Olen palannut Ranskasta ja tuntemukset ovat hyvät ja huonot. Kyseessä oli siis neljän etapin kisa, josta kolme oli maantietä ja yksi aika-ajo. Reitit olivat hyvin vaihtelevat ja kykyni nousta mäkeä joutui kovalle koetukselle.

Ensimmäisen etapin ajo sujui todella hyvin 110 kilometriin asti kunnes menin tykittelemään ennen kohtalon mäkeä. Jalat olivat hapon vallassa ennen 1,5kilometrin nyppylää ja oli annettava periksi 10kilometriä ennen maalia. Otin lopun rauhallisesti ajatellen seuraavia päiviä ja takkiin tuli noin viisi minuuttia. Toinen etappi oli 15 kilometrin aika-ajo, jonka ajoin tavallisella maantiepyörällä. Kävimme ajamassa reitin hyvissä ajoin ympäri, koska olimme saapuneet paikalle hyvissä ajoin. Se oli tarpeen, koska vedin lipat yhdessä mäessä. Ajoimme noin 60km/h yhtä jyrkkää mäkeä alas ja yllätykseksi mäen juurella oli tiukka kurvi. Edessä ollut tyttö jarrutti ja minä jarrutin perässä vielä enemmän ja edessä jatkuneella soratiellä pyörä lähti alta. Polvi ja sääri saivat pientä osumaa ja pari kyyneltäkin taisin tirauttaa, mutta päätin startata. Pienen adrenaliini-annoksen saatuani pystyin ajamaan tempon rennosti ja kipu tuntui ehkä ensimmäiset 200m. Turpiin tuli noin 4 minuuttia, mikä on ihan ok, kun piti ajaa vain 90% maksimista ja ilman tempokonetta. Tuntuu, että se pyörä alkaa jotenkin jo liikkumaan? No ei sentään. Lauantain kolmannella etapilla kärsin koko 126 kilometrin matkan. Noin 80minuutin ajon jälkeen oli pakko antaa periksi ja jäädä ajamaan pienen porukan kanssa. Etappi päättyi 4* 10 kilometrin kaupunkikierroksille. Kärki saavutti ryhmäni heidän viimeisellä kierroksella, joten meidät vain ohjattiin maaliin ja saimme aikasakkoa yhden kierrosajan ja 15minuuttia eli noin 32 minuuttia. Viimeisen etapin aamuna tunsin kurkun päässä pientä elämää. Olin kuitenkin päättänyt päästä maaliin tämän etappikisan ja päästin startata. Kärsin alusta alkaen ja tunsin kuinka kipu kurkusta meni korviin. Pääsin kuitenkin maaliin ja olo oli helpottunut, vaikka eroa kärkeen tuli tolkuttomasti lisää. Tätä etappikisaa kun ei voi verrata oikein mihinkään aikaisempiin kisoihin. Esimerkiksi U6 Ruotsissa on lasten leikkiä verrattuna tähän Ranskan kisaan, vaikka on kaksi päivää lyhyempi kuin U6. Uskon kuitenkin vahvasti, että tämä kisa antoi paljon kokemusta ja toivottavasti kovuutta loppu kauteen.

(Kuva aika-ajosta.)

Nyt olen pienellä 'lomalla' Saksassa sukulaisten luona. Olo ei ole vielä palautunut normaaliksi etappikisasta ja nenäkin on vähän tukossa ja ääni möreänä. Jätin pyörän ihan omasta tahdosta Hollannin puolelle pariksi päiväksi. Saanpahan ainakin parannettua itseni kokonaan. Uskon kuitenkin, että seuraava startti on tulevana perjantaina Belgiassa jos kaikki menee hyvin.

1.2 kategorian kisa ajettu Boezingen ympäristössä. Reitti oli osittain samaa kuin Roeselaeren kisassa aikaisempina vuosina. Kisan etenemistä vaikeutti mäet, mukulakivet, sade ja älytön tuuli. Aurinkokin pilkahti pariin otteeseen, joten tuli tehtyä kaikenlaisia säähavaintoja eilisen kisan aikana. Ensin ajoimme noin 80km lenkin ja sen jälkeen neljä kertaa 11kilometrin pätkän. Isolla kierroksella teimme pientä siksakkia, koska kisajärjestäjät olivat halunneet enemmän mäkiä matkalle kuin esimerkiksi viime vuonna.

