Tässä kävi juuri niin kuin pelkäsinkin eli flunssa pamahti päälle. Toivottavasti nousisi kuume, jotta pöpöt lähtisivät paremmin pois. Harmittaa sinänsä, että nyt välipäivät jäävät hyödyttömiksi sängyssä maaten.

Koulussa jaettiin tänään todistukset, mutta käytin todistuksen hakemisen tehokkaammin menemällä maastolenkille. Lukiossa todistuksen numerot kuitenkin määräytyvät pääosaksi koenumeroista ja numerot jo etukäteen tiedänkin. Ajoin maastossa 3.10h keskisykkeen ollessa 130. Lenkki lähti taas kaatumisella liikenteeseen ja sain sekä polveen että lonkkaan "sisäisiä" verenvuotoja.

Huomen aamulla 7.30 suuntaan Karhuhallille ajamaan rataa ympäri. Tiedossa kivoja vetoja! Päivän muuta treeniä en ole vielä miettinyt, mutta eiköhän jotain keksitä!

Asia on nyt niin, että kesän epäonnistumiset kalvaa pahasti mieltäni. Suurin epäonnistuminen tapahtui luultavasti SM-kisoissa. Tapahtumaa jaksaa kokoajan vatvoa aina jostakin suunnasta, joko itse otan asian puheeksi tai niin rattoisassa spinningtunnilla isukki jaksaa soittaa biisiä, missä viitataan Kälviän masentavaan ilmapiiriin. Sitten on olemassa tämän murhenäytelmän diasarja, jonka juuri äsken selasin läpi, että osaan säheltää aina tiukoissa paikoissa! Vähemmästäkin treenimotivaatio nousee, kiitos vaan!

Vuosi on kulunut kuin siivillä, sillä joulu on taas lähellä. Joululahjatkin on ennen pahinta ruuhkaa ostettu. Mielikuvitus laukkasi taas pahemman kerran sillä reissulla, ainakin omasta mielestä. Pari pakettia on kuitenkin vielä ostamatta, koska rahabudjetti ei oikein pysynyt edellisellä kerralla koossa, hups.

Ensi maanantaita odotan sormet hikoillen, sillä löysin paketin, mikä on pyöreä ja litteä.;) Arvaappas mikä se on? Maanantai on myös poikkeuspäivä ruokailuun. Saan syödä ihan mitä huvittaa! Täytyy varmaan nyt jo aloittaa herkkujen leipominen ja karkkien ostelu, jotta saan syödä itseni totaaliseen ähkyyn, että herkkuja ei tee taas mieli pariin kuukauteen!

Treenit ovat sujuneet leppoisasti ja tarkoituksen mukaisesti. Tämän viikon aamutreenit pitäisi vielä polskia altaassa ja sitten alkaa muut aamutreenit. Tai asiasta tarvitsee vielä puhua isän kanssa, jos sen mieli on vaikka muuttunut tekemättömistä treeneistä. Pitäisiköhän se haastaa juoksukisaan, mikä olisi uudenvuoden aattona?

Terve taas!

Eipä ole vähään aikaan tullut kirjoiteltua tännekään. Koeviikko oli ja meni, vieläpä ihan hyvin. Kaikkien kiireiden keskellä sain luettua riittävästi, vaikka välillä lukeminen venyikin pitkälle yön puolelle. Olen myös raatanut dopingia käsittelevän terveystiedon projektin kanssa myöhään yöhön ja sain sen viimein valmiiksi keskiviikkona. Eli koulun osalta kaikki kunnossa, vaikka paria äikän esseetä ei lasketa.;)

Treeniä on myös tullut tehtyä hyvään tahtiin. Koeviikko oli hiukan kevyempi kuin yleensä, mutta pitäähän sitä välillä levätäkin! Muuten tunnit ovat pyörineet kahdenkymmenen molemminpuolin uinnin, pyöräilyn ja juoksun ollessa yleisimmät lajit. Kelit eivät ole olleet kaikista parhaimmat, vaikka eilen pääsinkin jo hiihtämään. Tänään hiihtoa ei voinut enää harrastaa ja tuomioksi tuli lähteä 4.30h maastolenkille vesitihkuun ja kuralätäköihin. Pyörä kulki puoleen väliin asti normaalia maastovauhtia, kunnes tajusin menneen viikon uintitreenien vähyyden. Päätinkin käydä kokeilemassa läheisen puron syvyyttä ja pakko sanoa, että syvää ja kylmää oli! Ne treenit olisi voinut jättää toiseen kertaan, sillä loppumatka ei ollut kaikkein lämpimin. Onneksi kuitenkin lämmin ilma ja kurahousut pelastivat loppulenkin, vaikka pieni mumur-vaihe yllättikin kotimatkalla. Lenkillä tuli tutustuttua fysiikan ihmeisiin. Ihme liittyi aallonpituuksiin, mikä voi tietenkin vain johtaa soratiellä hyllyviin takapuoliin. EI siitä sen enempää!

Nyt on kuitenkin kuiva ja hyvin ruokittu olo tässä linnanjuhlia seuraillessa. Nättejä pukuja!

Hyvää itsenäisyydenpäivää kaikille!

"Ollos hyvä!"

Tänä aamuna olin täpinöissä. Unohdin jopa liikennevalopäivän koulussa ja pukeuduin mustaan! Kun aamulla menin bussilla Poriin näin linja-auton penkillä painajaisia, että jos se ajokoe ei mene sittenkään läpi! Taitava ajo-opettaja sai kuitenkin rauhoitettua minua sanomalla: "Mennään nyt hakemaan se kortti pois!" Sain motivaatiota ja istuin auton rattiin hyvinkin rennon letkeästi ja lähdin ajovalvojan kanssa ajelulle. Alku lähti kuitenkin hieman jäykästi, mutta pystyin loppua kohden kuitenkin parantamaan, ja sen myös huomasi valvoja, joka ajon jälkeen myönsi minulle ajoluvan.

Tänään olen juossut ympäri kaupunkia, saaden asioita järjestettyä. Kävin rekisteröimässä ranskalaisen kuuman perunan (=Renault Kangoo) nimiini, ilmottauduin ylioppilaskokeisiin, ajoin ajokortin taskuuni ja muutenkin olen pitänyt sosiaalisia suhteita yllä. Tarkoituksena olisi vielä ahertaa läksykirjojen parissa jonkun näköinen tovi.

Treeni tänään keskittyy taas spinningtunnille.

Tiukasti tulossa ja menossa

Töröö!

Jännitystä on nyt ilmassa, sillä huomenna olisi tiedossa ajokoe autokoulusta. Saapi kuittailla jos en pääse ensimmäisellä kerralla läpi! Läpi olisi parempi päästä, sillä perjantaina tulisi matkustaa Turkuun katsomaan Linnea Louhea! Meillä olisi tarkoituksena mennä rasvanpolttolenkille perjantain päivällä. Ainakin kutonen tulisi ajella ja tietenkin suoritamme kiltisti koulujemme aamutreenit, jolloin menen uimaan ja Linnea myös toivottavasti!

Tänä aamuna vedin meidän uintiryhmälle tunnin pituisen spinningohjelman. Näin edellisenä yönä jopa pahoja unia vetäjänä olemisesta, mutta tunti sujui muitta mutkitta. Rytmi ei kuitenkaan ihan kaikkiin kohtaan sopinut, mutta ei näyttänyt muita haittaavan! Tunnin jälkeen menin salille. Juoksin juoksumatolla, "luistelin", kävin "tärinä"laitteessa ja muissa peruslaitteissa. Illalla kävin juoksemassa palauttavan lenkin.

Viikonloppuna olin Pajulahdessa leirille. Oli hauska nähdä pitkästä aikaa pyöräilykavereita! Leirejä pitäisi järjestää useammin. Leirin tarkoituksena oli nostaa yhteishenkeä lenkkien lomassa. Yhteishenki mahdollisesti kasvoi, mutta ei lenkeillä. Sillä esimerkiksi sunnuntain lenkillä kaikki olivat levinneet pitkin ja poikin Lahtea. Lenkin piti olla rauhallinen pk-lenkki, mutta kaikki taisivat käydä moikkaamassa mk-sykkeitä. Minä ainakin. Keskisykkeet eivät silti kovin korkeat olleet. Lauantain lenkin keskisyke oli 144 ja sunnuntain 143. Viime viikolle kertyi 23 tuntia. (Sain myös sunnuntain lenkillä ajella maamme ammattipyöräilijöiden peesissä.;)

Tälle viikolle olen suunnitellut 18tunnin viikkoa, minkä pitäisi täyttyä muitta mutkitta. Ensi viikon otan treenien suhteen rauhallisemmin, sillä koeviikko on tuloillaan ja kai kokeisiin tarvitsisi hieman uhrata aikaa. Tosin jos valmistelutunnit jäävät väliin, on mahdollista ajaa kokeiden lomassa myös pitkää lenkkiä. Jos ilmat ovat vain hyvät ja saan organisoitua aikataulut sopiviksi.

Hallintaa

Jesh! Pääsin tänään autokoulun teoriakokeesta läpi. Askel taas eteenpäin kohti korttia, jonka saatan saada ensi viikolla. En voisi ikinä kuvitellekkaan itseäni auton ratissa, mutta ei nyt kannata kuvitellekkaan, sillä voi olla hiuskarvankin varassa, että pääsenkö inssistä lävitse. Voin kertoa, että kaupungin liikennesäännöt eivät kuitenkaan ole täysin hallinnassa.

Tässä olen koittanut hipsiä lenkille, mutta keksin kokoajan jotain "parempaa" tekemistä, kuten blogiin kirjoittaminen. Kyllähän tämä kirjoittaminen nyt aika tärkeää on! Vai mitä? Noh, meen salkkareitten jälkeen autotalliin ajamaan rullilla isän seuraksi, kun sen tarvii huoltomiehenä fixata pyöriä. Tai jos kuitenkin ajasin 1,5h.. Sitten tulisi päivälle 3.15 treeniä. Sen näkee kohtapian.

Huomen aamulla tarvitsisi herätä kello 5.00 ja lähteä Pajulahteen leirille.

Halo!
Taas pikästä aikaa.

Haluaisin kertoa teille, että on tullut treenattua mukavia määriä sopivalla teholla. Tälle viikolle on jo kertynyt noin 12tuntia ja lisää on tiedossa, toivottavasti! En tiedä, mikä tehopiikki/määrä treenien suhteen nyt on meneillään.

Viime viikon keskiviikkona tein uintitestin, jossa katsottiin uintivalmentajan kanssa sopivat sykealueet tietylle vauhdille, kun ei muita uimareita aamulla näkynyt! Hävetkää. Kolmosta, eli täysiä, ei tarvinut edes kokeilla sillä maksimivauhti tulee yleensä itsestään. Uin neljä kertaa 400 2-:lta 2+:lle. Viimeinen 400:nen meni 5.27, mikä tällä hetkellä on yllätävän hyvää vauhtia minulle. Täytyy kuitenkin huomioida, että uintia viikkoon on mahtunut neljä kertaa viikossa enintään. Testi kuitenkin motivoi tälle viikolla hitusen, sillä maanantaina uin pitkästä aikaa täyden vitosen aamutreeneissä. Eilen en kuitenkaan ihan siihen pystynyt, kilsoja kertyi 4.7km. Tänään olin kuitenkin altaassa aivan liekeissä, sillä tänään uin yhteensä 11kilometriä. Aamulla 4.6 ja illalla 6.4. Tuntuu hyvältä puolen vuoden tauon jälkeen päästä yli 10 kilometrin päiviin. (Maanantain ja tiistain iltojakaan en ole laiskotellut. Maanantaina kävin juoksemassa tunnin ja siihen perään tunti rullilla pyörittäen. Yritin pitää cadenssin 105-110, mikä on minulle työn takana! Ujutin myös 10*10 sekunnin max.pyöritykset mukaan. Tiistaina olin kaksi tuntia maastossa.)

