

Kävimme myös Linnean kanssa tänään tutustumassa SM-tempon ja maantien reitteihin. Täytyyhän niihinkin jo alkaa valmistautua neljä viikkoa aikaisemmin.;)

tiistai 20. toukokuuta 2008

Tampereen viikonloppu on takana. Eskon tempo ja Xiria-kriterium sujuivat, hmm, miten ne nyt sujuivat. Noh, sujuivat ainakin!

Tempossa en oikein saanut itsestäni parasta irti. En vain päässyt täysillä! Joutui keskittymään toden teolla kampien pyöritykseen, että pääsee eteenpäin. Ensimmäiset viisi kilometriä olivat täyttä hakemista tempon ajamiseen. Eroa syntyi kuitenkin ajamisellani 2.05 minuuttia seuraavaan (kakkosen voi myös pongata ensimmäisenä olevasta linkistä, linkkikohdassa, joita luen). Ihan ok ajo kuitenkin. 27.6 pitää vasta saada tempohanat kunnolla auki!

Kriteriumista jäi hyytyvät muistot. Taisin lähteä liian vähäisessä vaatetuksessa liikenteeseen +3 asteen kelissä, sillä sain 6/8 kierrosta ajaa hampaat kalisten. Pienet irtiottoyritykset olivat aika vaikeita, koska jalat eivät meinanneet ollenkaan pyöriä. Lopussa kiri kuitenkin lähti kohtalaisen helposti ja pääsin ensimmäisenä maaliin naisista. Capsicamitkaan eivät auttaneet kylmyyteen kuin vasta kaksi tuntia kisan jälkeen saunassa. Hehheh.

Eilen, eli tiistaina kävin ajamassa satakunta cupin korttelikisan. Päätin lähteä vanhojen kettujen ja elite-miesten seuraksi kisaamaan. 20 kierrosta oli matkana ja 20 kierrosta porukassa pysyin. En ollut edes viimeinen, vaan voitin jopa yhden elite-kuskinkin!

Tänään kävin aamulla ajelemassa 2.15h maantiepyörällä isän kanssa. Kelissä on hiukan valittamista, sillä saimme niskaamme raekuuroja! Hyrr, oli kylmä, vaikka aurinko paistoi taivaalta!

Pari tuntia sitten palasin kahden tunnin rullaluistelulenkiltä. Oli kiva välissä tehdä jotain muutakin kuin ajaa pyörällä! Toivon vain, että huomenna eivät ole nivuset kovin kipeät! Tai jos kipeytyvätkin niin onneksi seuraaviin kisoihin on aikaa 11 päivää, joten hyvin ehtii palautua.

torstai 15. toukokuuta 2008

Moi,

aika on kotona lentänyt kuin siivillä, joten pahoittelen, että en ole pieneen aikaan saanut aikaseksi kirjoitettua mitään puuhailuistani.

Kotiin ollaan siis päästy lämpimästä Belgiasta. Matkustaminen ei kuitenkaan sujunut aivan suunnitelmien mukaan Suomeen, sillä jouduin viettämään yöni Amsterdamin lentokentällä. Ensimmäinen lento oli tunnin myöhässä ja en ehtinyt muide suomalaisten kanssa jatkolennolla. Siinä vaiheessa otti päähän, hyvin paljon! Varsinkin, kun piti yksin olla isolla lentokentällä ja nukkuminenkaan ei olisi ollut varmaa. Lentokenttä osottautui kuitenkin yöllä hyvin rauhalliseksi ja pystyin torkkumaan. Suomessa olin perillä kahden aikaan ja otin seuraavan bussin kohti Turkua. Piti käydä moikkaamassa ensin tietenkin kavereita velolla!

Viime viikko sujui treenatessa ja osallistuin ensimmäiseen kisaan Suomessa viime sunnuntaina. Kisa oli siis Rosendahl GP, jonne oli tarkoitus mennä puolustamaan viime vuoden voittoa. Voitto tuli, mutta ei kuitenkaan helposti, sillä Korhosen Heljä on kovassa iskussa!

Kisa oli kuitenkin niin lyhyt naisilla, että ehdotin äidille äitienpäivän kunniaksin, että mamma ajaisi minun kanssani kotiin Tampereelta. Äitä lähti ja ajoi 120 kilsaa, vaikka oli ollut koko päivän kisamuulina! Isä ja Eskelisen Jussi (tunnetaan myös nimellä Jäpis) olivat vetomiehinä. Väsyneitä taisivat olla kaikki, koska kotiin päästiin vasta puoli yhdentoista jälkeen illalla.

Kävin viime viikolla myös kokeilemassa, että miten uinti sujuisi pitkän ajan jälkeen. En kuitenkaan halunnut rasittaa solisluuta vielä, joten päädyin uimaan vain puolitoista kilometriä. Solisluussa ei tuntunut pahalle, mutta metallilevy solisluun päällä hankasi ihoa vasten ja se ei tuntunut miellyttävälle ollenkaan. Eihän musta uimaria silti pitänytkään tulla, että periaatteessa melkein ihan sama!;)

Tällä viikolla olen ajellut lenkkiä tuttuun tapaan. Tämän päivän lenkki oli kuitenkin erikoinen, koska kävin ajamassa ensimmäisen viikkotempon Lattiksella. Ensimmäiseksi tempoksi aika oli kuulemma ihan kelpuutettava, varsikin kun minulla oli aivan tuliterä pyörä alla. Tuuli oli takastullessa hyvin rankka ja en saanut kaikkea irti, koska jalat ovat hieman pökkelöt eilisestä kovasta hieronnasta. En muistanutkaan, että se sattuu niin paljon!

Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus matkustaa taas Tampereelle ja kisata lauantaina aika-ajoa ja sunnuntaina kriteriumia. Hauskaa näissä kisoissa on se, että aika-ajo on puolet pitempi (26km) kuin kriterium(13km). Pitäisikö asialle tehdä jotain??

sunnuntai 4. toukokuuta 2008

Moi,

nyt on kisat kisailtu ja huomenna olisi kotimatka edessä. Ennen sitä käyn kuitenkin ajamassa aamulla viisi tuntia Louisin kanssa, jos sen vielä jaksaisi!

Tällä viikolla ajoin siis kolme kisaa. Ensimmäisestä kisasta ei ole mitään mainitsemisen arvoista. Kisa oli korttelia ja ensimmäiset viisi kierrosta satoi kaatamalla vettä. Lähdin kärjestä, mutta kolmen kurvin jälkeen olin porukan hännillä. Jarrut olivat siis kovassa käytössä, koska pelkäsin kaatuvani. Reitillä oli pari 180 asteen kurveja mukulakivellä ja ne eivät ole sataalle hyvinkään pitäviä. Suojelin siis solisluutani uudelta katkeamiselta loppuun saakka ja siirryin sivuun, kun minut saatiin kierroksella kiinni. Voin silti sanoa, että tämä kortteli teki hyvää kaatumispelolleni, ensi kerralla voin jo olla enemmän hurjapäinen korttelimimmi.

Perjantain kisassa paistoi aurinko ja rajat sen kuin vahvistuivat käsissä ja jaloissa. Jalat tuntuivat todella hyviltä ja parin kierroksen jälkeen sain itseäni niskasta kiinni ja uskaltauduin kärkeen ja yritin irti. Ensimmäinen irtiotto ei kuitenkaan onnistunut, vaikka kuinka yritin. En kuitenkaan lannistunut, vaan yritin vielä uudestaan moneen kertaan irti. Aina porukka oli mukana ja koitimme lähteä, mutta pääjoukko ei sitä kuitenkaan sallinut. Kisan aikana minulle tuli pari tyttöä sanomaan, että lähden irti jos lähdet mukaan. Se lämmitti mieltä, että muutkin huomasivat yritteliäisyyteni. Noh, yritteliäisyys kuitenkin kostautui ja loppukiri meni harakoille, mutta tyytyväinen olen kuitenkin ajooni!

Eilen, lauantaina ei tuntunut jaloissa hyvältä. Ajattelin, että hyvä jos päästään maaliin niin olen tyytyväinen. Keskisykekin oli kymmenen pykälää alempana kuin perjantain kisassa. No loppusijoitus kuitenkin kolmas!! Osasin valita oikeat kuskit kenen avulla nousen ylös. Kisan jälkeen olin hyvin yllättyny, kun kaikki sanoivat, että olin kolmas ja itsekin sen huomasin. Tuomarit kuitenkin katsoivat maalikameraa moneen kertaan ja olivat sitä mieltä, että olin neljäs. Minut merkattiin siis neljänneksi, mutta nyt olen saanut todistusaineistoa, kuvan, missä näkyy selvästi, että olin kolmas ainakin puolen metrin erolla neljänteen. "Paha" sai sittenkin palkkansa ja minä hyvän mielen!

Lauantain reitistä voin sanoa sen verran, että vaikka tie oli tasaista niin noin kilometrin pituinen mukulakiviosuus teki reitistä hieman haasteellisen. Ainakin minulle, kun ei ole tuota maastokuskin vikaa ollenkaan.;)

keskiviikko 30. huhtikuuta 2008

Hyvää vapun viettoa kaikille, jotka sitä nyt viettävät!:)

Minä vietän oman vappuni valmistautumalla seuraaviin päiviin, kun olisi kolmena päivänä kisastartti edessä. Muutenkin valmistautuminen on sujunut hyvin. Jalat olivat hieman tukossa viime sunnuntain kisasta, mutta eiköhän ne huomisen kriteriumissa aukene. Ainakin toivon..


Tankkaus on tapahtunut alla olevassa kuvassa, eli herkkukaapilla! Vitsi, vitsi.

maanantai 28. huhtikuuta 2008

GP Roeselare on ajettu, ei niinkään hyvällä menestyksellä, mutta kokemuksen se ainakin toi. Aamulla tein kuten normaalistikin teen kisa-aamuina eli syön 3-3,5 tuntia ennen kisaa ja join suhteellisen paljon, koska päivälle oli luvattu 25-28 asteen lämpöä. Muutenkin oli ihan hyvä fiilis lähteä ajamaan.