Kisa lähti liikkeelle suht rauhallisesti, mutta 15 kilometrin jälkeen alkoi tapahtua, koska pääsimme ensimmäiseen mäkeen. Olin sijoittautunut ehkä maailman surkeiten tulevaan mäkeen ja pääjoukkoon syntyi pieni rako, mutta pienellä takaa-ajolla sain vielä ryhmän kiinni. Pääjoukosta kuitenkin oli jo irtautunut noin 10 hengen porukka, eikä tietenkään yhtään sinioranssisia mukana. Kisa oli todella raskas. Porukka oli melkein koko matkan ajan yhtenä jonona, kun tuuli niin p******esti. Pääjoukko oli syystä tai toisesta ehkä 25-30 hengen luokkaa, kun pääsimme kaupunkikierroksille. Mäet ja tuuli repivät porukkaa hyvin palasiksi. Tiedän, että ajoin liian takana koko kisan ajan. Se kostautui toisella kaupunkikierroksella, kun valitsin väärän linjan mukulakiviosuudella. Tien reunoilla oli tasaisempaa ja kaikki ajoivat aina reunoja pitkin. Valitsin kerran vasemman puolen ja sillä puolella ajettiin aika hiljaa. Oikealla puolella taas tykitettiin ihan hulluna ja tietysti porukkaan tuli rako. Olin todella hiilenä ja karjuin todella ankaristi muille flikoille, että nyt ne reidet käyttöön ja takaa-ajoon! Huomasin olevani todella vahva, niin vahva, että jätin muut ja jauhoin yksin pääjoukon kiinni. Olin sellaisessa hurmoksessa, että en varmaan koskaan ! Pyörä todella liikkui ! Olin kuitenkin suht poikki, kun pääsin takaisin ryhmään ja olin taas porukan hännillä. Noin 12kilometriä ennen maalia tipahdinkin tieltä pois ja sateen ansiosta eturengas upposi noin 20cm johonkin mudan tyyppiseen mössöön. Asfaltti-ihottumalta ei voitu välttyä. Oma kisa meni sitten loppujen lopuksi siinä. Perhana. Ajoin kuitenkin maaliin ja silti sijoitukseni 39. Ajo oli silti todella hyvää, vaikka vähän tuli kohellettua ! Kisa oli pitkästä aikaa todella rankka ja sain oikeasti annettua kaikki.

Tiedoksi muuten kaikille, että en ole kärsinyt tällä reissulla kertaakaan ongelmista vatsan kanssa! Kaikki on pysynyt hyvin sisällä ja saanut energiaa kisojen aikana! Iso peukku myös itseltäni sille.

Keskiviikkona on tarkoitus lähteä kisaamaan Ranskan maalle. Tour de Feminen en Limousin olisi ohjelmassa. Olen vain tyytyväinen jos pystyn ajamaan tuon neljän päivän rupeaman maaliin. Ensi viikolla siitä päivitystä!

Pari kaveria on saanut yökkökohtauksia fonttini muodosta, joten suostuin vaihtamaan sen taas vähän helpommin luettavaan. Olkoo hyvä. (Itse kyllä pidin vanhasta, koska se oli söpö.)

Ensimmäinen kisa ajettu loppuun asti Arendonkissa, ei Aarendonkissa. Kisa lähti suht rauhallisesti käyntiin ja hermostuin vauhtiin noin kilometrin kohdalla ja koitin irti. Harmikseni kukaan ei tullut mukaan ja puolen kierroksen kuluttua sainkin jo koko porukan perääni. Kilpailun sisältöön oli myös ängetty kolme välikiriä, joista nappasin ensimmäisen neljänneltä kierrokselta. Olin yllättänyt, koska luulin, että hetkenä minä hyvänsä miljoona kuskia olisi mennyt 30m ennen maalia ohitse. Kiri oli aika pitkä osaltani, joten jouduin haukkomaan happea melkein yhden kierroksen 15 kierroksesta. Yksi tiimistämme pääsi siinä vaiheessa irti kolmen muun kanssa ja nappasi tosen välikirin seitsemännellä kierroksella. Kun pääjoukko tavoitte heidät, oli matkaa maaliin noin kuusi kierrosta. Ajattelin, että säästelen loppua varten ja ehkä tulevaa kirikierrosta. Edessä oli kuitenkin tapahtunut kummia ja pääjoukosta oli irtaantunut jokku kuskeja. Muun muassa kaksi meiltä. Saimme heidät kiinni kaksi kierrosta ennen maalia ja oletin, että nyt otetaan rauhallisesti ja katsotaan, miten joukkio käyttäytyy. Epäonnekseni, edestä oli kuitenkin vain tipahtanut joitain kuskeja, joten edessä ollut irtiotto olikin vielä olemassa. Noh, ei voi mitään, vajaa pari kierrosta maaliin ja takaa-ajo oli mahdoton. Ajattelin kuitenkin ottaa loppukirin harjoituksen vuoksi ja huonostihan siinä kävi. Pussissa oltiin, eikä sieltä paljoa lähdetty enää ohittelemaan. Loppusijoitus 2o. Jalkaa oli ihan eri tavalla kuin pari viikkoa sitten, joten olen tyytyväinen.

Täällä on muuten se hyvä puoli, että täällä pääsee irti suht helposti, kun kaikki eivät ole kiljumassa takana, että nyt joku lähtee. Näin kun sattuu olemaan Suomessa usein, korvien ollessa välillä hajoamispisteessä.

Huomenna piti olla kilpailu, mutta sain ohjeeksi vetää treenin. Syy siihen on sunnuntaina käytävä 1.2 kategorian kilpailu Boezingessa.