Sitten ikävämpiin piikkeihin. Minun pitäisi väsätä 10-15 sivun esitelmä terveystiedon opettajalle dopingista. Olen jo päässyt alkuun, mutta kirjoitettavaa riittää vielä moneksi tunniksi.

Perjantaina olisi autokoulun teoriakoe. Olen pulassa.

(Kaatumisviikkokin on ohitse, mutta viimeviikon saldoon voin lisätä itselleni vielä seitsemän kaatumista.;)

Niin käy joskus

Hiihtokauteni on nyt avattu Jämin hiihtoputkessa. Hiihto sujui pitkän tauon jälkeen rauhallisissa merkeissä, tai ainakin melkein. Sykkeet olivat kohtuu alhaalla, mutta reidet kipeytyivät suhteellisen aroiksi. Noin 80 kilometriä suksin 1,2 kilometrin baanalla viikonlopun aikana. Hiihdin sekä perinteistä että vapaata tyyliä. Lauantaina olin superahkera, sillä menin vielä juoksemaan hiihdon jälkeen ja illalla kelluttelemaan Ikaallisten kylpylään.

Jos aamulla tunsin kipua sisäreisissä niin nyt tunnen ainakin 11 kertaa enemmän kipua toisessa pakarassa, sillä kaaduin hierojalta tullessani pyörällä. Luulin, että osaan ajaa pyörällä jääkokkareitten yli alamäessä, mutta enpäs osannutkaan. Kaatumisen voisi luokitella samaan luokkaan kuin Linnean kaatuminen paritempotreeneissä. Onneksi kukaan ei kuitenkaa nähnyt, sillä heti maahan pudonneena tarkistin heti ympärilleni, että oliko tapahtuneelle silminnäkijöitä.

Olen tässä miettinyt, että viikot 44 ja 45 voisi merkata kalenteriin kaatumis-viikoiksi. Kukin saisi kaatua millä tavalla tahtoo ja kuinka pahasti haluaakaan. Sillä viime viikolla äitini putosi sillalta ja venäytti selkänsä.(Sillalta oli 0,8metrin pudotus maahan.) Minä taas lensin persuksilleni mutaan vain minishortsit ja takki päällä ja puristin käsissäni olevan mandariinin rusinaksi.

Hyviä merkkejä

CIAO!

Taas on kertynyt aikaa, kun viimeksi kirjoitin. Aika on ollut niin sanotusti kortilla, mutta ei se mitään! Nyt olen taas elävien kirjoissa ja ehdin muutaman sanan huvikseni kirjoitella.

Viime viikolla vietin syyslomaa, mutta alkuviikon jouduin ottamaan rennosti treenien suhteen sykeraja/maitohappo-testin takia. Pientä treeniä tein kuitenkin, koska "treenittömillä" jaloilla on turha lähteä tekemään maksimisuoritusta. Testi sujui hyvin ja sain tarvitsemani sykerajat, mitkä olivat yllättävänkin matalat. Yllätyksenä pohjakunto kuitenkin todettiin hyväksi ja maksimia tarvisi vielä kehittää. Testin jälkeen kävin Subwayssä syömässä ja lähdin bussilla kohti Poria. Poriin päästyäni lähdin viel 1,5 tunnin spinningtunnille. Ei ollut kovinkaan herkkää.

Perjantaina kävin maantiellä ajamassa kahden tunnin lenkin. Pikkasen oli kylmä, kun tuuli kiersi ympärillä kokoajan. Lauantaina käytiin isomalla porukalla maastopyöräilemässä. Lenkin pituus oli viisi tuntia ja syke taas vaihteeksi yli pk-rajojen. Jos sitä ajamalla saisi sykkeen alas ja tekniikan kuntoon. Sunnuntaina aamuna lähdettiin maantievehkeillä liikenteeseen. Lenkki oli muiden mukaan rankenpi kuin edellisen päivän maastolenkki, mutta minulla oli toisinpäin. Syke oli 25 pykälää alempi ja olin totaalisessa vauhdin hurmassa! Ah, että maantiepyöräily on ihanaa..

Tällä viikolla olen vääntänyt uinti- ja juoksutreenien parissa. Pyörällä olen vain ajanut 50 minuuttia, rullilla. Ja tänään olin kahdella spinning tunnilla. Toinen kesti 45 minuuttia ja toinen 90 minuuttia. Jos noilla treeneillä ei kiri lähde niin ei sitten millään! Reidetkin on kuulemma kasvanut.;)

Huomenna menen aamulla taas vaihteeksi uimaan ja illalla mennään porukalla Jämille hiihtoputkeen hiihtämään. Putkessa pitäisi viihtyä koko viikonlopun ajan. Aika tylsäksi menee loppu peleissä, mutta vaihtelua sekin.

Herkut pois

Syysloma Porissa on alkanut ja loma jatkuu ensi maanantaihin asti. Nyt olisi ollut hyvä mahdollisuus saada tälle viikolle runsaat treenimäärät, mutta alkuviikon otan rennosti torstain testiä varten. Testi pidetään Turussa ja matkustan sinne jo huomenna. Linnean luo tietenkin yökylään.

Päätettiin viime sunnuntaina Linnean kanssa, että aloitamme herkkulakon. Jos jompi kumpi rikkoo annettuja sääntöjä joutuu rangaistettavaksi. Rangaistuksen asettaa isukkini, joten kauppojen karkkihyllyillä tai jäätelöaltailla tulisi pitää silmät visusti kiinni. Säännöt eivät kuitenkaan ole vaativia, sillä meidän tulee vain pysytellä kaukana herkuista ja syödä kunnon ruokaa niin paljon kuin mahaan mahtuu.

Kiisselit naamaan palautumista varten

Tour de Pori on ajettu parhaassa mahdollisessa säässä. Oon ihan nahat! Jalatkaan ei pysy enää mun haluamassa kontrollissa, sillä koivet vaappuu suuntaan jos toiseenkin. On toi maastossa ajaminen ylirankkaa! Keskisyke tippui viime vuodesta vaivaiset kaksi pykälää, vaikka pojat himmailivat tahtia mun vauhdille sopivaksi.(paitsi isä.:D) Keskisyke oli siis 158, joka on turhan paljon, mutta huonolle kunnolle ei tässä vaiheessa voi yhtään mitään. Parempi, että nyt on huono kunto kuin kesällä. Saan ottaa seuraavan viikon rennommin matalilla sykkeillä, vaikka torstaina on taas tosi kyseessä, kun menen testiin mittauttamaan sykerajat.

Olen ajoon tyytyväinen, koska jaksoin ajon loppuun asti. Viime vuonna viiden tunnin ajon jälkeen jouduin soittamaan äidin hakemaan polun varresta. Tourille meni minulta aikaa 6.45 tuntia, mutta kilsoista ei mitään hajua. 3.40 tunnin ajon jälkeen minulle tuli kyllä vaikea välikuolema, jolloin olin valmis jättämään leikin kesken. Mutta onneksi pysähdyimme Onnenkosken kahvilaan tankkaamaan loppulenkkiä varten. Sen pysähdyksen voimalla jaksoin taas painaa jonkin aikaa, kun taas tuli pieni nitkahdus, mutta lopun kalliosuudella jaksoin taas tsempata ja minua ei edes jouduttu odottamaan! Loppukirikin irtosi vielä, tosin voittaja olisi vain selvitettävissä, jos paikalla olisi ollut maalikamera.(Kyl mä voitin!) Pahaa murmur-vaihettakaan ei tänään tullut, alan oppia pikkuhiljaa, kantapään kautta. Oraviakaan ei näkynyt.

Nyt syön kiisseliä kermavaahdon kera, että palaudun kolmen viikon sisään viimeistään.

Tour de Pori

Tälle viikolle ennustan 22-23 tunnin treeniviikkoa. Nyt tunteja on kertynyt 14 ja huomenna olisi tarkoitus mennä ajamaan maastopyörällä Tour de Pori toisinpäin, kun se viime viikolla jäi väliin mökkireissun takia. Alkuperäisen Tour de Porin kiertämiseen muilla meni aikaa 7,5 tuntia. Huomenna matka lyhenee jonkun verran, mutta luulisin, että tunnit painuvat reilun kuuden tunnin. Sen näkee sitten huomenna. Viime vuonna keskisykkeeni Tourilla oli 160, joten toivon, että se ei tällä kertaa olisi niin korkea. 15 pykälää ainakin alhaisempi saisi olla. Sunnuntaina olisi tarkoitus ajella 2-3 tuntia palauttelua maantiellä, toivottavasti.

Aamuinen uinti kulki kohtalaisen verkkaisesti. Ojentajissa painaa kuitenkin edelliset uintiharjoitukset, mutta onneksi on viikonloppu uinneista vapaata. Illalla käytiin isukin kanssa maastossa. Syke pomppi aika helposti kohti kattoa, luultavasti eilinen spinning vaikutti siihen. Huomiseksi tarvii varmaa varata buranaa mukaan, sillä polvessa vihloo ajaessa ikävältä.

(Nyt motitan koneella, ettäi huominen lenkki tulisi hitaanpaa. Nukkuessa aikahan kuluu suunnattomasti nopeampaa. Jännitän huomista, mitä jos jään matkalle ja kukaan ei odota? Sitten istun jäpismäisesti ojanpenkalle ja jään odottamaan, että isukki tulee hakemaan tai perustan oman kolon oravien kanssa puuhun.)

Uutta

Yli viikko on taas vierehtänyt kuin siivillä. Viikkoon on sattunut pettymyksiä ja onnistumisia, mutta kaikesta voi ottaa opikseen. Koulu, autokoulu ja treenit ovat vieneet aikaa hurjan paljon, ei ole jäänyt paljon muulle aikaa. Viime viikonlopun kuitenkin vietin pyöräilijä-kavereiden kanssa mökillä, hauskaa oli. Ansaitsin vapaan viikonlopun, koska vapaapäivää en ollut viettänyt melkein kolmeen viikkoon. Tuntuu että kaikki asiat mitä teen liittyy jollakin tapaa pyöräilyyn, mutta ratkaisut tuntuvat kuitenkin minulle oikealta.

Olin tänää ajotunnilla. Ensimmäistä kertaa kaupungissa. Surmansa meinasivat saada pyöräilijä, kaksi jalankulkijaa ja monet autoilijat. Ajoin kaksi tuntia, ekalla tunnilla bensan kulutus oli 19.6L/100km, mikä on aika paljon. Toisella tunnilla sain kuitenkin kulutuksen putoamaan 10litralla. Ensi viikolla on hyvä jatkaa, jos ei auto sammuisi vaikka kymmentä kertaa.

Treenit ovat sujuneet kohtalaisesti. Uintikin lähti viime perjantaina kulkemaan. Tänään ei kuitenkaan ollut ihan niin herkkää kuin menneet treenit, mutta jumi on voimaa. Eilen sorruin lähtemään maastolenkille, kulki yllättävän hyvin. Keskisyke oli 145.

Lenkkiä.

