torstai 21. tammikuuta 2010

heijsan!

Tässä viimeisten kolmen päivän aikana on tullut tehtyä oikein kunnon tyhjennysharjoitus. Maanantaina, kun lähdin aamulla vetämään spinningtuntia jo kello seitsemän tunsin, että maha kiemurtelee oudosti. Ajattelin, että jännitän vain kyseistä tuntia. Tunti meni ihan hyvin, mutta kun pääsin takaisin kotiin, oli juostava halaamaan vessanpyttyä ja kertoa sille norjaksi tapahtuneesta. Maanantai ja tiistai menivät siis halaillessa ja ajattelin, että keskiviikkona voi jo lähteä kevyelle lenkille, mutta kuinkas ollakkaan mahavaivat siirtyivät toiseen puoleen kropassa ja yksi päivä lisää tyhjennystä. Nyt on posket hieman lommolla, ainakin niin luulisin.;D Illalla kohti spinningiä.

Viikonloppu tulee olemaan erikoinen, sillä aion osallistua talvitriathloniin. Kisa käydään Porissa niin, että lauantai iltapäivällä käymme uimassa kilometrin ja seuraavana päivänä eli siis sunnuntaina hiihdämme kympin ja juostaan päälle vitonen. Koko lysti maksaa uimahalliin sisäänpääsymaksun, että kaikki ovat tervetulleita!

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Vuoden ensimmäiseen päivitykseen meni kyllä nyt vähän liian kauan aikaa.. Sori!!

Treenit ovat kuitenkin sujuneet ihan hyvin paria kömmähdystä lukuunottamatta. Vuoden vaihdos tapahtui todella rauhallisissa merkeissä. Pidimme Noormarkun läksiäisjuhlat, kun liityimme naapurikaupunkiimme Poriin. Orava säilyy kuitenkin iloisesti mielissämme, emmekä unohda sitä koskaan, aamen.

Pari päivää vuotta 2010 vietettiin rauhallisesti kunnes oli Katan ja Antin häitä juhlittava Reposaaren kirkossa ja Karjarannan Suomalaisella klubilla. Häät olivat kerta kaikkiaan ihanat ja varsinkin morsiamen puhe tuotti minullekin kyyneleitä poskille.

Häistä asti viime lauantaihin, treenit menivät hyvin ilman mitään ongelmia. Aamulla kävimme vetämässä vetoja Karhuhallilla ja iltapäivällä olin hiihtämässä, jonka jälkeen menin pelaamaan sählyä Chebici-Isku teamin leirille Porihallille. 40 minuuttia menivät hyvin kunnes tuli tilanne ja hieman yllytettynä juoksin kuin tuli hännän alla, mutta vastaiskuna jotenkin vain törmäsin vastapelaajaan ja kaaduin suoraan nilkkani päälle. Nilkka turposi kohti iltaa kohden kananmunan näköiseksi patiksi. Se kuitenkin laski kylmä- ja sidehoidolla. Seuraavana päivänä käveleminen oli kuitenkin vaikeaa, mutta lähdin silti kuitenkin hiihtämään ja se oli hyvä juttu. Sillä iltaa kohden jalka tuntui taas paljon paremmalta, kun verenkierto oli hiihdon aikana lähtenyt kiertämään. Nyt jalka näyttää vain rumalta ja käveleminen on jo ihan ok.

Minusta tuli muuten toissa päivänä sotaleski. Poikaystävä lähti siis armeijaan, nyyh..