Kisa alkoi agressiivisesti, kuten oli odotettavissakin. Itse en ollut kuitenkaan niin hermostunut kuin Het Volkissa, joten vältyin itse pahimmilta heilumisilta. 25-30 kilometrin kohdalla kuitenkin sattui kasa, mihin itsekkin jouduin. Ensimmäinen ajatus siinä maassa istuskellessa oli, että onko solisluu kunnossa. Olihan se ja pystyin jatkamaan matkaa, päivä kisan jälkeen siis tänään tunnen kireyttä vain pakarassa kaatumisesta ja onhan se hieman punasininen sävyltäänkin. Pääsin jopa jo pyörän päälle, mutta huomasin, että ketjut olivat pudonneet. Hätääntyneenä nousin pois pyörän päältä ja nostin ketjut sormin takaisin paikoilleen. Tiedän, olisihan se onnistunut helpommallakin.

Pääsin siis jatkamaan matkaa junnuraidat käsissä ja jaloissa. Pääsin takaisin porukkaan pujottelemalla huoltoautojen välissä. Oli kuitenkin hyvin vaikeaa päästä enään kärjen tuntumaan ajamaan porukassa ja aika kostautui, kun ensimmäiset kunnon mäet sattuivat kohdalle. Olin kaatumisesta aivan liian takana ja jäin kakkosporukkaan ajamaan, kun mäet oli osalle liian rankkoja kärjen vauhtiin verrattuna. Olivathan ne minullekkin rankkoja, mutta jos näyttää pahalle, niin väännän sen turbovaihteen päälle ja ajan, vaikka väkisin takaisin porukkaan.

Tällä kertaa se ei kuitenkaan onnistunut. Kärsin taas mahavaivoista kisan aikana ja kaikki mitä suuhuni laitoin, tulivat takaisin ylös. Energiat eivät imeytyneet ja hiljainenkin vauhti yhdessä vaiheessa teki minulle tiukkaa. Kävin huoltoautosta hakemassa pullon pelkkää vettä ja se auttoi paljon. Tiedänpähän tästä lähin ottaa kovaan kisaan pelkkää vettä ja geelejä, jotka imeytyvät edes jollakin tavalla.

Pääsin kuitenkin kisassa maaliin, mikä on hyvä juttu. Meidän ryhmämme ei kuitenkaan ajanut enää viimeistä yhdeksän kilsan kierrosta, vaan meidät ajatettiin maaliin suoraan isolta kierrokselta. 130sta pääsi ensimmäisessä ryhmässä 54 maaliin ja meidän ryhmästä noin 20-25 ajajaa. En edes tiedä onko meitä merkattu maaliin tulleiksi, mutta tiedän ainakin, että maaliin on ajettu ja sillä selvä. Huonomminkin olisi kai voinut mennä.

Tiedän myös senkin, että joka toinen, joka blogiani lukee kuvittelee, että eikö se nyt oikeasti jaksanut ajaa siellä ykkösporukassa? Lainaten yhtä toista pyöräilijää, jonka kanssa eilen keskustelin; hän sanoi, että Suomessa on sen verran vähemmän ajajia kuin täällä ja jos Suomessa jää kakkosporukkaan, se tarkoittaa, että ei ole jaksanut. Täällä juttu on kuitenkin aivan toinen, paikastaan tarvitsee taistella hampaat irvessä, kun taas Suomessa ei. Täällä tarvitaan pientä tuuria ja hyvää sijoittumista porukassa kunnon ohella. Ei sitä tietenkään voi tietää ennen kuin kokee.

Kun nyt aloitin suomalaisten suhtautumisesta pyöräilyyn, niin minua ärsyttä myös se, että monet suomalaispyöräilijät tai pyöräilijöiden vanhemmat kuvittelevat, että ketä ajaa aika-ajoa kovinta vauhtia on paras pyöräilijä. Tempossa muka näytetään, että kuka on kuka ja 200 kilsan maantiekisoille ei anneta mitään arvoa (naisilla 120-130km). Sanon vain, että niihin 200 kilsan maantiekisoihin tarvitaan sitä todellista kuntoa. Esimerkiksi etappikisoissa annetaan vain edes jonkinlainen mahdollisuus niille pärjätä, ketkä osaavat ja ovat pärjänneet tempossa, mutta huonoja kuitenkin ylämäkietapeilla. Huonot perustelut, mutta saa sanoa vastaan?:) Tai keksiä parempia perusteluja?!


Tässä kuva 20.4 otettu kuva kisan jälkeen. Silmät punasena ja naama kurassa, taas.


lauantai 26. huhtikuuta 2008

Huomenna on sitten taas tosi kyseessä. Alkaa pikkasen jo hermostuttamaan ja jännittämään, mutta vain hyvällä tavalla. En kuitenkaan kiukuttele täällä yksin tai itke, että en pysty. Kokemusta lähdetään hakemaan ja toivottavasti hyvällä menestyksellä! Niin ajetaan kuin radiosta käsky tulee ja parhaani teen muutenkin.