Näin maanantaiaamuna on hyvä kommentoida viikonlopun tapahtumia. Perjantaina matkasin ystäväni Linnean luokse Turkuun. Perille saavuin kolmen maissa ja pienen hengähtämisen jälkeen lähdimme pyöräilylenkille Hirvensaloon. Kiersimme Hirvensaloa ristiinrastiin, pääasiassa samaa reittiä, mitä kisailimme Simo Klimscheffskij´n muistoajossa aikaisemmin keväällä. Aikaa kului 2.22h ja matkaa kertyi 60kilometriä. Illalla kävimme Linnean kaverin luona 10 kilometrin päässä "kotoa", jonne me poljimme ilman valoja! Se oli hurjaa.

Lauantaina nukuimme pidempään ilman suurempia aikatauluja, vain Linnean parturiaika tuli huomioida. Neljän jälkeen vasta saimme niskoistamme kiinni ja lähdimme pariksi tunninksi ulos jauhamaan pyörän kampia. Myös Virtasen Jesse piipahti seurassamme, hieman flunssaisena kylläkin. Lenkin jälkeen saimme kohtauksen, sokerintarvekohtauksen. Kävimme kaupassa ja tankkasimme karkkia ja suklaalevyn puoliksi.

Eilen osallistuimme kuntoajoon, jonka tarkoituksena oli ajaa 170 kilometriä. Lenkki sujui muitta mutkitta, koska osasin välttää vetovuorot, paitsi vapaavauhti osuudella. Linnealle meinasi yhdessä mäessä käydä hassusti, kun ei enää meinannutkaan jaksaa, mutta pieni tsemppaus kuitenkin auttoi tytön maaliin saakka. Keskinopeus lenkillä oli 30.5 ja reitti oli hyvin mäkistä. Tunnelmat ovat nyt hyvät.

Päiväkirjan tapaan.

Melkein on viikko aikaa siitä, kun olen viimeksi kirjoittanut. Joten kerron päiväkohtaisesti, mitä olen taas päivien aikana tehnyt.

29.9.07
Lauantaiaamu, tunsin itseni hyvin väsyneeksi rankkojen viikkotreenien jälkeen. Ei ollut helppoa päästä vanhaan rytmiin kiinni, koska edelliset kaksi viikkoa olivat olleet suurimmaksi osaksi lepoa. Kun nousin sängystä päätin, että en lähtisi lenkille, mutta isä sai suostuteltua lähtemään. Itse hän ei tullut mukaan, koska lähti työkavereidensa kanssa "virkistäytymisretkelle" maastopyöräilemään. Kun pääsin kopille, eli lenkkitapaamis paikalle, sain odotella jonkin aikaa, että muut ilmestyivät paikalle. Onnekseni muillakaan ei ollut suuria haluja ajaa pitkää lenkkiä, niin päätimme ajella Meri-Porin ja Ahlaisten kautta menevän lenkin, josta kertyi 70 kilometriä. Päästyäni kotiin vietin laatuaikaa pikkuveljeni kanssa.

30.9.07
Lauantai iltana lupasin kaverille, että lähden hänen kanssaan sunnuntaiaamuna pidemälle lenkille, mikä myös tapahtui. Alkulenkki oli raskasta, koska edellinen yö tuli syystä tai toisesta nukuttua huonosti. Lenkkiä kertyi neljä tuntia ja illalla saimme nauttia MM-kisoista, vaikka tennistähdet pukkasivat viemään melkein koko shown.

1.10.07
Maanantai alkoi alkoi uintitreeneillä. Puolet harjoituksesta jaksoin uida yllättävänkin kovaa, mutta aloin kolmen kilometrin jälkeen himmata vauhtia, jotta peruskestävyysharjoitus ei menisi vauhtikestävyyden puolelle. Harjoitusten jälkeen menin koululle ja sieltä taas hierojalle.

2.10.07
Tiistaina alkoi meidän koulussamme koeviikko ja aamuharjoituksia ei pidetty. Minulla ei kuitenkaan olut koetta, vaan jäin kiltisti kotiin ajamaan treenin rullilla. Ajoin tunnin, mihin sisältyi 10 sekunnin vetoja. Illalla kävin kaverini kanssa juoksemassa reilun tunnin hissukseen. Kun pääsin kotiin kertasin papereista, miten analyysi kirjoitetaan, sillä keskiviikkoaamuna oli tarkoitus sellainen tehdä.

3.10.07
Aamutunnit sujuivat rattoisasti analysoiden "Ana Lemminkäisen äiti" novellin parissa. Nyt tuntui, että teksti saattoi jopa onnistua! Illalla kävin ajamassa 2.4o tuntia kauniissa säässä.

4.10.07
Tänään torstaina en ole vielä saanut aikaan yhtään mitään. Illalla matkaan spinningtunnille pitkästä aikaa. Hieman jo hirvittää.

Supi suomalainen.

Tänään, päivällä, olen harrastanut aitoa suomalaista keksintöä. Päätin, että isken sauvat käteeni ja lähden sauvakävelemään! Ihan täydelliseksi suomalaiseksi en kuitenkaan ruvennut, joten jätin lenkkimakkarat syömättä! Koko matkaa en kuitenkaan vain kävellyt, vaan juoksin noin puolet matkasta. Juoksun ja kävelyn välimuotona voin käyttää hölköttelemistä, eli hölköttelin noin kaksi tuntia. Peppu meni aika jumiin kovasta pyllyn pyörityksestä tai sitten en osaa sauvakävellä? Ylämäissä tuntui, että olisi hiihtänyt, joten yläkroppa pääsi myös töihin. Aamulla kävin uimassa, uin 4,3 kilometriä.

Lenkin jälkeen en näytä hehkeältä.

Eilen pidin rennon päivän. Kävin heti koulun jälkeen ajamassa 1,5 tuntia maantiellä. Keskinopeus oli 25km/h, eli hissun kissun olen hiipinyt Kullaan lenkkiä. Kävin myös hieronnassa ja sisäreidet oli taas mukavan jumissa. Nipisti. Huomenna tiedossa pitkää lenkkiä, jos kopille ilmestyy porukkaa, muuta jos sinne ei tule ketään niin menen takaisin kotiin. Sen kun näkis.

Kuulumisia

Olen unohtanut kertoa teille yhden asian. Asiani koskee autokolua. Olen aloittanut autokoulutunneilla käymisen. Autoa en ole vielä ajanut, mutta ilmoitan hyvissä ajoissa, koska teidän ei kannata astua ulos kodeistanne. Meno saattaa olla epävarmaa.

Maanantaina aloitin pk-harjoittelun. Tällä viikolla treeniä on jo tullut noin 10 tuntia. Maanantaina kävin aamulla uimassa 3,5kilometriä. Uimme nopeusharjoituksen, mikä oli minusta minulle hyvä, koska en ole pitkään aikaan uinut kunnon uintitreeniä. Menin silloin myös pyörällä kouluun ja takaisin, kotiin päästyäni ajoin vielä ratapyörällä 30 minuttia rullilla. Eli ajoa kertyi tuolloin 1.40h. Tiistai aamuna olin myös uimassa, 4.6kilometriä. Tuntui käsissä mukavasti viimeisellä kilometrillä, mutta kyllä täältä tullaan! Kävin myös puntilla ja illalla reilun tunnin juoksemassa.
Tänä aamuna olin taas uimassa, uin 3,5 ja taas nopeutta. Päivällä kävin ajamassa tunnin maastossa ja sen jälkeen kiiruhdin hierojalle.

Koulussa olen perehtynyt 7 veljeksen elämään. Aika hurjaa tarinaa on Aleksis Kivi keksinyt.

Bussisekoilua ja keulimista.

Viime torstaina olin valveillakin hyvin syvällä ajatuksissani, mikä mahdollisti sen, että menin Lyttylään menevään bussiin enkä Noormarkkuun menevään bussiin. Löysin itseni kymmenen kilometrin päästä kotoa. Aluksi ajatus nauratti, että pitäisi kävellä kotiin 10 kilometriä, mutta pienen hihitistuokion jälkeen ajatus alkoi itkettää. Soitin äidille ja kerroin mitä minulle oli käynyt. Onneksi äiti oli jo päässyt töistä kotiin ja pääsi hakemaan minut Lyttylän tienristeyksestä. Onnekseni kerkesin "rentouttavaan" hierontaan äitini ansiosta.

Eilen, perjantaina, en tehnyt yhtään mitään, mutta illalla olin kuitenkin kavereitten kanssa viettämässä iltaa.:)

Tänään nukuin pitkään, heräsin vasta kahdentoista maissa. Sitten aloin valmistautumaan maaston piirikisoihin. Valmistautumiseen kuului pitkä ja rauhallinen aamupala. Ennen kilpailun starttia pikkuveljeni Waltteri yritti opettaa minua keulimaan. Onnistuin kerran mielestäni aika hyvin, mutta toisella kerralla löysin itseni pussailemasta asfalttia. Waltsu sai ainakin makeat naurut ja minä kuhmun otsaan. Kisan ajoin verenmaku suussa ja ei silti kulkenut mihinkään. Piirimiestaruus kuitenkin lämmittää sydäntä.

2

Porvoon tempon jättämät fiilikset(15.09.2007):
Tunnelma on helpottunut, että viimeinen tämän vuoden pyöräkisa on ohitse. Matkana oli 20 kilometriä ja reitti ei ollut tasainen. Reitti oli samaa tietä kuin Porvoon ajoissa aikaisemmin kesällä. Ajo tuntui koko matkan siltä kuin jalat olisivat pyörineet siirapissa. Kilpailun jälkeen mietein, että missä on ajaminen tuntunut samalta ja päädyin siihen tulokseen, että U6:n viimeisellä etapilla eli tempossa. Jalat eivät silti olleet maaliviivan jälkeen hapoilla, mutta keuhkot oli. Loppuillan yskin "hevosyskää". Syke oli kokomatkan varmasti yli 200. (Kisoissa en uskalla käyttää sykemittaria, mutta sykkeen tahdin osaan itselläni tunnistaa.)

Olin kilpailussa kuitenkin toinen. Hävisin Raution Annelle 25 sekuntia. Kääntöpaikalla eroa oli 30 sekuntia eli sain takaisintulomatkallla vähän kiinni. Olen voittanut Annen tempossa kerran aikaisemmin kesällä Hesburger tempossa, mutta siellä oli huomattavasti enemmän nousua. Laura Lilja oli kolmas. 7kilometriä maaliin kuulin, että olin häntä edellä jo jonkin verran ja ajelin maaliin, sitä vauhtia mitä tarvitsin toiseen sijaan. Kisa oli maantiecupin viimeinen osakilpailu ja sijoituin toiseksi Paula Suomisen jälkeen.

Fiilikset nyt:
Olen pitänyt lauantaista asti lomaa lenkeistä. Aika on tuntunut herkulta. Nyt keskiviikkona ei ole vielä mitään hinkua päästä pyörän päälle jauhamaa tai kelaamaan uima-allasta edestakaisin. Olen pääasissa syönyt ja nukkunut. Silloin tällöin koulussakin on täytynyt käydä näyttämässä naamansa, että elossa ollaan.

Lepoa tiedossa. Ah!

Edellisen viikonlopun maastokisa ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Ensimmäiseksi maastokengän pohjasta lähti klossi irti ja jäi polkimeen kiinni. Sain yhden mäen talutella sukkasillaan ylös ja mäkien lasku yhdellä "varmalla jalalla" oli hyvin pelottavaa. Toiseksi ei vaan enään jaksa kisata. Tekniikkaa voisin myös vielä harjoitella ja kovaa ajamista maastopyörällä.