Ensimmäinen kisa startattu, mutta huonolla onnella. Kisa lähti liikkeelle vauhdikkaasti ja nousin heti takaa kärkeen, jotta ei tapahtuisi mitään yllätysirtiottoja. Sovimme ennen kisan alkua jo tiimin kanssa, että ajetaan kärjessä yhdessä pienen dominoinnin toivossa. Saimmekin heti ensimmäisellä kierroksella yhden tytön irti porukasta ja saimme hyvn suljettua porukkaa. Se irtiotto yritys kesti kuusi kierrosta 15 kierroksesta. En ollut kuitenkaan ihan perillä siinä vaiheessa kisan kulusta, koska sain osuman toisesta pyörästä etuvasemmalta etukiekkooni ja kiekko alkoi heittämään sen verran, että sillä oli vaarallista ajaa. Näin kuitenkin edessäni viime vuotisen tiimikaverini vanhemmat ja kysyin saisinko kiekkoa lainaksi, mutta eipä apua herunut. Näissä tavallisissa kermiskisoissa, kun ei ole huoltoautoletkaa perässä, eikä myöskään takana tulleella luuta-autolla.. Uuden kiekon olisin saanut vasta 4 kilometrin päästä, joten oma kisani oli siinä. Harmittaa vietävästi, koska muuten ajaminen tuntui hyvältä. Tässä kisassa tiimilleni ei herunut muuta, kuin välikirivoittoja. Keskiviikkona on taas uudet kujeet muistaakseni Aarendonkissa.

Tänään kävin ajamassa 'palauttavan' lenkin, jonka pituudeksi tuli 100km ja keskinopeus 32,5km/h. Jos huomenna palauttelu onnistuisi paremmin. Kuulin myös tänään, että damagea saanut kiekkoni on saatu korjattua entiselleen. Nupinaa tuli vain renkaiden liimailusta ;)

Päiviä,

olen nyt saapunut määränpäähän eli Hollantiin. Ensin kuitenkin kerron SM-kisojen kulusta omalta osaltani. Tempoon en siis osallistunut, koska en tuntenut olevani valmis henkisesti riepottelevaan nytkytykseen. Maantielle kyllä osallistuin, mutta tulos ei ollut ihan se odotetuin.

Aamulla pakatessa tavaroita, huomasin, että tulevan päivän lämpötila tulee olemaan minulle vaikea. Joku huusi lämpömittarin huitelevan 35 asteen paikkeilla ja lähdön lähenessä hikipisarat muuntautuivat karpalon kokoisiksi hikipalloiksi. Join jokaisella 17 kilometrin lenkillä yhden pullon, mikä kertoo, että niitä karpaloita tosiaan vierähti otsasta alas monia.

Kisan kulku oli sitä, että aina kun Pia Sundsted ampaisi hurjaan irtiottoyritykseen kuin hiiri, lähtivät muut kissamaiseen tapaan ottamaan irtiottoyritystä kiinni. Sitä leikkiä kesti melkein kaksi kierrosta kunnes pääjoukosta irtaantuu seitsemän kuskin irtiotto. Mielessäni ajattelin, että tämä ei ole hyvä juttu. Vajaan kierroksen päästä huomaankin itse munaavani kaikki mielessäni olleet tsäänssit, kun ennakkosuosikki Pia iskee kurviin. Mielessäni taisi siinä vaiheessa vain olla se, että 'älä pöllö nyt taas letaa, kun edellisellä kierroksella yks meinas jo kaatua tohon hiekkaan'. Yhtäkkiä edessäni onkin monen pyöräilijän mentävä rako ja huomaan vetäväni kiriä. Saavutan ja saavutan, mutta jalat lopettavatkin toimimasta. Edessä ollut kohde häviää näkymättömiin ja perässäni tullut kiittää ja ampaisee perään. Siinä meni 66% mitaleista. Otti päähän. Kai siinä ennen maalia tuli jotain vuorovetosysteemiä välissä vedettyä, mutta ei siitä sitten oikein tullut mitään. Kaksi kilometriä ennen maalia porukka alkoi ajamaan taas vaihteeksi vähän kisaa, mutta itse mokasin loppukirin täysin. Yksi meni ohitse ja annoin totaalisesti periksi ja taisi joku vielä liukua ennen maalia ohitseni. Viides sija, toisaalta pettymys, mutta 1,5kk sitten makasin sairaalassa, joten ei se nyt ihan surkeakaan ollut.

Silmäni kiiluvat jo ensi sunnuntaille, kun pääsen starttaamaan uuden teamin kanssa Belgian kermiskisaan. http://www.cyclingnews.nu/Dames%20Elite%20&%20Jeugd%202011/Wedstrijden%201.15%20&%201.16/Bulskamp10-07-2011.htm#Parcours Tuossa jotakin pientä tietoa siitä kisasta. Ei nyt mitenkään erikoinen kisa, mutta odotan sitä jo innolla. Siitä lisää tuonnempana.