Valmistautumiseni kisaan on sujunut hyvin. Viime tiistaina kävimme ajamassa mäkiä ylös ja alas. Totuttelimme jalkoja jyrkkiin, mutta lyhyihin mäkiin. Tai mikä lasketaan lyhyeksi? Olivat ne kuitenkin puolen kilometrin pituisia. Vähän vaihtelua kuitenkin tähän lätyllä junnaamiseen.

Ensi viikolla olisi tiedossa kolme kisaa peräkkäisinä päivinä, huh. Olen varmaan viimeisen kisan jälkeen hieman poikki. Ylemmältä taholta kysyttiin, että mitkä kisat tahtoisin ajaa ja sanoin, että kaikki vaan, mitä on tarjolla. Ensi viikon kisojen jälkeen matkustan kuitenkin 5.5 Suomeen. Voin siis kotimaisemissa palautella ensimmäisestä kunnon rytinästä kaikessa rauhassa ja tietenkin valmistautua ensimmäiseen kotimaiseen kisaan eli Rosendahl GP:seen.

Ja jos jollekkin on jäänyt epäselväksi, niin kyllä, tulen siis toukokuussa kotiin ja aion viettää aikaa kotona koko toukokuun. Palaan Belgiaan heti kortteleiden SM-kisojen jälkeen ajamaan kisoja, eli heti kesäkuun alussa. Täällä ei toukokuussa ole mitään tärkeämpiä kisoja, joten tulen hyvillä mielen käymään kotona moikkaamassa perhettä ja muita suomalaisia pyöräilijäkavereita, kun niistäkin monet lähtevät kesäkuussa eri puolille maailmaa ajamaan kisoja.

maanantai 21. huhtikuuta 2008

Moi,

reilu viikko on taas kulunut kirjoittamisestani, shame me. Kirjoitan kuitenkin kaiken oleellisen, mitä on näinä päivinä tapahtunut. Eli lähinnä skaboista, treeneistä, kisaturismista ja säästä.

Viime viikko painottui kevyen pyörittelyn merkeissä, lyhyisiin ja pitkiin treeneihin (1h-4h). Tiistai-iltana sain Suomesta myös vieraan tai ei niinkään vieraan, mutta kivan ja tärkeän lisäyksen tähän reissuun. Keskiviikkona käytiin katsomassa Schildeprijs'in kisaa, jonka lähtö tapahtui Antwerpenistä. Viivalla oli mm. Tom Boonen, Mark Cavendish, Robbie McEwen ja Erik Zabel. Kisan etenemistä oli hieno katsella. Ajajat saisivat kyllä tulla aikaisemmin teami-busseistaan ulos, että saisi ottaa enemmän niitä turistikuvia.;) Maali oli Schotenin kylässä ja kävimme pyörien kanssa vielä siellä katsastamassa ajureiden ja muiden turistien menoa.

Viime lauantaina ajoin kisaa Hoogstratenissa, kisan nimi oli Hoogstraten of Ronde van Gelderland. Kisa oli kriteriumin tapainen, 3,8 kilometrin kierroksia ajettiin 23 kertaa. Voitte uskoa, että käännöksiä kisassa oli muutama! Sää kisassa oli vaihteleva. Alussa oli hieno ajokeli, mutta loppujen lopuksi pilviverho avautui taivaalla ja vettä alkoi sataa. Sade tuntui hieman pelottavalta kaikkien käännösten ja mukulakivien takia, mutta pystyssä pysyttiin. Koko kisan ajan, joku oli aina irtiotossa ja loppua kohden pääjoukon eteen kertyi seitsemän hengen hatkaporukka. He ratkaisivat kisan voiton ja pääjoukko muut sijat. Pääjoukon kirissä olin kuudes eli koko kisan 13. Tuohon olen aika tyytyväinen, mutta tiedän kuitenkin, että parempaa on ehkä vielä odotettavissa. Tulokset löytyvät http://www.wielernieuws.be/wedstrijd/hoogstratenwortelfmmj_2008.html osoitteesta.

Eilinen päivä sujui ensi viikon kisareittiin tutustuessa teamimme kanssa. GP Roeselare olisin siis kyseessä ensi sunnuntaina, jonka startti on Passendalin läheisyydessä. Kyseinen on Omloop Het Volkin tasoinen kisa, että odotettavissa on pientä panikointia alku kilometreillä tai jopa kymmenillä kilometreillä. Noh, niin kauan ennen kuin ne mäet tulevat! Sillä reitillä niitä meinaan on, huomasin ja kokeakkin sain sen eilen! Rankka kisa tulossa...

sunnuntai 13. huhtikuuta 2008

Voin nyt sanoa ihan hyvillä mielin, että ei tämä niin sanottu "paluu" kisoihin huonosti ole lähtenyt käyntiin! Kisat käytiin tänään Incourtissa ja sijoitus 22. En vieläkään päässyt oikein kärjen tuntumaan lopussa ja aika taakse jäätiin. Viimeisellä kierroksella olin mielestäni sijoittunut melkein loppuun asti hyvin, mutta lopun rääkynä naisilta pelotti minua hieman ja jarrut iskeytyivät pariin otteeseen kiinni. Tipuin siis porukassa aika hännille ja oli taas ajettava kärjen tuntumaan, huh.