Tänään matkaan Porvooseen, koska huomenna on viimeinen kisa tänä kautena. 20 kilometriä pitäisi jaksaa jauhaa. Tällä viikolla ei ole edes tullut kunnon treenejä. Maanantaina kävin uimassa 1,5 tuntia ja siihen se melkein jäikin. Ensi viikon otan rennosti ja nautin rennosta olosta pitkään aikaan. Tai kai sitä kokeisiinkin pitäisi lukea.

KLL

Neljän kuukauden juoksuton kausi voi kipeyttää jalkasi, jos menet juoksemaan 2,5 kilometriä lähes täysillä. En tiedä oletteko kokeneet saman, mutta minä olen kokenut nyt. Olin eilen KLL-triathlon kisoissa. Matkat olivat 250 metriä uintia, 10 km pyöräilyä ja 2,5 kilometriä juoksua, josta siis jalkani kipeytyivät. Uinti oli hyvin herkkää, ensimmäiset 50 metriä, jonka jälkeen kädet olivat aivan muusia. Kesällä olisi voinut harkita pitempiä uintitreenejä, mutta itsepä olen valintani tehnyt. Pyöräpainotteisella treenillä voitto kuitenkin lohkesi, aika isolla erolla, vaikka tuloksia en ole nähnytkään. Meillä oli myös viestijoukkue, team Kunkku, uusimme viime vuoden voiton. Oltiin tyttöjen kanssa pienissä paineissa, koska tiesimme, että Turusta tuli kova joukkue. Turku sijoittui kuitenkin "vasta" toiseksi.

Huomenna matkaan Tampereelle maasto marathonin SM-kilpailuihin. Pia Sunstedin peesissä pitäisi 90 kilsaa ajaa.:D Jos sen tekisin, niin olisin hemmetin kova, mutta tässä vaiheessa se on kuitenkin vain unelma ja tavoite. Olen tyytyväinen jos pääsen edes maaliin. Maastoa on onneksi kehuttu helpoksi, mutta en usko!:D

Minä ja sinä.

Jokaisella maapallolla elävällä persoonalla tulee olla oma käsitys itsestään ja jokaisen tulee olla oma itsensä. Ihmisen tulee muuttua elämänsä aikana, mutta silti pitää omasta tavoite minästään kiinni. Selvät käsitykset asioista voi tuoda tavoitettuja saavutuksia itselle. Jokaisen tulisi tuoda itseään näkyväksi, vaikka kävisi oman minänsä kanssa ristiriitaisia keskusteluja. Jokaisella on kuitenkin oikeus olla, mitä on.

(Nyt pidän totaali lepoa, koska on hieman kipeä olo ja muutenkin tuntuu, että lepo on tällä hetkellä ansaittua.)

Lokirja 3.9

Suomen sää on kuin minun huoneeni. Sää on useimmiten huono ja myös huoneeni on aina huonoina keleinä sekaisin. Sateella tuntuu, että pöly leijuu samalla tavalla katosta kuin rankkasade taivaalta. Astiat ja vaatekasat ovat lattialla kuin vesilammikot asfaltilla, joita tarvitsee väistää ja kiertää. Lamput ovat kuin pilvien takaa pilkistävä aurinko.

Eilinen Ahveniston kisa ei kulkenut yhtään mihinkään! Ensiksi meni rengas ja muutenki oli kauhea ajaa! Jäin Heljä Korhoselle kierroksen. Pieni lepo ei olisi pahitteeksi. Tänään olin hieronnassa.

Urheiluharrastus vanhempieni apuna ja rasitteena.

Olin viisi vuotias, kun minut vietiin ensimmäisen kerran uintiharjoituksiin. Ensin se oli pelleilemistä pikkualtaassa, mutta parin vuoden lilluttelun jälkeen pääsin kunnon uintiryhmään uimaan. Minut otettiin ryhmään uutena ja pientä aliarvioimista minua kohtaan oli, mutta onneksi opin uinnin salat aika nopeasti ja pääsin muiden vauhtiin mukaan ja pystyin tutustumaan uusiin kavereihin, jotka vieläkin ovat tukenani, jos asiat ovat huonosti. Sain myös itselleni valmentajan, joka omassa nuoruudessaan voitti MM-mitalin uinnissa. Hän omistaa myös isoimmat pohkeet, jotka olen ikinä nähnyt. Ne ovat kuin miehellä. Silloin ajattelin, että haluan samanlaiset "kivi"pohkeet ja samanlaisen menestymisen kuin hänellä. Nyt kuitenkin olen jättänyt pelkän uinnin vähemmälle ja olen keskittynyt parina viimeisenä vuotena enemmän triathloniin ja pyöräilyyn. Menestystä on tullut, mutta vieläkin tavoitteenani on isot pohkeet (tai nyt ehkä reidet) ja arvokisa mitali.

Jokainen lapsi tarvitsee jonkun harrastuksen. Oli se sitten uinti, jääkiekko, baletti tai jokin taistelu laji. Harrastus kasvattaa lapsen kilpailuhenkeä, sosiaalisuutta, yrittämisen halua, itsenäisyyttä ja vastuuntuntoisuutta. Urheiluharrastus antaa elämyksiä ja antaa lapselle henkistä iloa. Harrastus auttaa myös koulunkäyntiä, koska antaa rytmikkyyden päiville. Ensin käydään koulussa, tehdään läksyt, huilataan ja lähdetään harjoituksiin muiden ihmisten seuraan. Jos kokeesta tulee huono numero ja on jo saanut harrastuksesta kilpailuhenkisyyttä, on helpompaa motivoitua seuraavaan kokeeseen kiitettävä numero silmissä.

Urheilussa on myös terveydellisiä vaikutuksia. Monella nuorella on ylipaino ongelmia, ja jos liikkuisi säännöllisesti niin ei makkaroita kertyisi vatsan ympärille. Nykyisin monet lapset eivät ole kiinnostuneita, kuinka isokokoisia he ovat vaan siitä, kuinka iso on heidän ostamansa karkkipussi. Liikkumattomuus aiheuttaa ajan kuluessa selkä-, lonkka-, niska-, nivel- ja niin edelleen vaivoja.

Vanhemmat hyötyvät lasten harjoituksista siten, että pääsevät harjoitusten aikaan suorittamaan omia urheilusuorituksia. Omat vanhempani kävivät aina juoksulenkeillä, kun itse polskin uima-altaassa, ja joka perjantai palkitsivat he itsensä käymällä pizzalla Pressan-pizzassa. Arvostan sitä, että joku jaksaa joka ilta uhrautua viemään omat lapsensa harjoituksiin ja käyttämään harjoituksen aika itselleen hyödyksi. Vanhempani ovat osanneet viedä minut erilaisiin ja monipuolisiin harjoituksiin ja nyt olen saanut itse valita mitä haluan tehdä. Joten, kun joskus ehkä mahdollisesti hankin lapsia, yritän muistaa, että heille pitää antaa mahdollisuus harrastaa montaa eri lajia, ja tehdä juuri sitä, mitä he itse haluavat. Kaikille ei sovi 3000 esteiden juoksu yleisurheiluradalla tai lantion pyörittely tanssitunneilla. Jokainen jaksaa tehdä tiettyä lajia, tiettyyn ikään asti.

Söinpäs bullan.

Olen seurannut kavereitani kirjoitusten alla. Monet ovat stressaantuneita, mutta jotkut osaavat ottaa hyvinkin rennosti. Itse en vielä kirjoita mitää, koska olen päättänyt käydä lukion neljässä vuodessa, joka mahdollistaa suuuremmat treenimäärät. Ensi keväänä minulla itsellä on tiedossa äidinkieli ja uskonto. Luulen, että kuulun silloin stressaantuneiden joukkoon.

Viime päivät ovat kuluneet lenkkien merkeissä. Kävin viime viikonloppuna Turussa Linnean luona kyläilemässä. Otimme osaa viime lauantaina järjestettyihin paritempon SM-kilpailuihin. Jouduimme kuitenkin ajamaa kisan ulkopuolella, koska emme ole samasta seurasta. Itsellä tempo sujui kulkevan, mutta pienet mäet tuottivat Laihialla Linnean jalkoihin ylimääräistä maitohappoa, ja ei ihan pysynyt mukana. Minussakin oli vikaa, koska en kuullut, että Linnealla oli vaikeuksia pysyä mukana. Muutenkin huono kuulo ja tempokypärä päässä piti painaa pää punaisena. Päästiin kuitenkin ehjänä maaliin, kun yhteisharjoituksissa emme välttyneet kaatumisilta. Linnea ajoi huomaamattaan takarenkaaseeni päin ja meni mukkelis makkelis keskelle tietä. Kyynerpäähän tuli pieniä ruhjeita, joita käytiin puhdistamassa Piikkiön Shellillä, mutta mitä olisi pyöräilijä ilman kaatumisen merkkejä.

Ajoin sunnuntaina elämäni ensimmäisen yli 200 kilometrin lenkin. Aikaa kului reilu 6 tuntia ja keskinopeus oli luokkaa 33. Ajoin pyöräilypiiristä saadulta metodilla koko matkan, eli 200 kilsaa jätkien peesissä, eikä yhtään pullaa. (Vaikka isä pakotti syömään yhden pullan!!) Vieläkin tuntuu matka jaloissa, mutta haitanneeko tuo. Maanantaina pidin lepoa ja eilen aamulla kävin ajamassa n. 2,30 tuntia maastossa, mutta en yksin! Tänää ajoin aamulla tunnin rullilla, en viitsinyt huonoon keliin lähteä ajamaan, etten tule kipeäksi. Kai sitä voisi toiselle lenkille vielä lähteä autotallin huumaan. Ensi lauantaina olisi tarkoitus mennä Hämeenlinnan moottoriradalle ajamaan pyörällä kisaa. Se on mäkinen reitti se. Jos maaliin asti pysyn kilpa-sarjan mukana, niin meikä kiitää kohti Belgiaa, mutta jos en pysy niin jään kiltisti Suomeen treenaamaan.

Heheh.

Nyt on sitten ensimmäinen maastokisa minun kohdaltani ajettu. Mukaani matkalta sain mustelmia, turvotusta, SM-hopea mitalin, ulkorenkaan maastoon, Haltin juomapullon ja paljon kuraa. Ajossani näkyi selvästi kokemattomuus. Kohdat missä ei ollut juurakkoa sujuivat hyvin, mutta missä oli niin ei sujunut.:D Jokaisessa alamäessä ja juurakko kohdissa laitoin niin sanotusti liinat kiinni. Kaikki ylämäet juoksin ylös. Oli aika haastava reitti ekaksi kisaksi. Nyt pesemään hyvin likaista pyörää.

Epäonni.

Tiputin eilen eilen illalla lasin lattialle ja se meni rikki. Tietääkö se seitsemän vuoden epäonnea? Huono onni tähän väliin olisi katastrofi.

Luovaa jännitystä

Nyt on olo kuin olisi ottanut aurinkoa 35 asteen lämpötilassa viisi tuntia putkeen. On tullut nukuttua univelkoja tämä päivä. Yöllä nukuin 12 tuntia ja päivällä kahden tunnin päikkärit pilvisängyllä. Olen myös syönyt tänään tähtitaivaallisen paljon. Tuntuu, että voisin syödä kiviäkin. Lievää energian puutosta tai sitten rakastan vain ruokaa.

