Broidi

Veljeni Ilves loukkaantui henkilökohtaisesti, kun en ollut lisännyt hänestä yhtään kuvaa.. Tässäpä kuva tästä maanteiden kiitäjä kitisijästä.Se joskus kyllä huoltaa mun pyöriä, kiitos vaan sydän.

Tää kaveri täyttää huomenna tasan kuukauden päästä 17, mitä pirua sille keksis synttärilahjaksi?

Tässä kirjoittamisen inspiraation saattelemana mietin, että pitäis pakata.. Kaikki muu onkin taas paljon kiinnostavampaa kuin tavaroiden haaliminen ja pakkaaminen pyörälaukkuun. Vihaan tätä ainaista pakkaamista, purkamista ja yleensäkin matkustamista. Matkustaminen on jotenkin todella stressaavaa. Saa miettiä, että onko kaikki mukana ja perille päästyä tarvitsee murehtia, että onko pyörä säilynyt ehjänä matkasta. Yäk. Tilannetta ei yhtään helpota, että matkustan Ryanairilla huomenna. Yäk taas, yäkyäkyäk. Innolla odotan kyynerpäiden hakkaamista mihin milloinkin, kun ollaan nousemassa koneeseen. Täytyypä laittaa kypärä päähän koneeseen mentäessä, että varmasti saa hullun maineen niin välttyy moiselta..

Olisin voinut tietenkin vuokrata pyörän, mutta kalliimmaksi se olisi tullut. Omalla pyörälläkin on paljon mukavampi ajella, kun ainakin satula on se tuttu ja turvallinen. Tietty olisin säästynyt tavaroiden raijaamiselta, mutta itsepä lajini olen valinnut, heh. Joojoo.

Tiedän, että ei pitäisi valittaa, mutta olen kuullut nyt viimeisinä päivinä korvassa melkein pelkkää valivalivalivalivalivalinaa niin tarvitsee kai sitä itsekin hieman valivalivalia päästellä, sori. Ehkä tarvitsee nostaa tämä hanuri pikku hiljaa ylös ja pistää pyörä pakettiin.. Yäk.

Luultavasti olen sen verran laiska, että en jaksa konetta raahata mukaani, joten mahdollista päivitystä tästä tulevasta reissusta tulee ensi viikolla. Mitään en lupaa, koska kirjoitusmotivaatio voi olla silloin jo hukassa.

Okei, noh, oon kyllä aika innoissani tulevasta reissusta! Kiitos vaan isukki ja mamitsu!

Hyvää pääsiästä kaikille! Mekin ollaan kasvatettu "rairuohoa hyvällä menestyksellä"!

Hola,

viimeksi kirjoitin kuinka kausi sujui ja nyt aionkin kirjoittaa, miten kauteen 2013 valmistuminen on sujunut ja mikä on yleinen fiilis.

HOLA!

Sairastin aika paljon syksyn mittaan, mutta joulukuun matka Kanarialle Jarnon kanssa sai D-vitamiinit kropassa täyttymään ja enpä ole ainakaan tähän päivään asti sairastellut pahemmin. Täytyy sanoa, että 4,5 viikon reissu oli mitä parhain. Tuli treenattua paljon, mutta ”järkevästi”. 125 tuntia tuli jonkun sortin liikuntaa harrastettua plus surkeat venyttelyt ja jumpat päälle. Määrä on yleisesti ihmetyttänyt muita, mutta jos pahempaa väsymystä ei ole havaittavissa niin miksi ei treenaisi paljon. Kelitkin olivat 99 % kohdallaan ja rusketusta tuli santsattua reippaasti käsivarsiin ja jalkoihin. Pisamatkin pääsivät kukkimaan taas synkän syksyn jälkeen.

Kotiin palattuani otin rennosti 2,5viikon ajan, koska matka Espanjan Torremolinokseen oli alkamassa. Hain viime syksynä jälkihaussa vaihtoon tänne Espanjan peräreikään, kun kerran paikkoja oli vielä vapaana. Sainkin paikan ja täällähän sitä ollaan vielä Karoliinan kanssa kuukauden verran. Asun keskustasta reilu kilometrin päässä täällä ”maalla” El Pinarin mäessä. Kämppä on kolmio ja tilaa on. Puhtaanapitopalvelua kyllä joskus tarvittaisiin tiskien puolella, kun kumpikin välttelee kyseistä toimenpidettä kuin ruttoa. Päivät muuten täyttyvät lähinnä treeneistä ja töistä.

Karoliina ja minä vetämässä vesijumppaa tai okei alottassa vetämään.

Jarno ottamassa jalkahoitoa kyläillessään täällä Torremolinoksessa.

Pyörittelylenkillä tapasin muutaman kaverin..

Hyvin on kuitenkin harrastustani täällä ymmärretty ja sain 10 päivän matkan Kanarialle perhettäni katsomaan. Pyöräkin oli tietysti mukana, tosi tällä kertaa aika-ajopyörän muodossa. Siitä pikkasen aluksi kitisinkin, että miten sillä jaksaa nontriatleetti pitkiä lenkkejä ajaa. Onnekseni huomasin, että hyvinhän tuo Apina sopi persuksen alle. Tehot kuitenkin olivat noin 10päivän avain asemassa. En tiedä koska viimeksi olisin odottanut matkaa turistihelvettiin noin paljon kuin tuolle reissulle. Reissu olikin kokonaisuudessaan ihan mahtava, eikä pahempia perhekonfliktejakaan muutaman kymmenen neliön hotellihuoneessa tullut. Vai koti-ikäväkö tässä alkaa vaivata vai kultaako aika muistoja?

Kanarian maisemaa.

Anna Käläviältä ja isä menossa valoittamaan Las Nievesia.

Harmittaa kyllä vietävästi, että en ole saanut aikaiseksi kirjoitella mitään tänne. Koulutehtävätkin jäävät aina viimeisille päiville roikkumaan kirjoitusmotivaation puutteessa, joten miten sitä jaksaisi tänne enää kirjoittaa, pff.  Olisi ollut kiva jo näinä kahtena kuukautena kirjoittaa yleisesti miten vaihtoaika on sujunut ja että miten se terveydenhuolto täällä Espanjassa pelaa tai miten suomalainen lapsi/työssäkäyvä/eläkeläinen täällä tarvitsee elääkseen tai vaikka miten Espanjan suuri työttömyysprosentti näkyy katukuvassa. Meillä opiskelijoilla, kun ei tarvitse olla kuin vakuutukset kunnossa ja pientä kielitaitoa niin homma pelaa. Onhan tässä vielä tietenkin kuukausi aikaa ja suunta kirjoittamiselleni ei ole kuin ylöspäin, ollut jo vuosia, heh.

 Tuli eilen käytyä pääsiäiskulkuettakin katsomassa.

 

Mutta muuten kai kuuluu ihan hyvää. Perjantaina lähden käymään Mallorcalla, kun siellä ei ole koskaan tullut käytyä. Epäilen vähän, että ei se turistihelvetille pärjää ikinä. 

Yhdistystoiminta on muuten perseestä, ehkä siitä myöhemmin, heh.

 Lukiossa opiskeleville lukijoille vinkiksi, että täällä on myös suomalainen lukio, johon voi mennä opiskelemaan. Vaikka vain yhdeksi jaksoksi jos haluaa vaikka pidentää kesää tai tulla keväällä treenaamaan vähän paremmissa olosuhteissa kuin Suomessa tai jos oma lukio jostain syystä tökkii tällä hetkellä.

Hasta luego seuraavaan kertaan toivoo mä.