Reitti oli eilistä raskaampi ja muutenki vauhtia oli enemmän. Melkein puolet porukasta tippui. Kaivattua mäkeäkin sain tänään ajella. Yksi mäki oli arviolta 500metriä pitkä, ei nyt mikään hirveä "puikko", mutta jonkun näköinen kuitenkin! Haastetta kisaan toivat taas muutamat liikenteenjakajat ja vesiviemärit, joissa oli aukkoja. Yksi kasakin sattui näiden vesiviemärien aukkojen johdosta, kun yhden ajurin kiekko upposi siihen. Kolme joutui kasaan ja yhdellä solisluu poikki. Toivottavasti tytöllä yhtä nopea parantuminen kuin minulla!:)

Suomessakin on päästy tänään kisojen huumaan, hieman ehkä huonossa säässä. Pari viikkoinen suomalaisvahvistukseni voitti naisten sarjan, taisi olla belgiantreenipyörän ansiota! Viikon junttaamisen jälkeen ylisuurella pyörällä toi omalla pyörällä ajamiseen varmasti pientä lennokkuutta. Teamin toinen jäsen oli tänää kolmas Lattomerellä. Hän kertoi, että oli vähän ilmapallon tuntuiset jalat kisassa. Suurin yllättäjä miesten kisassa oli kakkospallilla seisonut mies, hienoa Joppe!! Oman seurani miehetkään eivät ajaneet huonosti tänään vaan yllättävän hyvin! Spekulointia kisasta voi lukea varmasti http://www.porintarmo.fi/pyoraily - osoitteen vieraskirjasta!

lauantai 12. huhtikuuta 2008

Evergemim kisa on nyt sitten ajettu ja olen kaikin puolin tyytyväinen suoritukseeni. Pysyin pystyssä ja niin edelleen. Lähtijöitä oli noin 150 ja minä 34. Matka oli reilut 80kilometriä ja profiili kisareittinä oli aika lätty. Kurveja, tuulta ja pientä vesisadetta kuitenkin löytyi, jotka toivat oman jännityksensä kisaan.

Pahaa pelkoa kaatumisestani ei oletettavasti jäänyt, mutta huomasin, että yli puolet kisan menosta roikuin aika kaukana kärjestä. Kerran kuitenkin olin aivan edessä ja olin asiasta pienessä shokissakin, mutta koitin parhaani mukaan tehdä vetovuoroni porukassa. Kukaan ei ainakaa pääse sanomaan, että en tehnyt mitään!

Odotan kuitenkin huomista Incourtin kisaa, yritän epätoivoisesti parantaa sijoitusta ja ajoa itsessään! Huomenna mennään kärkeen, jos on jalkaa!:) Matkana olisi ajaa tasamatka, eli satku. Toivottavasti reitti olisi huomenna vähän mäkisempää kuin tänään.

torstai 10. huhtikuuta 2008

Eilen minulle annettiin tehtäväksi kirjoittaa Gran Canarian reissusta tiivistelmä, jos kiinnostaa niin jutun voi lukea tuosta osoitteesta: http://www.porintarmo.fi/pyoraily/kuviatarinoita/GranCanaria2008/


Ai niin, lääkäri, joka leikkasi minut reilut kolme viikkoa sitten, antoi luvan ajaa ensi viikonlopun kisoissa. Nyt ei tarvitse ainakaa miettiä, että menenkö vai enkö menekään. Hienoa!

keskiviikko 9. huhtikuuta 2008

Treenit ovat taas kerran aloitettu, toivottavasti ei tarvitsisi moneen kuukauteen taas niitä keskeyttää sairastumisen tai loukkaantumisen takia. Minä olen ainakin valmis niille sanomaan STOP! Varmasti monet muutkin ovat samaa mieltä, ainakin omalla kohdallaan, jos sairastumisia ja loukkantumisia on ollut.

Olen käynyt ajelemassa nyt kahtena päivänä kahden tunnin lenkit. Tänään olisi vielä kahden tunnin lenkki pienillä vedoilla edessä, eli pientä valmistautumista viikonlopun koitoksiin on nähtävissä. Lenkkini ajankohta on hieman myöhässä tänään normaalista "aikataulusta", koska täältä tullan noutamaan yksi paketti ja muut porukat tästä talosta ovat hoitamassa omia asioitaan ympäri kyliä. Olisinhan tietenkin lenkin voinut tehdä "aikaisin" aamullakin, mutta tämän tytön silmät eivät yhdeksän aikaan tänään olleet vielä auki. Saanpahan illalla sitten istua suoraan ruokapöytään lenkin tehtyäni.:)

maanantai 7. huhtikuuta 2008

Tätä tyttöä koetellaan nyt varsinaisen rankasti. Tällä hetkellä poden flunssaa. Pahin on kuitenkin jo ohitse, koska minulla ei ole enää kuumetta, ei ole ollut eilispäivän jälkeen. Joten tänään vietetään se kuumeeton päivä ja huomenna pääsen kokeilemaan uutta sini-musta-valkoista varapyörääni. Teamini hankki kiireessä minulle täältä toisen pyörän, koska toipumiseni vaikutti positiivisesti hyvälle. Onhan se toisaalta hyvä, että ei tarvitse sitten raahata pyörää edestakaisin kotoa tänne. Uudella Trekilläni ajan tietysti Suomen kisat. Ehkä myös jotain arvokisoja, jos niitä on tullakseen kesän lopulla.