Koulu alkoi keskiviikkona. Tuntuu, että on ihanaa päästä vanhaan rytmiin takasin. Saa esimerkiksi ne ruokarytmit takaisin, ettei tule syöpöteltyä kerralla niin paljon. Eilen oli myös ensimmäiset aamuharjoitukset kesän jälkeen, vaikka onhan sitä kesää vielä jäljellä? Lähdin kotoa 7.15 pyörällä maauimalaan, ajoin kaksi tuntia. En viitsinyt lähteä juoksemaan ja uimaan muiden kanssa, koska sunnuntaina on tulossa maaston SM-kisat. Kokonais-saldoksi eilen tuli kolme tuntia maastopyöräilyä. Ja toissapäivänä heitin myös kolmosen.

Tänään en tosiaankaa ole lenkille itseäni vienyt, koska on ollut aika rankka viikko ja huomenna pitäisi vääntää metsän siimeksessä kisaa. Kisasta tulee minun kohdalla varmasti mielenkiintoinen. En ole koskaan ajanut maastossa kisaa ja lenkkejä olen tehnyt hyvin vähän. Sain maanantaina oman ja uuden maasto-trekin alleni, sillä ennen ajoin pikkuveljeni 13'5 tuumaisella maastopyörällä.

Kisat ajetaan Vantaalla ja startti tapahtuu kello 11.00. Samassa lähdössä minun kanssa lähtee paljon muitakin sarjoja, joten eiköhän joku sopiva joukku minullekin löydy. Kisasta tulee varmasti samanlainen kuin on maastokin, eli mielenkiintoinen, vauhdikas ja vaihteleva.

Järjetön kiire.

Nyt tuntuu, että olisi tuli hännän alla. Huomenna olisi kouluun palamisen aika. Sunnuntaina sain SM-hopeaa kortteli skabasta. Paula Suominen vei voiton, ja aikoo lopettaa huipulla. Harmi, pienet taputukset kuitenkin.

Kommentti.

Täytyy hiukan nyt kommentoida, miten sujui paritempo isäni kanssa eilen tai toissa päivänä, kun tuo kello taitaa painua jo yli puolenyön. Kuten jo ehkä hyvin olette huomanneet, että Lepistön perhe on aika tuittupäistä sakkia, niin kaksi lepistöläistä samassa kisatilanteessa (tämä nyt oli vain harjoitus, mutta kuitenkin) saattaa olla myös ulkopuolisille osatekijöille hyvin vaarallista.

No mutta itse asiaan. Tempo kulki 8 kilsan kohdalle hyvin, vaikka isä repi joka kerta vetovuoroonsa niin kovaa, että pari kertaa jouduin nuosemaan putkelle (harjoitusta viikonlopun SM-kortteli kisaan). Voitin muuten loppukirin, vaikka paritempossa ei yleensä kiritä. Pari kertaa minulta lähti ärräpäitä, mutta ei niin paljoa kuitenkaa kuin odotin! Luulin etten olisi ikinä ollut valmis ajamaan paritempoa meidän "päällikön" kanssa! Mutta toisin kävi.

Pudota kaveri.

Viikko on taas ehtinyt vierähtää, ja olisi taas aika avata sanaista arkkuani myös tänne blogin puolelle. Viikko on vierähtänyt treenatessa ja lepäillessä. Viime maanantai ja tiistai olin totaalisesti sängyn puolella, koska sain rata-kisojen huonon sään takia pienen flunssan. Keskiviikkona kävin maastossa ajamassa 1,5 tuntia. Pitää treenata myös nyt vähän maastoa, koska olen aikonut mennä maaston SM-kisoihin.
Keskiviikkona sain kuningas idean torstain lenkkiä varten, että lähden Linneaa vastaan Turkuun. Eli Linnea polkisi kohti Noormarkkua ja minä menisin vastaan ja kääntyisin "tavatessani" hänet. Sinä päivänä tunteja kertyi 6 ja kilsoja kai 160. Perjantaina ehdin ajaa maastoa reilun tunnin, takavaihtaja meni rikki. Hieman ketuttaa. Eilen ajoin taas 5 tuntia ja tänään 2,5h. Aika junnaamista, mutta huomenna lepopäivä. Luulisin? Ja tiistaina isän kanssa paritempoa. Huhhuh, toivottavasti päästään maaliin ilman isompia haavereita.

Rata-SM:ät

500 metriä, aika 41.44, sijoitus ensimmäinen. Vieläkin olen spurtin huumassa. 2 kilometriä painui Turun velodromilla aikaan 2.54.78, sijoitus ensimmäinen. Aikaan olen osittain tyytyväinen ja sijoitukseen erittäin tyytyväinen. Linnea Louhi (team KAATAJIEN toinen jäsen) oli kakkosella toinen ja 500 metrillä kolmas. Nyt päästiin tavoitteeseemme.;) Silla Tenkula oli 500 metrillä toinen ja Laura Lilja oli 2 kilsalla kolmas.

Ajoin myös naisten sarjassa eräajon. En voinut välierissä "vanhoille" rataketuille mitää, joten päädyin Maaria Laineen kanssa taistelemaaan pronssista. Kisa meni kahdesta voitosta poikki. Ensimmäisessa niin sanotussa erässä annoin Maarian aloittaa kirin ja lopussa pääsin niukasti ohi, joten yksi voitto minulle. Toisessa erässä oli minun vetovuoroni, joten päätin avata kirin. Avasin kirin aikalailla aikaisin, (600 metriä ennen maalia) mutta pysyin kärjessä kuitenkin maaliin asti. Tuloksena siis kolmas sija. Aika hauska kokemus, joten ensi vuonna varmasti uudestaan.

Radalla vesisateessa.

Tänään paistoi aurinko myös risukasaan. Voitin SM-kultaa 500 metrin rata-ajossa. Sanoisinko, että aika hurjaa. Aika painui yli 41. Kisat ovat hyvää treeniä tulevaisuudelle, ainakin uskoisin. Kisat käydään Turun hurjakaarteisella radalla. Huomenna olisi tiedossa eräajoa ja takaa-ajoa. Mitäköhän siitäkin tulee?

Numero 13, niin olisin ymmärtänyt.

EM-kisat, miksi kaikki epäonni piti kerääntyä niiden kisojen ympärille? Kaatuminen, välinerikko, 40 asteen kuumuus ja elämäänsä kyllästyneet aamiaistarjoilijat. Nämä asiat pilasivat kisan, mutta ei kuitenkaan koko reissua.

Kisa-aamuna heräsin 6.30 ja menin rauhassa syömään. Asiat sujuivat rauhallisesti 7.55 asti, mutta sen jälkeen epäonni sinä aamuna alkoi. Järjestäjät olivat saaneet edellis iltana kuningas idean siirtää N-18 sarjan lähtöä tunnilla aikaisemmaksi, joten sinä hetkenä minulla oli starttiin aikaa noin tunti. Vaikka kura housuun meinasi siinä vaiheessa tulla, niin silti ehdin loistavasti lähtöviivalle. Lähtö viivästyi 5 minuuttia, koska Luxemburgilaiset olivat saaneet tiedon aikaistamisesti liian myöhään. Startin paukahtaessa pääsin heti kärkikähinöihin, mutta sitä kähinöintiä ei kauaa kestänyt. Kaaduin kolmen kilometrin ajon jälkeen espanjalais-ajajan päälle, YLÄMÄESSÄ! Miten ihmeessä, joku voi osata kaatua ylämäessä? No, mutta pääsin kuitenkin aika nopeasti ylös, vaikka ketjut olivatkin luiskahtaneet pois, sain pääporukan kolmen kilsan takaa-ajon jälkeen kiinni. Ajo tuntui todella hyvältä, vaikka lämpöä olikin 40 astetta plussaa. No kolmannen kierroksen lopussa Italialainen kilpakumppanini kiilasi etukiekon etulinkkunsa mun pinnojen väliin ja siinä meni kahden viikon vanha kiekko suoraan sanottuna paskaksi. Sain kyllä uuden etukiekon, mutta vaihtoon meni liian kauan aikaa, joten porukka meni menojaan. Ajoin kyllä maaliin Liettualaisen temporainerin kanssa ja vieläkin ihmettelen, että miksi ihmeessä?

Muillakin suomalaisilla oli hyvin paljon epäonnea matkassa. Pari rengasrikkoa, kaatuminen ja niin edelleen. On se kumma, kun aina yleensä isommissa arvokisoissa suomalaiset mährivät jollakin tapaa.

Ilon ja murheen päiviä

Aluksi haluiaisin sanoa, että anteeksi etten ole kerennyt kirjoittamaan blogiin. On ollut niin kiirettä, että en ole tietokoneeseen edes pystynyt koskemaan! Ja koska on tapahtunut niin paljon, yritän jakaa tärkeimmät ja parhaimmat kohdat pieniksi referaateiksi.

SM-kisat Kälviällä:
Lähdimme kohti Kälviää 28.6 ja tunsin kurkussa jotain outoa, mutta en kuitenkaan maininnut asiasta kenellekään, vaikka ehkä olisi kannattanut. Ajattelin, että kyllä se yön aikana menisi ohi, mutta ei mennyt. Uskalsin kuitenkin mainita asiasta huoltajilleni ja vastaantulo kipeään kurkkuuni oli yllättävä. "Niin käy joskus, olisi ehkä kanattanut mennä aiemmin nukkumaan." Edellisenä päivänä oli tosiaankin synttärit, joita juhlin kotona puoli yhteen asti parin hassun kaverin kanssa.:D Joten tuskin se siitä oli kiinni.

No mutta kai minun pitää kertoa myös kisapäivistä! Tempo oli hyvin nahkeaa kurkkukivun ja flunssan takia, mutta silti irtosi voitto 35 sekunnin erolla seuraavaan. Ero oli kuitenkin vähäinen, jos vertaa aiemmin ajettuihin tempoihin ja niissä syntyneisiin eroihin. Lauantain maantie taas oli suoraan sanoen katastrofi. Otti päähän ajaa koko kisaa. Saatiin tyttöjen kanssa parhaimmaksi tuntinopeudeksi 8km/h, siis hitaudessa. Voiko tuota nyt enää kilpailuksi kutsua? Ei minun mielestäni. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna "onnistuin" olemaan toinen omassa sarjassani, mutta se kisa on ollutta ja mennyttä. Uudet haasteet odottavat jo kulman takana. (Mikä haaste tuokin nyt muka oli?) Sunnuntaina pääsin juomahuoltoon ja sain annettua kolme pulloa ajajille tiputtamatta! Suurin saavutus sinä viikonloppuna!

KK-leiri, Solvalla:
Hasardi ja "mä en jaksa enää elää" olivat leirin avainsanat. Voiko siitä nyt sen enenpää kertoa? No kai siitä voi. Hitto, melkein pääsin ennätystenkirjoihin, kun kaaduin samana päivänä kaksi kertaa! Ei tullut pahempia "skraaduja", vain mummo-mustelma pohkeeseen. Viidessä päivässä tuli tehtyä hyvinkin eläimellisä treenejä Pasi Ahlroosin johdolla. Ilolla kuitenkin muistelen niitä kaikkia. Paitsi triathlon-viestiä. Olin asettanut joukkueellemme kovat tavoitteet ja silti olimme vasta kymmenellä sijalla, mutta ainahan ei voinut voittaa? Tiimimme yhteishenki oli kuitenkin katossa. Ja tarvitsee minun nyt leiri discostakin nyt jotain mainita. Sain paras tyttö-joraaja palkinnon! Siitä oon ylpeä ja siitä, että ainoana tyttönä jaksoin koko pitkän maantielenkin. (Salaista nautintoa.)


