Mallorca vs Gran Canaria

En ihan täysin menettänyt sydäntäni Mallorcan saarelle viikon aikana. Positiivisia kuin ehkä myös negatiivisia asioita kuitenkin saaresta havaitsin. 

Mallorcalla on todella paljon enemmän pyöräilijöitä verrattuna Kanariaan. Jos siis mahdollisesti jonkin sortin hyytyminen vastatuleen yllättää jalkasi, pysähdy ja odota minuutti tai pari niin saat takana tulleista peesiapua. Jos ovat siis fiksuja ja antavat peesata.. Älä kuitenkaan niittaa viimeisillä kilometreillä palautuneilla jaloilla ohitse vaan kiitä kauniisti. ;)

 Toinen positiivinen asia oli vaihtelevuus. Sai ajaa tasaista tai mäkeä tai kumpaakin. Kanarialta ei ehkä löydä niin helposti sitä tasaista lenkkipolkua, mutta kyllä siellä suht tasaista voi löytääkin jos jaksaa hinkata solateitä tai lähteä Telden suuntaan. Henkilökohtaisesti pidän siitä, että hinkataan se kolme tuntia ylös ja tullaan tunti alas. Mallorcalla taas tuntui, että noustiin aina se 20 -30min mäki ja alas ja sama taas uudestaan monta kertaa.  Tai sitten se on vain tottumattomuutta. Kisoissakaan ne mäet ole mitään 20-30km pituisia, heh.. Mitähän mä taas kirjoittelen, älynväläyksiä postatessa.

Enivei. Olin siis joulu-tammikuussa siellä Kanarialla ja lämpötila huiteli reippaasti yli 20 eikä tarvinnut käyttää hihoja tai ylimääräisiä takkeja. Olin huhtikuussa Mallorcalla ja sain käyttää suurimmaksi osaksi hihoja tai lahkeita. Huomaatko eron? Säätilojen puolesta menisin aina Kanarialle. Siellä on suht varmat kelit ja voi auringon odottaa hellivän.  Aurinko on ainakin minulle todella tärkeä syy siihen miksi ulkomaille tulee aina talvisin lähdettyä.

Yleisesti muutenkin pidän ihan hirveän masentavana asiana sitä, että tullessasi uuteen paikkaan, tarvitsee lähteä hakemaan niitä uusia lenkkiteitä. Varsinkin jos olet yksin. Mallorcalla oli huippu siistiä, että siellä oli tosi paljon tuttua ajoseuraa ja teiden tuntemusta. Ei tarvinnut kuin ajaa ja vähän udella, että mitähän seuraavaksi saadaan ajaa. Kanarian taas tunnen kuin omat taskuni ja sinne on aina sen takiakin helppo mennä. 

Liikenteessä muuten en huomannut mitään erityisiä eroja. Kanariallekin on nyt valmistunut uusi moottoritie Moganiin asti. Se vähentää ainakin paikallisten liikennettä todella paljon rantatien suunnalla. Turisteja siellä varmastikin ajelee, koska onhan se näkyvyydeltään kaunista katseltavaa.

Jäi muuten Mallorcalla se mikä lie la Calobra ajamatta, joten kai se sen verran jäi hampaan koloon, että se on ainakin vielä käytävä ajamassa?

Ja jokainen muuten, joka meikäläisen tunnistaa mun peesailleen takapyöräänsä Mallorcalla niin kiitosta vaan! Oli tarkoitus saada paljon ryhmässä ajelua ja sitä tuli ja runsaasti. Täänks!

Mallorca

Yritin kirjoittaa leiristä aina jotain päivä kerrallaan siinä muodossa miten sinä hetkenä kulki. Tyhmää yrittää muistella viikon jälkeen lenkkejä, vaikka kisoja onkin muisteltu puoli vuotta joskus jälkikäteenkin. ;)

Päivä 1.

Saavuin Mallorcan lentokentälle noin 20.40. Odottelin rauhassa pyörälaukkua erikoismatkahihnalta. Saksalaiset tulivat noin 20min odottelun jälkeen mukaani odotushetkeen ja saivat minua ennen pyörät. Ajattelin, että noniin nyt se pyörä jättää tulematta ensimmäistä kertaa ikinä, kiva juttu. Odottelin vielä hetken ja sieltä se laukku onneksi saapui. Otin taksin ja pääsin pienen taksikiertueen jälkeen tutustumaan Palma Playa-Los Cactus hotelliini. Kyllä tämä ruuan ja majoituksen puolesta varmasti viikon menee, seinät tuntuvat vähän olevan paperia.. Lisääntymisääniä taisi kuulua seinän toiselta puolelta juuri äsken, hyihyi.