Taudeista puheenollen, täällä ja Suomessa taitaa olla pienet flunssa- ja mahatautiepidemiat päällä. "Varaäitini" eli siis Maj, ei päässyt toissapäivänä edes sängystä ylös, kun oli niin korkea kuume flunssan takia! Suomessa taas oma perheeni sairastaa mahatautia.

Niin ja eilisestä Ronde van Vlaanderenistä sen verran, että naistenkisassa ajoi yksi meidänkin teamiläinen. Maajoukkueessa, mutta kuitenkin! Sijoituksesta en tiedä vielä, mutta pitääpä ottaa selvää!:) Aika hurja kaatuminen sattui myös miestenkisassa..

Tekstin lopuksi haluaisin sanoa, että minulle "muutenmuuten" kuuluu hyvää. Odotan innolla tulevan viikonlopun kisoja! Alku saattaa olla hankalaa pienen kaatumispelon takia, mutta tiedän sen menevän ohi parissa kilometrissä! Minulla on ollut aina pieni reikä päässä itsesuojeluvaistossa. 7-vuotiaana olin Porin maauimalassa ja tuffani yllytti minua hyppäämään kympistä (=lavalta, joka on rakennettu kymmenen metrin korkeuteen vedestä). Minä yllytyshulluna kiipesin kymppiin ja hyppäsin. 20-kiloista tyttöä tuuli riepotteli miten sattui ja siksi ei jalat edellä-tekniikka toiminut, vaan tipuin peppu edellä veteen. Mustelma oli aika iso, mutta silti olin taas seuraavalla viikolla hyppäämässä kympin lavalta.

torstai 3. huhtikuuta 2008

Luulen, että solisluuni on tehty vähintäänkin titaanista. Se kestää nähdäkseni mitä vain ja jos ei niin parantuu ainakin hyvin nopeasti! Sen vakuutti tämän päivän lenkki kahden paikallisen ajurin kanssa, joilla on monen vuoden kokemus pyöräilystä. Ajoin siis kuusi tuntia puolikuntoisella kädellä ja ei koskenut selkään tai solisluuhun ollenkaan. Mukulakiviosuudetkin ajoin aivan normaalisti, eikä luuhun sattunut ollenkaa.

Ainoa ongelma lenkillä oli kuitenkin mukulakiviosuudella, koska jäin 6-0 näille miehille. Ei ole ollut maastolenkeistä mitään hyötyä! Tai jos toisin ajattelee, että mitä jos en olisi ollenkaan ajanut maastoa hankalilla poluilla? Olisin vielä surkeampi!

Olin myös tänää hieman yllättynyt päivän lenkkimaastosta. Luulin, että Belgiaa voi verrata pannukakkuun, mutta eipä ihan kokonaan voikkaan. Kahden tunnin ajon jälkeen pääsin jauhamaan myös vähän mäkiä, jyrkkiä mäkiä! Mäet teki hyvää jaloille.

Huomenna saan uuden maantiepyörän, joten ei tarvitse enään ajella cyclo-maantiepyörällä! Pyörä kevenee huomattavasti ja kokokin tulee olemaan juuri passeli! Odotan innolla siis huomista iltaa..

keskiviikko 2. huhtikuuta 2008

Moi!

Treenit ovat lähteneet vauhdilla käyntiin. Olen joka päivä yrittäny ajaa reilu kolme tuntia ja saada aikaan sykkeen laskun. Olen mielestäni onnistunut, sillä sykkeet ovat kahdessa päivässä laskeneet 15 lyöntiä. Vielä on vähän matkaa normaliin.

Säätkin ovat mielestäni suosineet parina päivänä, sillä emme ole saaneet niskaamme pisaraakaan! Tai en minä ainakaan, kun ajoin sunnuntaina kolme tuntia treinerillä. Aika kului nopeasti napit korvissa. Kesken ajon pelästyin yhtä kuranaamaa, kun hän oli ajellut nenä kiinni takalokarissa. Ajoin kolme tuntia kahdessa erässä, koska minulla oli aika fysioterapeutille. Paikallisella naisfysioterapeutill ei ollut läheskään niin paljon voimia kuin omalla fysioterapeutillani kotona. Näin pari päivää myöhemmin selkä tuntuu kuitenkin paremmalta.

Viikon verran minulla on ollut suomeapuhuvaa lenkkiseuraa (ps. alhaalla kuva hollannissa majailevasta turistista.) Huomenna alkaa siis yksin ajelu, ainakin arkipäivinä. Viikonloppuisin on luvassa lenkkiä isossa porukassa ja toivottavasti viikonloput alkaisivat pian vierähtämään myös kisojen parissa.