U6, Tidaholm:
Olin maajoukkueen kanssa Ruotsin Tidaholmissa kisailemassa U6 Cycle Tourissa. Kisa oli etappikilpailu, jossa ajettiin kuudessa päivässä seitsämän etappia(prologi, 5*maantie ja tempo.) Joukkueessa olivat mukana Linnea Louhi, Heljä Korhonen, Riina Miettinen, Laura Lilja, Maarit Holma ja minä. Kisasta jäi varmasti kaikille hyvä mieli, vaikka puolikuntoisena joutui osa ajamaankin. Riinalla toinen käsi "tohjona", Maaritilla toinen reisi täynnä ruhjeita ja Heljällä esiintyi vatsakipuja loppuviikosta.

Kuuden hengen joukkueellemme oli asetettu tavoite; saada yksi podiumpaikka. Tavoite myös täyttyi, sillä pääsin neljä kertaa palkintokorokkeelle maantie-etapeilla, mutta en kertaakaan ykköspallille. Mikä oli kerran harvinaisen lähellä, mutta viimeisellä 10 metrillä hyydyin, pahasti, ja 2 metriä ennen maalia kaksi paukkasi ohitseni. No hyvä, että kerrankin näin päin. Eipä tarvinnut sillä kertaa maalisssa harmitella, että paukkuja olisi vielä ollut, vaikka mihin.

Sijoitukset menivät etappien ajan näin 21,5,2,2,3,3,24. Kuten huomaatte, yksinajetut kisat menivät osaltani heikoiten. En ole mikään tempotykki, kuten ruotsalaiset tremporainerit. Kisan aikana kuitenkin sain pitää päälläni keltaista(=johtaja), punaista(=nuorten johtaja) ja valkoista(=pistekisan johtaja) paitaa. Eli kaikkia paitoja, mitä kisasta pystyi haalimaan. Pistekisan paita eli valkoinen paita säilyi loppuun asti, mutta muut menivät, koska en ole temporaineri. Nuorten kisassa olin toinen, mikä harmittaa vähän, koska se olisi ollut myös voitettavissa, hiton tempo. Kokonaiskisassa olin 8. Pettynyt en kuitenkaan voi olla kisasta! Olihan se ensimmäinen etappiajo minulla koko elämässäni!


EM- kisat, Bulgarian Sofia:
EM-kisoja ei ole vielä käyty, mutta huomenna olisi lähtö edessä kohti Bulgariaa. Aika jännää sanoisinko. Kisa käydän ensi sunnuntaina, ja palaamme koti Suomeen ensi tiistaina joskus myöhään, mutta keskiviikkona saatte lukea palautetta kisoista.;) Ellen pääse koneelle paikan päällä. Onnea tarvitaan.

Tatatatartan.

Terveisiä Porin stadionilta! Oltiin vähän ajelemassa pyörällä rata-kisaa. Matkana mulla oli 500m ja 2km. 500 m meni ihan yllättävän hyvin. Aika 43 ja risat. Tosiaankin ajoimme tartan-radalla ja kallistuksia radassa ei ole. Esimerkiksi jos olisin ajanut Turun velodromilla, aika olisi ollut 2-4 sekuntia parempi. Ja maamme kärkinaiset ajavat 500m hiukan alle 40, joten täältä tullaan! 2km ei kuitenkaa mennyt ihan niin hyvin, kun tuli taas vaihteeksi sählättyä, ja välitys oli himpun verran liian iso. Vaikka nyt yleensä ajankin liian isolla.

Huomenna olisi vielä työpäivä, sitten helpottaa taas hetkeksi. Torstaina lähdetään kohti Kälviää.;) JA viikonlopun jälkeen menen Solvallaan KK-leirille, hurjaa menoa luvassa. Se oli lupaus.

Juhannus oli ja meni. Meni aika mukavasti treenailessa ja kavereiden kanssa hengailessa. Ja töissä, no sain ainakin rahaa taskun pohjalle. Ja rahaa tarvitaankin ensi lauantaina rutkasti, sillä täytän torstaina 18, ja kai sitä jotenkin pitää juhlistaa.;) Perjantaina ja lauantaina pitäisi kuitenkin ajaa pyöräilyn SM-kisat. Odotan innolla. (Ehkä jopa menestystäkin.)

PS. Pääsen Bulgariaan pyöräilyn EM-kisoihin, joten triathlonin EM-kisat Suomessa jäävät väliin.

Belgiassa vol6.

Tänään oli viimeinen kisa. Ja siltä se myös tuntuikin. Teki meinaan pitkästä aikaa pahaa!! Eilen ostamani Belgialaiset energiapussitkin nousi ylös rajun ylämäen takia. Suomessa tälläinen kisa reitti löytyy muun muassa Tampereelta. (Rosendahl GP.) Olin kisassa 9. Kisaan ei kuitenkaan lähtenyt kuin 22 ajajaa. Yli 50% keskeytti. Mäki veroitti ajajien määrää. Yksi nainen tokaisi englanniksi, että ei niillä pepuilla. Kjeh.

Sain myös tarjouksen Deerlijk Gaverzicht- seuraan tänään. Taas aika hurjaa. Täytyy miettiä. Hmm.

Huomenna kotiin.

Belgiassa vol5.

Kastuin tänään, vaikka tarkoituksena oli tehdä vain tunnin lenkki. Joudun pesemään pyörän, ei mun suosikki hommia. Jalat tuntuivat kohtalaisen hyviltä, huomenna viimeinen kisa, täytyy parantaa sijoitusta. Pakko. Vaikka pakko ei ole kuin kuolla.

Tänään aamulla sain nukkua niin pitkään kuin halusin. Ei herätyskelloa eikä kysymyksiä, että olenko jo hereillä. No heräsin kuitenkin 9.05. On se kurjaa. Yritin katsoa elokuvaa Hitleristä, mutta väsyin aika nopeasti ja nukuin tunnin "aamu-unet" (11-12).

Äsken vilkaisin pyöräilyn Belgian-mestaruus tuloksia, jotka käytiin jo pari viikkoa sitten, vai viikko sitten? Voitin eilen kolmanneksi ja neljänneksi tulleen. Voittaja ja toiseksi tullut eivät olleet listoilla. Harmi. Mutta siis ei se kärki nyt niin kaukana olekkaan? Vai?

belgiassa vol4.

Hmm, tämän päivän kisa minun osalta meni hyvin. Olin irtiotoissa ja vedin porukkaa kiinni, loppukiri jäi taas vähän vaisummaksi. Olin 24. Kisaan lähti 79 ajajaa ja 59 saapui maaliin. Matka oli n. 90 kilmetriä. Päivän sanonta kisassa oli tänään:"Kissa ja hiiri leikki." Tai miten sen nyt ottaa. Sää oli aurinkoinen ja kaunis. Ehkä jopa liiankin. Vaistosin pientä nestehukkaa kisan jälkeen. Mahaan koski.

Eilen minut saatiin vakuuttuneeksi, että ei tiimi ole merkittävän tärkeä näissä Belgiankaan kisoissa. Tänään kyllä huomasin, että kylläpäs se vaan on. Puolet matkasta kaksi naista olivat irti, ja saman tallin ajajat menivät toppuuttelemaan vauhtia kärkeen, että irtiottoa ei ajettaisi kiinni. Toiseksi viimeisellä kierroksella kuitenkin saavutimme irtioton. (Ensi kerralla, kun matkustan Belgiaan, niin pääsen Lotto-tiimiin ajamaan. Eiköhän sillon homma ala pelittämään. Toivon ainakin niin.)

Aika jännää touhua tämä pyöräily. Kesken matkan aloin miettimään, että on tämä kivaa puuhaa! Aah, sitä vauhdin huumaa, mitä sain tänäänkin kokea. Ja ne kurvit, NAM!

Belgiassa vol3.

Jalat on nyt täyttä jumia. Hitto, kun piti yrittää jokaisen irtioton perään, tai ei nyt ihan, mutta melkein. Loppusijoitus kuitenkin 17. Siitä on hyvä joskus ehkä parantaa. (->huomisen tavoite.) Kisaan starttasi 62 ajajaa, 22 keskeytti ja 40 ajoi maaliin. 22 kuulosti aika hurjalta minun korvissa. Vai? Keli oli ennen starttia hyvin vaihteleva, satoi vettä ja paistoi aurinko. Pilvet kuitenkin osuivat kisan ajaksi kohdalleen. Kisan aikana ei satanut, mutta ennen starttia ja maalin jälkeen satoi kaatamalla. Ei tarvinnut paljon käydä suihkussa. No kyllä mä nyt oikeesti kävin, oli sen verran vilponen olo. Naisille onneksi on edes järjestetty suihkumahdollisuus, mutta miehille suurimmaksi osaksi ei. Pari pulloa vettä keholle, niin pesu on siinä. (Kuulin vaan juttua, en oo livenä nähnyt.) Pesutilat kuitenkin jäivät hyvin mieleen.:D

Kisasta en kuitenkaan voi muuta sanoa kuin, että näitä lisää!! Oli aivan mahtavaa! Fiilis kisassa ja ulkopuolella kisaa oli aivan mahtava. Suosittelen.

Nyt venyttelemään ja nukkumaan huomista kisaa varten.

Belgiassa vol.2.

Noniin, eli saavuin Belgiaan 13.6.2007 aamu tuimaan. Aika väsyneenä kylläkin, kun sinä yönä tuli nukuttua vaivaiset kolme tuntia, mutta onneksi isäntäväki passitti minut päivänokosille. (Tai no, olen nukkunut täällä joka päivä nokoset.) Saapumispäivänä kävin ajamassa lenkkiä paikallisen 18-vuotiaan tytön kanssa tunnin. Juteltiin heti kuin vanhat tutut. Täällä ei ole totuttu käyttämään kypäriä, sen olen laittanut merkille.

Eilen ajoin poikien peesissä reilut kolme tuntia. Rauhallisesti, mutta varmasti. 87 kilometriä. Käytiin visiitillä Hollannin puolella. Täällä on aivan mahtavat maisemat! Kun tulen vanhaksi niin muutan tänne ja rakennutan hienon talon!(Millä rahalla?) Täällä on meinaan upeita rakennuksia! Ja väki mukavaa.

Tänään taas ajelin 1,5 tuntia pyöritellen. Huomenna olisi tiedossa ensimmäinen kisa. Iiik. No kai se hyvin menee. Pysyisin nyt edes porukassa. No sen näkee huomenna pysyinkö vai enkö pysynyt. Sitä odotellessa.

Kelin on nyt aika vaisu. Pilviä taivaalla, mutta lämmintä.

(Hih. Pääsin muuten maajoukkueeseen U6:lle Ruotsiin. Niin myös Linnea, joten varokaa meitä!!)

Belgiassa.