Päivä 2.

Eka lenkki päivä. Kävin Akilleslaisten hotellilla pumpauttamassa renkaat, kun en jaksanut raahata omaa jalkapumppua mukana ja jäinkin siihen odottelemaan 10 aikaan lähtevää porukkaa. Lössiä kertyikin hotellin eteen ihan mukavasti. Matkaan lähdettiin sankoin joukoin, mutta suurin osa lenkistä tuli kuitenkin ajettua Nikon, Sarin, Pedron ja Riston kanssa, kun muilla oli kevyempi päivä.

Päivä oli auringon puolesta bueno. Pitkä ajopaita ja puntit oli tosiaan vähän liikaa. Puntit sai onneksi pois ja ajopaidan vetskarin auki. Fiilistellen siis mentiin. Ajeltiin suht tasaisia teitä 120km/4.10h. Kahviakin käytiin hörppäsemässä! Tästä on hyvä jatkaa huomenna mäkisempiin reitteihin tRaumalaisten kanssa!

Päivä 3.

Heti aamupalalla meinasi leipä mennä väärään kurkkuun, kun tarjoilija tuli hakemaan vastinetta edellisiltana tarjoilemalleen vesipullolle. En kai voinut tajuta, että jos kysytään huoneen numero, niin se pitäisi heti maksaa. Ajattelin, että lasku maksetaan, kun poistun hotellista ”ikuisesti”. Noh, ehkä ei saisi ajatella vaan kysyä.

Lähdin vähän vaille kymmenen tsygällä taas liikenteeseen ja tapasin Nikon, minkä lie, akvaarion pihalla. Raumalaiset ja Joni tulivat sen kautta ja porukkalenkki sai alkaa. Alku oli rauhallista, mutta heti kun ensimmäinen mäki tuli niin eikö jonkin sortin kisa ollut jo päällänsä. Lähinnä kaikki mäet mentiin jonkinlaista vkvauhtia ylös ja hermotkin taisi muutamaan otteeseen mennä, heh. Perus satakuntalainen nylkkylenkki tuli siis tehtyä ;).  Mittaa päivälle tuli 5.40/150km. Jälkeenpäin ajatellen henkilökohtaisesti paskin päivä jaloissa koko viikkona.

Peesiä.

Päivä 4.

Herätessäni katsoin ulos ja näin ihan jäätävän vesisateen. Edellisen päivän ajokin tuntui aamulla jaloissa ihan mukavasti ja ajattelin jo jääväni sänkyyn koko päiväksi. Sovin aamuksi kuitenkin joustavat tärskyt sateen vuoksi. Lenkille päästiin kuitenkin lähtemään jo 11 aikaan, kun pilvet väistyivät ja jäätävä puhuri kuivasin tien. Sain Sant Jordin edessä ”onnekseni” kuulla, että vuorossa on vetoja. Sain luvan peesata, jos siltä tuntuu. Eihän sitä peesistä voi koskaan kieltäytyä ja heitin Teemun takarenkaaseen kiinni aluksi 3x15min ja lopuksi ajoin Curan mäen päälle oman vetoni. Laskeuduttuamme Curan päältä alas sain taas kuulla, että vielä olisi edessä tunnin veto, että haluanko edelleen tulla peesissä. Halusinhan minä. Siinä tuli sitten ajeltua peesissä melkein koko päivä. Päivän faktat tilastoituivat 3.40/110km.

Kahvia tuli juotua.

Päivä 5.                                                      

Oli tarkoitus pitää vähän pientä lepiä tai vähintäänkin palauttavaa, mutta en sitten kuitenkaan kyennyt. Oli mahdollisuus lähteä ajamaan joko tasaista tai mäkeä. Valitsin jälkimmäisen, tietenkin. Lähdin viiden Akilleslaisen miehen/pojan (vai miksi itsensä haluaakaan omaksua) matkaan ajamaan niitä kuuluisimpia mäkiä. Muutaman mäen olin pari päivää aiemmin ajanut raumalaisten kanssa, joten en ihan koko lenkkiä ollut poissa kartalta. Uusia teitä tuli kuitenkin taas nähtyä ja koettua. Päivän kokonaisajaksi tuli 5.15/130km. 