Omasta teamista voin sen verran kertoa, että kolmella tytöllä on yllään eriväriset paidat, jotka kertovat kisamenestyksestä paikallisessa maantiecupissa. Tänäänkin yksi ajajistamme sijoittui neljänneksi aika-ajossa. Sijoitus siksi hyvä, että tyttö on samanikäinen kuin minä ja tempo oli kauden ensimmäinen. Näitä lisää!

perjantai 28. maaliskuuta 2008

Tänään on pyöräilykausi aloitettu uudestaan kolmen tunnin maantielenkillä. Vetoapuna minulla oli suomalaisvahvistus Turusta, joka on varmasti huomisenkin lenkillä kuvioissa. Vanha Trek pyöräni meni harmikseni tuusan nuuskaksi kolarissa ja "jouduin" ajelemaan lenkkini Primorosson cyclopyörällä, joka oli muunneltu kiekkojen suhteen maantiepyöräksi. Itse pyörässä ei ollut mitään vikaa, mutta taisin kolarissa reväyttää selkäni ja pitkä ajoasento pyörässä ei tehnyt ollenkaa hyvää sen parantumiseksi. Menen huomenna paikalliselle fysioterapeutille tarkistuttamaan selkäni varmuuden vuoksi.

Ajamiseni ei kuitenkaan vaikuttanut solisluuhuni tai haavaan ollenkaan. Vain kädessäni tuntui pieniä hermonykähdyksiä ajon aikana, mutta niistäkin varmasti selvitään ajan kuluessa. Itse ajo tuntui aika takkuiselta, mutta toivon, että kun pääsen "taas" ajamaan kisoja maksimivoimat löytyisivät ja sykkeet tippuisivat pk-lenkeillä huomattavasti.

Tämän päiväisen lenkin jälkeen palautin hiilihydraattivararostoni leivillä, joihon lisäsin päälle mansikkahilloa tai suklaavoita. Namnam, niitä leipiä ei kuitenkaa tulisi syödä kuin rankan ja pitkän lenkin jälkeen. Nälkäni kuitenkin poistin kunnon rualla, että kyllä minä täällä ruokaa saan.:)

maanantai 24. maaliskuuta 2008

Moi!


Leikkauksessa on käyty ja palautuminen on käynnistynyt minun kohdalla aivan erinomaisesti! Päätin jäädä parantelemaan solisluutani Belgiaan, joten kisakausi jatkuu aivan varmasti kahden viikon sisällä. Leikkauksen ansiosta pystyn jo melkein nostamaan koko käteni ylös. No kumminkin, tikit poistetaan tällä viikolla ja aion nousta päivän jälkeen tikkien poiston uudestaan pyörän päälle.

Säät täällä ovat olleet aivan mahdottomia. Aurinko paistelee aina välillä, mutta yleensä sataa vettä, lunta, räntää tai raetta. Noh, parempi olisi, että kelit alkaa muuttua paremmaksi, ku itse pääsen baanalle takasin. Koska muuten voi olla vähänkin pelottavaa lähteä ajamaan kisaa muitten tyttöjen kanssa.

Muuten kaikki on ok. Olen yrittänyt epätoivoisesti tehdä koululäksyjä, mutta joskus vain automaattisesti menen mesen puolelle ja puhun mukavia kavereiden kanssa.

maanantai 17. maaliskuuta 2008

Heippa taas,

edellinen juttuni alkoi synkästi, aloitin jutun, että nyt on tällä reissulla kisat loppuun ajettu. Olen kuitenkin tullut toisiin ajatuksiin. Tajusin, että jos parantuminen tapahtuu nopeasti ja mitää ongelmia leikkauksessa ei ole, pääsen hyvinkin nopeasti taas pyörän päälle. Joten olen vakavasti harkinnut, että jään Belgiaan parantelemaan itseäni ja jos ja kun olen ajokunnossa aloitan kisakauteni puhtaalta pöydältä.

Perhe, jonka luokse olen nyt majoittunut, ovat aivan huippu mahtavia! Ovat auttaneet pyörien, vakuutusten, ihmepapereiden, ruan ja minua itseäni aivan ylitsemainitsemattoman määrän! Hyvä jos eivät ole ruokaa pureskelleet puolestani. Joten käyttäydy muita kohtaan siten, miten haluaisit muiden käyttäytyvän sinulle.

Ps. olin ennen kisaa vähän paiseissa, kuten kuvasta näkyy.;)->http://www.wielernieuws.be/foto_14872.html
Moi,


nyt eivät ole kaikki asiat aivan niin kuin pitäisi. Aivan oikein, olen siis taas säheltänyt niin pahasti, että kisani Belgiassa tällä reissulla ovat ohitse.


Eilen aamulla tunsin pientä kutinaa jaloissa, että alkumatka kisassa tulee olemaan vaikea. Ajetelin kuitenkin, että pienen revittelyn jälkeen kisa lähtisi kulkemaan vanhaan hyvään malliin. Pienten spurttien jälkeen kaikki tuntui olevan ihan ok loppu kisaa varten. Olin ensimmäisten 70 ajajan joukossa ja ajattelin, että olisi parempi alkaa nousta ylöspäin, koska muut 180 kilpasiskoa näyttivät heiluvan siihen malliin, että kohta kaadutaan ja kovaa.