Olen Belgiassa. Itse en sitä hevin itsekkään usko, mutta kai se on pakko uskoa. Olen pyöräkisoissa. Tai kisat eivät ole vielä, mutta lauantaina se nähdään. Nyt ei ole aika kirjottaa muuta, mutta yritän huomenna uudestaan.;)

Mynämäki

Tänään olin Mynämäellä tempomassa 20 kilometriä. Oli aika tylsää, koska mun sarjassa ei ollut muita kuin minä. Pää ei riittänyt kisaamaan yksikseen, koska naisten sarjalaisillakin oli 10 kilometriä enemmän kuin mulla. Jos kuitenkin totta puhutaan, niin ei kyllä olisi huvittanutkaan ajaa kisaa muita vastaan. Jalat oli hieronnasta vieläkin hassun tuntuiset. Ajoin ensimmäisen kilometrin suhteellisen kovaa vauhtia ja jalat sanoivat itsensä melkein heti irti toimestaan. Ei kyllä haittaa yhtään. Ajoin kisan 36km/h vauhdilla ja keskisyke pomppi 150 paikkeilla, mäen nyppylöissä tietenkin vähän enemmän. Viikkotempotkin jännittävät enemmän kuin tämän päiväinen kisa.

Ihanaa, pihalla paistaa aurinko! No tuo oli aika teennäinen lausahdus, mutta tosiaankin ulkona on lämmin. Mutta tunti sitten mulla oli todella kuumat ja tukalat oltavat! Tyhmyyksissäni soitin isälle aamulla ja kysyin, että onko hierojalle tänää vielä aikoja jäljellä. Siinä vaiheessa, kun isipappa sanoi, että yksi vapaapaikka olisi, niin kuvittelin pääseväni rentouttavaan hierontaa. Se hieronta oli kuitenkin rentouttavasta kaukana! Ei herran jestas, että en voi sanoin kuvata kuinka paljon se sattu!! Vieläkin sattuu, kun vaan ajattelenkin koko hiton hierontaa! Juhalla (siis hierojalla) oli varmaan tosi kivaa. Sai nauttia siitä ihanasta tunteesta, kun tietää että toinen kärsii. No mä kostan tän vielä. Ennen hierontaa ajelin rullilla tunnin, nautiskelin auringosta omalla takapihalla. Jeij.

Tänään kävin sitten viimisen kerran ennen kesälomaa koulussa. Täytyy hyödyntää ruokailua, vaikka varsinaisia tunteja ei ollutkaan.;) Käytiin myös tyttöjen kanssa viemässä lemppari bussi-kuskillemme pieni kiitoksen osoitus, koska hän vie meidät aina lähemmäksi koulua, ettemme myöhästyisi. Kuljen sillä bussilla silloin, kun ei aamuharjoituksia ole.

Tänään illalla olisi vielä ohjelmassa grillausta tyttökavereiden kanssa. Kokoonnutaan "Väiskärin" pihalle, ketä en ole nähnyt vuoteen, koska hän vaihtoi viime vuonna Porista Tampereelle kouluun uinnin perässä.

Huhhuh.

Nyt voin huokaista helpotuksesta. Kisa meni hyvin. Ei siihen muuta tarvitse sanoakkaan. Kisa meni loppukiriksi ja loppusijoitus oli kolmas. Hah! Itse kisasta ei fiilikset ole katossa, vaan siitä miten muut ovat suoritukseeni reagoineet. Sanotaanko näin, että fiilikset ovat ihan katossa! Ainakin hetken.

Reitti ei sinänsä ollut mitenkään rankka, mäkiä ei juuri ollut. Vauhdin voisi luokitella samaksi kuin Suomessa ajettavat kilpasarja-luokan lähdöt. Alussa mentiin huomattavasti reippaanpaa vauhtia kuin lopussa. Loppu oli aikamoista kyttäilyä. Olin jopa irti 500 metriä! Jeij! Loppukiri oli minun onnekseni sijoitettu hyvin kapella pyörätielle. Pyörätietä ajoimme 3 kilometriä yhteensä. Olin miettinyt, että jos 5 kilometriä ennen maalia olen porukan keskellä niin minun pitäisi nousta sieltä mahdollisimman nopeasti kärkikähinöihin. Ja näin myös tein. Aika röyhkeästi kylläkin, mutta se kuuluu lajin luonteeseen. Ajoin vasemalla puolella tietä, enkä päästänyt ketään eteeni, vaikka kuinka joku olisikin minua töninyt. Porilaiseen tapaan mietein hyvin kauan, että koska minun pitäisi lähteä kirimään. Mietein 5 sekuntia liian kauan, joten kärkikaksikko pääsi lähtemään suoraan sanottuna liian helposti eteeni. No ei se mitään, olen kuitenkin hyvin tyytyväinen. Tein kisassa kuitenkin enemmän töitä kuin kumpikaan minua edellä olevat pyöräilijät yhteensä. (Voittaja on kuitenkin voittanut EM-kultaa pari vuotta sitten.)

Muilta suomalaisilta kisa meni myös luullakseni hyvin. Vaikka jotkut tietenkin olivat pettyneitä sijoituksiinsa jossain määrin. Mutta oli myös hieno nähdä, kuinka iloiseksi kaverini tuli, kun pysyi porukassa koko matkan! Molemmilla fiilikset katossa. Täytyy myös mainita, että kisasta ei olisi tullut mitään ilman mainiota huoltajia. Kiitos heille!

Jos kisasta tulee nettiin jotai mukavaa, niin voin jossain vaiheessa iltaa laittaa sivun alareunaan linkin kyseisen kisan koti-sivuille.

Kynttilätunnelmaa..

Jos nyt totta puhutaan, niin tunnelmat eivät läheskään ole kynttilällisiä! Kisa on vasta sunnuntaina ja nyt jännittää jo! Huhhuh, että on tytöllä rautaisat hermot. No eiköhän siitä selvitä. Sain jo eilen ohjeita kokeneelta/tulevalta huippu pyöräilijältä. "Sit ku tulee loppukiri, ni se tuntuu kuitenki iha hyvältä, ja sit meet vaan sinne kärkeen ja meet kaikkien ohi." Toivotaan parasta.

Täällä taas.

Lähdin eilen Turkuun ja olen vieläkin Turussa, mutta huomen illalla en ole enää Turussa. Lähden huomenna Ruotsiin kisailemaan naisten hurjan maajoukkueen kanssa. Matkasta tulee varmasti ikimuistoinen, koska en ole koskaan ennen sitä kisaillut pyöräillen ulkomailla. Mikä on sinänsä harmi. Triathlonissa olen kyllä kisaillut Tanskassa ja Saksassa. Melkein myös Ruotsissa, mutta vain melkein. Tanskan reissulla kävin vuonna 2002. PM-mestaruus oli kyseisen kisan aihe. Menimme kisapaikalle autolla ja laivalla, matka ei ollut mitä nopeinpia. Autossa oli joskus hyvinki tylsää, mutta kyllä siitäkin näköjään selvisin. Kun pääsimme Tanskaan olin innoissani, että nyt pääsen näyttämään omaa vauhtiani kansainväliselle tasolle, mutta järjestäjät pettivät heti alkuunsa kaikki odotukseni. Olin heidän mielestään liian nuori kisailemaan. Olin silloin 14 vuotias ja en saanut osallistua kisaan kuin vain ulkopuolisena. Eli jos olisin vaikka voittanut , niin en olisi saanut niin sanottua PM-mitalisti arvoa. No onneksi olin vasta kuudes. Kisa itsessään tuntui aivan kuin unelta, jos jälkeenpäin ajattelee. Saksassa oli myös PM-kisat. PM-kisat järjestettiin Bumdesliigan finaalin yhteydessä Kielissä. Harmi vain, että sekään kisa ei sujunut aivan putkeen. Pyöräilyosuudella menin kaatumaa, mutta pääsin silti PM-voittajana maaliin. Sijoitukseni saksalaisten joukossa ei kaatumisen takia ollut edes mainitsemisen arvoinen.

Ennen tätä vuotta en olekaan ollut monia kertoja ulkomailla kisailemassa, mutta tänä vuonna tähän on tulossa muutos. Ainakin niin on puhuttu. Eilen viimeksi sain tiedon, että porukka olisi taas lähdössä PM-triathlon kisoihin, mutta kieltäydyin, koska SM-pyöräilykisat käydään samana viikonloppuna. Lotalle taitaapi käydä nyt niin, että pyöräily taitaa näistä kahdesta lajista viedä voiton... Tai katsotaan nyt.

**HESBURGER**

Jalat jomottaa. Jalat jomottaa- tunne ei oo niitä mun suosikkeja, vaikka tiedän tehneeni kaikkeni. Espoossa, Solvallan mäissä käytiin tänää hurjassa maastossa tempoajo. Reitti oli mäkistä! Hyvin, hyvin mäkistä! Maksiminopeus tänää oli mulla 68.8, mutta mäissä vauhti laski kuin lehmän häntä. Keskinopeudetkaan ei kauhean korkealle nousseet kellään. Tai jos normaaliin suoritukseen verrataan. Olen kisasta hyvin iloinen kokonaisuudessaan, vaikka aika ehkä olisi saanut olla pikkasen parempi. Niin kuin aina. Iloinen olen, koska ajat viime vuodesta ovat parantuneet huomattavasti! Voitin tänää sellaisia naamoja, että viime vuonna en edes kuvitellut niin käyvän!!

Huomenna olisi tiedossa tiensiivoustalkoot ja tietenkin palauttavaa treeniä sunnuntaina varten. Tiensiivoustalkoot pidetään seuran hyväksi, että päästään kisailemaan. Viime vuonna talkoot olivat hyyyyyvin rentouttavat.:D

Ai niin, en olekaan vielä maininnut, että ensi viikonloppuna matkaan viiden muun naispyörälijän kanssa Ruotsiin kisailemaan. Kisat käydään sunnuntaina ja lähdemme matkaan perjantai iltana. Kisamatka 0n 50 kilometriä, mitä pidän yllättävän vähänä. Mutta tavoitteenani on päästä porukassa maaliin.

Salamana taivaalta

Sanoisinko, että keli Porin suunnalla ei ole nyt mitä mainioin. Taivaalla jyrisee ja vettä sataa kaatamalla. Sähkötkin on mennyt kolme kertaa! Ja kaiken kukkuraksi telvision näytti prätkii, jos sataa ja tuulee paljon. No asunhan sentään maalla. Huonon sään takia jäi juoksu väliin, mutta uinti tuli kuitenkin tehtyä. Juoksu ei muutenkaan olisi maittanut "rankan" viikonlopun takia.

Kun kisakausi on alkanut olen huomannut, että treenit ovat jääneet aika lailla vähäisemmälle kuin talvella tai syksyllä. Ennen tuli yli 20 tunnin treeniviikkoja, nyt enää reilut 10 tuntia viikossa. Mutta jos harjoittelisi samaa määrää koko ajan, kun kisakausi on alkanut voisi kuvitella, että jossain vaiheessa voisi tulla ylikunto tai rasitus. Kotona on kuitenkin sen verran hyvät tukijoukot, että he saavat pidettyä minut kotona ylirasituksen mahdollisuuksilta.

Viikonlopun kisasta voisin sanoa sen verran, että meni kohtalaisen hyvin.:) Lauantain prologiin jäi ensi vuodeksi PALJON parennettavaa, ja yhteislähtöön vain vähän parannettavaa. Sunnuntai olikin sen verran lyhyt kisa, että se sujui pahimmilta hyytymisiltä. Saldoksi kisoista jäi rahaa, kypärä, pokaali ja pari rengasta.

Mäkiä mäkien perään

Tänään olin huomaavani ilmassa hienoa säätä, auringon paistamista, lämmintä tuulen virettä ja selkeää taivasta. Nyt kuitenkin sataa kaatamalla. Asia ei kuitenkaan paljon häiritse, koska tänään on tv:n katselupäivä, eli lepopäivä. Aiheetta en kuitenkaan lepopäivää pidä, sillä eilen ja toissapäivänä olin Sipoon hienoissa maisemissa kisailemassa.