Päivä 6.

Olin sopinut meneväni edellisenä päivänä meneväni yhden Harjavaltalaisen ”eläkeläisen” ja muutaman tamperelaisen peesiin ajamaan pitkää lenkkiä. Menin kympiksi vaihteeksi Hotel Luxorin eteen ja siellähän niitä tuttuja olikin. Meitä lähti varmaan joku ?20? hengen porukka. Lenkin pituudeksi veikkailtiin 150-200 kilometriä riippuen siitä haluaako oikaista.

Alku oli rauhallista ajoa, mutta yhtäkkiä noin 60 km ajon jälkeen huomasin olevani joukkuevedossa mukana. En siitä kehdannut lähteä ja sainkin ajettua ihan mukavan pätkän vauhdikkaasti Continental teamin miesten kanssa. Matka vedon jälkeen jatkui rauhallisesti ja kahvilla tuli taas käytyä. Tauon jälkeen porukka jakaantui kahtia ja meidän jengiin jäi 7 ajuria. Takaisin tulo hotellille meni ihan kivasti, kun välissä ajettiin ihan kovaakin tai mulle kovaa. En ole vielä ladannut watteja koneelle, mutta uskoisin, että ihan kelpo lukuja tuli mittariin vähän väsyneenäkin paukuteltua. Lenkille tuli mittaa 5.40h/170km. Tuli myös käytyä rantabulevaardilla afterridella juomassa/syömässä palauttavia ainesosia. Mukavaa oli ja naamakin taisi kärvähtää, joten aurinko helli..

Palautusta.

Päivä 7.

Aamulla herätessä peilistä katsoi takaisin väsyneen näköinen ihminen. Edellisen päivän auringonpaiste oli huomaamattani yön aikana tehnyt panda -rajat silmien ympärille ja pisamat tuntui kukkivan entisestään. Oli viisainta siis käydä heittämässä höntsälenkkiä Pian, Samun, Joukon ja Mirkun kanssa.  Ajeltiin katsomaan laguunia, jes. Mittariin tuli 2.10h/60km. Piti sitä käydä vetämässä kahvit kuitenkin vielä rantabulevaardilla. Nälkä oli kuitenkin sanoin kuvaamaton ja tilasin kahvin sijasta pastalautasen muiden vedellessä sumppia ja kakkua, heh.

Laguuna.

Suihkun jälkeen vedin leirin ensimmäiset päikkärit ja katsoin Juuurospostilta pyöräilyä saksankielellä selostettuna. Illalla kävin vielä moikkaamassa Akilleslaisia ja pakkasin pyörän kassiin, että aamulla ei tulisi kuningasideaa herätä kuudelta lenkille. 

Päivä 8.

Tänään on aika lähteä takaisin Torremolinokseen. Pakkasin jo edellisenä iltana pyörän kasaan, joten aamun ohjelmassa ei ollut vaihtoehtoja. Yritin nukkua, mutta rintaranka oli niin jumissa, että hengittäminen oli vaikeaa. Voi siis kuvitella, että en hirveästi nukkunut. Kävin pienellä aamukävelyllä rannalla ja söin aamiaisen. Yritin saada selkää auki omin metodein ja on nyt lentokentällä istuessa jo parempi. 

Aamulla kävin näitä tolppia katsomassa, heh.

Hän nautti auringost.

Viikko on siis lopuillaan tällä hetkellä. Illaksi pitäisi viuhahtaa vielä töihinkin, toivottavasti kone tulee olemaan ajoissa.. Yritän viikonlopun aikana tehdä jotain yhteenvetoa Mallorcan ja Kanarian väliltä, jos jaksan, heh. Sen voin sanoa, että molemmilla lentokentillä iso Scottin pyörälaukku saa aina ihmetystä ja ensimmäinen arvaus yleensä laukun sisällöstä on piano. Justjoo ja hermot menee ja lehmät lentää. Olipas sekava kirjoitus, mutta koittakaa ymmärtää väsynyttä matkustajaa..

Taas mennään..Tuokin laukku mennyt monessa mukana.