Otin siis paikakseni vasemman reunan ja yritin pikku hiljaa nousta kohti 30 sakkia. Pari tyttöä minusta oikella kuitenki kompuroivat ja nämä kaksi muuta flikkaa kiilautuivat tietenkin minuun. Selvisin vielä pystyssä, mutta ajauduin kuitenkin jalkakäytävälle. 3 metriä ehdein jalkakäytävällä ajaa, kunnes pamahti. Pamahdin vihreitä betonitolppia päin ja lensin pyörän selästä kuin leppäkeihäs.

Olin pienessä shokin huurussa, mutta tajusin kuitenkin mitä tapahtui. En kyennyt nousemaan itse jaloilleni, vaan minut jouduttiin nostamaan ylös. Pelkäsin heti, että solisluuni oli murtunut, koska se sattui hyvin paljon. Itkuisena en kuitenkaan kyennyt miettimään koko luuta, vaan sitä, että kisa meni aivan pipariksi. Hoitajat varmaan ihmettelivät, että mitä minä oikein pillitän, mutta samapa tuo.

Oma arvaukseni meni kuitenkin oikeaan, eli solisluu poikki. Ja luut törröttävät sen verran eri suuntiin, että huomenna minut pitää operoida. Leikkauksen ei pitäisi kestää kauaa ja lääkäri sanoi, että trainerille voin noust jo kolmen viikon päästä, eli praneminen on nopeaa. Tässä ei ole mitään muuta ongelmaan kuin se, että leikkauksesta jää haava, ja minun pitää odottaa jonkn aikaa, että pääsen taas treenaamaan. Koska minähän en mitään kolmea viikkoa jaksa sängyssä maata! Kunhan vain tikit on otettu pois ja haava mahdollisimman paljon kiinni, eikä suurimpia kipuja ole, niin alan pitämään taas kuntoa yllä. Kyl tää tästä, lajin luonne ja cycling is very good to your body! Vai mitä?;)

perjantai 14. maaliskuuta 2008

Hellou!

Kirjoittamisestani on kulunut taas aikamoinen tovi, joten yritän epätoivoisesti kasata kaiken tapahtuneen.

Etelänleiri sujui mutkitta. Lenkkejä tuli tehtyä niin paljon kuin sielu sieti. Yhteensä reissulla treenitunteja kertyi noin 70, tarkkaan ottaen 67 tuntia. Leirillä huomasin myös sen, että nukuin joka yö reilut 10 tuntia. Se on paljon se, mutta hyvään palautumiseenhan tarvitaan kunnon yöunet.

Leirin jälkeen matkustimme Suomeen ja aloittelimme palautusviikon, tarkoitan siis viime viikkoa. Kävin kolme kertaa uimassa palauttelevia treenejä, mutta en sitä sano, etteikö olisi taas treenettu kovaa. Sillä viime viikon torstaina ja lauantaina tuli tehtyä maksimaalisia harjoituksia. Syyn saatte kuulla kohta.

Tällä viikolla olen käynyt myös uimassa ja spinningissä, mutta olen myös pitänyt pari lepopäivää, koska eilen matkustin Belgiaan. Matkustaminen on muuten ylirankkaa puuhaa, varsinkin jos täytyy vaihtaa konetta. Lisäksi hieman alkaa kypsyttää tuo lentokoneessa istuminen, koska Gran Canariallekkin oli yli viiden tunnin matka. Tai eihän nuo nyt mitää pitkiä aikoja joillekkin ole, mutta tälläiselle pientä ylivilkkautta omaavalle on.

Syy matkani Belgiaan oli tietenkin se, että tulin tänne kisailemaan Royal Antwerpen Bicycling Club:in naisten teamiin. Ensi sunnuntaina olisi ensimmäinen kisa, joka on siis nimeltään Omloop Het Volk. Matka kisassa on 126kilometriä, mikä on 36 kilometriä pitempi kuin koskaan ennen kisaamani matka. Toivottavasti on nyt 200kilometrin pituiset lenkit olleet hyödyllisiä.

Sen verran voin myös teille kertoa, että seurani piti minulle viime viikolla kivat läksiäisjuhlat, johon kerääntyi seurani ajajia ja ystäviä. Sain yhdeltä pariskunnalta lahjan, jonka sai avata vasta, kun koti-ikävä iskee. Noh, koti-ikävi yllätti minut jo ennen kuin astuin edes lentokoneeseen, joten minun oli pakko avata paketti. Salmiakkipastillit, suklaa ja hapankorput tulivat todella tarpeeseen, ku olin vaihtamassa Amsterdamissa konetta. Kiitos niistä!

Viime keskiviikkone kävin myös hakemmassa silmälasiliikkeestä Adidaksen lasit vahvuuksilla itselleni, jotka sponsoroi Tähti Optikko. Lasit ovat aivan mahtavat!

Adidaksen lasit ja Suunnon mittari kädessä lähdössä matkaan, mukana on myös tietenkin laukku, jossa on Trekin pyörä.


Ps. viime yönä huomasin, että täällä ei ole pattereita seinissä! Nukuin siis kerrastovaatteilla ja villasukat jalassa. Onneksi minulle oli laitettu myös kaksi hyvin paksua peittoa sängylle.