Lauantain aika-ajo meni kohtalaisen hyvin. N-18 sarjassa voitto tuli kotiin ja aika viime vuotisesta ajasta parantui minuutin verran. Aikaa 10 kilsalle meni 15.34. Aika ei kuitenkaan ollut niin hyvä, mitä se toivottavasti keskikesällä tulee olemaan. 20-30 sekuntia yritän vielä pyristellä ajasta. Tempo fiiliksien mukaan meni rennoissa merkeissä. Ensi lauantaina Porin prologissa kuitenkin rento ajaminen ei riitä vaan tarvitaan tiukkaa tiukempaa ajamista, koska viivalle on tulossa itseäni vanhempia tempotykkejä.;)

Eilen, sunnuntaina 6.5, olin innoissani. Ensi kertaa elämässäni olisin saanut ajaa kilpa-sarjan mukana 96 kilometriä, mutta into loppui lyhyeen, koska naisten kierros määrää lyhennettiin yhdellä. No määräksi jäi onneksi edes se 72.4 kilometriä miesten seurassa, kun se meinattiin lyhentää 48 kilometriin. Siitä olisin kyllä nostanut metelin, koska miten ihmeessä naiset tulevat pärjäämään kansainvälisissä kisoissa 130 kilometrin matkoilla, jos täällä ajetaan 40 kilometriä?! No mutta nyt kerron kisatunnelmista. Koska lähtijöitä oli yli 50, oli yllättävän helppoa pysyä porukassa, vaikka kerran minulle syntyi tippumisen tunne. Mutta en sitten kuitenkaan pudonnut, eli onneksi se oli vain tunne.:D Maasto oli hyvin mäkinen, mutta mäistä selvittiin kuitenkin kunnialla läpi. Loppusijoitus N-18 sarjassa oli 1. ja naisissa 2. Olen lopputulokseen hyvin tyytyväinen.

Oranssi Fleur

Viikon aikana on tapahtunu monia asioita. Voitto Hirvensalo ajoissa sunnuntaina, mikä oli todellinen yllätys ainakin minulle. Voitto lohkesi jopa -0.01 erolla. Palkinnoksi sain oranssin värisen Nopsan Fleurin. Se on hieno! Tänään voisi tehdä "neitsyt" ajon, vaikka kauppaan. Huomasin lehdessä, että kaupassa on uusia panttereita tullut myyntiin, pakko maistaa.;)

Olin myös turkulaisen kaverini kanssa hienoilla illallisilla lauantaina. Illallinen oli järjestetty, maailman parhaalle pyöräilijälle, Eddy Merkcxin kunniaksi. Kättelin myös kaveria, vaikka en sitä siinä vaiheessa tiennyt, kun puristin kyseisen legendan kättä. Noloa. Ruoka oli hyvää, vaikka piti urheilijana mennä vielä syömään pienten annosten takia. Noloa. Illallinen sujui mutkitta, mutta ennen tätä tapahtumaa asiat eivät kuitenkaan olleet yksinkertaisimmasta päästä. Kutsu tuli minulle yllätyksenä, eikä minulla mitään vaatteita mukana tietenkään ollut! Oli jalat vähän jumissa lauantain kisassa rajun shoppailun takia. Vai mitä lintsi?

Vappu. Vappuaatto sujui rauhallisesti tällä tytöllä. Aamulla kävin ajamassa paluattavaa noin kaksi tuntia ja lopun päivää puuhastelin omia juttuja. Itse vappuaamuna heräsin kello yhdeksän ja lähdin lenkille. Suuntasin isän kanssa lenkkien tapaamispaikalle, eli "kopille". "Kopille" pystyi saapumaan vain kuusi henkilöä. Mahdollisesti vappu rajoitti ajajien määrää. EHKÄ. Matkaa kertyi 105 kilometriä 30km/h keskarilla. Keskisyke oli 132 ja maksimisyke 184. Otettiin pari loppukiriä, mutta ei kuitenkaan ihan täysillä.

Tänään kävin aamulla uimassa 4.3 kilometriä. Ja mahdollisesti läheden vielä pyöräilemään, koska eilen saatiin Trekin aika-ajopyörään alhainen ajoasento. Toivottavasti Sipoossa kulkee. Harmikseni huomasin, että joidenkin sarjojen matkat olivat pidentyneet, eli ei pääse vertailemaan aikoja. Harmi.

Sinfoniaa Ludvig van Beethovenin parissa

Tänään koulun tarjoama 15 euron lippu "Jumala valepuvussa" ja Ludvig van Beethovenin sinfonia numero 5 c-molli- sinfoniakonserttiin ei ollut edes huono. SInfoniaa oli oikein ilo kuunnella, kun en ennen ole kuullut kyseistä musiikkia livenä. Parasta koko sinfoniassa oli kuitenkin ne karkit, mitä jouduin huivin alla peittelemään mahdollisten sanktioiden takia. (Karkit=toinen pahe)

Harjoituksena tänään tein yhdistelmäharjoituksen, mikä koostui pyöräilystä ja juoksusta. Ensin ajoin 1,5h pyörällä ja 0,5h juoksua päälle. Päivän saldoksi kertyi vaivaiset kaksi tuntia, koska päivän uintiharjoitus jäi väliin. Harjoitus jäi väliin, koska jouduimme koulussa täyttämään terveyskysely-lomakkeen, mikä kesti 40 minuuttia, joten en viitsinyt 40 minuutiksi enää mennä uimaan. Laiska.

Huomenna taas Turkuun, ja Kone-Pekkaan näytille polkemaan rullilla. Nyt on hyvät mahikset näyttää, miten saan paidan pois rullien vauhdissa.;D

Tempoa ja päikkäreitä

Kaikilla on paheita. Toisilla paheena on suklaa ja toisilla esimerkiksi shoppailu. Mun pahe on päiväunet. Tästä neidistä tulee muuten harvinaisen kiukkunen, jos päiväunet jää väliin. No onneks on tulossa pitkä viikonloppu, niin saa nukkua normaalia enemmän. Tai sitten ei. Matka suuntautuu viikonloppuna Turkuun kaverin luo.

Päivä alkoi aamuharkoilla Porin ruskea sävyisessä uimahallissa. Matkaa kertyi 5.4 kilometriä. Uitiin kolme kertaa 800 metriä 2+:lla. Kaikki meni 11-11.30 minuuttien väliin. Ajat nyt ei olleet mitää päätä huimaavia, mutta ei sykkeetkään kovin korkeat olleet, sykkeet hyppi 150-165 paikkeilla. Toisaalta ei mulla edes ole mitään hajua, mihin tällä hetkellä 800 metriä menis uiden täysillä. En oo sitäkään matkaa uinu yli vuoteen kisoissa! Mutta kyllä sitä vielä ehtii.:) Illalla kävin juoksemassa reilu puoli tuntia ja tein pientä kuntopiiriä oman huoneen lattialla. Alusta ei selälle ollut niitä parhaimpia.

Eilisistä päivästä haluaisin sen verran mainita, että tuli kevään ensimmäinen tempoajo ajettua. Paransin viime vuoden aikaa reilulla minuutilla! Uusi Trekin aika-ajopyörä meni hurjaa vauhtia eteenpäin, vaikka en edes polkenu. Mutta jos jälkeenpäin ajattelee, niin olis vielä voinu joistakin kohdista puristaa ajasta pois. Puoli minuuttia ainaki vielä pois tänä vuonna.

Huomenna odotettavissa sinfoniaa..

Uintia, kelausta ja taas uintia ja kelausta

Herätyskello herätti 6.30 aamulla. Oli ehkä maailman vaikein aamu nousta ylös, mutta pakko mikä pakko. Kesti kyllä 20 minuuttia nousta ylös sängystä, mutta ehdein kuin ehdeinkin 7.20 menevään bussiin, joka suuntasi tietenkin Poriin. Aamuharkat alkoivat perinteisellä ja aina niin mukavalla kuntopiirillä, minkä jälkeen hyppäsin altaaseen uimaan palauttavaa treeniä. Harmittaa vaan, kun joka maanantai aamu sanon valmentajalle, että pitäs taas uida vähän hiljempaa, kun tuli taas viikonloppuna tehtyä pyörällä maksimia. Kelausta kertyi kuitenki 4.8 kilometriä. Uintia haittasi myöseli mun oikea kylki. Kylkeen särkee, vaikka vaan istuisin. Eikä oo mitää hajua, mistä se on tullut kipeäksi! Noh, onneks isä on fysioterapeutti, niin se saa tehdä kohta diagnoosin.;) Toivottavasti ei huomenna enää särkisi, koska "tärkeä" viikkotempo olisi tiedossa.

Treeneistä suuntasin pariksi tunniksi kouluun. Kesken yhteiskuntaopin tunnin lähdin työ-infoon, koska sain Suomen Tilastopalvelusta töitä, eli lisää hommia taas tiedossa. Infosta sain taas juosta uimahallille, eli myöhästyin tapani mukaan, mutta sain kuitenkin toisen kelaustreenin tehtyä (4.4km). Eli päivän treeniksi kertyi 9.2 kilometriä uintia, tosin aika hiljaa, koka normaalisti samassa ajassa uin noin 11 kilometriä.

Harkkojen jälkeen sain taas juosta hiukset pystyssä. Meidän piti koulusta osallistua kaupunginvaltuuston kokoukseen. Täytyy kyllä tunnustaa, että taisin pari kertaa nukahtaa, kun valtuustolaiset selittivät Pomarkun, Noormarkun, Ruosniemen, Yyterin ja Porin yhdistymisestä Yyterin kaupungiksi 2025. Mutta tilaisuus ei onneksi kestänyt kuin reilun tunnin. Tällä hetkellä aika väsynyt olo.

Harjoittelua Turun alueilla

Turun leirillä (20.4-22.4) tuli kokeiltua ensi kertaa tänä vuonna ratapyörää. Ajettavaksi sain punaisen ei minkään merkkisen pyörän. Lentävä 200m lähti aika napakasti ensi kertalaisna. Isä tuli voittettua, vaikka silläkin on niin sanottu läski-etu.;) 500 metriä ei ihan niin napakasti kuitenkaan lähtenyt, mutta sekin eka startti on kuitenkin aina joskus tehtävä.

Ratapyöräilyn lisäksi tuli kokeiltua BMX-pyöräilyä. En meinannut edes kaatua! Se oli koko leirin kovin saavutus multa, vaikka tupla V:lle hävisinki reippaasti. Meitä kävi myös pieni kuvausryhmä kuvaamassa telkkariin. Eli succiksen näkösiä pyöräilijöitä voi näkyä FST-kanavalta parin viikon päästä Sportsmagasinet ohjelmassa.

Viikonloppu kokonaisuudessaan oli huippu. Pitkästä aikaa näki vanhoja tuttuja ja sain vaihdella kaikki kuulumiset. Vaikka kilsoja ei viikonlopun aikana tullut, niin tehoja sitäkin enemmän. Varmasti hyvää treeniä kisoja ajatellen. Aina ei voi juntata pelkkää peruskestävyys treeniä, vaan täytyy myös muistaa tehdä hapottavia suorituksia.

Uusi parikin taisi syntyä viikonloppuna tähän maailmaan.;) Tai sen näkee ehkä seuraavissa kisoissa. Sitä odotellessa.....
http://www.tuulpyoraily.com/